Mulle tulee pelkosektio!

Olisit pitänyt jalat yhdessä. Vaaratilanteessa ymmärrän hätäsektion, mutta kaikki muu on täysin turhaa terveydellä pelleilyä.

Kumma juttu, että ensin mainitaan molempiin synnytystapoihin liittyviä riskejä. Ja sitten tulee pitkä sepustus ainoastaan keisarileikkauksen riskeistä! Ok, varmasti onkin niin, että nuo aikaisemmassa viestissä mainitut riskit ovat keisarileikkauksessa suurempia. Mutta MIKSI ei missään ikinä luetella niitä riskejä, jotka ovat alatiesynnytyksessä suurempia!? Tokihan niitäkin on, mutta jotenkin kummasti mitään tuollaista virallista listaa ei tunnu löytyvän mistään. Eikä löydy tutkimustuloksiakaan! Tuskin kyse kuitenkaan on siitä, etteikö tällaisia riskejä ole.





Alatiesynnytyksessä lapsi saattaa kärsiä hapen puutteesta, mistä voi seurata oppimis- ja käytöshäiriöitä myöhemmässä vaiheessa elämää. Tuo nyt on vain yksi esimerkki.

Vaaratilanteessa ymmärrän hätäsektion, mutta kaikki muu on täysin turhaa terveydellä pelleilyä.

Tosin olen synnyttänyt vain sektiolla. Hallittu toimenpide ja ihana lapsi tuli! Enkä tosiaan ollut pois pelistä monta viikkoa ;) Miten olisin voinutkaan, pitihän sitä vauvaa hoitaa, imettää jne. :D

En ole kyllä tavannut ketään,jonka mielestä synnytys ois ollut mukava kokemus.

Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %.



Artikkelisssa on molemmat rinnakkain, jos lukee sen kunnolla...

Keisarileikkaukseen liittyy riskejä, niin kuin alatiesynnytykseenkin. Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %.

[muokkaa] Äidin riskit

Leikkaukseen liittyvät riskit: Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee n. 6 % potilaista, kun spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen osuus on 0,4-0,6 %. Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

Tulehdukset: Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna (2,6 vs. 0,2 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla potilaista.

Keuhkoveritulppa: Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Joissain riskitapauksissa on mahdollista käyttää ennalta ehkäisevää lääkitystä (ns. tromboosiprofylaksia).

Seuraavat raskaudet: Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.[6]

Kuolema: Keisarileikkaus on Suomessa ja muissa länsimaissa turvallinen toimenpide. Raskaus-, synnytys- tai lapsivuodeajan kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneessä brittiaineistossa vuodelta 1999 äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500. [7]

[muokkaa] Lapsen riskit

Hengitysvaikeudet: Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy hengitysvaikeuksia sitä useammin, mitä varhaisemmin sektio tehdään. Raskausviikolla 39, jolloin suurin osa sektioista suoritetaan, riski on vielä kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %).

Kuolema: Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota.[6]

[muokkaa] Alatiesynnytys aiemman keisarileikkauksen jälkeen

Esim. minä jouduin sektioon, koska mulla oli eteisistukka. Ja se eteisistukka nimenomaan lisää riskiä vakavaan verenvuotoon ja kohdunpoistoon, ei sektio.

Alakauttakaan ei voinnut synnyttää, tietenkään. Mutta jos mulle olisi jouduttu antamaan verta ja poistamaan kohtu, se olisi tilastoihin merkitty sektiokomplikaatioksi, ei eteisistukkakomplikaatioksi! Vääristää.

Tuleeko vuodenaikaan sopivilla muotiväreillä?

että HÄTÄsektioon ei pääse, ennen kuin on todella paha tilanne päällä. En synnyttänyt itse sektiolla, mutta pelkäsin koko ajan tilannetta, jossa synnytys ei etene ja lapsi on jumissa jollain sellaisella tavalla, että sitä ei saa normaaleilla keinoilla ulos, mutta sektioonkaan ei ryhdytä.



Uskoin kyllä, että jos kaikki menee hyvin, niin pelkän lapsen ulos saamisessa ei olisi mitään ongelmaa, mutta se, että jos tilanteeseen joudutaan ottamaan imukuppia ja muita instrumentteja lisäksi, niin siihen ei enää elimistö sopeudu.

