Lue keskustelun säännöt.
Jos välit poikki vanhempiin, menetkö heidän hautajaisiinsa?
18.02.2012 |
Omat vanhempani yli 70-vuotiaita, isä jo sairastelee. Välit meni poikki vuosia sitten enkä aio ikinä enää tavata heitä. Ajattelin, että en mene hautajaisiinkaan kun aika koittaa. En ole varma kuitenkaan, miten tunteet sitten heittelee. He eivät toistensa hautajaisiin mene, siis kumpi nyt elää pidempään, eivät ole keskenänsäkään missään tekemisissä, eroneet siis. Joten hautajaisissa ei olis kyllä pelkoa törmätä siihen toiseen.
Teistä voi tuntua hirveältä miettiä tälläsiä. Jostain syystä asia on itelle kuitenkin tullut lähiaikoina monesti mieleen. Ehkä äidin tulevien syntymäpäivien takia.
Kommentit (29)
Voisi olla kuitenkin hyvinkin tarpeen teille itsellenne "saattaa juttu päätökseen"? Myöhemmin elämässä voi aiheuttaa henkisiä ongelmia, ettei ole hyvästellyt vanhempiaan ja koko sitä juttua mitä tapahtui. MIkään ei unohtamalla ja pakenemalla kuitenkaan poistu tai parane. MInä menisin vaikka olisi millaiset välit; olen kuitenkin sitä samaa verta ja jatkumoa.
ihmisiltä joilla ei ole yhtään samanlainen tilanne.
Oletteko ajatelleet, että ylipäänsä koko välien katkeaminen ja siihen johtaneet syyt on pitänyt käsitellä jo aikoja sitten?
Nykyään vanhempiani kohtaan ei ole juurikaan tunteita, en heitä vihaa, rakasta tai kaipaa. En ole yrittänyt unohtaa tai paeta mitään, olen vain jatkanut elämää eteenpäin ja sulkenut sen luvun kirjasta koska he kuuluvat nyt onneksi menneisyyteen. Sinä päivänä kun ovat poissa lopullisesti, vielä enemmän.
En myöskän koe että olisin samaa jatkumoa tai edes juurikaan samaa verta. Jotain ulkoisia piirteitä toki on, mutta jos näkisin että samaa sarjaa ollaan niin olisin vetänyt jo itseni kiikkuun. Minulle vanhempani ovat turhempia ja kaukaisempia ihmisiä kuin se etäisin naapuri samalla kadulla.
Miksi ihmeessä haluaisin hyvästellä ihmiset, joiden kohdalla suurin toiveeni on että heitä ei tarvitsisi enää koskaan tavata, missään tai mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla kuitenkin hyvinkin tarpeen teille itsellenne "saattaa juttu päätökseen"? Myöhemmin elämässä voi aiheuttaa henkisiä ongelmia, ettei ole hyvästellyt vanhempiaan ja koko sitä juttua mitä tapahtui. MIkään ei unohtamalla ja pakenemalla kuitenkaan poistu tai parane. MInä menisin vaikka olisi millaiset välit; olen kuitenkin sitä samaa verta ja jatkumoa.
ihmisiltä joilla ei ole yhtään samanlainen tilanne.
Oletteko ajatelleet, että ylipäänsä koko välien katkeaminen ja siihen johtaneet syyt on pitänyt käsitellä jo aikoja sitten?
Nykyään vanhempiani kohtaan ei ole juurikaan tunteita, en heitä vihaa, rakasta tai kaipaa. En ole yrittänyt unohtaa tai paeta mitään, olen vain jatkanut elämää eteenpäin ja sulkenut sen luvun kirjasta koska he kuuluvat nyt onneksi menneisyyteen. Sinä päivänä kun ovat poissa lopullisesti, vielä enemmän.
En myöskän koe että olisin samaa jatkumoa tai edes juurikaan samaa verta. Jotain ulkoisia piirteitä toki on, mutta jos näkisin että samaa sarjaa ollaan niin olisin vetänyt jo itseni kiikkuun. Minulle vanhempani ovat turhempia ja kaukaisempia ihmisiä kuin se etäisin naapuri samalla kadulla.
Miksi ihmeessä haluaisin hyvästellä ihmiset, joiden kohdalla suurin toiveeni on että heitä ei tarvitsisi enää koskaan tavata, missään tai mitenkään?
Jostain syystä sitä kuitenkin mietit.
Minä olen ap ja pohdiskelen edelleen. :)
mietin mitä?
Mietin sitä, miksi monet sanovat noin kuten tuossa edellä oli kun itse näen tilanteen ihan toisin ja kerroin syytkin.
Olen sinut menneisyyteni ja vanhempieni suhteen. En ole katkera tai koe itseäni huono-osaiseksi, päinvastoin. Tätä monet eivät tunnu ymmärtävän, säälivät vaan jotakin missä ei ole enää mitään säälittävää. Tiedän että vanhempani olivat mitä olivat ja hyvät vanhemmat olisivat toisenlaisia. Mutta kaikkea ei voi saada, that's all.
Vai onko kyse siitä, että vasta nähdessäni vanhemmat kylminä voisin uskoa että he ovat oikeasti kuolleet?
