Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tapan kohta joko itseni tai ton huutavan lapsen!!

Vierailija
21.12.2012 |

Mä oon niin poikki, POIKKI. Lapsi on 10 kk ja mä en enää jaksa. Käytännössä olen yh vaikka lapsella isä onkin. Viime yönä heräs 22.30 huutamaan, 0.30 huutamaan ja 04.00 huutamaan. 04 herätyksen huuto jatkui aina puol kuuteen asti, nukahti lopulta viideksi minuutiksi ja sitten ponkaisi ylös virkeänä aamuun. Isänsä oli ekaa kertaa pois yötä kaverillaan naapurikaupungissa ja ajattelin unikouluttaa joten en tarjonnut maitoa tms. Lapsi kiemurteli ja huusi, työnsi mun kättä pois, jos otin syliin että rauhottuis niin kiemurtelu jatkui ja riuhtoi itseään ja sätki ja huusi. Naapurit varmaan vihaa mua tällä hetkellä mutta en usko että kukaan vihaa niin paljon kuin minä itse.



Enkä mä edes oikeastaan ole väsynyt vaikka viime yönäkin tuli unta vain n. 3 h, mä en vaan jaksa tätä tyhmää oloa kun tuntuu että en osaa hoitaa tuota lasta, en tiedä miksi se huutaa. On perusterve, lääkärikin sen todennut, toki tekee hampaita mutta panadoliakin sai illalla ja silti yöt tollasta huutohelvettiä.



Lapsi nukkui hyvin noiden herätysten välillä mutta tuntuu että mä olen tästä tilanteestakin jo niin ahdistunut että en saa itse enää nukutuksi kun olen ylös noussut ja saanut toisen takaisin uneen, sydän vaa hakkaa ja on kokoajan olo että voisin niin mennä viiltämään ranteet auki kun on niin voimaton olo. Silloin kun lapsi sängystään rääkäisee niin sydän jättää pari kerta lyömättä ja henki salpautuu kun pelästyn että kauankohan se huuto tällää heräämiskerralla jatkuu.



Mieskään ei jaksa huutoa kuunnella, mielummin antaa sitä maitoa (ei kyllä sekään aina rauhoita) tai sitten ottaa lapsen sängystä keskellä yötä ja laittaa lattialle leikkimään. Mä itse en tätä sulata ja sitten meidänkin välillä on kireyttä vaikka pitäis yhteen hiileen puhaltaa.



Voiko joku kertoa mulle mitä mä teen siinä vaiheessa kun lapsi huutaa palkeet puhkuen sängystä kello kolme yöllä, naama punasena räkä poskella valuen, työntää mun kättä pois jos yritän silittää tai rauhoittaa, syli ei auta, maitokaan ei aina auta, tutti ei rauhoita, unirätti ei auta, annanko huutaa vaan? Lähinnä siis haen sitä VOIKO LAPSI SAADA JOTAIN TRAUMOJA VAIKKA ÄITI ON SIINÄ LÄHELLÄ MUTTA EI OSAA LASTA AUTTAA?



Helvetti. Meen nyt yrittää itse nukkumista kun lapsi nyt äsken nukahti kun annoin maitoa. Jos joku ihanan ihminen on tänne sillä välin vastannut niin KIITOS JO ETUKÄTEEN! Ja ei, mua ei kiinnosta kuulla kuinka sun lapses rauhoittui aina rinnalle tai tuutulauluun tai siihen että isä tassutteli tai että antoi olla vaan itsekseen. Toi lapsi ei oikeesti rauhoitu mihinkään!!!!!!



Mulla ei ole tukiverkkoa, mies ei kauheesti oo lapsen hoitoon osallistunut eli hyvin yksin olen ja sen asian hyväksynyt kuukausien saatossa. Puhe ei miehelle auta joten unohtakaa se että mies lasta hoitais. Ei hoida, piste. (toki pääsen kauppaan tai lenkille itsekseni ja mies hoitaa sen ajan)







Kommentit (89)

Vierailija
61/89 |
21.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

siksi se huutaa ilman syytä, anna huutaa ja ole lähellä. ota viereen nukkumaan. älä anna maitoa tai ainakaan leikitä yöllä. menee ohi parissa kuukaudessa.

