Lue keskustelun säännöt.
Päivähoito on rakennettu aikuisten tarpeesta lähtien.
21.02.2012 |
.
Lasten päivähoito on Suomessa järjestetty ensisijaisesti aikuisten eikä lasten tarpeisiin. Tätä mieltä on varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala Helsingin yliopistosta.
Kalliala arvostelee voimakkaasti pienten lasten pitkiä hoitopäiviä Suomessa. Hänen mukaansa työaikalaki suojelee aikuisia pitkiltä päiviltä ja koululaisten päivien pituus on tarkasti määritelty, mutta pienet lapset eivät saa vastaavaa suojelua.
Kallialan mielestä varhaiskasvatuksen taso on päästetty Suomessa retuperälle. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat kasvun, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta ensiarvoisen tärkeitä.
Kallialaa huolettaa, että varhaiskasvatukseen kuuluvien taito- ja taideaineiden tarjonnasta päiväkodeissa ei keskustella yhtä paljon kuin niiden asemasta koulussa.
"Suomalaiset lapset saavat maalata, musisoida, nikkaroida ja askarrella aivan liian vähän. Kuitenkaan missään muussa iässä lapsi ei ilmaise itseään yhtä luovasti kuin alle kouluikäisenä", Kalliala sanoo.
Kallialan kirja Lapsuus hoidossa? julkaistiin tiistaina.
-HS
Kommentit (64)
"päiväkotien sisäinen laatuvaihtelu on hurja. "
Onneksi on monikulttuurisuus, joka luo virikkeellisen lähtökohdan varhaiskasvatukseen. Erilaiset kielet, tavat, arvot ja sosioekonomiset asemat samassa päiväkodissa ovat rikkaus lapsen kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Jokaisessa perheessä vain yksi aikuinen töissä? Sillähän saadaan paljon perheitä köyhyysrajan alapuolelle, vai aikooko valtio tukea (kun ei ole mahdollista että kaikkisa perheissä on ainakin yksi hyväpalkkainen, joidenkin on ne pienipalkkaisetkin hommat tehtävä. Ja koulutus ei nykyään takaa hyvää palkkaa.)
-Lapset mukaan työpaikoille kuten esim. 1900-luvun alkupuoliskolla kun tarhoja ei ollut?
-Molemmat/toinen vanhemmista tekee lyhennettyä työpäivää? Jälleen se talous + monilla aloilla hankalaa/mahdotonta.
-Kaikkien kannalta parasta olisi varmaan pienentää päivähoidon ryhmäkokoja radikaalisti ja tehdä tarkoista kodinomaisempia. Mutta mistäs siihen saadaan rahat?
päivähoidon sisältöön vaikka suurimmaksi osaksi Kalliala kritisoi lasten pitkiä hoitopäiviä. Siihen vaikuttavat vanhemmat ja heidän valintansa. Tietenkin päivähoidon sisältöihin pitää vaikuttaa ja hoidon tulee olla laadukasta, mutta millä saadaan vanhemmat heräämään ajattelemaan lastensa pitkiä päiviä päivähoidossa? Vaikka se hoito olisi kuinka laadukasta, ovat pitkät hoitopäivät pienelle lapselle raskaita.
siitä mikä on laatua lapsen näkökulmasta auttaisi - että olisi tajua siitä miten lapsia ja heidän aloitteitaan huomioidaan ja miten lapsia kohdellaan emotionaalisella lämmöllä auttaisi.
Päivähoidon laatuerot ovat pitkälti kiinni siitä millaisia ihmisiä päiväkodissa on töissä. Toki ryhmiä pitäisi saada pienemmiksi ja monenmoista rahalla saatava auttaisi, mutta siltikin päiväkodeissa olisi töissä ihmisiä, jotka eivät sinne yksinkertaisesti sovi. Ei osata luoda emotionaalisesti turvallista ilmapiiriä ja olla lämpimällä tavalla lasten kanssa vuorovaikutuksessa. Tai sitten ei ole motivaatiota ja halua toimia lasten kanssa, vaan vetäydytään lasten luota pois.
