Olemme 14 vuoden jälkeen muuttamassa Suomeen. Kysyttävää?

Älä kysy neuvoja aivovapaalta.

en varsinaisesti kysynyt neuvoja.



ap.

Kaikki muut yrittää kohta pois...

perusteluja?



ap

Onko teillä lapset asuneet koko ikänsä ulkomailla? Me ollaan asuttu nyt 7 vuotta ulkomailla enkä usko, että Suomeen sopeuduttaisiin.

lapsi on 4v. ja saksassa syntynyt, haluan että pääsee Suoemmen kouluun ja lähelle isovanhempia.

enää kuulu lastenlastensa elämään nyky-Suomessa. Oletteko jutelleet asiasta isovanhempien kanssa, ovatko aidosti halukkaita panostamaan lapsenne kanssa olemiseen.



Tulevasta Suur-Helsingistä välttäisin asunnon ostoa, jumalattomat hinnat ja kuntien talous aivan päin mäntyä. Hirmuisesti sosiaalisia ongelmia, maahanmuuttajia, terveydenhoito julkisella puolella ala-arvoista ja todella hidasta. Terveyskeskuksissa ja neuvoloissa sinua ei oteta tosissaan ja sitten kun vihdoin jotain vakavaa löytyy, niin lisätutkimuksissa menee aikaa niin paljon, ettei missään muussa teollisuusmaassa aikailtaisi samalla lailla..



Pienet maahanmuuttajalapset ja ruotsinkieliset saavat kuulla kadulla ja julkisissa pahasuisilta aikuisilta kiroilua ja toivotuksia suksia sinne mistä ovat tulleetkin.



Liikkeissä palvelutaso ei ole mitenkään erityisen hyvä ja muutenkin ihmisten avuliaisuus on vähentynyt vuosi vuodelta. Liekö työelämän alati lisääntynyt stressi syynä.



Pohtikaa vielä vakavasti sitä takaisintuloa.

Jos ei pääkaupunkiseudulle, niin muualta on mahdollista saada tosi hyvää asumismukavuutta varsin kohtuullisilla hinnoilla.



Suomi on takapajula yhteisöllisyydessä, siihen kannattaa varautua - vaikka saksalaisetkaan eivät suoranaisesti loista sydämellisellä maineellaan. Mutta siihen on kuitenkin syytä varautua.



Mulla on hyviä kokemuksia myös julkisesta terveydenhoidosta, mutta tässä on suuria alueellisia eroja. Pk-seudulla asiat eivät ole kovin hyvin, ja joillain pienillä paikkakunnilla myöskin resurssit tosi vähäiset. Meillä sattuu olemaan vauras kunta, mutta katsotaan nyt hetki, miten kuntien pakkoliitokset vaikuttavat palveluihin.



Tervetuloa, kyllä täällä on vielä avoimiakin ihmisiä, vaikka yrmeitä jörmyjä riittää ;)

Sä ja Suomi on ihan erilaisia kuin lähtiessäsi. Kannattaa tosiaan ajatella kuin ihan uuteen maahaan muuttaisit, mutta onneksi osaat kieltä.



Julkinen terveydenhuolto on ihan eri kuin Saksan systeemi.

Julkinen terveydenhuolto on ihan eri kuin Saksan systeemi.

Suomalainen systeemi on niin syvältä. En todellakaan olisi halunnut esim. synnyttää Suomessa, onneksi lapset syntyivät Saksassa.

Tämä on niin hyvä esimerkki, juuri tällaista se on: http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194723380065/artikkeli/vakavaa+vamma…

(harmi että nettiversio on niin lyhyt, eikä ole karttakuvia, jotka olivat painetussa lehdessä. Potilas joutui kotiin kipeänä, seur. ma taas naapuripaikkakunnan lääkäriin ja sieltä lopulta Tampereelle erikoislääkäriin...)

Onko miehesi suomalainen vai saksalainen?

Ehkä sinä viihdyt, toivottavasti. Ystäväni paluumuutto sujui hyvin, meidän ei niin. 6v:n jälkeenkään en ole kokonaan sopeutunut.

itse en 19 englannin/aasian vuoden jalkeen enaa uskaltaisi suomeen.

