Lue keskustelun säännöt.
Olen todella järkyttynyt ja ihmeissäni????!!!!
15.11.2005 |
Meillä oli kylässä tuttu tyttönsä kanssa. Meidän kummankin lapset ovat reilu 1-vuotiaita.
Tuttu ja molemmat lapset jäivät leikkimään olohuoneeseen kun menin keittämään kahvia.
Kun tulen keittiöstä olohuoneeseen molemmat lapset leikkivät tuttuni lähellä hänen lapsi istuen ja minun tyttö seisoi. Tuttu istui lattialla selkä keittiöön päin. Hän varmaan luuli, että olin vieläkin keittiössä. Näin kuinka hän tönäisi lastani (selvästi tahallaan) niin että tyttö kaatui ja alkoi itkemään.
Tuttuni valahti aivan punaiseksi kun huomasi minut ja tajusi että olin nähnyt kaiken.
Kysyin, että mitä sä oikeen meinaat? Tuttu ei vastannut mitään vaan lähti kiireesti lapsensa kanssa eteiseen pukemaan. Yritin kysyä miksi hän teki niin? Ei vastausta?
Suututti niin pirusti. Haukuin tuttuni pystyyn ja tein selväksi ettemme enään tapaa. Tuttuni, toivottavasti luet tämän tekstin!
Aivan uskomatonta! Vieläkin veri kiehuu!
Kommentit (44)
en meinaa tehdä mitään.
Odotan tältä tutulta jotakin selitystä, ottakoon itse yhteyttä jos kiinnostaa. Jos sattumalta jossain törmättäisiin niin heti kyllä asian puheeksi otan.
Mutta minä en tuon tutun kanssa enään vietä lapseni kanssa aikaa. Minusta hän ei pysty perustelemaan käytöstään milläään lailla oli syy mikä hyvänsä!
ap
Nyt ruokaa laittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten nuijiminen. Tarkoitan tällä äitejä, jotka ei pidä pahana kun heidän kullannuppunsa töniin ja hakaa muita lapsia. Oli kyse minkäikäisestä lapsesta tahansa, niin se on AINA vääränalaista käytöstä, joka pitää pienestä pitäen tehdä lapselle niin selväksi, että ymmärtää, ettei toista ihmistä vaan saa lyödä tai töniä.
Mulla on ystävä, jonka lapsi yritti aina tökkiä mun lastani silmiin. Siis sormilla silmiin??? Ystävä vaan sanoi lapselleen hymyillen, että äläs nyt.... Kyllä raivostutti, toisten silmiin tökkiminen on vaan hymyn ja äläs nyt kommentin arvoinen. Eihän tämä äläs nyt lopettanut sitä.
Jotenkin ymmärrän myös äitien sadistisia reaktioita, kun omaa lasta vahingoitetaan. Mullakin taisi käydä hymy suunpielessä, kun lapseni sitten vihdoin raivostui tuolle silmiin tökkijälle ja otti häntä rinnuksista kiinni ja ilmoitti, että älä töki mua silmiin.... Tuli sellainen tunne, että siitä vaan.... Kauheeta, mutta totta. No, tulipas ystävällekin kiire mennä silloin väliin....
Minäpä kerron silti jotain, mitä en ole ikinä uskaltanut kenellekään ääneen sanoa. Olen alle 2v lapsen äiti ja olen hoitanut ennen omaa lastani myös alle 2 vuotiaita lapsia.
Jostain syystä silloin kun olen masentunut, tekisi joskus mieli satuttaa pientä hoidokkia. En koskaan ole tehnyt mitään, mutta joskus saa hammasta purra kun lapsi rissaa ja itsellä on ennestään paha olla tai olen väsynyt. Aiemmin ihmettelin tuntemuksiani ja pelästyin näitä ajatuksiani oikein kovastikin, mutta tätini tunnusti joskus minun läsnäollessani, että hän lukitsi usein minun äitini komeroon pimeään hetkeksi, jotta äitini alkaisi itkeä. Sen jälkeen kun äiti itki, oli sisar sitten ottanut syliin ja halannut.
Luulen että tämä satuttamishalu ei ole sitä, että välttämättä äiti olisi halunnut satuttaa lasta tahallisesti, kyse on jostain alitajuisesta tunteesta, joka masennuksen tai väsymyksen kourissa tulvahtaa esiin. Kyse on enemmänkin siitä, että hän haluaa lohduttaa ja pitää hyvänä, mutta sitä ennen pitää saada lapsi haluamaan syliin...
No minusta kyllä kukaan ei voi olla niin hyvä ja tärkeä ystävä, että jos omaksi huvikseen tönii ystävänsä lasta, niin tämän tönityn lapsen äidin pitäisi yrittää asiaa selvittää, että ystävyys ehkä saataisiin elvytetyksi.
Itse varmaankin koettaisin soittaa ko. " ystävälle" ihan vain, jotta kuulisin, onko hänellä mitään järkeen käypää selitystä. En kuitenkaan oikein pidä todennäköisenä, että tämä " ystävä" vastaa puheluun.
Ap, kuinka pitkälä ajalta tunsit tämän ns. ystäväsi ja onko hän minkä ikäinen?
Taitaa olla kyseessä aika erikoinen " ystävä" ...