Lasten hoitopäivän pituus on myös keskeinen tekijä lapsen kokemuksen kannalta - osalla lapsia sinänsä hyvälaatuinen päivähoito on liian kuormittavaa ja stressaavaa liian pitkän hoitopäivän vuoksi. Työelämässä pitäisi olla enemmän joustoa. Nyt monet vanhemmat ovat liian tiukilla, kun työ uhkaa viede kaiken ajan ja energian.
vanhempi itse läheskään aina valita työpäivänsä pituutta? Aika naiivi ajatus. Useimmat käyvät työssä ensisijaisesti rahan takia: rahaa tarvitaan asumiseen, ruokaan, vaatteisiin, kulkemiseen, lasten harrastuksiin jne. eli ihan siihen peruselämiseen. Yhden ihmisen tuloilla ei vuosikaupalla perhettä elätetä ja läheskään kaikissa työpaikoissa tai kaikissa ammateissa ei lyhennettyyn työaikaankaan anneta mahdollisuutta (esim. bussikuski ei voi jättää linjaansa kesken). Yli kolmevuotiaan vanhemmille ei ole pakko myöntää lyhennettyä työaikaa, toki tähän vaaditaan hyvät perusteet, jotka työnantaja halutessaan kyllä keksii. Alle kolmivuotiaasta maksettavalla pelkällä kotihoidon tuella ei paljon asuntolainoja maksella ja läheskään kaikissa kunnissa ei makseta mitään lisiä tähän päälle.
Lapset ovat tärkeitä perheessä mutta jotain realismiakin täytyy elämässä olla: epätoivoisessa köyhyydessä kituuttamisessa ei ole järkeä, jos vaihtoehtona on vähintään kohtuullisen hyvä päivähoito kohtuullisilla hoitoajoilla. Etenkin, kun monella se kotonaolo pitkittyy haluttua pidemmäksi ja voi johtaa nimenomaan naisten työttömyys- ja köyhyysloukkuun.
Kukaan ei ole missään voinut todeta, että kolme vuotta olisi joku raja, jota ennen päivähoito on lapselle haitallista ja sen jälkeen joko neutraalia tai suotavaa. Kotihoidossa ja päivähoidossa hoidetuilla ei ole eroa myöhemmässä elämässä selviytymisessä ainakaan kotihoidettujen eduksi, toisin päin eroa on joskus todettukin (eli päivähoidetut pärjäävät esim. koulussa tai kaverisuhteissa paremmin). Oleellista on yrittää keskittyä siihen, että se perheille tarpeellinen päivähoito toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, lasten päivähoito on kehitetty aikuisten tarpeiden perusteella: aikuisten pitää käydä töissä ja ansaita rahaa. Olisiko oikea aloitus vaikka esittänyt kommentin päivähoidon tasosta? Voi vittu te olette tyhmiä. Ja kaikki nämä jeesustelijat toki ymmärtävät hyvin myös sen millä varoilla kehitetään lasten päivähoitoa samalla kun kaikki alle 3-vuotiaiden äidit jäävät kersojansa kotiin hoitamaan??? Selittäkää minulle myös se!
>Voi vittu te olette tyhmiä.
Kiitos kun toit viisauden valon ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ennenkaikkea päiväkodin henkilökunnan tarpeista lähtien.
käytännön kokemusta kenttätyöstä päiväkodissa?
Vai ovatko kirjoitelleet tutkimuksiaan satunnaiskäyntien tai jonkun lyhyen seurannaisjakson perusteella?
Tietääkö kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silti minusta on jollakin tavalla huvittavaa, että näistä asioista kirjoittavat ja pitävät meteliä lähinnä vanhemmat täti-ihmiset (Kalliala, Rusanen, Keltikangas-Järvinen), joiden omat lapset ovat jo aikuisia. Ehkäpä mun, alle 40-vuotiaan kasvatustieteen tohtorin ja pienten lasten äidin, kirjalle lastenkasvatuksesta olisi piristävää tilausta.....
Ei sitä asiasta meteliä pystytä päiväkodin ammattilaisten taholta pitämään muuta kuin anonyymisti palstoilla ja näitä kirjoituksia onkin ollut melkoisesti. Valitettavasti äidit eivät kuitenkaan ammattilaisten huolta halua kuunnella mielummin mollaavat ja kieltävät todellisuuden. Eikä vanhemmat todellisuudessa ole halukkaita kuulemaan näistä huolestuttavista asioista koska tulee paha olo ja sitten leikitään että kaikki on ok ja palstan ammattilaisten huolella ei ole mitään perää.
Jos vanhemmat todella olisivat kiinnostuneita kuulemaan miltä lapsen arki näyttää silloin tutustuisivat ehkä Tehyn hiljattain julkaisemaan päivähoidon ryhmäkokoselvitykseen. Mutta kun ei sitä todellisuutta haluta nähdä, se olisi liian hankalaa.