Suomi on noussut nyt pitkään, mutta nyt suuret ikäluokat ovat eläköitymässä ja seuraavat 20 vuotta on Suomessa ihan kuraa!



Mistä ihmeen Zimbabwesta te keksitte nyt palata Suomeen, että tämä tuntui hyvältä idealta? Onko mahdollista vielä perua ja jäädä sinne Afrikkaan?

Kun lähdit ei ollut internettiä.

että miettikää vielä kerran :)



Me asuttiin 10v. pois Suomesta ja 3v.sitten palattiin takaisin ja vieläkään ei olla täysin sopeuduttu, mutta toivotaan, että hiljaa hyvää tulee. =)

20v muualla ja tulin lasteni kanssa tänne. Kaikki ovat sopeutuneet erittäin hyvin. Täällä on ihanaa lastenkin mielestä. Kaikkialle voi mennä yksin, joukkoliikenne pelaa. Maailmaalla pitää äidin aina viedä joka paikkaan. Menimme vuodeksi takasiin ja lapset laskivat päiviä, milloin pääsevät "kotiin" Suomeen. Kummatkin lapset joutuivat opettelemaan kielen alusta alkaen.



Turhaa panettelua. Ystäväni on myös palannut tänne ja hekin viihtyvät hyvin.

Ei kannata ihan kritiikittä kaikkea uskoa.



Mulla on hyvin erilainen kuva edelleen suomalaisesta terveydenhuollosta kuin nuo iltapäivälehtien kauhukertomukset. Mätämunia mahtuu aina joukkoon joka alalla joka maassa, mutta pääsääntöisesti olemme aina saaneet hyvää hoitoa ajallaan, kun on ollut tarve.



Lapset hoidetaan yleisesti ottaen nopeasti, aina on järjestynyt aika niin nopeasti, etten ole läheskään aina viitsinyt edes käyttää vakuutusta, joka meillä on, koska kunnan terveyskeskus on lähempänä ja palvelu asiallista.

Tietenkin joku keskiverto akka kun lähtee johonkin köyhään paikkaan niin eihän sinne sopeutuminen oikeasti mikään iso asia ole, kun kaikki pokkuroi ja itse on siellä rikas. Sitten kun tulee takaisin Suomeen ja huomaakin että on sama paska kuin ennenkin eikä kukaan enää palvo, niin onhan se kamala kulttuurishokki. lol =D

Tietenkin joku keskiverto akka kun lähtee johonkin köyhään paikkaan niin eihän sinne sopeutuminen oikeasti mikään iso asia ole, kun kaikki pokkuroi ja itse on siellä rikas. Sitten kun tulee takaisin Suomeen ja huomaakin että on sama paska kuin ennenkin eikä kukaan enää palvo, niin onhan se kamala kulttuurishokki. lol =D

piilee tossa sun jutussa, vaikka rumasti kirjoititkin ;)

Ma oon superkyllastynyt talla palstalla Suomen mollaamiseen. Suomessa on moni asia aika paljon paremmin kuin monessa muussa maassa maailmassa. Hohhoijaa.....

Olen itse asunut enimmäkseen Suomessa (töissä suomalaisessa yrityksessä) ja töiden vuoksi viimeisen 10 v aikana useampia lyhempiä (4-6 kk) ja pidempiä (1-3 v) ulkomailla. Nyt taas ulkomailla kolmatta vuotta, Suomi kutsuu reilun vuoden päästä mahdollisesti takaisin. Tuttavapiiriin kuuluu paljon sekä suomessa vakituisesti asuvia expatteina olleita että ulkosuomalaisia joihin olen tutustunut muualla asuessani, heistä osa on asunut ulkomailla kymmeniä vuosia.



