en ymmärrä miksi esim luunappi tai kevyt tukistus liitetään vallankäyttöön tai alistamiseen

tukistuksen vastustajat ja sitä arvostelevat koittakaa käsittää se että asenne kuritukseen riippuu teistä itsestänne ja vanhemmista yleensä. on eri asia käydä lapsen päälle silmittömän raivon vallassa kuin antaa ymmärtää että jos puhe ei tehoa seuraa pieni nipistys yms läimäys pepulle. jos vanhemmat itse asennoituvat tällaiseen oikealla tavalla ja rauhallisesti ja myös selittää vaikka jälkeen päin miksi näin tehtiin lapsi kokee elämänsä turvalliseksi

http://www.unicef.fi/kurituseikasvata#tukea

Myytti 3. ”KURITUSVÄKIVALLAN KÄYTÖSTÄ EI OLE HAITTAA LAPSELLE”

Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa. Viimeisin, laaja tutkimus ruumiillisen kuritusväkivallan vaikutuksista lapsiin julkaistiin Pediatrics -lehdessä 2010.

on eri asia keskustella puolison kanssa joka on älyllisesti samalla tavalla kuin vielä keskenkasvuinen neljä vuotias lapsi.

mikä tässä on niin vaikeaa??

sun mielestä älyllisesti alemmalla tasolla olevaa on oikeus pahoinpidellä? Hakkaatko vammaisia ja eläimiäkin?

täytyy pistää ruotuun usein fyysisesti. Tai sitten saadaan taas niitä elukoita, jotka pitävät kotona valtaa.

Jos eläintä pitää lyödä niin vika on kyllä aina kasvattajassa. Ymmärrän jos koiraa (tai lasta) pidetään kiinni niin kauan kun vaarallinen tilanne menee ohitse tai tilanne muuten rauhoittuu, mutta lyödä ei todellakaan tarvitse eikä saa. Ja siinäkin on kyllä omistajissa vikaa jos koira (tai lapsi) pitää kotona valtaa, mutta väkivaltaa ei senkään tilanteen selvittämiseen tarvita.

Ja arvaapa muuten miksi väkivalta ei tepsi enää teiniin, kuten olet jo oivaltanut. Siksi että sinä päivänä kun teini kasvaa riittävän isoksi, hän lyö sinua takaisin ja sinä luultavasti pelkäät yhtä paljon häntä kuin hän pienenä pelkäsi sinua.

että hänestä mikä tahansa fyysinen kuritus ei ole ok vaan tietyntyyppinen ja tietyssä iässä. Ja koko ajan täällä perustellaan ap:ta vastaan aivan kuin ap puolustaisi silmitöntä hakkaamista ja avauksessaankin kertoi, että ei luunappi millekään teinille toimi.

Miksi ette lue kunnolla ennen kuin vastaatte?

-ei ap-

Olen samaa mieltä 54 kanssa.

Kysyn vielä ap:ltä sopiiko sinulle, että lasten parissa työskentelevät nipistelevät ja tukistelevat myös lapsia, jotka ovat hankalia. Isossa lapsiryhmässä tulee monesti tilanteita, että joku lapsi ei oikein toimi kuin aikuisen ajatus. Olisiko tämä mielestäsi ihan ok. Entä koulussa, sopiiko myös? Ja entä jos joku lapsi on sen verran kovapäinen, ehkä jo kotona saanut vähän voimallisemmalla kädellä remmiä (kuka sen tarkkaan sanoo, mikä määrä ja voima on liikaa) että häntä sitten mäiskitään vähän lujemmin, kun kerran vähempi ei auta? Ja entä sitten se, kun jotkut lapset menevät tästä vähän lukkoon, revitäänkö lisää hiuksista, josko tokenisivat? Kerrotko ihan tarkat speksit, jotta kaikki tietävät missä ne rajat sinun tapauksessasi sitten kulkevat? Jotenkin, että kun on kiire ja menee äiskältä hermo niin sitten hellästi ... kerro, kiitos.