Toivuin sektiosta erittäin hyvin ja pääsin liikkeelle selvästi nopeammin ja parempikuntoisena kuin samoihin aikoihin alateitse synnyttäneet. Sanotaan, että lasta ei voi kivutta saada - minä sain. Itsestäään selvää se ei tietenkään ole; samassa huoneessa oli toinen sektioäiti jolla ei ollut ilmeisesti mennyt ihan yhtä hyvin. Mutta hänellä olikin jotenkin ongelmallinen raskaus.



Kaikki meni kuin unelma. Toivon sinulle samaa.

erittäin pahasti. Mieluummin siis äidille pieni riski kuolla sektiossa kuin lapselle iso riski vammautua loppuelämäkseen.

tuleekin vasta seuraavissa raskauksissa/synnytyksissä. Mitä useampi sektio, sen kovemmat riskit.

Niitä riskejä on mm.

Kohdun repeämisen riski, istukan irtoamisen riski, istukan huonon toiminnan riski ( lapselle raskaudenaikaista hapenpuutetta) istukan arpeen kiinnittymisen takia, kohtukuoleman riski on kahdeksankertainen jo yhden sektion jälkeen jne.

Noissa kaikissa yllämainituissa harvoin selvitään ilman hapenpuutteen aiheuttamia aivovammoja.

Että ei nyt sentään lähdetä ihannoimaan sitä sektiota ihan väärin perustein.

1. Kipua! Minulla on todella huono kipukynnys, kaikki asiat elämässä joista joku toinen on sanonut että eihän se tunnu missään niin minä olen kärsinyt todella pahoin viikkokaupalla (esim.nielurisaleikkaus oli jotain niin järkyttävää että muistan sen vielä vuosia tapahtuneen jälkeen)

2. lapsi vammautuu tai kuolee. Sukulaiseni lapsi kuoli alatiesynnytyksessä ja tunnen monia joiden lapsi on vammautunut, kun ei ole ajoissa suostuttu leikkaamaan vaan väkisin yritetty tuntikaupalla repiä lasta ulos.

3. äidille tulevat vammat. Tiedän myös monia, joille on synnytyksessä tullut huomattavia vaurioita joita on jouduttu jälkeenpäin korjailemaan ja ovat joutuneet jopa 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen kärsimään näistä tuskista. Yksi äiti kirjaimellisesti lähes paskoo housuihinsa lopun ikäänsä.

4. Se että kipua vähätellään, puudutukset ei auta tai niitä ei saa ajoissa, on ilkeä kätilö tai jotain muuta vastaavaa. Ja ylipäänsä se, että synnytys kestäisi päivätolkulla, en kestäisi sitä hirveää hermojännitystä.

Tässä minun syitäni. Ja pelkään synnytystä aivan järjettömästi. En pysty katsomaan edes TV:stä synnytyskohtauksia, kun tulee hirveä ahdistus ja paniikki päälle. Lapsia silti haluaisin :(

ja tee niitä lapsia sitten, jooko?

Kyllä se pelko menee ohi, kun alkaa raskausviikot olemaan täynnä ja viimeistään sitten, kun supistukset alkavat! Itse kärsin synnytyspelosta, mutta kummasti se vaihtui suunnattomaan synnytysextaasiin, kun pääsin oikein tositoimiin!

mulle on tehty suunniteltu sektio, sekä olen synnyttänyt alakautta. Sektion jälkeen on ihan pois pelistä pari viikkoa. Normaalin synnytyksen jälkeen voi kävellä samana päivänä.

Tsemppiä silti.

Ja yksi hätäsektio, olin ylhäällä heti synnytysyön jälkeisenä aamuna. Eli kummastakaan ei voi tietää. Mulle sektiosta toipuminen oli huomattavasti nopeampaa ja kivuttomampaa! Vauvat syntyivät molemmat terveinä :)

Kaikissa olen itse noussut suoraan tolpilleni, ja tikkejäkin on tullut pahimmillaan 3 kpl. Olen voinut liikkua ja hoitaa vauvojani ihan tuosta vaan, eikä ole ollut haavoja joita pitää varoa ja hoitaa.