No siihen voin sanoa että sen verran luotan tähän yhteiskuntaan, että kun se ilmoitus tulee, uskon että niin on eivätkä jatka eläämäänsä jossakin niinkuin Elvis :D
joilla on vanhempiin välit poikki. jokaisella meillä on oma juttumme ja oma suhtautumisemme asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko ketään sellaista jolla välit menneet pikkuhiljaa poikki, ettei mitään hirmuisen merkittävää mutta huonot välit viilenneet lopulta kokonaan.
Kamala ajatus että väkivaltaisia, lapsiaan vihaavia vanhempia on tässäkin maassa ilmeisen paljon - onnea teille jotka olette onnistuneet katkaisemaan kierteen. En pysty mitenkään tajuamaan tai sisäistämään miten vanhempi voisi vihata lastaan, sellainen että esim. isä lähtenyt lapsen ihan pieni ollessa eikä koskaan ollut yhteydessä voin vielä jotenkin, taustalla kun voi olla ties mitä syitä ja on voinut olla ainoa vaihtoehto varsinkin siihen maailmanaikaan mitä meidän lapsuus vielä ollut.
En pysty mitenkään tajuamaan tai sisäistämään miten vanhempi voisi vihata lastaan, sellainen että esim. isä lähtenyt lapsen ihan pieni ollessa eikä koskaan ollut yhteydessä voin vielä jotenkin, taustalla kun voi olla ties mitä syitä ja on voinut olla ainoa vaihtoehto varsinkin siihen maailmanaikaan mitä meidän lapsuus vielä ollut.
vihattuna lapsena ymmärtämään sitä muuten, kuin että isillä ja äidillä nyt vaan viiraa päästä ja on myös moraalin kanssa ollut vakavempia ongelmia. Valinnan mahdollisuus heillä olisi ollut, kuten kaikilla ihmisillä maailmassa. Heillä olisi ollut myös mahdollisuus pyytää anteeksi, mutta sitä ei ole koskaan kuulunut. Päinvastoin.
Samanlaisten valintojen tekeminen omien lasteni kohdalla tuntuisi täysin absurdilta.
Mutta en näe tilannetta pelkästään negatiivisena. Olen vanhempieni puutteiden vuoksi kehittynyt erittäin sitkeäksi ja pärjääväksi tyypiksi, osaan kääntää vastoinkäymiset voitoksi ja ihmissuhteeni ovat mitä parhaimpia. Elämänkokemusta löytyy, ei ole ihan hoomoilasena haastavissakaan paikoissa :)
Helpommalla lapsuudella ja lapsi-vanhempisuhteella en olisi joutunut tekemään niin paljon töitä. Tuskin sitten olisinkaan päässyt niin pitkälle mitä nyt olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälle ei välttis edes järkätä mitään kovin isoja hautajaisia, eli ei välttämättä edes ole mitään minne mennä. Äidin hautajaisiin en kyllä halua mennä.
sellainen ettei välejä omiin vanhempiin eikä hautajaisiinkaan aio? mikst korjaa välejä? hyvä ihminen.. onko syy niin painava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen ettei välejä omiin vanhempiin eikä hautajaisiinkaan aio? mikst korjaa välejä? hyvä ihminen.. onko syy niin painava?
ap
En ole väleissä, sadistinen väkivaltainen lapsuudenkoti, mutta ilmsn muuta menen. Saan rauhan vasta, kun omin silmin näen että raato kipataan kuoppan. Siihen asti oltava pelossa, isä väkivaltainen nykyään yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole väleissä, sadistinen väkivaltainen lapsuudenkoti, mutta ilmsn muuta menen. Saan rauhan vasta, kun omin silmin näen että raato kipataan kuoppan. Siihen asti oltava pelossa, isä väkivaltainen nykyään yhä.
Että sais rauhan kun näkee ja uskoo että ovat mennyttä. Toisaalta en halua tavata sukua joka kyselee ja tuomitsee tietämättä asioista yhtään mitään.
Mitään hyvää ei ole tehnyt minua kohtaan ikinä. Mieleltään sairas narsisti ja erittäin alistava väkivaltainen idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan miten haluat. Vanhemmillesi sillä ei ole väliä.
Ihan miten haluat. Vanhemmillesi sillä ei ole väliä.
Äiti hylkäsi heti synnytyksen jälkeen,jätti niinsanotusti keskoskaappiin.Isästä tiedän vain nimen.Joten eihän "tuntemattomien" ihmisten hautajaisiin tarvitse mennä.
Äiti hylkäsi heti synnytyksen jälkeen,jätti niinsanotusti keskoskaappiin.Isästä tiedän vain nimen.Joten eihän "tuntemattomien" ihmisten hautajaisiin tarvitse mennä.
Ihan miten haluat. Vanhemmillesi sillä ei ole väliä.
En oikeastaan ymmärrä, miksi ap menisi jos ei halua mennä. Mitä tässä on tarkoitus puida?
Voisi olla kuitenkin hyvinkin tarpeen teille itsellenne "saattaa juttu päätökseen"? Myöhemmin elämässä voi aiheuttaa henkisiä ongelmia, ettei ole hyvästellyt vanhempiaan ja koko sitä juttua mitä tapahtui. MIkään ei unohtamalla ja pakenemalla kuitenkaan poistu tai parane. MInä menisin vaikka olisi millaiset välit; olen kuitenkin sitä samaa verta ja jatkumoa.