Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
en ymmärrä miksi esim luunappi tai kevyt tukistus liitetään vallankäyttöön tai alistamiseen
19.02.2012 |
sain pienenä jopa piiskaa ja ei mitään traumoja ole jäänyt.
lapsethan saa vallan välineen vanhempiin ku niihin ei mikään enää tehoa. kuka tahansa 10 - vuotias saa sossutädille ottaa yhteyden ja valittaa "väkivallasta" se että vähn ottaa tukasta tai läpsäisee pepulle on kuitenkin minusta pienempi paha kuin lapsen maailmaa mullistava huostaanotto vieraaseen perheeseen.
nykyaikana ei oo enää mitään kontrollia missään. ollaan ylihysteerisiä ja varotaan kaikkea.
jos esim neljä vuotias tekee toistuvasti jotain pahaa. ei sen ikäinen ymmärrä keskustelulla parantaa tapojaan. ei sen ikäisen kanssa voi käydä älykästä ja opettavaista keskustelua jos on selkeästi hankala tai tempperamenttinen luonne.
miksi kukaan ei paremminkin puutu huutamiseen tai uhkailuun. se on pelottavampaa ja traumaattisempaa. tai siihen että vanhemmat riitelee lasten kuullen .se tuo turvattomuuden tunteen. ei se että vähän nipistää, sillä tavalla lapsi oppii että ei kannata tehdä tuhmuuksia koska siitä seuraa konkreettista kipua ja harmia hänelle itselleen. jos lapsi vaan jatkuvasti saa pahoista teoistaan kommenttia ja huoneessa istumista esim neljä vuotias lapsi ei opi siitä yhtään mitään
ja naurettavaa on taas jos joku vetää jonku natsikortin taas että entä jos vuoden ikäinen lapsi huutaa/kiusaa. ei vauvaa tietystikkään kuuluu kurittaa fyysisesti ku on pieni. mutta siis rangaistus aina iän mukaan.
minusta myös ei teiniä ei kuulu enää tukistaa koska se taas ei tehoa kun on jo liian vanha siihen. tehokkaampi tapa rangaista on vaikka aresti tai puhelimen pois otto yms
Kommentit (161)
Kun tämän ketjun lukee kasvatuksen ammattilainen, ihmettelee todella äitien käsityksiä kasvattamisesta. Väkivallaton kasvattaminen on yhtä kuin vapaa kasvatus. Jos lapsi tönii pikkusisarustaan, tilanne korjataan väkivallalla aikuisen taholta.
Jos pieni lapsi on aggressiivinen, siihen on syy. Lapsi ei osaa kertoa tunteitaan ja ajatuksiaan. Tönimisen pitäisi herättää vanhemmassa halu suojella tätä tönijää joltakin pahalta, joka velloo lapsen sisällä. Aikuisen tehtävä on ottaa selvää, mistä kiikastaa. Toki lapsi lopettaa siskon tönimisen, jos tietää että äiti lyö, jos sama toistuu. Mitä tämä tekee sisarusten väleille. Ratkeaako esim. mustasukkaisuus. Mitä tämä tekee lapsen tunteiden hallitsemiselle ja ylipäätään omien tunteiden tunnistamiselle. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset vähän. Ei täällä kukaan ole puhunut mistään sellaisesta, että saman tien kuin lapsi kokee lievää väkivaltaa aikuisen taholta, lapsi menee täysin sekaisin ja on vietävä terapiaan. Mutta lapsen lyöminen ei auta ketään muuta kuin aikuista hetkellisesti hallitsemaan sen käsillä olevan tilanteen. Edes aikuista itseään tämä käytös ei pidemmän päälle auta. Ellei sitten ole itsekin aika turta.
Missä on sanottu, että lapsen kanssa ei ole puhuttu, leikitty, selvitetty sitä asiaa, että miksi tönii?
