Mulle tulee pelkosektio!

erittäin pahasti. Mieluummin siis äidille pieni riski kuolla sektiossa kuin lapselle iso riski vammautua loppuelämäkseen.

tuleekin vasta seuraavissa raskauksissa/synnytyksissä. Mitä useampi sektio, sen kovemmat riskit.

Niitä riskejä on mm.

Kohdun repeämisen riski, istukan irtoamisen riski, istukan huonon toiminnan riski ( lapselle raskaudenaikaista hapenpuutetta) istukan arpeen kiinnittymisen takia, kohtukuoleman riski on kahdeksankertainen jo yhden sektion jälkeen jne.

Noissa kaikissa yllämainituissa harvoin selvitään ilman hapenpuutteen aiheuttamia aivovammoja.

Että ei nyt sentään lähdetä ihannoimaan sitä sektiota ihan väärin perustein.

Me aiotaan tosiaan halutaan vaan tää yksi lapsi. Joten nuo seuraavan sektion riskit ei meihin päde.

Uskoin kyllä, että jos kaikki menee hyvin, niin pelkän lapsen ulos saamisessa ei olisi mitään ongelmaa, mutta se, että jos tilanteeseen joudutaan ottamaan imukuppia ja muita instrumentteja lisäksi, niin siihen ei enää elimistö sopeudu.

Omassa synntyksessä jouduttiin lopuksi käyttämään imukupia ja en olisi sitä edes itse huomannut, ellen olisi kuullut mitä lääkäri ja kätilö juttelevat. Mitä kamalaa siinä on?? Et sä sitä edes tunne siinä siinä vaiheessa ja homma on ohi todella nopeasti. Vauvallekaan ei jäänyt päähän mitään "pahkaa". Ihan turhaa hysterisointia!!

oli imukupin laitto. Saatanallista kipua, mikään muu siinä vaikeassa synnytyksessä ei ottanut niin kipeää kuin imukupin laitto. Persehän siinä tietenkin repes ja meni monta viikkoa, ennenkuin pystyin istua kunnolla. Kaikesta huolimatta, en kuitenkaan olisi halunnut vaihtaa tuota kokemusta suunniteltuun sektioon.

ihmettelen kyllä tätä asennetta jolla vähätellään toisen pelkoa. Minä esimerkiksi pelkään kuollakseni irti olevia koiria. Pitäisikö minut viedä aitaukseen, joka on täynnä koiria ihan vaan sen takia, että on typerää kun pelkään?

älä synnytä ollenkaan, ei tartte pelätä.

Näin olen ajatellut tehdä. En halua myöskään sektiota, koska en halua tulla enää kertaakaan leikellyksi enkä halua lisää leikkausarpia (olen joutunut useampaan leikkaukseen sairauksieni takia). Alatiesynnytys ei varsinaisesti pelota, mutta vastustan suomalaista "synnytyskulttuuria", jossa monessa asiassa on juututtu jonnekin pimeälle keskiajalle (kuten kivunlievityksessä tai synnytysvaurioihin suhtautumisessa). Tämä on yhden naisen protestini, jolla tuskin on mitään merkitystä, mutta teenpä sen silti.

Hienoa että saat sektion. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus valita synnytys tapansa. Ihmettelen näitä lapsellisia jeesustelijoita tällä palstalla. Eikö asialliselle keskustelulle ole tilaa? Itselläni on kokemusta 1 kohdun ulkoisesta, 4 keskenmenosta sairaala reissuineen ja yhdestä hätä sektiosta. Sektion piti olla etukäteen buukattu, mutta poikamme päättikin syntyä viikkoa aiemmin. Etukäteen tiesimme 3d ultran avulla että lapsemme oli kietoutunut napanuoraan vaarallisesti, siksi sektio. Itse toimenpiteessä meni noin 5 minuuttia ja poika oli ulkona, tikkien ompelussa meni 45 minutttia ja kävelin vauva sylissä 9 tunnin päästä. Leikkaava lääkäri totesi että sektion vaatiminen (siinä leikkaus pöydällä makoillsessani lääkärit sanoivat että vielä voin muuttaa mieltäni ja synnyttää alateitse, se maksaa vähemmän valtiolle)oli maailman paras päätös, vauva olisi kuollut alakautta synntyksessä napanuoran takia. Sitä päätöstä olisin katunut ja surrut loppu ikäni.

Etukäteen kammosin buukattua sektiota ja leikkausta, mutta koska kaikki tapahtui niin nopeasti en edes jännittänyt. Sairaalassa olin 2 päivää ja lähes normaali kunnossa viikon kuluttua.

Itselleni omaakin henkeä tärkeämpi on terve vauva, en näiden kokemuksien jälkeen alkaisi leikkimään vauvani hengellä alatie synnytyksen kanssa. Ystäväni on halvaantunut syntyessään alakautta,hän on ikuisesti katkera äidilleen kuka ei suostunut sektioon. Mutta kukin tekee itse omat päätöksensä ja kantaa seuraamukset.

Uskoin kyllä, että jos kaikki menee hyvin, niin pelkän lapsen ulos saamisessa ei olisi mitään ongelmaa, mutta se, että jos tilanteeseen joudutaan ottamaan imukuppia ja muita instrumentteja lisäksi, niin siihen ei enää elimistö sopeudu.

Omassa synntyksessä jouduttiin lopuksi käyttämään imukupia ja en olisi sitä edes itse huomannut, ellen olisi kuullut mitä lääkäri ja kätilö juttelevat. Mitä kamalaa siinä on?? Et sä sitä edes tunne siinä siinä vaiheessa ja homma on ohi todella nopeasti. Vauvallekaan ei jäänyt päähän mitään "pahkaa". Ihan turhaa hysterisointia!!

tuli mieleen oma imukuppisynnytykseni, jossa sitä imukuppia tehtiin 40 min, sattui AIVAN SAATANASTI (koko muu synnytys oli kuin leikkiä tuon imukupin rinnalla), lapsi sai hirveän verihaavan päähänsä ja näytti ihan skalpeeratulta.

Kyllä se imukuppi voi kuulkaa sattua!

3 raskauden/synnytyksen aikaan sitä, että joutuisin kokemaan sektion.

Minusta ajatus isosta leikkauksesta, ja haavasta on niin kauhea, etten missään nimessä haluaisi moiseen joutua. Toki ymmärrän, että joskus se on parempi vaihtoehto, mutta en ymmärrä miksi kukaan vapaaehtoisesti sellaiseen haluaa.



Minulla on kaksi "helppoa" alatiesynnytystä takana, jos nyt synnytys voi koskaan helppo olla, mutta siinä mielessä, että luomuna puskin maailmaan toisen ja kolmannen, ja olin tosi virkeä ja hyväkuntoinen heti heti synnytyksen jälkeen, suihkuun menin heti, kun vauvan ihastelulta kerkesin :)



Ensimmäinen ei ollut niinkään mukava kokemus, kaikkine ongelmineen, vauvan sydänäänet romahti, ja imukupilla kiskottiin väkisin, mutta siltikin, en hetkeäkään ajatellut toisen kohdalla, että ennemmmin valitsisin sektion. Ehkäpä siksi, että ensimmäisessä selvittiin säikähdyksellä, ja vauva oli kunnossa. Itsekin toivuin kohtalaisen pian, eikä muutamasta tikistä alapäässä kummoista kammoa jäänyt.

sen jälkeen olen pelännyt sitä ihan helkkaristi.