Omani osaavat käyttäytyä, kun on kotona käyttäytymään kasvatettu, ja tietävät tasan mitä heiltä odotetaan. Heitä ei ole lyöty, tukisteltu tms. Joskus olen sanonut, että jos ei riehuminen lopu, otan tukasta kiinni, enkä muuta tee. Eli jos lapsi jatkaisi riehuntaansa, hoitaisi ihan itse tukistamisensa. Tuo jo on riittänyt.

Miten ihmeessä tämä lasten kurittaminen voi olla suomessa näin kamalan suuri ja valtava ja uskomattoman hankala juttu, kun suurimmassa osassa maailmaa homma toimii ihan normaalisti?

Ei jossain etelä-euroopassa ole ollenkaan tällaisia kurinpito-ongelmia kouluissa kuin suomessa, ja silti ihmiset voi paljon paremmin kuin suomalaiset -miksi?

Suomalaisilla on vallalla ihan uskomaton mielensäpahoitus-kulttuuri. kAikessa ja kaikkialla pitää varoa koko ajan ettei kukaan vaan pahoita mieltään, koska maailma suunnilleen loppuu siihen, tulee trauma ja kaikilla on kurjaa. Ja siinä ohessa johdetaan kiusaustilastoja sekä kouluissa että työpaikoilla.

SUomeksi sanottuna: suomalaiset on heikkoitsetuntoisia nöhväkkeitä, jotka periyttää saman lapsilleen. VOi voi, äiti tukisti kerran kun olin lapsi, haudonpa sitä vielä 40-vuotiaanakin ja psykoterapiassa vallan ravaan...

Elämä on täynnä pieniä vääryyksiä. IHmisiä kolhitaan ja ihmiset kolhii toisiaan. Hermoja menee. Mutta tärkeintä on se, että rakastetaan ja pidetään toisista huolta, puhutaan ja pyydetään anteeksi. Ja pidetään se elämänpiiri vähän isompana kuin vain se oma ydinperhe. VÄlitetään vähän niistä naapureista ja sukulaisistakin. Ja kas kummaa, kaikilla on tosi paljon mukavampaa.

sama vastaa vielä että en koskaan pelännyt vanhempiani vaikka sain tukkapöllyä

sitä paitsi nämä jotka tinkaavat tuota "missä raja menee" "onko remmillä lyönti oikein" on taas oisoitus siitä kun arviointikyky puuttuu itseltään. edelleenkin pelätään niin paljon vissiin omaa luonnetta ja omaa voimaa ett ilmeisesti jos ottaisitte tukasta kiinni ette voi luottaa omaan itseenne vaan pelkäätte että tappaisitte oman lapsenne. minulla itsellä ei koskaan ole sellaista ongelmaa. mutta omapa on perheenne ja omatpa on lapsenne. ihanaa katsoa noita "vapaan kasvatuksen teinejä" tuolla kadulla ku on vaan "keskusteltu" ja puolusteltu paskaa käyöstä

mistä vetoa tuo koulukiusaaja joka sai puutosta ei ole koskaan saanut tukkapöllyä joka olisi varmasti tehnyt hyvää hänelle.

mutta eihän av-mammat ikinä myönnä että omat kullannuput olisi epäonnistuneita vapaan kasvatuksen ansiosta

Siis oikeesti sulle on olemassa kaksi vaihtoehtoa? Vapaa kasvatus tai fyysisen kurittaminen "kasvatus"keinona? Ei ole mitään tässä välillä? ;) Ehdottaisin, että hankkisit lisää tietoa aiheesta, esim. lukemalla kasvatusoppaita tms.

Kertokaa ne tilanteet joissa kertakaikkiaan on syytä turvautua väkivaltaan. ja se siinä tilanteessa on siis oikein ja perusteltua. Muullatavoin ei olisi voinut tätä tilannetta hoitaa. Haluan tietää.

Olen samaa mieltä 54 kanssa.