Väitätkö tosiaan, että lapsi ei esim voi vain oppia huonoja tapoja, koska ne on hänelle helpoimpia toteuttaa, koska seuraamus ei ole ollut lapselle tarpeeksi vakava? Olen täysin eri mieltä. Ei mun sisälläni "vellonut paha olo", kun kiusasin pienenä naapurin pikkulapsia. Tein sitä, koska se antoi vallan ja suuruuden tunnetta ja oli kivaa. Ja sitten kun siitä seurasi tarpeeksi vakava seuraamus, lopetin sen. Ymmärsin ihan koko ajan mitä olin tekemässä.
Ja ihan rehellisesti, mun mielestäni sellainen äiti, jolla ensisijaisesti ei tule halu suojella sitä täysin viatonta pikkusisarusta toisen sisaruksen väkivallalta, on mieleltään aika sairas. Kyllä tuon marssijärjestyksen voi tehdä niinkin, että ensin lopettaa tiukasti sen väkivallan, ja sen jälkeen puidaan sitä kiusaajan pahaa mieltä. Niin se tehdään kaikkialla muuallakin.
Sisarusten väleille... hmmm... mitähän SE tekee sisarusten väleille, jos toinen koko ajan kohtelee toista väkivaltaisesti? Helpottaako sen väkivaltaisen mustasukkaisuus, kun saa pistää sitä pienempää kunnolla turpaan?
Meillä lapset tietää, että vanhemmat suojelee heitä. Myös toisiltaan. Ja kaikilla perheessä on todella hyvä välit, toisten kunnioittava kohtelu on itsestäänselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä tarkalleen mitä vastausta tarkoitat. Mutta en ole vielä yhtäkään sellaista tilannetta löytänyt, joka mielestäni vaatii väkivallan käyttöä.
Kerro joku tilanne, niin kerron kuinka itse toimisin ilman väkivaltaa.
Suomen laissa lapselle halutaan turvata ruumiillinen koskemattomuus. Lasta ei saa koskea tarkoituksena tuottaa kipua. Luunappi on väkivaltaa olin mustavalkoinen tai en. Ehkä olen sitten, koska yritän parhaani mukaan noudattaa lakia tässäkin asiassa.
tämä terminologia. Mielestäni luunappi ei ole väkivaltaa, ja sen väittäminen väkivallaksi on todella vähättelevää oikeaa perheväkivaltaa kokevia kohtaan.
T: Oikeaa väkivaltaa lapsuudessaan kokenut.
Onneksi olen onnistunut suojelemaan omia lapsiani toisiltaan ilman väkivaltaan sortumista. Lykkyä vaan pyttyyn sinnekin.
En nyt tiedä tarkalleen mitä vastausta tarkoitat. Mutta en ole vielä yhtäkään sellaista tilannetta löytänyt, joka mielestäni vaatii väkivallan käyttöä.
Kerro joku tilanne, niin kerron kuinka itse toimisin ilman väkivaltaa.
Sisarus ei lopeta pienemmän satuttamista. Kuinka pitkään sinun mielestäsi pienemmän sisaruksen pitää kestää väkivaltaa, jotta sinun ihanteesi pääsee toteutumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista luettavaa tämä ketju. Ihmetyttää, kun monet kirjoittavat, että 4-vuotiaaseen ei saa keskusteluyhteyttä. Meillä on suunnilleen jo 3-vuotiaan kanssa jo saatu aikaiseksi juttutuokioita erinäisistä asioista. Vaikkapa päätön juokseminen ruokakaupassa, niin että törmäilee muihin. Ei se ole sen vaikeampaa kuin pysähtyä, mennä lapsen korkeudelle fyysisesti, ottaa katsekontakti, ehkä pitää hartioista kiinni samalla, (siis ei kovakouraisesti!) Sitten vakavalla äänellä kertoo asiansa juurta jaksain, niin että lapsi ymmärtää mistä on kyse ja mitä häneltä odotetaan. Eikö teillä ole aikaa tai halua tutustua omiin lapsiinne ja luoda luottamuksellisia välejä?
Entä mitä ihmettä tämä kärjistys on että ainoat vaihtoehdot ovat ruumiillinen kuritus tai vapaa kasvatus?
