en ymmärrä miksi esim luunappi tai kevyt tukistus liitetään vallankäyttöön tai alistamiseen

Onko näin, että äidit olette sitä mieltä, että väkivalta on ihan ok. Jos siis vain vähän tukistelee.

En tiennyt tätä ennen.

Kyllä olen sitä mieltä, että kaupassa hankalasti käyttäytyvän lapsen tai useamman kanssa pärjää pienellä suunnittelulla, itsehillinnällä ja -luottamuksella ja vanhemuuden taidoilla.

Ilmeisesti se paljon puhuttu vanhemmuus on sittenkin pahasti hukassa.

Mieti sitä omalle kohdalle esimerkiksi puolisolta tai esimieheltä saatuna, ja ymmärrät hyvin miksi luunappi tai kevyt tukistus liitetään vallankäyttöön tai alistamiseen.



Asia ei ole yhtään sen monimutkaisempi.



On sitten eri asia ajatteleeko, että lapsia kuuluukin alistaa ja käyttää kivulla pelottelemista kasvatuskeinona. Mielestäni se on turhaa ja opettaa vääriä asioita.

Kertokaa, mikä tilanne on sellainen, jossa lapsi juoksee koko ajan rekan alle, eikä aikuinen pysty estämään tätä muuta kuin väkivallalla?

Teiniä muuten voi polttaa tupakalla, jos teini tekee typeryyksiä. Joskus on iloa siitäkin, että lyö teiniä piiskalla paljaalle takamukselle.

lapsiani, mutta sain kyllä itse lapsena risusta kintuille. Ja joka kerta ihan aiheesta. Vaikka se koivunoksa oli oven päällä muistuttamassa, ettei kannata riekkua, en osannut vanhempiani pelätä. Eikä minua hakattu, vaan lähinnä ripsaistiin säärille.



Vanhemmat eivät sitä myöskään vihapäissään koskaan tehneet, vaan olivat rauhallisia ja johdonmukaisia. Jos heillä olisi maltti mennyt, ja minua kiukulla piesty, olisin varmaankin oppinut myös pelkäämään.



Asia mikä helposti syöpyy muistiin, on ansaitsematon ja epäoikeudenmukainen rangaistus. Lapsi traumatisoituu takuulla, jos häntä rangaistaan vain siksi, että äidillä on vähän huono päivä. On helpompaa hyväksyä rangaistus, kun on oikeasti tehnyt pahojaan.

Kertokaa, mikä tilanne on sellainen, jossa lapsi juoksee koko ajan rekan alle, eikä aikuinen pysty estämään tätä muuta kuin väkivallalla?

eli miten ankeaa on sellaisen lapsen elämä, joka itsemurhahakuisesti jatkuvasti juoksee rekkojen alle?

toisin sanoen ihmiset myöntävät avoimesti sen että kaikkinainen arviointikyky puuttuu ja ajatuskyky. pelätään niin paljon että mennään toiseen ääripäähän

Ei minullakaan ole mitään keskustelevaa otetta vastaan, mutta ihmettelen, voitteko te keskustelua ja jäähyjä käyttävät vanhemmat käyttää näitä keinoja kaikissa paikoissa, kauppareissuilla tai yleensä arjessa, kun aikataulutkin painavat päälle?

Monen arjessa asiat on aikataulutettu, ei kai muuten mitään ongelmaa olisikaan, jos voisi pelkästään omistaa arkensa ja elämänsä sille, että lapsi oppii käyttäytymään.

Siis onko pointtisi, että sulla on niin kiireinen arki, ettet kerkeä keskustella lastesi kanssa ja sen vuoksi kevyt fyysinen kuritus sopii teidän aikatauluihin paremmin? Vai mitä ihmettä yrität sanoa?

että tämä keskusteleva tyyli suosii keskiluokkaisia vanhempia, joilla on aikaa keskustella lastensa kanssa. Kiireisten vanhempien lapset, joilla ei ole aikaa joka välissä keskustella lastensa kanssa, kasvavat kuin pellossa eikä heille laiteta mitään rajaa mistään, kun rajaa ei saa laittaa edes fyysisesti.

ja vauvan tullessa taloon meinasi ruveta vauvalle kovakouraiseksi. Arvatkaapa mammat mitä minä tein.