Kysyn vielä ap:ltä sopiiko sinulle, että lasten parissa työskentelevät nipistelevät ja tukistelevat myös lapsia, jotka ovat hankalia. Isossa lapsiryhmässä tulee monesti tilanteita, että joku lapsi ei oikein toimi kuin aikuisen ajatus. Olisiko tämä mielestäsi ihan ok. Entä koulussa, sopiiko myös? Ja entä jos joku lapsi on sen verran kovapäinen, ehkä jo kotona saanut vähän voimallisemmalla kädellä remmiä (kuka sen tarkkaan sanoo, mikä määrä ja voima on liikaa) että häntä sitten mäiskitään vähän lujemmin, kun kerran vähempi ei auta? Ja entä sitten se, kun jotkut lapset menevät tästä vähän lukkoon, revitäänkö lisää hiuksista, josko tokenisivat? Kerrotko ihan tarkat speksit, jotta kaikki tietävät missä ne rajat sinun tapauksessasi sitten kulkevat? Jotenkin, että kun on kiire ja menee äiskältä hermo niin sitten hellästi ... kerro, kiitos.

Omani osaavat käyttäytyä, kun on kotona käyttäytymään kasvatettu, ja tietävät tasan mitä heiltä odotetaan. Heitä ei ole lyöty, tukisteltu tms. Joskus olen sanonut, että jos ei riehuminen lopu, otan tukasta kiinni, enkä muuta tee. Eli jos lapsi jatkaisi riehuntaansa, hoitaisi ihan itse tukistamisensa. Tuo jo on riittänyt.

Miten ihmeessä tämä lasten kurittaminen voi olla suomessa näin kamalan suuri ja valtava ja uskomattoman hankala juttu, kun suurimmassa osassa maailmaa homma toimii ihan normaalisti?

Ei jossain etelä-euroopassa ole ollenkaan tällaisia kurinpito-ongelmia kouluissa kuin suomessa, ja silti ihmiset voi paljon paremmin kuin suomalaiset -miksi?

Suomalaisilla on vallalla ihan uskomaton mielensäpahoitus-kulttuuri. kAikessa ja kaikkialla pitää varoa koko ajan ettei kukaan vaan pahoita mieltään, koska maailma suunnilleen loppuu siihen, tulee trauma ja kaikilla on kurjaa. Ja siinä ohessa johdetaan kiusaustilastoja sekä kouluissa että työpaikoilla.

SUomeksi sanottuna: suomalaiset on heikkoitsetuntoisia nöhväkkeitä, jotka periyttää saman lapsilleen. VOi voi, äiti tukisti kerran kun olin lapsi, haudonpa sitä vielä 40-vuotiaanakin ja psykoterapiassa vallan ravaan...

Elämä on täynnä pieniä vääryyksiä. IHmisiä kolhitaan ja ihmiset kolhii toisiaan. Hermoja menee. Mutta tärkeintä on se, että rakastetaan ja pidetään toisista huolta, puhutaan ja pyydetään anteeksi. Ja pidetään se elämänpiiri vähän isompana kuin vain se oma ydinperhe. VÄlitetään vähän niistä naapureista ja sukulaisistakin. Ja kas kummaa, kaikilla on tosi paljon mukavampaa.

mutta av-mammat ovat tällä hetkellä itse erittäin agressiivisen raivon vallassa eikä ymmärrä lukemaansa tai perusteluja. jos lukisitte vauhkojat kunnolla tekstini ja perustelut ette jankkaisi samoista asioista uudelleen ja uudelleen

tukistuksen vastustajat ja sitä arvostelevat koittakaa käsittää se että asenne kuritukseen riippuu teistä itsestänne ja vanhemmista yleensä. on eri asia käydä lapsen päälle silmittömän raivon vallassa kuin antaa ymmärtää että jos puhe ei tehoa seuraa pieni nipistys yms läimäys pepulle. jos vanhemmat itse asennoituvat tällaiseen oikealla tavalla ja rauhallisesti ja myös selittää vaikka jälkeen päin miksi näin tehtiin lapsi kokee elämänsä turvalliseksi

<a href="http://www.unicef.fi/kurituseikasvata#tukea" alt="http://www.unicef.fi/kurituseikasvata#tukea">http://www.unicef.fi/kurituseikasvata#tukea</a&gt;

Myytti 3. ”KURITUSVÄKIVALLAN KÄYTÖSTÄ EI OLE HAITTAA LAPSELLE”

Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa. Viimeisin, laaja tutkimus ruumiillisen kuritusväkivallan vaikutuksista lapsiin julkaistiin Pediatrics -lehdessä 2010.

tutkimukset siitä, mikä kaikki muu on haitallista lapselle.