Ehkä tärkein "neuvo" tai ajatus mitä haluaisin ap:lle antaa on se, että tiedostaa ettei Suomi ole se sama Suomi mistä lähdit aikanaan, ja että lomat jne. ei anna ihan totuudenmukaista kuvaa nyky-Suomesta. Tarkoitan tällä sitä, että usein pitkiä aikoja ulkomailla asuneilla on vanhentunut kuva Suomesta, ts. asiat ovat vähän joka saralla muuttuneet siitä kun he viimeksi asuivat maassa. Ystäväni nykyisessä asuinmaassani muutti Suomesta 90-luvun loppupuolella juuri ennen isoa IT-buumia, ja hänelle Suomi on ankea lama-ajan Suomi. Jos hänen juttujaan kuuntelee, vaikuttaa Suomi todella negatiiviselta ja ankealta maalta, vaikka todella moni asia on reilussa 15 vuodessa muuttunut reippaasti. Ystäväni Suomessa ei esim. ole muita ulkomaalaisia kuin pakolaisia, ja ruokakaupoista ei saa kuin HK:n sinistä ja ruisleipää... Ystäväni lähti aikanaan parikymppisenä ulkomaille, ja olen huomannut, että monella nuorena ulkomaille lähteneellä on aika erikoinen kuva Suomesta, koska he eivät esim. koskaan ehtineet "normaaliin" työelämään mukaan Suomessa ennen muuttoaan, joten esim. työelämään tai lapsiperheen arkeen liittyvät mielikuvat voivat olla aika hataralla todellisuuspohjalla. Samaan tapaan omat serkkuni Ruotsissa puhuvat "Suomesta" joka on puhtaasti heidän mielikuviensa Suomi lapsuudesta 60-luvun lopun kesälomareissuilta, ja siitä kuinka "suomalaiset" tekevät sitä ja tätä -ja yleistävät sillä huonosti sopeutuneiden suomalaissiirtolaisten tavat ja sosiaalisetkin ongelmat jotenkin yleisesti suomalaisiksi.



Olen sanonut näille ihmisille, että en tunnista Suomea heidän puheistaan, mutta jotenkin he eivät tajua sitä kuinka erilainen Suomi on heidän mielikuviinsa verrattuina. Jo se, että on puolikin vuotta pois Suomesta mutta palaa sitten takaisin, auttaa hahmottamaan kuinka nopeasti loppujen lopuksi moni asia muuttuu. Ja kun tuon toistaa useamman kerran suht säännöllisesti, niin joka kerta tajuaa että ai tämä on muuttunut ja tämä, ja vähitellen oppii siihen ettei edes oleta enää palaavansa samanlaiseen Suomeen kuin mistä lähti, vaikka olisi ollut vain vuodenkin poissa. Nyt olen ollut reilut pari vuotta taas ulkomailla, ja ekan kerran kävin Suomessa jouluna. Taas piti opetella monta asiaa uusiksi, pikkuasioita tosin, mutta kuitenkin tajusi taas konkreettisesti olleensa pois. Seuraavan kerran menen Suomeen todennäköisesti vasta kun muutamme näillä näkymin takaisin puolentoista vuoden päästä.



Summa summarum: älä odota palaavasi siihen Suomeen mistä lähdit, vaan varaudu henkisesti siihen että tavallaan olet muuttamassa ihan uuteen maahan, vaikka kieli ja maisemat ovatkin tuttuja. Varaudu siihen, että moni asia on ihan erilailla ja että vanhat mielikuvat eivät välttämättä enää pidä paikkaansa.

Kaipaatko suomeen? Onko puolisosi suomalainen? Jännittääkö Suomeen paluu ja jos kyllä niin mitkä asiat siinä? Miten päädyitte palaamaan ja miksi juuri nyt? Onko kovempi push vai pull eli tekeekö ensisijaisesti mieli pois nykymaasta vai nimenomaa mieli Suomeen? Haluavatko molemmat aikuiset palata jos sulla puoliso? Miten olet hoitanut ihmissuhteita poissa ollessa, onko Suomessa vielä paljon kavereita? Miten meinaat kestää ekan talven?



Ei mulla muuta.

T. Eräs kolmannella ulkomaankeikalla oleva, tällä hetkellä viidettä vuotta poissa ja paluu jännittää!