Eikö väkivalta ole väkivaltaa aina. Se voi olla henkistäkin väkivaltaa. Ei väkivalta katso sitä, jääkö näkyvä jälki. Mutta ymmärrän, että väkivaltaa kokenut ihminen ei välttämättä ymmärrä, että parempaakin on tarjolla. Ihmisen ja elämän kunnioittaminen ja asioiden ratkaiseminen kaikkia osapuolia kunnioittavalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat eläneet liian suojattua ja pullossakasvanutta elämää ja siirtää tämän myös lapsilleen
ei ne sitten aikuisena osaa kestää mitään elämänkolhuja jos luunapistakin saa traumoja. kohtuus kaikessa
ja hyvin sanottu kun joku kommentoi että on loukkaavaa väittää luunappia väkivallaksi sen mielestä joka on kokenut oikeaa väkivaltaa
Olen tosi järkyttynyt tästä ketjusta. Itselläni on 5- ja 3-vuotiaat voimakastahtoiset lapset, joita en voisi ikinä kuvitella kurittavani jollain luunapeilla.
Lapset ymmärtävät hyvin puhetta ja haluavat totella, mutta se vaatii:
a)että heitä ei ole hallittu pelolla, vaan autettu pienestä pitäen kunnioittavasti ajattelemaan itse
b)he luottavat aikuiseen, että tämä ei kieltele mielivaltaisesti, vaan aina jostain syystä.
Ap voisi lukea lukuisia tästä aiheesta tehtyjä tutkimuksia, ettei tarvitsisi mutu-tuntumalla heitellä näkemyksiään. Esim. afrikkalaisia koululaisia tutkittaessa oli huomattu, että fyysistä kuritusta käyttävissä kouluissa olleet valehtelivat selvästi sujuvammin ja useammin kuin ne, joilla ei ollut ollut kurituksen vaaraa.
Ehkä ap ei saanut itseensä kohdistuneesta kurituksesta traumoja, mutta oliskohan hänestä tullut fiksumpi, jos olisi kasvanut kunnollisessa perheessä, jossa vanhemmatkin osaa käyttäytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koettanut mielessäni saada kuvaa tilanteesta, mutta en ollenkaan tajua, missä vaiheessa minun pitäisi lasta tukistaa tai antaa luunappi, jos niin on tapahtunut.
Jos lapsi juoksee tielle, juoksen perässä ja nappaan kiireesti pois tai jos on jo liian kaukana huudan niin lujaa kun pystyn ja koetan estää taparurman.
Sitten kun ollaan saatu lapsi tieltä pois, silloinko alatte noita rangaistuksianne jakaa?
Silloin minä alan selittää lapselle kuinka vaarallista se oli ja mitä siitä olisi voinut seurata jne. Mentäisiin kotiin ja mietittäisiin miten olisi pitänyt tehdä.
En nyt tajua, mitä se lapsi oppisi siitä, että vahingoittaisin häntä, kertokaa mulle, kun en ymmärrä?!
Sisarus ei lopeta pienemmän satuttamista. Kuinka pitkään sinun mielestäsi pienemmän sisaruksen pitää kestää väkivaltaa, jotta sinun ihanteesi pääsee toteutumaan?
Sitten niitä sisaruksia ei jätetä toistensa satuttamisetäisyydelle kahdestaan, vaan aikuinen on aina suojaamassa pienempää.
Siis ihannemaailmassa. Käytännössä ymmärrän hyvin että tuollaisessa tilanteessa "sitä saa mitä tilaa" -kortti tulisi pelattua vaikka eihän aikuisen lapseen ja lapsen toiseen lapseen (mustasukkaisuuttaan? huomionhakuisuuttaan? vallantunteen huumassa?) kohdistamaa väkivaltaa voi täysin verrata.
En olisi vaatimassa rangaistuksia näin toimineelle äidille, enkä edes sormea heristämässä. Nyökkäisin ja ymmärtäisin että aina ei ihanteisiin päästä.
Mutta ei se tarkoita että ihanteet (väkivallaton kasvatus) olisivat vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on minulla ollut mitä löytyy...
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010102212566621_pr.shtml
Luunapit ovat suomalaisperheissä yleisiä
Perjantai 22.10.2010 klo 11.04
Suomalaiset vanhemmat suhtautuvat lapsen fyysiseen kurittamiseen lepsummin kuin muissa Pohjoismaissa.