Ihan varmasti huutaminen, haukkuminen, hermojen menettäminen, riitely, kiroilu, tavaroiden heittely, mököttäminen jne. IHAN KAIKKI vähänkin negatiivinen on kovin haitallista lapsille.

Mutta kas kun me olemme ihmisiä, niin jokainen meistä joutuu kokemaan kaikenlaista. EI kaikelta voi, eikä pidä suojella. Sen sijaan tilanteet pitää käydä läpi, osata pyytää anteeksi jne.

Ja tämä ei siis ollut mikään kuritusvälivallan puolustuspuheenvuoro, vaan vähän nyt pitäisi osata laittaa myös asioita mittasuhteisiin. Lapsi, jota varoitetaan tukistuksesta useampaan kertaan, ja sitten tukistetaan rauhallisen aikuisen toimesta selviää tuosta rangaistuksesta varmasti paremmin kuin lapsi, jonka silmille aikuinen räjähtää, huutaa, käskee omaan huoneeseensa, eikä saa pidettyä itseään rauhallisena.

Itse valitettavasti kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkioon. Eli meillä ei lapsia lyödä, mutta en väitä hetkeäkään, että olisin parempi kasvattaja ja lapseni pääsisivät vähemmällä kuin mieheni ja hänen vanhempansa, jotka aikalaiseen tapaan antoivat tukkapöllyä harkitusti.

Ja arvaapa muuten miksi väkivalta ei tepsi enää teiniin, kuten olet jo oivaltanut. Siksi että sinä päivänä kun teini kasvaa riittävän isoksi, hän lyö sinua takaisin ja sinä luultavasti pelkäät yhtä paljon häntä kuin hän pienenä pelkäsi sinua.

että hänestä mikä tahansa fyysinen kuritus ei ole ok vaan tietyntyyppinen ja tietyssä iässä. Ja koko ajan täällä perustellaan ap:ta vastaan aivan kuin ap puolustaisi silmitöntä hakkaamista ja avauksessaankin kertoi, että ei luunappi millekään teinille toimi.

Miksi ette lue kunnolla ennen kuin vastaatte?

-ei ap-

joissa kertakaikkiaan on syytä turvautua väkivaltaan. ja se siinä tilanteessa on siis oikein ja perusteltua. Muullatavoin ei olisi voinut tätä tilannetta hoitaa. Haluan tietää.

Tiedät itsekin että tuo on ihan typerää jankkausta. Kysymyshän tässä on nyt siitä, että kaikki ihmiset eivät pidä sitä fyysistä kurittamista mitenkään vihoviimeisenä ehdottomana pahana, jota pitää loputtomasti katua ja lapsille terapia-aikoja sen takia varailla.

Monille se on yksi osa kasvatusta, toimiva harvoin ja oikein käytettynä, nopea tapa asettaa joitain rajoja, joihin muuten menisi iäisyyksiä puhumisen keinoin. Ihan esimerkkinä vaikka pienemmän sisaruksen väkivaltainen kohtelu. ONko se oikein, että pienempää saa loputtomasti väkivaltaisesti kohdella ja äiti vaan lässyttää ja sössöttää ja jäähyttää, jos sen saa loppumaan sillä, että lapsi kerran saa maistaa omaa lääkettään, ja hänelle tehdään selväksi, että jos hän satuttaa toista, hän saa silloin fyysisen rangaistuksen, eli ns. sitä mitä lähti tilaamaan.

Nyt tähän tietysti tullaan mussuttamaan, että ei se noin toimi, voi kullat, kyllä toimii. Kun ei aina ja joka asiassa sitä fyysistä rangaistusta käytä, niin harvoin käytettynä se toimii.