Kaksi Ystävääni sen sijaan ovat saanet todella pahan haavatulehduksen sektiohaavoihin, ja vielä parin vuoden jälkeenkään ei tunto pelaa kunnolla

Tarinoita on ihan varmasti joka suuntaan. Mutta fakta on se, että vaikka sektio menisi kuinka hyvin, se ei voi koskaan olla yhtä helppo ja hyvä kuin hyvinmennyt alatiesynnytys.

Sektiossa tulee aina haava, siinä leikataan kudoksia seitsemässä kerroksessa, siinä tulee arpi kohtuun, ja tuo arpi tuo aina mukanaan riskejä tuleviin synnytyksiin ja raskauksiin, siinä laitetaan aina puudutteita, vauvaa ei voi hoitaa heti sektion jälkeen jne.

Saa sitä sektiota fiilistellä jos siltä tuntuu, itse olen onnellinen, että olen voinut hoitaa vauvojani hyväkuntoisena koko ajan, eikä heitä ole viety luotani missään vaiheessa.

1. Kipua! Minulla on todella huono kipukynnys, kaikki asiat elämässä joista joku toinen on sanonut että eihän se tunnu missään niin minä olen kärsinyt todella pahoin viikkokaupalla (esim.nielurisaleikkaus oli jotain niin järkyttävää että muistan sen vielä vuosia tapahtuneen jälkeen)

2. lapsi vammautuu tai kuolee. Sukulaiseni lapsi kuoli alatiesynnytyksessä ja tunnen monia joiden lapsi on vammautunut, kun ei ole ajoissa suostuttu leikkaamaan vaan väkisin yritetty tuntikaupalla repiä lasta ulos.

3. äidille tulevat vammat. Tiedän myös monia, joille on synnytyksessä tullut huomattavia vaurioita joita on jouduttu jälkeenpäin korjailemaan ja ovat joutuneet jopa 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen kärsimään näistä tuskista. Yksi äiti kirjaimellisesti lähes paskoo housuihinsa lopun ikäänsä.

4. Se että kipua vähätellään, puudutukset ei auta tai niitä ei saa ajoissa, on ilkeä kätilö tai jotain muuta vastaavaa. Ja ylipäänsä se, että synnytys kestäisi päivätolkulla, en kestäisi sitä hirveää hermojännitystä.

Tässä minun syitäni. Ja pelkään synnytystä aivan järjettömästi. En pysty katsomaan edes TV:stä synnytyskohtauksia, kun tulee hirveä ahdistus ja paniikki päälle. Lapsia silti haluaisin :(

Mutta käsitätkö, että se synnytyskipu ei ole MITÄÄN siihen verrattuna että tuntuu kuin sisäelimet valuisivat haavasta ulos? Liikkuminen, se pienikin liike kun nostat vastasyntyneesi rinnalle aiheuttaa niin kovia kipuja että näet tähtiä? Ja alkuun jopa hengittäminen on vaikeaa? Kun tästä selviät on kohdun/ haavan tulehtuminen todennäköistä ja siinä taas uusi viikon kestävä kipusatsi.

Okei, JOS kaikki menee hyvin, olet parissa viikossa entiselläsi ellei haava repeydy. Vatsalihaksesi voivat vaurioitua pysyvästi, silloin voit heittää hyvästit pyykkilaudalle lopun elämäksi ellet halua uudestaan kirurgin veitsen alle, lupaan ettet tahdo.

Ja kaiken kivun lisäksi sinulla on vastasyntynyt lapsi jota et itse voi täydellisesti hoitaa ensimmäisinä päivinä, oikeastaan ensimmäinen viikko on hankala. Ja sinä olet tämän itse valinnut.

Molemmissa synnytyksissä on riskinsä, mutta haluatko sinä väen väkisin valita sen tavan joka hyvinkin mennessään on kivulias ja jättää ikuisen arven?

Ja tämä kestää poikkeuksetta vähintää

En ole kyllä tavannut ketään,jonka mielestä synnytys ois ollut mukava kokemus.

Tai ehkä "mukava" on väärä sana, mutta moni pitää synnytyksiä positiivisina kokemuksina. (Mulla itsellä oli kauhea synnytys, mutta oli se silti kokemuksena tavallaan mielenkiintoinen.