Isä tai äiti on tukistanut yli kolmasosaa alle 14-vuotiaista lapsista. Vaikka asenteet kurittamisväkivaltaan kohtaan ovat tiukentuneet 1980-luvusta, Suomessa vanhemmat ja lapset suhtautuvat lievään väkivaltaan myönteisemmin kuin muissa Pohjoismaissa.
- Meillä suomalaisilla on vielä parantamista asenteissa. Lapselta vaaditaan aikuisen kunnioittamista, mutta myös aikuisen pitää kunnioittaa lapsen ihmisarvoa. Emmehän me anna parisuhdekumppanillekaan luunappia, joten miksi se olisi hyväksyttävämpää antaa lapselle, lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoo.
Kuritusväkivallan kohteena on useimmiten alle kouluikäinen lapsi.
- Kuritus tarkoittaa lievää väkivaltaa, kuten tukistamista, luunappeja, läimäyttämistä ja piiskaamista. Lapseen voi kohdistua myös henkistä väkivaltaa, Aula sanoo.
Taustalla vanhemman ongelmat
Lapsen fyysisen kurituksen taustalla ovat yleensä vanhempien omat ongelmat.
- Kun vanhempi on stressaantunut, hän saattaa turvautua herkästi väkivaltaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa harmittaa. Taustalla voivat olla myös vanhempien alkoholiongelmat tai omat kokemukset perheväkivallasta, Aula kertoo.
Aulan mukaan vanhempien tulisi ymmärtää, että oikuttelu on osa pienen lapsen kehitystä. Lapselta ei voi olettaa aikuismaista käytöstä.
- Vanhempi on aina esimerkki lapselle. Jos isä tai äiti käyttäytyy väkivaltaisesti, lapsi saattaa omaksua tavan ja käyttäytyä väkivaltaisesti esimerkiksi koulussa, Aula sanoo.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on laatinut toimintaohjelman lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan kitkemiseksi. Mietintö luovutetaan peruspalveluministeri Paula Risikolle perjantaina.
- Ohjelman tavoitteena on tukea vanhempia ja valistaa lapsia siitä, ettei väkivalta ole hyväksyttävää, Aula sanoo.
Mitä kuritusväkivalta on?
Suomessa kuritusväkivalta kiellettiin lailla jo vuonna 1984. Kuritusväkivalta on väkivaltaa, jossa aikuinen pyrkii rankaisemaan lasta tai säätelemään hänen käyttäytymistään. Se on yksi perheväkivallan muoto, mutta siihen ei vieläkään suhtauduta yhtä kielteisesti kuin parisuhdeväkivaltaan.
Kuritusväkivaltaa on esimerkiksi lapsen tukistaminen, läimäyttäminen, retuuttaminen ja muu lapsen kovakourainen käsittely. Kaikki kuritusväkivallaksi katsottavat fyysiset teot ovat rangaistavia pahoinpitelyrikoksia. Kuritusväkivalta on vakava uhka lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Kuritusväkivalta on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksen mukaan noin kolmannes lapsista oli kokenut 14 ikävuoteensa mennessä tukistamista. Sanallista väkivaltaa oli kokenut noin 40 prosenttia lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että hyvät mammat, jatketaan samaa rataa vapaan kasvatuksen saralla. Koska lastahan ei saa kurittaa jos se juoksee auton alle, kiipee kirjahyllyyn tai kiusaa pikkuveljeä, niin seurauksena on automaattisesti tapahtuvat onnetomuus, joten teidän lapset eivät elä kovin kauaa, joten evoluutio karsii idiootit yksilöt, eikä pääse llisääntymään. fiksut jää jäljelle, eli ne jotka ymmärtävät väkivalllan ja kasvatuksen eron.
Eli jos esimerkiksi ottaa lapsen vaan syliin ku juoksee auton eteen ja paijaa päätä, hän kokee saavansa teosta huomiota eikä opi mitään.
tai jos kiipee kirjahyllyyn ilman rangastusta kun ei kolmivuotiaana puhetta ymmärrä, kirjahylly kaatuu päähän
ja pikkuveljen päälle saa tietysti istua koska lapsen luovuttaa saa tukahduttaa. tällöin vanhempana pikkuveli kosktaa fyysisin keinoinm jos elää niin kauan.