Ja kuinka moni oikeasti ajattelee isompana tai aikuisena, että olipa se äiti ihan perseestä, kun ei antanut mun työntää pikkusiskoa enää toista kertaa rappusiin? Jos ajattelee, nii silloin se terapia on ihan oikeasti paikallaan.

Myös sitä on teidän turha väittää, että pystyisitte vahtimaan niitä lapsianne niin hyvin, että toinen ei pääsisi toista vahingoittamaan. Tai jos pystytte, niin hyvä, silloinhan ei tosiaan tarvitse mitään fyysisiä rangaistuksia.

Ja arvaapa muuten miksi väkivalta ei tepsi enää teiniin, kuten olet jo oivaltanut. Siksi että sinä päivänä kun teini kasvaa riittävän isoksi, hän lyö sinua takaisin ja sinä luultavasti pelkäät yhtä paljon häntä kuin hän pienenä pelkäsi sinua.

että hänestä mikä tahansa fyysinen kuritus ei ole ok vaan tietyntyyppinen ja tietyssä iässä. Ja koko ajan täällä perustellaan ap:ta vastaan aivan kuin ap puolustaisi silmitöntä hakkaamista ja avauksessaankin kertoi, että ei luunappi millekään teinille toimi.

Miksi ette lue kunnolla ennen kuin vastaatte?

-ei ap-

teini-ikäisiä hoding-otteessa tai pistät jäähylle? Eiköhän rangaistukset muutu lapsen kasvaessa joka tapauksessa.

Luin aloituksesi tosi tarkkaan ja koko ketjun. Tosiaan, tunteet pukkaa pintaan. Silti olen täysin eri mieltä kanssasi! Jos omat voimasi, resurssis tai taitosi eivät riitä nelivuotiaan kanssa ilman luunappia tai tukistusta, niin hae apua.



Tässä yhden ihan rauhallisen OMA mielipide.

Minulla lapset 4v., 7v., ja 16v. Ikinä ei ole tarvinnut luunappeja antaa. Olemme miheni kanssa ihan puhumalla saaneet hoimman toimimaan. Samoin kun meidän molempien lapsuuden kodeissa.

Ja tunnustan; "miljoona" kertaa olisi mieli tehnyt tarttua raivelista tai antaa se luunappi. Mutta, mutta en koe sitä oikeana. Toivon, että omat lapseni saavat samanlaisen mallin omien lapsiensa kanssa. Ja meillä on aika tiukat rajat ja säännöt, mutta RAKASTETAAN ja kovaa ja se myös kerrotaan.



Ps. en ole uskovainen, ihan uraatekevä, mutta paljon lasten kanssa aikaa viettävä! Näihinhän vedotaan täällä (kiire, uskovainen, alistaja jne...).

joissa kertakaikkiaan on syytä turvautua väkivaltaan. ja se siinä tilanteessa on siis oikein ja perusteltua. Muullatavoin ei olisi voinut tätä tilannetta hoitaa. Haluan tietää.

Tiedät itsekin että tuo on ihan typerää jankkausta. Kysymyshän tässä on nyt siitä, että kaikki ihmiset eivät pidä sitä fyysistä kurittamista mitenkään vihoviimeisenä ehdottomana pahana, jota pitää loputtomasti katua ja lapsille terapia-aikoja sen takia varailla.

Monille se on yksi osa kasvatusta, toimiva harvoin ja oikein käytettynä, nopea tapa asettaa joitain rajoja, joihin muuten menisi iäisyyksiä puhumisen keinoin. Ihan esimerkkinä vaikka pienemmän sisaruksen väkivaltainen kohtelu. ONko se oikein, että pienempää saa loputtomasti väkivaltaisesti kohdella ja äiti vaan lässyttää ja sössöttää ja jäähyttää, jos sen saa loppumaan sillä, että lapsi kerran saa maistaa omaa lääkettään, ja hänelle tehdään selväksi, että jos hän satuttaa toista, hän saa silloin fyysisen rangaistuksen, eli ns. sitä mitä lähti tilaamaan.

