Minulla ei ole ollut yhtään lapsetonta hetkeä kotona 2,5 vuoteen

haluatko suitsutusta vai haukkuja? minä en tollaista kestäis.

Niin kun kirjoitin ainut yksin oo ilman lapsia on työmatkat (10-15 min/suunta), sillon kun lapset nukkuu ja töissäolo aika. -ap-

Miksi isä ei pidä mitään yhteyttä heihin?

olen kuumeessa kotona, lapset koulussa ja mies töissä. En muista vuosiin viettäneeni päivää kotona yksin. Vaikka täällä nyt sairastankin, niin toisaalta nautin tästä hiljaisuudesta suunnattomasti. ymmärrän sinua sp

ei hemmetti näitä narisijoita! Jos valittaisin täällä, että hakkaan itseäni naamaan kaksi kertaa tunnissa ja se sattuu ja olen väsynyt. Moni varmaan sanoisi että älä ihmeessä hakkaa itseäsi. Sama teille lapsellisiin "väsyneihin". itse aiheutettu olotila. Järkätkää hoitajaa jos ei hermot kestä ja jos ei ole varaa, niin miksi teitte kakaroita? Lopettakaa jo se narina samasta asiasta!!!1

On erossa lapsista vain työmatkojen ja työssäolon ajan. No eikös se jo tee aika monta tuntia päivässä, saati viikkotasolla!? Ethän ehdi olla lasten kanssa kuin ehkä iltaisin tai aamuisin, riippuen millaista työvuoroa teet, +viikonloput, jos ne on vapaat. Ei se ole montaa tuntia yhteistä aikaa. Jos on jo työhön käyttämän ajan poissa, niin luulisi mielellään loppuajan olevankin lastensa kanssa. Oletan että ap on kuitenkin lapsensa vapaaehtoisesti tehnyt....



Itse en ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen ollut kuin satunnaisesti tunnin tai kaksi poissa lasteni luota. Olen kotiäiti, en käy töissä, enkä harrastuksissa, joten minun poissaoloni lasten luota on hyvin harvinaisia esim. sellaisessa lääkärissä käyntiä, jonne ei voi lasta ottaa mukaan, tai koulun vanhempaintapaaminen, jonne ei myöskään lasta saa ottaa mukaan. Muutaman kerran ollaan mieheni, eli lasten isän, kanssa käyty ulkona syömässä tänä aikana, mutta ei siinäkään mene kuin tunti. Mies on pitkiä päivä töissä, joten minä hoidan "kaikki" asiat itse lasten kanssa.

Joten en tosiaan nyt ymmärrä mitä valitat, kun lapsetonta aikaa on kuitenkin ihan hirveän paljon minuun verrattuna!

Hyvinpä hoidat niitä lapsiasi.

ja miehen kanssa sellaista yhteistä lapsetonta hetkeä kotona ei ole ollut yli 20 vuoteen.

mutta lapsi 4v on joskus kavereillaan leikkimässä ja minä yksin kotona. Tai vaikka päiväkotikavereiden synttäreillä. Ja kun hiukan kasvaa, varmaan pihallakin itsekseen.



Eikö sinulla ap ole noitakaan hetkiä kotona yksin?



Tämän lisäksi lapsetonta aikaa on työn lisäksi, jos joku läheinen on hoitamassa lasta. Mutta tällöin olen itse pois kotoa ;)



Ja tiedän tunteen, kun pitää siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja samalla se ainokainen kaipaisi myös seuraa. Raskasta, mutta en silti vaihtaisi tätäkään pikkulapsiaikaa pois.

Tiedän tunteen, joskus olisi ihana olla yksin kotona hiljaisuudessa, ilman että tarvitsee tehdä mitään.



Mutta lapset kasvavat. Kyllä niitä hetkiä tulee!

Minne voin valittaa?

itsepä olet lapset tehnyt!!

kun yhdyntään alkaa.

15vuoteen,isoimmat täytti 9 ja 10 kun nuorimmaiseni nyt 5v syntyi niin aina on joku lapsista ollut kotona minun kanssani jos en ole ollut töissä.

Itseäni se ei ole häirinnyt kamalasti,vaan lapset ovat tärkeintä olleet aina elämässäni.Onpa ollu ukko tai ei elämässäni.

mut en mä kyllä ole ajatellut että pitäis ollakaan. Olen isosta perheestä, asunut nuoruuteni opsikelijasoluissa ja mieheni on kotona viihtyvää tyyppiä. Mulle on aina selvää, että jos haluaa omaa rauhaa, on itse lähdettävä pois kotoa. Mihinpä ne lapset kotoaan lähtis, ja miksi. :)



Toivottavasti ap saat jotenkin rauhalliset hetkesi, kaikki niitä tarvitsee kuitenkin!

tilanteen kuin sen että illat ja viikonloput menee usein töissä ja lapsia näkee aivan liian vähän. =(

tämä tilanne jo 20 vuotta, mutta olen SIITÄ ONNELLINEN

että samoilla kipeillä voit kyykyttää miestä ja heittää myös yhteisen parisuhdeajan pois.

miten tuo on mahdollista?



Oletko



a) ollut koko "vanhemmuusaikasi" yksinhuoltaja?

vai



b) itse halunnut, että asia on noin?

Missä lasten isä on? Omasta halustasiko asia on noin?

enkä ymmärrä, miksi olisi toisin. Tosin matkalla töihinkin lapset ovat mukana, mutta en pidä sitä ongelmana. Olen jotenkin ajatellut, että vanhemmuus on sitä, että on ne lapset siinä ympärillä.

on sama tilanne.



Onko perheessänne kaksi vanhemapaa?

Jos on, niin vietättekö kaiken vapaa-aikanne perheenä vai eikö teillä ole oleenkaan koko perheen yhteistä vapaa-aikaa?



Menettekö siis aina esim. leikkipuistoon koko perhe, jos koko perhe on vapaalla? Kun esikoisenne oli vauva, niin olitteko tosiaan aina mukana myös vaunulenkeillä?



#7