Kukaan muu tässä ketjussa kuin väkivallan kannattajat ei ole väittänyt että väkivallaton kasvatus olisi sama kuin ei rajoja ollenkaan. Lasta voi kasvattaa monella muullakin tavalla kuin lyömällä. Minusta on parempi että lapsi oppii tottelemaan käskyjä, neuvoja ja normaalia puhetta yleensäkin. En halua että lapseni saa käsityksen, että vain silloin kun käytetään väkivaltaa, pitää totella. Tai että aina voi huonoa toimintaa jatkaa siihen asti kunnes väkivalta astuu kehiin. Tämä ei tarkoita sitä etteikö minun lapsillani olisi sääntöjä, rajoja tai kuria. Uskon että tällä keinoin he oppivat totelemaan myös muita aikuisia, eivätkä sitten koulussa koettele rajoja, ajattelemalla kun eihän se ope kuitenkaan voi tehdä mitään; lyödä ei voi eikä puhetta tarvitse totella.
Erityisen järkyttävää tässä minusta on että esimerkiksi on otettu tuo auton alle juokseminen. Aika harva pieni lapsi juoksee tahallaan auton eteen. Miksi lasta pitää rangaista jostain sellaisesta joka tapahtuu vahingossa, eihän lapsi ole silloin tehnyt mitään väärin. Aikuisen silmissä toki on väärin mennä tielle mutta jos lapsi juoksee sinne pallon perässä niin kyse tuskin silloin on tahallisuudesta, vaan siitä ettei pieni lapsi kykene kiinnittämään huomiotaan liikenteeseen pallon lisäksi. Jos on läheltä piti tilanne, niin eihän lapsi välttämättä edes huomaa mitään. Miten tuo rangaistus muka silloin kasvattaa lasta?
Jos lapsi kohtelee väkivaltaisesti sisaruksiaan tai ketä tahansa, totta kai siitä pitää tehdä loppu. Ja kyllähän tahallisesta kielletyn tekemisestä rangaistaan. Mutta siltikään minusta väkivalta ei ole oikea tapa.
on väärin,että luunapit ja tukka pöllyt ovat kielettyjä vilkkaan lapsen kohdalla.on vissiin pelätty että vanhemmat/hoitaja menevät liiallisuuksiin.
"4 lapsen äiti"
http://www2.aamulehti.fi/teema/puheenaihe/tukkapolly-retuuttaminen-ja-l…
Puheenaihe
Tukkapölly, retuuttaminen ja luunapit - kuria vai väkivaltaa?
22.10.2010 - 23:03
Ruuhkainen kauppakeskus viikonloppuna. Hermostunut äiti retuuttaa pientä poikaansa tukasta kauemmaksi lelukaupan oven edestä. Isoveli huutaa toivottomana vieressä.
- Äiti kato, mitä toi tekee tolle pojalleen, sanoo järkyttynyt tyttäreni. Minähän katson ja raivo nousee sisälläni.
Kun koira on jätetty kytkettynä baarin ulkopuolelle tunneiksi, johan alkavat ohikulkijat soitella eläinsuojeluvalvojalle. Siellä sitä vaan vedetään olutta naamaan ja koira kärsii pakkasessa. Kuka soittaa väkivallan uhriksi joutuneen pikkupojan puolesta sosiaalivalvojan paikalle kauppakeskukseen? Ei kukaan.
Jos väsyneet, pitkän työviikon uuvuttamat vanhemmat käyttäytyvät julkisella paikalla tällä tavoin, niin mitä tapahtuukaan neljän seinän sisällä? Sitä ei uskalla moni edes miettiä.
Puhumattomat uhrit
Suomessa lapseen kohdistuva kuritusväkivalta kiellettiin lailla yli 25 vuotta sitten. Lakiteknisesti se on yksi perheväkivallan muoto, mutta siihen ei vieläkään suhtauduta yhtä kielteisesti kuin parisuhdeväkivaltaan. Valitettavasti moni vielä katsoo, että lasta saa retuuttaa ja tukistaa, mutta vaimoaan nuijiva pitäisi vähintään kastroida.
