Lue keskustelun säännöt.
Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/
20.02.2012 |
Ahdistaa ihan hirvittävästi. Päässä takoo että "tää ei voi olla totta!"
Tapahtunut oli jotain niin hirveää, ettei se oikeasti tunnu edes todelta, liian pahaa ollakseen totta. Menetin kasvoni totaalisesti, vielä työporukassa, eli joudun näitä ihmisiä näkemään taas huomenna ja vielä kuinka kauan tästä eteenpäinkin.
En edes kehtaa kertoa mitä kävi, työkaverit vain sattuivat näkemään nolon, hyvin heikon hetkeni. Hekin olivat silminnähden hämmentyneitä ja se supina sen jälkeen... Olen vielä sellainen ihminen, että näkemänsä oli varmaan viimeinen asia mitä olisivat kuvitelleet minulta näkevänsä.
Ahdistaa niin että oksettaa!
(anteeksi etten voi kertoa mikä tapahtunut on, pelkään että minut tunnistetaan)
Lohduttakaa mua kertomalla että teillekin on käynyt jotain tosi kamalaa ja noloa mutta ootte selvinneet siitä...
Kommentit (294)
Olin ekaa päivää duunissa psyk.sairaalan suljetulla osastolla. Sain siellä kannettavakseni "turvanapin", jota painamalla hälytetään kaikki kuuden osaston mieshoitajat hätiin.
Wc:ssä istuskellessani ja tamponia taskusta kaivellessani olin sitten painanut sitä nappia vahingossa! Kohta kamala mekkala, että missä se uusi työntekijä on (en tietenkään ollut tajunnut sanoa muille mihin olin mennyt, mikä kuuluu sääntöihin osastolla).
Olipa "mukava" tutustuminen koko talon miesväkeen heti eka päivänä... No, huumorilla muut sen ottivat, mutta minulla kesti melko kauan päästä asian kanssa sinuiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aikoinani töissä päästänyt ilmoille sellaisen leijan, että kutsuttiin huoltomiehet paikalle! :D Nauttimani ruoka ei suostunut kunnolla sulamaan työvuoroni aikana ja sitä lemua sitten leijaili oikein kunnolla pitkin miestenvaateosastoa. Pahimpaan käryyn osui esimies, joka teki hälytyksen huoltoon. Kassalta katselin kuinka kaksi huoltomiestä tähyili ilmanvaihtohormiin esimiehen selittäessä, että hajusta päätellen siellä on pakko olla kuollut rotta! :D Samainen ruoka teki tepposet myös kauniina kevätiltana istuessani autossa erään hotellin edustalla, odottelin poikaystävääni respasta. Leijan tulvahtaessa ilmoille avasin ikkunan yrittäen hälventää hajua. Pariskunta kulki auton ohi ja kuulin miehen tokaisevan, "ihan kiva paikka mutta karmee katku täällä!"
Ja mä kun oon luullut laskevani joskus hautausmaan hajuisia pieruja, mut huhhuh tää vetää kyl pohjat!! Ulvon naurusta. :D :D :D
Tämä oli kyllä ihan paras! Nauratti niin tajuttomasti että meinasin oksentaa! :D tämä palsta on ihan huippu!
-Nuhaisena kasvissyöjänä en huomannut että kyseinen liha oli jo mennyt pilalle kun siitä tein ruokaa myyntiin. Asiakkaaksi valikoitui naisjoukko joista jokainen sai ruokamyrkytyksen, ja yksi heitä oli raskaana. Vitutti.
-Opiskeluaikana olin seuraamassa neurokirurgista leikkausta. Olin potilaan jalkopäässä kun minua alkoi huimaamaan ja erehdyin nojaamaan kohti potilaan leikkaussänkyä. Onneksi minut saatiin kiinni ennenkuin täräytin koko painollani petiin. Olisi meinaan tullut sielä pääkopan puolella pahempaa jälkeä silloin!
No, nyt olen vastuuntuntoinen lääkäri enkä tee enää virheitä...
Olet työkaverini ja aloit itkemään omaa väsymystäsi kesken kokouksen..?
Kyllä. Tunsin myötähäpeää...
tämän lähettäjää kohtaan. Toivottavasti saat pian lukkosi käsiteltyä niin ei enää toisten itkut hävetä.
lisää näitä. Ja ap kerroppas jo mitä sulle kävi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yleensä ota mokiani kovin raskaasti, mutta kyllähän ne tietty sillon sillä hetkellä on tuntuneet hirveiltä.