Nyt tähän tietysti tullaan mussuttamaan, että ei se noin toimi, voi kullat, kyllä toimii. Kun ei aina ja joka asiassa sitä fyysistä rangaistusta käytä, niin harvoin käytettynä se toimii.

Ja kuinka moni oikeasti ajattelee isompana tai aikuisena, että olipa se äiti ihan perseestä, kun ei antanut mun työntää pikkusiskoa enää toista kertaa rappusiin? Jos ajattelee, nii silloin se terapia on ihan oikeasti paikallaan.

Myös sitä on teidän turha väittää, että pystyisitte vahtimaan niitä lapsianne niin hyvin, että toinen ei pääsisi toista vahingoittamaan. Tai jos pystytte, niin hyvä, silloinhan ei tosiaan tarvitse mitään fyysisiä rangaistuksia.

Meillä isompi rääkkäsi pienempäänsä niin kauan, kunnes sanoin isommalle, että nyt on äidin mitta tullut täyteen, ja ensi kerran kun tahallasi satutat veljeä, äiti antaa tukkapöllyä. Tätä oli edeltänyt lukemattomat jäähyt, keskustelut jatkuvan huomion antaminen, positiivisesta käytöksestä palkitseminen jne. kaikki täälläkin annetut neuvot.

Tasan kerran annoin tukkapöllyä, en todellakaan kovaa, mutta sen verran että lapsi tiesi mistä on kysymys. Ja sanoin hänelle, että näin tulee tapahtumaan tästä eteenpäinkin, jos sama meno jatkuu. Sanoin hänelle myös, että jos joku isompi lapsi satuttaisi häntä jatkuvasti, niin puuttuisin siihenkin samalla tavalla: ensin puhumalla, ja jos se ei auta, sitten muilla keinoin.

Hyvin meni jakeluun, ja homma alkoi toimia. Ihan sama mitä muut on mieltä, toimi meillä, ja jos tulevan kolmosen syntyessä tulee sama tilanne, otan tuon keinon käyttöön vielä paljon nopeamminkin.

Koska lastahan ei saa kurittaa jos se juoksee auton alle, kiipee kirjahyllyyn tai kiusaa pikkuveljeä, niin seurauksena on automaattisesti tapahtuvat onnetomuus, joten teidän lapset eivät elä kovin kauaa, joten evoluutio karsii idiootit yksilöt, eikä pääse llisääntymään. fiksut jää jäljelle, eli ne jotka ymmärtävät väkivalllan ja kasvatuksen eron.



Eli jos esimerkiksi ottaa lapsen vaan syliin ku juoksee auton eteen ja paijaa päätä, hän kokee saavansa teosta huomiota eikä opi mitään.



tai jos kiipee kirjahyllyyn ilman rangastusta kun ei kolmivuotiaana puhetta ymmärrä, kirjahylly kaatuu päähän



ja pikkuveljen päälle saa tietysti istua koska lapsen luovuttaa saa tukahduttaa. tällöin vanhempana pikkuveli kosktaa fyysisin keinoinm jos elää niin kauan.

Koska lastahan ei saa kurittaa jos se juoksee auton alle, kiipee kirjahyllyyn tai kiusaa pikkuveljeä, niin seurauksena on automaattisesti tapahtuvat onnetomuus, joten teidän lapset eivät elä kovin kauaa, joten evoluutio karsii idiootit yksilöt, eikä pääse llisääntymään. fiksut jää jäljelle, eli ne jotka ymmärtävät väkivalllan ja kasvatuksen eron.



Eli jos esimerkiksi ottaa lapsen vaan syliin ku juoksee auton eteen ja paijaa päätä, hän kokee saavansa teosta huomiota eikä opi mitään.



tai jos kiipee kirjahyllyyn ilman rangastusta kun ei kolmivuotiaana puhetta ymmärrä, kirjahylly kaatuu päähän



ja pikkuveljen päälle saa tietysti istua koska lapsen luovuttaa saa tukahduttaa. tällöin vanhempana pikkuveli kosktaa fyysisin keinoinm jos elää niin kauan.