Järjestelmällisesti, jokaisen tällaisen tilanteen tullessa, sanoin lapselleni rauhalliseen ääneen, että vauvaa ei saa painaa päästä, se sattuu. Sitten silitin esikoisen päätä ja sanoin, että näin hellästi voit paijata vauvaa. Heti myös muistin hellitellä isompaa ja sanoin rakastavani häntä kovasti ja molempia ihan yhtä paljon. Tätä koulutusta kesti sen pari viikkoa ja minulla on täällä toisiaan palvovat pienet sisarukset. Isompi antaa pienelle pusuja ja käy silittämässä. Vauva puolestaan jokeltelee isommalle. Ovat molemmat aivan ihania. Toki kaikki tapahtuu valvotusti vauva minun sylissä tai aivan vieressä, koska isosisar on niin paljon isompi pientä ja voi jo vahingossakin satuttaa vauvaa.



Mutta jos olisin antanut tukkapöllyä isommalle, ja torunut, niin tästä olisi varmasti tullut mustasukkainen, joka yrittäisi joka tilaisuuden tullen käydä vähän vauvaa kouluttamassa.



Uskokaa pois. Keinoja on, jos vaan haluaa nähdä asiat toisin, kun on totuttu.

haloo, kuritusta on aina käytetty kasvatuksessa koska se menee parhaiten perille, tajuatteko? ei se ole uusi uutinen että sitä on vielä tänäkinpäivänä.

kuin ap.



Minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena, ja voin sanoa, että ei niistä ainakaan mitään hyötyä ollut, päinvastoin uhma vain kasvoi. Voiko vielä olla olemassa tuollaisia kivikautisia ihmisiä kuin ap ja hänen kanssaan yhtä mieltä olevat :(

Minusta väkivalta lasta kohtaan tarkoittaa sitä, että aikuinen on menettänyt otteensa, ei osaa enää muuta kuin näyttää valtansa isommuudellaan. Toki lapsi oppii pelkäämälläkin. Siinä lasta läpsiessä tosin tulee opettaneeksi muutakin kuin esim. että ruokapöydässä ollaan kunnolla.

Jos lapsen kanssa ei pärjää ilman väkivaltaa, kannattaa pohtia itseään. Mistä kiikastaa. Lapsia on erilaisia, niin on meilläkin. Mutta lasta ei voi syyttää, jos aikuinen käy käsiksi.

Vai tuskiteletteko ja läpsitte toisianne myös aikuisten kesken? Esim. isovanhempanne, jos eivät pidä teidän ruoistanne ja syö niitä loppuun ja lähtevät kotiin kesken juhlien niin napsautatteko luunapin huonosta käytöksestä. HUOH!

Kyllä meidän perheessä ja suvussa (myös mieheni)on ihan keskustelemalla ja "suullisella auktoriteetilla" lapsia kasvatettu (se OMA esimerkki!!!) kautta vuosien ja vuosisatojen.

Katsotaan me aikuiset tosiaan ihan vaan peiliin!

=)

No auttaisiko se, että estätä tällaisen asian. Otat kolmevuotiaan syliin ja viette yhdessä veskipaprut pois. Jos yrittää mennä auton alle, otat syliin ja estät. Minusta kaikki ei ole hyvin muutenkaan, jos lapsi tahallaan tekee jotain näin kummallista. Toki lapsille saattaa tulla kaikkea erikoista mieleen, mutta jos lapsi systemaattisesti juoksee autojen alle, kaikki ei tosiaan ole hyvin. Puuttuisin syyhyhn, en seurauksiin. Tästä ei päästä yli eikä ympäri, taitava kasvattaja ei sorru väkivaltaan. Ei pieneen eikä suureen.

vähän isommilla on sitten pieni piiskaaminen paljaalle takamukselle ja eskarissa laitetaan käsi kuumalle keittolevylle. Todella tehokkaita rangaistuksia, joita olemme vanhempainillassa saaneet isiltä ja äideiltä vinkkeinä.