- Kerran kiirehdin eteeni katsomatta kovaa vauhtia ovesta (jossa on kyllä pieni ikkuna) ja pamautin oven täysillä pomoni naamaan kun hän puhui puhelimessa oven toisella puolella. Oli kyllä enemmän hänen oma syynsä. :)
- Kerran minullakin oli sellaiset ilmavaivat etten ole koskaan haistanut mitään niin hirveää. Pomo ja pari muuta työkaveria haistelivat, että mistä se tulee, onko joku ruoka pilaantunut vai voiko viemäristä tulla tuollainen katku. Haju oli niin järkyttävä, ettei heille kai edes tullut ensimmäisenä mieleen että ihmisestä voisi sellainen lähteä. Yritin vaan pitää pokan mutta olihan se hirveä tilanne.
- Yhden "työsuhdeauton" romutin lunastukseen liukkaalla kelillä, se oli siis työauto jota sain vapaasti käyttää myös omiin ajoihin. Pomo ei mitään kummempaa kommentoinut, järkkäsi uuden auton käyttöön mutta sitä en enää voinut käyttää vapaa-ajalla (oli muussakin käytössä).
- Kerran pikkujouluissa muutaman juoneena ja itsevarmana menin kaikkien kuullen kysymään pomolta palkankorotusta. Hän vaan totesi että jutellaan siitä maanantaina. Olin kuvitellut, että voisin hyvinkin saada korotuksen, mutta maanantaina sitten pomo kahden kesken selittikin minulle miksi en vielä saa korotusta. Olin ihan itkun partaalla, pomokin varmasti huomasi että meinasin vollottaa. Hölmöhän minä itse olin kun ensinnäkin muiden kuullen menin kysymään ja toiseksi tein oletuksia siitä että saisin sen korotuksen. Pomo oli kaikin puolin mukava, ja samoin työkaverit. Yksi taisi myöhemmin kysäistä, sainko sen palkankorotuksen eikä aiheesta sen enempää puhuttu.
-Yhdessä työpaikassa pomo oli vähän sekopää, enkä edes tykännyt siitä työstä paljoa. Kerran sitten menin kommentoimaan hänelle jotain käytäntöä, että onko tässä nyt järkeä tehdä näin jne... ja pomo sai ihan hirveän raivarin, huusi minulle suoraa kurkkua pitkään. Olin todella järkyttynyt, ja loppuvuoron pomo mökötti. Seuraavana päivänä hän pyysi anteeksi, myönsi huutaneensa aiheetta ja halasi väkisin. Lopetin siellä aika pian.
-Ihan ensimmäisessä kesätyössäni huoltoaseman kahviossa oli keittiön "pomona" kokki, joka oli kai ihan ok tyyppi mutta hermostuessaan huusi ja kiroili ihan hirveästi. Olin 14-vuotias ja kokematon, joten aina silloin tällöin oli asioita joita en osannut tai ymmärtänyt ja hän sitten huusi. Se oli välillä pelottavaa.
Kerran sitten tulin aamuvuoroon ja huomasin, että pakastimen ovi oli raollaan ja osa pakasteista selvästi sulanut. En tiennyt yhtään kuka sen oli unohtanut sulkea kunnolla, en usko että minä itse, mutta olin aivan kauhuissani. Kun kokki kerran huusi pikkuasioistakin niin miten sitten tästä! Pelotti hirveästi odottaa että hän tulee töihin, mutta kun kerroin pakastimesta niin hän olikin ihan tyyni. Tarkasti mikä oli sulanut, heitti vähän jotain pois ja se siitä.
En uskaltanut edes purkaa mieltäni täällä, kun ajattelin että joku työkaveri voi olla täällä!
Ai, nyt huomaan että tämä on vanha viesti :) Mutta tämä voisi olla minun kirjoittamani! Menen lukemaan mitä ketju pitää sisällään loppuosastaanl...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="http://www.stara.fi/2012/02/21/radioaseman-raju-moka-homoseksin-aania-e…" alt="http://www.stara.fi/2012/02/21/radioaseman-raju-moka-homoseksin-aania-e…">http://www.stara.fi/2012/02/21/radioaseman-raju-moka-homoseksin-aania-e…;voi tuotakin työntekijää vähän hävettää..
mutta hän ei tiedä vieläkään, että näin sen. Eikä kukaan muukaan tiedä. Satuin paikalle kun minulla olisi ollut hänelle asiaa ja pysähdyin oven taakse, kun näin (lasi-ikkuna ovessa) ja kuulin miten hän raivosi itsekseen ja repi hiuksiaan. Lähdin pois omaan huoneeseeni järkyttyneenä (olin silloin nuori). Näin hänet uudestaan vielä samana iltapäivänä ja hän oli taas tavallinen. Olimme psyykkisesti raskaassa työssä, jossa pitäisi aina säilyttää hyvä käytös. Tämä henkilö oli yleensä hyvin rauhallinen ja ystävällinen. En tietenkään ole koskaan kertonut tästä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran työpaikalla tuli hikoilukohtaus. Siinä oli koolla noin kymmenisen työkaveria ja yksi sanoi kaikkien kuullen minulle: "jos sulla ei ole suihkua kotona, niin kyllä voisit joskus täällä käydä suihkussa".