Vierailija
62/89 |
21.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

siksi se huutaa ilman syytä, anna huutaa ja ole lähellä. ota viereen nukkumaan. älä anna maitoa tai ainakaan leikitä yöllä. menee ohi parissa kuukaudessa.

ei pidä paikkaansa.

Eroahdistuskausi alkaa noin 8 kk ikäisenä ja jatkuu aina 1 v 6 kk saakka

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/89 |
21.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kestä näitä avauksia, kun ei jaksa!

Elämä on! Nää on näitä s******n uusavuttomia, jotka ei tajuu, mitä pieni lapsi saattaa tuoda tullessaan. V***n pumpulissa kasvaneet kersat!

Vierailija
64/89 |
21.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

siksi se huutaa ilman syytä, anna huutaa ja ole lähellä. ota viereen nukkumaan. älä anna maitoa tai ainakaan leikitä yöllä. menee ohi parissa kuukaudessa.

ei pidä paikkaansa.

Eroahdistuskausi alkaa noin 8 kk ikäisenä ja jatkuu aina 1 v 6 kk saakka

Uusimpien tutkimusten mukaan 10kk on todennäköisempi eroahdistuksen alkamisikä. Eikä se kestä koko tuota aikaa, vaan tuo on viitekehys sille iälle jossa kys.kehityskausi sijoittuu.

Vierailija
65/89 |
21.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eroahdistuksen alkamisiässä on kyllä PALJON yksilöllisiä eroja! Joillakin lapsilla se alkaa vasta 1v3kk iässä esimerkiksi.



Unikoulu on minusta hyvä vaihtoehto tilanteessanne, mutta se täytyy järjestää oikeaoppisesti ja vanhempien pysyä johdonmukaisina. Parin kolmen illan kärsimys ei taida olla mahdoton juttu enää tuossa tilanteessa, ettei mikään yö suju. Tsemppiä.

Vierailija
66/89 |
21.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että sillä ei ole mitään väliä miten oikeaoppisesti toimit. Tärkeintä on, että saat nukuttua ja mielenterveys säilyy. Millään muulla ei oikeastaan ole väliä.



Kokeile näitä:



1. Ota lapsi viereesi nukkumaan. Nukuta jo illalla siihen. Jos se takaa teille hyvät yöunet nyt, on pieni vaiva myöhemmin opettaa omaan sänkyyn. Moni 8kk ikäinen tankkaa ja tarvii läheisyyttä myös öisin kun on kuitenkin eroahdistus päällä.



2. Jos et halua vieressä nukkumista kokeilla, joudut käymään läpi unikoulun. Eli tassuttelet uneen. Jos aloitat sen niin valmistaudu pahimmillaan monen viikon huonoihin öihin



3. Jos lopetat yömaidon antamisen, olethan varma, että lapsi syö päivällä ja illalla riittävän hyvin jaksaakseen yön yli. Kaikki vauvat ei mielestäni ole vielä 8kk iässä valmiita luopumaan yösyötöistä. Suurin osa varmasti, mutta en millään usko, että kaikki lapset olisi.



4. Mitä tahansa teetkin, yritä ajatella niin, että vauvojen kanssa elämä on vaiheittaista. Tulee vaikeita vaiheita ja sitten toisaalta yhtäkkiä saattaa helpottaa. En myöskään usko mihinkään yleisiin vauvan "kasvatusperiaatteisiin" vaan jokainen on yksilö ja tietääkseen mikä voisi toimia, täytyy miettiä sitä oman vauvan kannalta. Tarkoitan, että esimerkiksi yösyömisen lopettaminen voi olla juuri silloin vaikeaa, mutta kuukauden päästä onnistua jo paljon helpommin.



5. Ei ole lopulta väliä miten, missä ja kuka nukkuu kunhan ylipäätään nukutaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähetän sulle super-tsemppiä!



Ne kenellä ei ole ollut tuollaista lasta eivät ymmärrä. Muistan miten vihaksi nuo "olin sensitiivinen, siksi lapseni on rauhallinen" - puheet pisti. Käytettiin varmaan 50 "turhaa" lääkärireissua. Onhan teillä korvat katsottu?