Oman mielipiteen ilmaseminen ei ole vauhkoamista. Ei tässä ketjussa erityisesti ole edes liioiteltu aloittamaasi asiaa. Minusta ollaan pysytty asiassa. Ihmiset ovat vain olleet erimieltä siitä, onko oikein käyttää väkivaltaa lasta kohtaan vaikeassakaan tilanteessa. Omat kommenttisi yhdistettynä alunperäiseen viestiisi antavat sinusta sellaisen kuvan, että menetät hermosi ja sielunrauhasi melko helposta. Et itse näytä huomaavan sitä. Koska et kestä kaaosta, läppäät lasta ja syytät nettikirjoittelijaa asiasta, jota tämä ei ole tehnyt. Kuulostat hitusen mustavalkoiselta ja äkkiväärältä. Voinhan olla väärässäkin.

Itse olen sitä mieltä, että jos lapsi käyttäytyy jossakin tilanteessa huonosti esim sisaruksiaan kohtaan, pitää puuttua syyhyn.

ap:n kanssa, tekiskö joku aiheesta adressin, allekirjottaisin heti

Oman mielipiteen ilmaseminen ei ole vauhkoamista. Ei tässä ketjussa erityisesti ole edes liioiteltu aloittamaasi asiaa. Minusta ollaan pysytty asiassa. Ihmiset ovat vain olleet erimieltä siitä, onko oikein käyttää väkivaltaa lasta kohtaan vaikeassakaan tilanteessa. Omat kommenttisi yhdistettynä alunperäiseen viestiisi antavat sinusta sellaisen kuvan, että menetät hermosi ja sielunrauhasi melko helposta. Et itse näytä huomaavan sitä. Koska et kestä kaaosta, läppäät lasta ja syytät nettikirjoittelijaa asiasta, jota tämä ei ole tehnyt. Kuulostat hitusen mustavalkoiselta ja äkkiväärältä. Voinhan olla väärässäkin.

Itse olen sitä mieltä, että jos lapsi käyttäytyy jossakin tilanteessa huonosti esim sisaruksiaan kohtaan, pitää puuttua syyhyn.

Kun tämän ketjun lukee kasvatuksen ammattilainen, ihmettelee todella äitien käsityksiä kasvattamisesta. Väkivallaton kasvattaminen on yhtä kuin vapaa kasvatus. Jos lapsi tönii pikkusisarustaan, tilanne korjataan väkivallalla aikuisen taholta.

Jos pieni lapsi on aggressiivinen, siihen on syy. Lapsi ei osaa kertoa tunteitaan ja ajatuksiaan. Tönimisen pitäisi herättää vanhemmassa halu suojella tätä tönijää joltakin pahalta, joka velloo lapsen sisällä. Aikuisen tehtävä on ottaa selvää, mistä kiikastaa. Toki lapsi lopettaa siskon tönimisen, jos tietää että äiti lyö, jos sama toistuu. Mitä tämä tekee sisarusten väleille. Ratkeaako esim. mustasukkaisuus. Mitä tämä tekee lapsen tunteiden hallitsemiselle ja ylipäätään omien tunteiden tunnistamiselle. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset vähän. Ei täällä kukaan ole puhunut mistään sellaisesta, että saman tien kuin lapsi kokee lievää väkivaltaa aikuisen taholta, lapsi menee täysin sekaisin ja on vietävä terapiaan. Mutta lapsen lyöminen ei auta ketään muuta kuin aikuista hetkellisesti hallitsemaan sen käsillä olevan tilanteen. Edes aikuista itseään tämä käytös ei pidemmän päälle auta. Ellei sitten ole itsekin aika turta.

joissa kertakaikkiaan on syytä turvautua väkivaltaan. ja se siinä tilanteessa on siis oikein ja perusteltua. Muullatavoin ei olisi voinut tätä tilannetta hoitaa. Haluan tietää.

olet vastauksesta?