Lapseen kohdistuva väkivalta on onneksi vähentynyt lain myötä. Pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan noin kolmannes lapsista oli kokenut 14 ikävuoteensa mennessä tukistamista. Sanallista väkivaltaa oli kokenut noin 40 prosenttia lapsista.
Nämä ovat vain lukuja. Kuinkahan moni pieni lapsi, joka ei osaa vielä edes puhua, saa kerrotuksi ulkopuoliselle kokemastaan väkivallasta. Nolla prosenttia, sanoisin.
Tutkimukset osoittavat, että väkivallan uhrina on useimmiten alle kouluikäinen lapsi. Jos vanhemmat eivät käytä väkivaltaa lapsen ollessa pieni, niin on harvinaista, että he turvautuisivat siihen myöhemminkään.
Eli väkivallan kohteena ovat useimmiten kaikkein puolustuskyvyttömimmät pienet lapset.
Vanhoja reseptejä
Sosiaali- ja terveysministeriöstä valmistui perjantaina ohjelma, joka tähtää siihen, että lapsiin kohdistuva väkivalta vähenisi puoleen vuoteen 2012 mennessä kaikissa väestöryhmissä. Yli sadan sivun ohjelmassa ehdotetaan muun muassa kotipalvelujen tarjoamista perheille, joissa vanhemmilla on riski uupumiseen.
Hieno ajatus, mutta monissa kunnissa kotipalvelut on vedetty niin minimiin, ettei lapsiperheille löydy tarpeeksi aikaa. Nälkäinen, liikuntakyvytön vanhus menee jonossa edelle.
Ohjelmaa laatinut työryhmä korostaa, että kaikki alkaa kotoa. Siinä se on oikeassa.
Ei hyvää vanhemmuutta opetella neuvolatätien kanssa eikä sosiaaliviranomaisten tarkkojen silmien alla, vaan vuorovaikutteisesti oman lapsen kanssa.
Laittomat tukistajat
Suomesta löytyy ikävä kyllä vielä koko joukko "kasvattajia", joiden mielestä tukkapöllyt ja luunapit ovat täysin sallittuja kasvatuskeinoja, vaikka laki sanoo toisin. He sanovat itsekin kokeneensa samanlaista kuritusta lapsena, eikä heistä kasvanut vinksahtaneita aikuisia.
Vaan kylläpä kasvoi, jos he turvautuvat samoihin keinoihin omia lapsia kasvattaessaan.
Mikä sitten on oikea kuritusmuoto, jos sellaista tarvitaan?
Amerikkalaiset ja englantilaiset nanny-ohjelmat neuvovat, että kurittomat riivinraudat pistetään tarvittaessa jäähylle. Jäähyaika on joku minuutti riippuen tottelemattomuuden asteesta. Jäähypaikka voi olla oma huone tai vaikkapa neliön kokoinen matto nurkassa.
Jäähyajatus voi toimia joissakin kodeissa oikein käytettynä. Henkilökohtaisesti epäilen sitäkin. Useimmiten puhuminen ja rauhoitteleminen auttavat.
Entäpä vanha resepti tuhmalle lapselle? Ensin kiristetään, sitten uhkaillaan. Jos nämä eivät tepsi, sitten lahjotaan. Asiantuntijat tyrmäävät, mutta jokunen vanhempi on toista mieltä. Ainakin se on parempi vaihtoehto kuin fyysinen väkivalta.
Toivon hartaasti, että kansallinen ohjelma ei jäisi vain paperinipulliseksi kauniita ajatuksia. Oikealla tiellä ollaan. Tästä on todisteena sekin, että eiväthän lapset enää tunnista Koivuniemen herraa.
Anita Simola
Helsinki
Että hyvät mammat, jatketaan samaa rataa vapaan kasvatuksen saralla. Koska lastahan ei saa kurittaa jos se juoksee auton alle, kiipee kirjahyllyyn tai kiusaa pikkuveljeä, niin seurauksena on automaattisesti tapahtuvat onnetomuus, joten teidän lapset eivät elä kovin kauaa, joten evoluutio karsii idiootit yksilöt, eikä pääse llisääntymään. fiksut jää jäljelle, eli ne jotka ymmärtävät väkivalllan ja kasvatuksen eron.
