Noloja naisia

Mutta sitähän te ette tajua, ennen kuin eron jälkeen, kun ette enää tiedäkään, kuka olette - kun sitä perhettä ei enää ole...

Mutta sitähän te ette tajua, ennen kuin eron jälkeen, kun ette enää tiedäkään, kuka olette - kun sitä perhettä ei enää ole...

että mun identiteetti siihen sukunimeen kaatuis. Minulla on ollut syyni valita tuo nimi ja se kertoo minun elämästäni, miksi sellaisia katumaan, saati kadottamaan identiteettiään, sehän on osa minua.

Meidän perheessä on kolme eri sukunimeä. Silti samat vanhemmat kaikilla lapsilla.



Ei ole nolo olo. Sukunimillä ei ole minulle mitään väliä.



Miksi noloa tai miksi sama nimi kaikille? Avatkaa vähän.

Meidän perheessä on kolme eri sukunimeä. Silti samat vanhemmat kaikilla lapsilla.

Ei ole nolo olo. Sukunimillä ei ole minulle mitään väliä.

Miksi noloa tai miksi sama nimi kaikille? Avatkaa vähän.

Miten tämä on mahdollista? Kaikille lapsillehan pitää antaa sama sukunimi lain mukaan, jos syntymätodistuksessa on molemmat vanhemmat merkitty.

Jos jonkun mielestä uusperhe ei ole lapsille se paras kasvuympäristö ja tämän kehtaa sanoa, miksi sanojan tulisi katsoa peiliin?

Ja jos viittaat kirjoitustapaan, mielestäni tuo vastaaja noilla (loser!!!) -lisäyksillään teki itsestään typerän.

Sitten kun saat vähän lisää elämänkokemusta, ymmärrät, että aina ei voi suunnitella rakkauksiaan ja erojaan. Ei ole noloa mikään, on vain elämää.

Paljonko sulla on ikää ja sitä elämänkokemusta? 35 vuotta ja kolmen miehen kanssa lapsia ja perhe?

32 vuotta, yhden miehen kanssa yksi lapsi, mutta ymmärrän kyllä että elämä voi heitellä ketä tahansa miten tahansa. Jos miehesi jättää sinut huomenna, elätkö loppuelämäsi yksin, koska uusperhe olisi nolo?

En elä jos löydän miehen jonka kanssa perustaa perhe, sillä meillä ei aviomieheni kanssa ole lapsia. En koe perustavani silloin uusperhettä. En kuitenkaan ottaisi miestä, jolla on jo lapsia.

Paitsi jos rakastuisit sellaiseen... On varmaan aika tylsä elämä jos kaikki menee suunnitelmien mukaan kehdosta hautaan.

Jos joku palstalla valittaa että on raskasta olla äitipuoli, rääkyy joku siihen heti ettei olisi pitänyt ottaa miestä jolla lapsia. Tuolla logiikalla mun pitäisi hyvinkin onnistua välttämään rakastuminen lapselliseen mieheen.

No joo, vähän asenteellisesti sanottu muttä sitä saa mitä tilaa.

mies otti minun sukunimeni. Hän itse ehdotti ja halusi tätä, koska hänen sukunimensä on niin valtavan tavallinen ja minun eksoottisempi. Kyllä sitä meidän häissä jotkut suvun tantat oli kuulemma kauhistelleet että mahtaa miesparka olla tossun alla kun muija on pakottanut oman sukunimensäkin ottamaan ;)

että omani oli niin ruma. Naimisiin meno oli hyvä tekosyy vaihtaa nimeä, muuten en olisi kehdannut, vaikka tiedän sukunimen vaihtamisen muutenkin olevan ihan sallittua, mutta se olisi kuitenkin ollut jotenkin noloa.



Enkä kyllä tiedä, miksi isäni sukunimi olisi ollut parempi kuin tämä mieheni. Äitin sukunimi olisi ollut ok, mutta jostain syystä nykyäänkin lapset saavat useimmiten isänsä sukunimen, vaikka äiti olisi pitänyt oman nimensä ja se olisi kivempikin kuin isän sukunimi. Se on minusta vähän kummallista, mutta ehkä vanhasta tavasta on vaikea päästä eroon.



Oli miten oli, missään tapauksessa mikään ei ole minusta noloa, jokainen tietänee, mikä on hänelle paras vaihtoehto, ja se on hyvä, että on mahdollisuus valita.

Olen myös mielluummin jotain muiuta kuin Virtanen, joka on tyttönimeni

en ottanu ukon nimeä, halusin sitten vaihtelua.



Nimim. Useastinaija

että omani oli niin ruma. Naimisiin meno oli hyvä tekosyy vaihtaa nimeä, muuten en olisi kehdannut, vaikka tiedän sukunimen vaihtamisen muutenkin olevan ihan sallittua, mutta se olisi kuitenkin ollut jotenkin noloa. Enkä kyllä tiedä, miksi isäni sukunimi olisi ollut parempi kuin tämä mieheni. Äitin sukunimi olisi ollut ok, mutta jostain syystä nykyäänkin lapset saavat useimmiten isänsä sukunimen, vaikka äiti olisi pitänyt oman nimensä ja se olisi kivempikin kuin isän sukunimi. Se on minusta vähän kummallista, mutta ehkä vanhasta tavasta on vaikea päästä eroon. Oli miten oli, missään tapauksessa mikään ei ole minusta noloa, jokainen tietänee, mikä on hänelle paras vaihtoehto, ja se on hyvä, että on mahdollisuus valita.

parasta, kun koko perheellä on sama sukunimi. Minusta on NOLOA, kun perheen postilaatikossa komeilee 2-3 eri sukunimeä.

