Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/

Been there. Tärkeintä on, että harmia tuli vain itsellesi. Jos asia on jotain toistuvaa ja mielenterveyteen liittyvää, niin ehkä tämä on hyvä hetki hakea apua.

Itkettää ja hävettää :/

ap

So what? Ei se tee sinusta sairasta. Itkit? Kaikki itkee joskus.

Mulle on sattunut oikeesti kaikenlaista. Kerran soitin työpuhelua kotoa ja juttelin samalla lapselle kun toisessa päässä etsittiin yhtä paperia. No minulta pääsi sitten pieru. Ei siinä mitään mutta totesin lapselle, että ohhoh mammalta pääsi pieru. Ja siis suoraan puhelimeen puhuin ton samalla. AI kun oli kiva fiilis.

Mutta mä jäin eloon ja niin jäät sinäkin.



Jo sulla taas on paniikkihäiriö ja sait kohtauksen, niin mitä siitäkään. Haet vaan apua ja mahd lääkityksen jos on paha.



Ihan tosi, jos et ole vahingoittanut ketään muuta, niin se on vaan elämää.

Epäilinkin, että jotenkin terveyteen liittyy. Silloin sun ei pidä olla moinaankaan, minkäs näille viirailuille mahtaa. Jos sait paniikkikohtauksen/tourettena aloit haistatella/pyörryit/menetit kontrollin jossain muussa, mitä näitä ny on, niin entä sitten.



Ihmiset, varsinkin työkaverit, yleensä haluaa hyvää toiselle. Jos sulle kävi pahasti, he varmasti haluavat pehmentää iskua eivätkä halua pahentaa tilannetta. Jos voit, niin heitä kortit pöytään ja sano, että sulla on nyt tiettyjä ongelmia ja ne aiheuttivat eilisen käytöksen, olet pahoillasi hämmingistä ja pyrit järjestämään asiat niin, että ei toistuisi. Kiitos ja jos kysyttävää, voin vastailla huoneessani.

tai oksennutit itseäsi.





Kaikki ihmiset ovat menettäneet kasvonsa joskus, kaikki kokevat noloja ja hävettäviä tilanteita, ei ne muiden mielestä ole niin isoja juttuja ja vaikka olisikin, varmasti muilta löytyy myötätuntoa ja ymmärrystä.

....joka hyväksyi talidomidin käytön raskaana olevilla. Tai sitä, jonka läpimurto johti ydinpommien valmistukseen, Hitlerin kampanjapäällikköä ynnä muita vastaavia. Auttaa asettamaan omat mokat mittasuhteisiinsa.

ap sanoi ettei aio kertoa mitä teki! Ja ihan hyvä ettei kerro, nimittäin itsekin olen joskus yllättynyt siitä, ketkä tätäkin palstaa lukevat.

Istun sentään yksin omassa huoneessani, no en mä sitä noloile nauran vaan.



Kerran mulla alkoi menkat töissä ja mulla oli vaan pikku tampax, se petti noin tunnissa ja valkoiset kesähousuni olivat haaroista ja takapuolesta aivan veressä ja sitä oli vaikea peittää, koska mulla oli vaan hihaton toppi päällä. Hipsin laukku perseen edessä kotiin häpeämään.



Helpottiko?

sait paniikkikohtauksen, niin ymmärrän :(



Sain itsekin kerran töissä kun piti pitää esitelmä. Ne vaivaantuneet ilmeet, säälivät katseet yms. EN ikinä unohda sitä tunnetta, olisin voinut kuolla.



En enää ole tuolla töissä, joten asia ei minua vaivaa. Mutta jos sait paniikkikohtauksen, niin menepä juttelemaan lääkärin kanssa, esim. betasalpaajilta on hyvä apu :)

valkoisissa pöksyissä. Ei ihan noin pahasti, mutta näkyvästi kyllä.

mulle kävi nolosti töissä. Olen siis sairaanhoitaja. Kerran vessassa käynnin jälkeen siinä kiireessä oli jäänyt pitkä vessapaperi roikkumaan housujen välistä perään. Kävelin siinä hurjaa vauhtia pitkin käytävää, joka asiakkaita täynnä. SÄIKÄHDIN kun osastomme lääkäri alkoi riuhtomaan jotakin eli siis sitä vessapaperia takalistostani irti. Nappas paperin ja sanoi "puhdas". Juu onneksi ei ollut mikään kakkapaperi :D! Nyt jo naurattaa koko homma ja voi että työkavereilla oli hauskaa kustannuksellani :D!

;)

Organisaation vuoden tärkein sidosryhmätapahtuma, johon jätin kutsumatta tärkeimmän sidosryhmän (eli puolet kutsutuista).



Tätä on vaikea ajatella edelleenkin, vaikka en ole paikassa enää töissä.

että tämä tekee susta myötatuntoisemman ihmisen..



Itselläkin on ollut samanlaisia juttuja ja sen myötä musta on tullut nöyrempi ihminen ja en niin helposti tuomitse toisten törttöilyjä.

- paniikkikohtaus?



- oksentaminen ruoan jälkeen?



- itsekseen puhuminen?



Mikään ei ole kummoinen juttu, pari ekaa tosin vaativat psykologia tms. Mutta ei ne mitenkään erikoisia juttuja ole.

Itse olen itkenyt työpisteessä sitä kun menkat alkoi, jälleen (lapsettomuutta taustalla). Pomo tuli sisään väärällä hetkellä. Sanoin vaan, että vähän huono olo.



Miehen lievä burn out alkoi siten, että hän alkoi huutaa palaverissa. Oli pari viikkoa saikulla ja takas duuniin, ei mitään ongelmia työpaikalla, työkaverit otti rennosti.

ekaksi ISOSTA MOKASTA tulee mieleen se, että niille vauvoille jorvissa annettiin suuhun syövyttävää ainettä. Son on moka!



Jos jotain pienempää, niin anna olla :)

Mulle on sattunut oikeesti kaikenlaista. Kerran soitin työpuhelua kotoa ja juttelin samalla lapselle kun toisessa päässä etsittiin yhtä paperia. No minulta pääsi sitten pieru. Ei siinä mitään mutta totesin lapselle, että ohhoh mammalta pääsi pieru. Ja siis suoraan puhelimeen puhuin ton samalla. AI kun oli kiva fiilis.

Mutta mä jäin eloon ja niin jäät sinäkin.

Tästä kyllä repesi makeat naurut! voi että!

poikki koko miesvaltaisen terminaalin.

jos joku ap:n työkaveri on palstalla on kyllä tajunnut kukA ap on. Jos ap ei ole kosketellut itteensä tmv niin MIKÄÄN ei ole pahempaa.

ekaksi ISOSTA MOKASTA tulee mieleen se, että niille vauvoille jorvissa annettiin suuhun syövyttävää ainettä. Son on moka!

Jos jotain pienempää, niin anna olla :)

Niinpä, jos et ap vahingoittanut ketään niin ei tuo niin vakavaa ole.

Ja olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että jos ihmiset tulivat ihan kysymään sinulta asiasta niin ei se varmaan ihan hirveän paha juttu ollut, jos kehtasivat tulla suoraan puhumaan asiasta.

Ehkä sulla on vaan yliherkkä häpeäntunne?