Pakkohan se on ihmisen töissä käydä. Olisihan se ihanaa, jos olisi varaa palkata kotiin joku upea Nanny..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan se on ihmisen töissä käydä. Olisihan se ihanaa, jos olisi varaa palkata kotiin joku upea Nanny..
Paljon parempi on tappaa lapset kylmään tai nälkään kuin viedä päivähoitoon. Ai niin, mutta sossustahan saa aina ruokarahaa. Miksi näitä vanhempia haukkuvia tutkimuksia jaksetaan tehdä?
Pakkohan se on ihmisen töissä käydä. Olisihan se ihanaa, jos olisi varaa palkata kotiin joku upea Nanny..
Paljon parempi on tappaa lapset kylmään tai nälkään kuin viedä päivähoitoon. Ai niin, mutta sossustahan saa aina ruokarahaa. Miksi näitä vanhempia haukkuvia tutkimuksia jaksetaan tehdä?
Tässä tutkimuksessa ei haukuttu vanhempia, vaan toivottiin päiväkoteihin enemmän taito- ja taideaineita. Ihanko tosissasi kuvittelit, että tuossa jutussa haukuttiin vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuntee kenttää muutenkin hyvin. Esim. pääkaupunkiseudulla useat kymmenet päiväkodit ovat yhteistyössä yliopiston kanssa, joten tietoa toiminnasta välittyy kumpaankin suuntaan.
päivähoidon sisältöön vaikka suurimmaksi osaksi Kalliala kritisoi lasten pitkiä hoitopäiviä.
Se oli Aamulehden toimittajan näkökulma. Suomen kuvalehti teki Kallialan kirjasta aivan toisenlaisen jutun, missä oli nimenomaa kyse päivähoidon laadusta:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/varhaiskasvatuksen-asiantuntija…
Ja ei voi elättää jos ei saa lasta hoitoon.
Tässä tutkimuksessa ei haukuttu vanhempia, vaan toivottiin päiväkoteihin enemmän taito- ja taideaineita. Ihanko tosissasi kuvittelit, että tuossa jutussa haukuttiin vanhempia?
Enemmän niitä taito- ja taideaineita siellä päviäkodissa on kuin meillä kotona. Kotona muksut ehkä itekseen värittelevät jotain värityskirjaa, mutta en minä mitään laululeikkejä ja askartelukursseja kotona ohjaa.
..ikinä syyllistää mistään. Se on pahinta mitä voi tehdä.
SILTI. HÄPEÄ, jos viet lapsesi virikehoitoon. Olet laiska ellet patalaiska ja et ole ansainnut lasta itsellesi.
käytännön kokemusta kenttätyöstä päiväkodissa?
Vai ovatko kirjoitelleet tutkimuksiaan satunnaiskäyntien tai jonkun lyhyen seurannaisjakson perusteella?
Tietääkö kukaan?
Tosin niistä työvuosista saattaa olla vierähtänyt tovi. 70-luvulla on aloittanut hommansa. Edellinen kirjansa kertoi tutkimuksesta, joka oli laaja vertaileva kenttätutkimus eri päiväkodeissa. Kallialla on vieraillut kymmenissä päiväkodeissa myös ulkomailla.
koska he ovat edenneet akateemisessa hiearkiassa näkyville, johtaville paikoille ja siksi heitä kuunnellaan. Viime aikoina siteeratuilla "tädeillä" on takanaan kymmenien vuosien akateeminen ura ja merkittäviä tutkimuksia sekä professuurit. Nuoremmista palstatilaa saaneista tulee mieleen nelikymppinen Erja Rusanen, kasvatustieteen tohtori hänkin.
Kallialan tutkimukset tosiaan näyttävät, että varhaiskasvatuksen ja päivähoidon taso vaihtelee paljon. SAmoilla ulkoisilla resursseilla toteutetaan niin heikkoa kuin laadukasta päivähoitoa. Ihan jo havainnot pääkaupunkiseudun päiväkodeista osoittavat tämän selvästi: samalla alueella, oli kyse sitten Länsi- tai Itä-Helsingistä, kaupunginosan päiväkotien sisäinen laatuvaihtelu on hurja. Samalla alueella on sekä hyviä että todella heikkoja päiväkoteja, riippuen henkilökunnasta ja heidän kyvyistään ymmärtää lapsen tarpeita ja vastata niihin. Joissain paikoissa lapset jäävät suorastaan heitteille ja heille ollaan epäystävällisiä.