Minusta synnytys on kertakaikkiaan mahtava kokemus!! En vaihtaisi sitä ikikuunapäivänä mihinkään leikkaukseen!! Se tunne, kun synnytys alkaa olla lopuillaan ja saa luvan alkaa ponnistaa sitä pientä maailmaan. Ja se tunne, kun saat heti uunituoreeltaan nyytin syliin

En ole kyllä tavannut ketään,jonka mielestä synnytys ois ollut mukava kokemus.

Tai ehkä "mukava" on väärä sana, mutta moni pitää synnytyksiä positiivisina kokemuksina. (Mulla itsellä oli kauhea synnytys, mutta oli se silti kokemuksena tavallaan mielenkiintoinen.

Minusta synnytys on kertakaikkiaan mahtava kokemus!! En vaihtaisi sitä ikikuunapäivänä mihinkään leikkaukseen!! Se tunne, kun synnytys alkaa olla lopuillaan ja saa luvan alkaa ponnistaa sitä pientä maailmaan. Ja se tunne, kun saat heti uunituoreeltaan nyytin syliin

Uskoin kyllä, että jos kaikki menee hyvin, niin pelkän lapsen ulos saamisessa ei olisi mitään ongelmaa, mutta se, että jos tilanteeseen joudutaan ottamaan imukuppia ja muita instrumentteja lisäksi, niin siihen ei enää elimistö sopeudu.

Omassa synntyksessä jouduttiin lopuksi käyttämään imukupia ja en olisi sitä edes itse huomannut, ellen olisi kuullut mitä lääkäri ja kätilö juttelevat. Mitä kamalaa siinä on?? Et sä sitä edes tunne siinä siinä vaiheessa ja homma on ohi todella nopeasti. Vauvallekaan ei jäänyt päähän mitään "pahkaa". Ihan turhaa hysterisointia!!

käynnistys ei onnistunut ja vauvan sydänäänet alkoivat romahdella, sain suunnitellun sektion seuraavaksi aamuksi. Olin synnytyspelkoinen, mutta yritin asennoitua ajatuksella että mennään hetki kerrallaan, ja voin kyllä sanoa että jossain määrin olin huojentunut kun sektiopäätös tulikin, vaikka olin valmistautunut alatiesynnytykseen.

Minulla sektio oli niin hyvä kokemus että jos toisen tekisin, toivoisin syvästi että seuraavakin syntyisi sektiolla.

Pyysin jo esikoiselleni sektiota, mutta annoin neuvolan puhua ympäri ah niin ihanaan ja luonnolliseen tapahtumaan.



Esikoinen kuoli kohtuun 39+5 eikä sektiopyyntöjä otettu kuuleviin korviin. Pitihän äidin kärsimys saada maksimoitua. Jos tehtäisiin sektio, niin äitihän ihmettelisi, että mihin se vauva joutui. Ei, se kuului puskea pitkän kaavan kautta, jotta äiti tietäisi varmasti, ettei mahassa asu enää ketään.



Se on helvetillinen kokemus, etenkään kun yli tunnin ponnistukseen ei annettu mitään kivunlievitystä.



Seuraavalle vaadin sektion. En tiedä, olisinko saanut sitä muuten, mutta perätila tuli apuun. Tosin vauav kääntyi viime hetkillä, mutta piti kynsin hampain kiinni luvatusta sektioista. Se oli taivaallinen kokemus. Nousin seuraavana aamuna ylös ja tikkien poiston poiston jälkeen (6vrk kuluttua) saatoin kysyä "leikkaus- mikä leikkaus".



Seuraavan kanssa jouduin pelkopolille, jossa esitin 16-sivuisen perustelukirjeeni sektion puolesta. Lääkärillä oli esittää vain 3 sivullista alatien puolesta ja sektiota vastaan. Sain sektion, josta toivuin yhtä nopeasti kuin edellisestäkin. Myös kolmas sektio sujui hyvin.

Tuomitkaa vaan. En ole kyllä tavannut ketään,jonka mielestä synnytys ois ollut mukava kokemus.

Esikoiseni on syntynyt sektiolla ja kaksi seuraavaa alateitse.

Minusta synnytys oli tosi kivaa ja voisin tehdä sen uudestaan vaikka joka toinen kuukausi. Raskaana en halua tosin olla päivääkään.

Se on niiiin noloa ja kamalaa.