Olihan se vähän ikävää, mutta mitäpä tuosta.
lisää näitä! :D Ja ap kerrohan mitä tapahtui? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräässä työpaikassa tosi isossa ICT-firmassa vuosia sitten oli pikkujoulut. Vimosen päälle hienossa paikassa ja väkeä oli kuin pipoa, kaikki hienoissa vetimissä ja kimallusta riitti.
Oli sitten maistunut ilmainen viina ja poislähtiessä askel ihan vähän hutera. Hatara mielikuva ravintolan edessä lumihangessa oli kun en millään päässyt pystyyn sieltä vaikka kuinka yritin. Seuraava muistikuva taksista, kun koko hemmetin konsernin johtaja yrittää pitää oksupussia niin ettei koko taksi saastu. Muistan vieläpä hämärästi kuinka äärettömässä känni-itsetunnossani yritin vietellä kyseistä herrasmiestä siellä taksin takapenkillä.
Aamulla heräsin ja katsoin peilistä: Talvipalttoo niin oksussa että lensi laakista roskiin. Pikkumusta rinnuksista revennyt ja sukkahousut aivan riekaleina. Pikkukorkkareista toinen korko poikki. Saappaat, käsilaukku ja puhelin hävinneet, tappajakrapula. Oikeasti, siihen paikkaan meinasin silloin kuolla.
Kuitenkin, nyt kun halusin lohduttaa kertomalla oman elämäni tähtihetken, piti oikein venyttää muistiaan. Ei ole jäänyt mitenkään kummittelemaan eikä pilannut elämääni, vaikka niin silloin luulin. Ap, mikä ei tapa, vahvistaa. Ja lisää klisetä, mutta niin totta: me kaikki mokaillaan.
En ole koskaan ollut haka koneiden kanssa...eräässä toimistotyössä piti ottamani valokopio --otin vahingossa sata. Kukaan ei ehkä huomannut, tai ei ainakaan maininnut mitään.
Tämä nyt on aika vaatimaton moka, mutta olin nuori ja kyseessä oli vasta toinen kesätyöni, joten paniikki oli kaamea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen:
- pussaillut 20-vuotiaana firman pikkujouluissa n.60-vuotiaan työkaverin kanssa
- yksi "pikkumoka" söi firman tulosta 30 000€
- lähtenyt itkien pois palaverista, jossa tuli pientä sanaharkkaa pomon kanssa. Todellisuudessa itkin muutama päivä sitten kuollutta lemmikkikaniani. Pomo tuli perässäni rauhoittelemaan ja maanittelemaan tulemaan takaisin, mä vain itkin ja sanoin etten tule. Tänä päivänäkin pomo luulee, että itkin jotain hänen sanomaansa.
- yhdessä työpaikassa virheeni takia pomo joutui tekemään kaksi viikkoa tolkuttoman pitkiä työpäiviä korjaillessaan sotkujani. Olin sotkenut firman tiedostot jollain käsittämättömällä tavalla eikä kukaan pystynyt paikantamaan kenen koneelta käsin näitä tiedostoja oli menty muuttamaan. En edes mä itse tajunnut, että kaikki oli mun syytäni. Tajusin sen vasta viimeisenä työpäivänäni ja kiitin luojaa siitä, että se oli määräaikainen työ ja häivyin sen siliän tien, kun kello löi neljä.
Oliko se sun yskänpuuska tätä luokkaa? :D
Tarkoitin tämän siis sille joka sai kamalan yskänpuuskan kesken puhelun.
Minä olen aikoinani töissä päästänyt ilmoille sellaisen leijan, että kutsuttiin huoltomiehet paikalle! :D
Nauttimani ruoka ei suostunut kunnolla sulamaan työvuoroni aikana ja sitä lemua sitten leijaili oikein kunnolla pitkin miestenvaateosastoa. Pahimpaan käryyn osui esimies, joka teki hälytyksen huoltoon. Kassalta katselin kuinka kaksi huoltomiestä tähyili ilmanvaihtohormiin esimiehen selittäessä, että hajusta päätellen siellä on pakko olla kuollut rotta! :D
Samainen ruoka teki tepposet myös kauniina kevätiltana istuessani autossa erään hotellin edustalla, odottelin poikaystävääni respasta. Leijan tulvahtaessa ilmoille avasin ikkunan yrittäen hälventää hajua. Pariskunta kulki auton ohi ja kuulin miehen tokaisevan, "ihan kiva paikka mutta karmee katku täällä!"
ap, nyt on mennyt jo rutkasti aikaa, kerro :)
Eikös ne ohi pöntön kikkareet ole sen seurausta, että joku ylihygieninen av-mamma ei ole uskaltanut istua pöntölle, vaan pöräytellyt pökäleitään summan mutikassa pylly puoli metriä pöntön yläpuolella heiluen?