Ilahduttavinta on se, että eskarilaiset ovat omatoimisesti oppineet kasvattamaan pienenpiä. Perjantainakin oli ilo katsoa, miten kaksi isompaa piti kiinni 3v ikäisestä pulkkavarkaasta ja yksi potki tätä kelmiä oikein kunnolla. Kyllä siitä varas oppi, että katsoo tarkemmin, minkä pulkan ottaa.

luulisi jokaisen kirjaviisaankin ihmisen ymmärtäneen että lasta ei tarvi joka tilanteessa tukistaa yms. mutta silloin kun muu viesti ei mee perille. ei joka tilanteessa ole aikaa ja kärsivällisyyttä toimia valtakunnan sovittelijana. eikä kukaan ole täydellinen vanhmepi vaikka ei käyttäisi fyysistä kuritusta. voi olla alkoholiongelmaa./juodaan lasten aikana ja ollaan välinpitämättömiä. lapsille ei ole aikaa. ne on aina vaan päiväkodeissa ja muualla hoidossa. äidit ja isät jatkuvasti töissä ja kiikuttaa lapset vaan harrastuksiin mutta perheelle ei ole yhteistä aikaa.



ei ole kyse siitä että vaikka tukistaa, perhe ei olisi rakastava ja lämminsydäminen tai turvallinen. kamalampaa on se että jos elämä on niin hektistä että kaikki tehdään oppikirjan mukaan mutta syvin lämpö ja rakkaus ja läheisyys puuttuu

Viisi myyttiä kurittamisesta:





1. ”KURITUSVÄKIVALTA EI OLE PAHOINPITELYÄ, VAAN KASVATUSTA”

Pienikin läpsäisy tai tukistaminen satuttaa lasta sekä henkisesti että fyysisesti ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa.



Kuritusväkivalta kiellettiin Suomessa lailla vuonna 1984 ja sitä on vahvistettu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella vuonna 1991. Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sitä nimitetään kasvatukseksi.



2. ”LAPSI EI TOTTELE ILMAN KURITUSTA”

Väkivalta ei ole tehokasta, sillä lapsi ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä sitä miksi häntä rankaistaan voimalla. Kurittaminen voi päinvastoin aiheuttaa lapsessa kapinointia. Lisäksi pelon ilmapiirissä eläminen hidastaa lapsen oppimista. Lapsi oppii nopeammin, kun häntä kasvatetaan ilman väkivaltaa.



3. ”KURITUSVÄKIVALLAN KÄYTÖSTÄ EI OLE HAITTAA LAPSELLE”

Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta, heikentää itseluottamusta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa. Viimeisin, laaja tutkimus ruumiillisen kuritusväkivallan vaikutuksista lapsiin julkaistiin Pediatrics -lehdessä 2010.



4. ”MINUAKIN VÄHÄN KURITETTIIN LAPSENA JA IHAN HYVÄ MINUSTA TULI”

Monia aikuisia on kuritettu, kun he ovat olleet lapsia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kurittaminen olisi ollut oikein. Tutkimusten mukaan kurittaminen jättää jälkensä ja lapsi muistaa pitkään kokemansa väkivallan.



5. ”MYÖNTEINEN KASVATUS EI JOHDA MIHINKÄÄN JA SE ON TYÖLÄSTÄ”

Myönteisen kasvatuksen keinoin lapsen kypsyminen ja harkintakyky kehittyvät paremmin, jolloin lapsi oppii nopeammin omatoimiseksi ja vastuulliseksi. Kun vanhempi malttaa opastaa lasta silloinkin, kun hän toimii vastoin vanhemman toiveita, lapsi oppii luottamaan vanhempaansa. Kysymys on asenteesta, ei työn määrästä.





Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sitä nimitetään kasvattamiseksi.



Joka neljäs suomalainen hyväksyy edelleen kurittamisen osana kasvattamista. Asennemuutokseen tarvitaan kannustavia esimerkkejä.



UNICEF kampanjoi kuritusväkivaltaa vastaan 14.-27.11.2011. Pyysimme suomalaisia kertomaan, kuinka he ovat onnistuneet ratkomaan arjen kasvatustilanteita ilman väkivaltaa.

Kuritus ei kasvata.





http://www.unicef.fi/kurituseikasvata

Teiniä muuten voi polttaa tupakalla, jos teini tekee typeryyksiä. Joskus on iloa siitäkin, että lyö teiniä piiskalla paljaalle takamukselle.

miten se maalaisjärki katoaa ja kaikesta pitää vetää esiin dramatiikkaa. Voi elämä....

kuin ap.