Mutta meillä auttoi vain ikä. Ikävä kyllä. Tuo oli hirveä vaihe. Puhu neuvolassa! Tiedän ettei se nyt tunnu helpottavalta, mutta minulla on nyt aurinkoinen nukkuva lapsi.



Ai niin, mun mies oli vielä pahempi. Pelkäsin noissa tilanteissa sen raivareita jo valmiiksi illalla. Se kenen kotona ei ole ollut järjettömästi karjuvaa vauvaa eivät tiedä miten reagoivat tilanteessa. Onneksi en jaksanut heivata miestä. On nyt 3,5-vuotiaalle maailman paras ja kärsivällisin isä, joka käytännössä pyörittää tätä perhettä vähintään yhtä paljon kuin minäkin.



Paljon voimia sinulle!!!!

Vierailija
68/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Homma jatkui 1v 2kk asti kunnes lopetin imetyksen. Illalla lapsi sai aikuisten annoksen puuroa ja 2dl maitoa ja melkein puoli purkkia hedelmäsosetta eli söi tosi paljon ja aamulla vetää saman verran..

Olin niin laiska että menin mistä aita oli matalin. Minulla univelka näkyy aika nopeasti masennuksena. Ainoa mistä pidin kiinni ja "koulutin" oli että öisin ei syödä eikä seurustella. Jos itki mahakipua tai läheisyyttä niin otin rintakehän päälle nukkumaan ja rauhoittui siihen. Yöpullon vieroitin niin että vaihdoin sen pikkuhiljaa veteen, kerran viikossa laimensin maitoa vedellä, niin että lopuksi siis pelkkää vettä.

Nyt olisi tutista vieroitus vuodenvaihteessa ja vähän kammottaa.



Ap, pyydä apua, juttele neuvolassa, ja se klassinen.. Nuku kun lapsi nukkuu, kotityöt kyllä odottaa.

Huuto käy voimille ja sen on tarkoituskin olla sen kuuloista että vanhempi havahtuu hoitamaan. Tuon ikäinen ei hajoa vaikka huutaisikin, laita vaan pinnikseen makaamaan, käsi selän tai vatsan päälle, korvatulpat korviin ja laulele vaikka, tai lue hiljaa..



Päivisin paljon ruokaa ja vielä enemmän läheisyyttä. Ulkoilua ja leikkiä..





Ja jos ei mikään auta niin muista, TÄMÄKIN VAIHE MENEE OHI :)

Voimia ja rauhallista joulua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voiko sua jotenkin auttaa. Voimia

Vierailija
70/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän lapsi huusi läpi vuorokauden monta monta kuukautta. Ja tais olla jotain vuoden ennen kuin tajuttiin että sitä närästää pitkin päivää, öisin eniten. Kun sai lääkkeen (Gavisgon) niin johan elämä alkoi helpottua. Tosin minulle olikin sitten kerennyt kehittyä uniongelmat joista en ihan äkkiä parantunut.... Tsemppiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole yksikään lapsi huutanu, ovat nukkuneet vieressä, joko ihan parisängyssä tai sivuvaunussa.

Edelleen olen sitä mieltä, että suurin syy huutoihin johtuu siitä, että vauva nukkuu yksin ja raivoaa sitä herättyään ja raivoaa sitä edelleen, sillä tietää jäävänsä taas kohta yksin.

Tottakai yksin jätettävä vauva voi raivota myös siitä, että mennään silittelee, koska tietää silti jäävänsä kohta yksin.

Eli nukkukaa alusta asti lähekkäin, ottakaa pinnasängystä yks laita pois, niin yöheräilyt on kaikille helppoja.

Lähellä nukkuminen ei meillä poistanu yöheräilyjä tai syöttöjä, mutta kas kummaa, ei koskaan kukaan huutanu kuin syötävä.