Ja katson olevani niin itsenäinen/itsellinen nainen, että mieheni sukunimen ottaminen ei sitä hetkauta.



Sitäpaitsi, mullakin miehen sukunimi on nätimpi kuin tyttönimeni oli :)

nyt ei ole kenenkään yksittäisen tytsyn nimestä kysymys, luulis että ne paskanimet menee just tasan miesten ja naisten kesken, vaan siitä ilmiöstä, että naiset edelleen ottavat miehen nimen mennessään naimisiin.



Tuosta ei kyllä ilmene moniko mies ottaa naisen nimen.

nyt ei ole kenenkään yksittäisen tytsyn nimestä kysymys, luulis että ne paskanimet menee just tasan miesten ja naisten kesken, vaan siitä ilmiöstä, että naiset edelleen ottavat miehen nimen mennessään naimisiin.

Tuosta ei kyllä ilmene moniko mies ottaa naisen nimen.

ja kyllä on äijät jaksaneet asiaa puida kahvihuoneessa (selän takana, tottakai! Suoraan ei kukaan ole kehdannut sanoa). Miehille taitaa olla tärkeää oman nimen pitäminen ja naisen nimen ottaminen on "tossun alla olemista".

Minusta nimi kannattaa valita sen mukaan kumman nimi on kauniimpi.

Minusta on parasta, kun koko perheellä on sama sukunimi. Minusta on NOLOA, kun perheen postilaatikossa komeilee 2-3 eri sukunimeä.

Silti en tajua, miksi juuri naisen pitäisi vaihtaa sukunimensä, jotta perheellä olisi yhteinen nimi??

Varsinkin kun lapset jäävät erossa useimiten äidille, on kaikilla lähiperheen jäsenillä sama sukunimi. Moni nainenhan haluaa avioeron jälkeen vaihtaa takaisin tyttönimensä.

Moni nainenhan haluaa avioeron jälkeen vaihtaa takaisin tyttönimensä.

on se sen verran ruma. Sitten ottaisin jonkun muun nimen suvusta.

Silloin 10v ei ollut mitään juttua siitä, että vois ottaa jonkun kolmannen nimen yhteiseksi nimeksi. Olisimme voineet niin tehdäkin kun olemme sukuakin toisillemme, näin olisi siististi saatu yhteinen nimi suvusta.

että omani oli niin ruma. Naimisiin meno oli hyvä tekosyy vaihtaa nimeä, muuten en olisi kehdannut, vaikka tiedän sukunimen vaihtamisen muutenkin olevan ihan sallittua, mutta se olisi kuitenkin ollut jotenkin noloa. Enkä kyllä tiedä, miksi isäni sukunimi olisi ollut parempi kuin tämä mieheni. Äitin sukunimi olisi ollut ok, mutta jostain syystä nykyäänkin lapset saavat useimmiten isänsä sukunimen, vaikka äiti olisi pitänyt oman nimensä ja se olisi kivempikin kuin isän sukunimi. Se on minusta vähän kummallista, mutta ehkä vanhasta tavasta on vaikea päästä eroon. Oli miten oli, missään tapauksessa mikään ei ole minusta noloa, jokainen tietänee, mikä on hänelle paras vaihtoehto, ja se on hyvä, että on mahdollisuus valita.

mutta mikä vaan on parempi kuin entinen sukunimeni. Tai melkein mikä vaan, kyllähän niitä vielä kauheampiakin löytyy, ja silloin en toki olisi vaihtanut nimeäni.

Viime vuonna 11.000 naista vaihtoi sukunimekseen miehen nimen avioiduttuaan. Oman minen piti 4.000 ja 2.000 otti yhdysnimen. Vieläkö te eukot olette äijien karjaa?

Sä halusitkin pitää sen sun Pallivaha sukunimen, koska haluat erottua:D

Pitäisikö nyt tästä lähtien kysyä esitellessä nimensä et haittakse?

Ap miestänsä niin paljon ettei halua edes samaa sukunimeä. Miksi pitää avioliitossakin olla kuin eri sakkia?



Kunhan siis vittuilen. Mulle on ihan sama vaikka pitäisit mua ihan lampaana. Haluttiin ottaa sama sukunimi kun mentiin naimisiin. Haluttiin koko perheelle sitten sama sukunimi kun lapsia tulee.



Valittiin lopulta mieheni sukunimi. En koe luopuneeni mistään. En koe että mieheni näin vetää minua kuin pässiä narussa.



Mielestäni enemmänkin sinun ajatusmaailma on jotenkin jumiutunut ja surkuteltava, sori :(