Minuakin piiskattiin ja tukistettiin lapsena, ja voin sanoa, että ei niistä ainakaan mitään hyötyä ollut, päinvastoin uhma vain kasvoi. Voiko vielä olla olemassa tuollaisia kivikautisia ihmisiä kuin ap ja hänen kanssaan yhtä mieltä olevat :(

Mieti sitä omalle kohdalle esimerkiksi puolisolta tai esimieheltä saatuna, ja ymmärrät hyvin miksi luunappi tai kevyt tukistus liitetään vallankäyttöön tai alistamiseen.

ei mikään lapsen kaveri. Kasvattaja siis asettaa rajat, kumppani tai esimies ei. Rinnastus ei toimi.

Jos 3-v lapsi touhuaa toistuvasti jotain kiellettyä ja vaarallista on minusta ihan vaan järkevää antaa pieni tukkapölly (eli niskahiuksista kiinni, ei mitään tukasta kiinni ja pitkin seiniä touhua vaan ihan vaan kevyt nipistys niskahiuksista). Asia menee perille kerralla eikä tarvitse pelätä milloin sama toistuu taas.

Ja kyllä saa miehenikin minulle antaa tukkapöllyn jos meinaan vaikka ajaa autolla rekan alle kokeillen miltä se tuntuu... ;)

vrt. 3v. joka laittaa uuniin vessapaperia ja uunin 300 asteeseen.

Tässä ei ole kyse siitä tekeekö joku minulle mieliksi, vaan siitä että teolla voi olla vakavat seuraukset.

Ei meillä tukisteta jos maitolasi kaatuu tai tehdään jotain pientä jäynää, mutta tilanteet jotka ovat VAARALLISIA ja voivat johtaa jonkun kuolemaan lopetetaan välittömästi keinolla jolla asia menee perille.

Siis jos pieni lapsi tekee jotain jonka ei edes tiennyt olevn väärin niin häntä rankaistaan siitä, että jotain olisi voinut tapahtua. Aivan kauheaa! Ymmärrän jos on kerran jo kielletty koskemasta uuniin niin sitten voi tulla rangaistus, mutta että rankaistaan jostain sellaisesta minkä toinen ei edes tiedä olevan väärin.

Minulla on ikää jo 35-vuotta enkä ole koskaan saanut selkääni, eikä ole veljenikään ja silti meistä on tullut kunnollisia työssäkäyviä veronmaksajia, ei ole rikoksia taustalla ja osataan kunniottaa yhteiskunnan sääntöjä. Väkivallaton kasvattaminen ei tarkoita sitä etteikö pahoista teoista rankaista tai etteikö huonolla käyttäytymisellä ole seurauksia.

Ikävää ettei suurella osalla aikuisista tunnu olevan muuta keinoja kuin pelolla kasvattaminen. Aikuisen heikkoutta sellainen.

toisin sanoen ihmiset myöntävät avoimesti sen että kaikkinainen arviointikyky puuttuu ja ajatuskyky. pelätään niin paljon että mennään toiseen ääripäähän

Ei minullakaan ole mitään keskustelevaa otetta vastaan, mutta ihmettelen, voitteko te keskustelua ja jäähyjä käyttävät vanhemmat käyttää näitä keinoja kaikissa paikoissa, kauppareissuilla tai yleensä arjessa, kun aikataulutkin painavat päälle?

Monen arjessa asiat on aikataulutettu, ei kai muuten mitään ongelmaa olisikaan, jos voisi pelkästään omistaa arkensa ja elämänsä sille, että lapsi oppii käyttäytymään.

Siis onko pointtisi, että sulla on niin kiireinen arki, ettet kerkeä keskustella lastesi kanssa ja sen vuoksi kevyt fyysinen kuritus sopii teidän aikatauluihin paremmin? Vai mitä ihmettä yrität sanoa?

Pointti on se että tämä keskusteleva tyyli suosii keskiluokkaisia vanhempia, joilla on aikaa keskustella lastensa kanssa. Kiireisten vanhempien lapset, joilla ei ole aikaa joka välissä keskustella lastensa kanssa, kasvavat kuin pellossa eikä heille laiteta mitään rajaa mistään, kun rajaa ei saa laittaa edes fyysisesti.

Olen järkyttynyt, että perustelet yhteiskuntaluokalla ja kiireisyydellä kasvatuslinjauksia :OOOOOO Lapsiparat, jos vanhemmilla ei ole heille aikaa :((((((((((