Eli jos esimerkiksi ottaa lapsen vaan syliin ku juoksee auton eteen ja paijaa päätä, hän kokee saavansa teosta huomiota eikä opi mitään.
tai jos kiipee kirjahyllyyn ilman rangastusta kun ei kolmivuotiaana puhetta ymmärrä, kirjahylly kaatuu päähän
ja pikkuveljen päälle saa tietysti istua koska lapsen luovuttaa saa tukahduttaa. tällöin vanhempana pikkuveli kosktaa fyysisin keinoinm jos elää niin kauan.
Kukaan muu tässä ketjussa kuin väkivallan kannattajat ei ole väittänyt että väkivallaton kasvatus olisi sama kuin ei rajoja ollenkaan. Lasta voi kasvattaa monella muullakin tavalla kuin lyömällä. Minusta on parempi että lapsi oppii tottelemaan käskyjä, neuvoja ja normaalia puhetta yleensäkin. En halua että lapseni saa käsityksen, että vain silloin kun käytetään väkivaltaa, pitää totella. Tai että aina voi huonoa toimintaa jatkaa siihen asti kunnes väkivalta astuu kehiin. Tämä ei tarkoita sitä etteikö minun lapsillani olisi sääntöjä, rajoja tai kuria. Uskon että tällä keinoin he oppivat totelemaan myös muita aikuisia, eivätkä sitten koulussa koettele rajoja, ajattelemalla kun eihän se ope kuitenkaan voi tehdä mitään; lyödä ei voi eikä puhetta tarvitse totella.
Erityisen järkyttävää tässä minusta on että esimerkiksi on otettu tuo auton alle juokseminen. Aika harva pieni lapsi juoksee tahallaan auton eteen. Miksi lasta pitää rangaista jostain sellaisesta joka tapahtuu vahingossa, eihän lapsi ole silloin tehnyt mitään väärin. Aikuisen silmissä toki on väärin mennä tielle mutta jos lapsi juoksee sinne pallon perässä niin kyse tuskin silloin on tahallisuudesta, vaan siitä ettei pieni lapsi kykene kiinnittämään huomiotaan liikenteeseen pallon lisäksi. Jos on läheltä piti tilanne, niin eihän lapsi välttämättä edes huomaa mitään. Miten tuo rangaistus muka silloin kasvattaa lasta?
Jos lapsi kohtelee väkivaltaisesti sisaruksiaan tai ketä tahansa, totta kai siitä pitää tehdä loppu. Ja kyllähän tahallisesta kielletyn tekemisestä rangaistaan. Mutta siltikään minusta väkivalta ei ole oikea tapa.
Toki annat miehesikin nippailla sinua kun et toimi hänen toiveidensa mukaan?
En anna. Mutta teillä vissiin miehes saa laittaa sut jäähylle, määrätä arestiin tai ottaa sulta puhelimen pois rangaistukseksi? Jos kerran on OK laittaa lapsi jäähylle tai arestiin tai takavarikoida sen kännykkä, teette varmaan niin toisillennekin?
Mun äiti tosiaan vahvisti rangaistuksia mun iän mukaan, kunnes itse siihen kyllästyin ja annoin takaisin. Siihen loppui se.
fyysinen kuritus iän mukaan on väärin
NO NIIN ON!
,että luunapit ja tukka pöllyt ovat kielettyjä vilkkaan lapsen kohdalla.on vissiin pelätty että vanhemmat/hoitaja menevät liiallisuuksiin.
"4 lapsen äiti"
Alue: Aihe vapaa
Suomen laissa lapselle halutaan turvata ruumiillinen koskemattomuus. Lasta ei saa koskea tarkoituksena tuottaa kipua. Luunappi on väkivaltaa olin mustavalkoinen tai en. Ehkä olen sitten, koska yritän parhaani mukaan noudattaa lakia tässäkin asiassa.