Helppojen lasten vanhemmat uskovat olevansa hyviä vanhempia. Itselle on sattunut yksi ap:n kuvailema. EI AUTA!!!!! Lapset ovat erilaisia. Meillä myös yksi, joka alusta asti tarvitsi oman rauhansa nukkumiseen. Hereillä kyllä viihtyi liinassa ja sylissä ja lähellä. Eiköhän lähellä pitäminen ole ensimmäinen asia mitä äidit kokeilevat!?!!! Itse olen perhepedin kannattaja, mutta se ei sovi kaikille. Edes meidän perheessä.

Vierailija
72/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

koko viestiketjua mutta muutama vinkki:



säännöllinen päivärytmi auttaa myös öiden kanssa. Päivisin samoihin aikoihin ruokailut, ulkoilut ja nukkumiset.



Tuon ikäistä (vauvaa) ei tartte enää yöllä viihdyttää vaikka joku niin meinasikin. Yöllä nukutaan, ja sen voi vauvalle myös opettaa. Jos sinusta tuntuu, että lapsesi saa päivällä tarpeeksi ruokaa, älä anna enää maitoa yöllä - 10kk ikäinen kyllä pärjää ilman yöruokailua. Jos lapsi tekee hampaita, ANNA SÄRKYLÄÄKETTÄ! Hampaiden tulo voi tehdä uskomattman kipeää, eikä kukaan täysjärkinen anna lapsen olla kivuissaan.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/89 |
22.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaupungin tai kunnan perhetyöntekijälle, niin tulet saamaan apua nukkumiseen. Asia numero yksi on nyt sinun unesi ennekuin menetät kyvyn nukkua kokonaan. Itselläni on huutajakaksoset,jotka valvoivat hurjasti ensimmäiset puolitoista vuotta. Ensin nukuin 2.5 h yössä ja sitten en enää lainkaan. Vauvat otettiin lopulta viikoksi sairaalaan unikouluun ja itse sain unilääkkeet siksi että kroppa oppi takaisin siihen että välillä nukutaan. Pikkuhiljaa olen oppinut nukkumaan taas, mutta kaksoset ovatkin jo neljä vuotta - liian pitkään yritin sinnitellä nukkumatta. Loppujen lopuksi lapset vaistosivat missä tilassa olin eivätkä nukkuneet hyvin senkään takia. Vaadi apua! Sitä pitää muuten vaatimalla vaatia. Surullista että mies on ulkona koko asiasta.

Vierailija
74/89 |
25.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:19"]Ei kukaan vittu halua likaista ja saastunutta kakaraa omaan PUHTAASEEN sänkyyn laittakaa tyynylattislle ja HEITTÄKÄÄ kakara si ne ja laittakaa ovi niinni ja korvatulpat niin ette herää sen rääkynään
[/quote]
Piti sit nostaa 2v vanha ketju.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/89 |
18.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

kaupungin tai kunnan perhetyöntekijälle, niin tulet saamaan apua nukkumiseen. Asia numero yksi on nyt sinun unesi ennekuin menetät kyvyn nukkua kokonaan. Itselläni on huutajakaksoset,jotka valvoivat hurjasti ensimmäiset puolitoista vuotta. Ensin nukuin 2.5 h yössä ja sitten en enää lainkaan. Vauvat otettiin lopulta viikoksi sairaalaan unikouluun ja itse sain unilääkkeet siksi että kroppa oppi takaisin siihen että välillä nukutaan. Pikkuhiljaa olen oppinut nukkumaan taas, mutta kaksoset ovatkin jo neljä vuotta - liian pitkään yritin sinnitellä nukkumatta. Loppujen lopuksi lapset vaistosivat missä tilassa olin eivätkä nukkuneet hyvin senkään takia. Vaadi apua! Sitä pitää muuten vaatimalla vaatia. Surullista että mies on ulkona koko asiasta.

Perhetyötä ( lasu) ei tarvitse hakea, jos hakee neuvolasta kotihoitoa. Ja niin, kyselee niitä jelppejä sieltä neuvolasta. 

 

Vierailija
76/89 |
18.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi ei, ymmärrän! Meillä ei ollut noin haastavaa ja silti otti kyllä koville nekin yöhuudot mitä tuossa vaiheessa oli. Ja muistan niin hyvin sen stressin naapureista kerrostalossa asuessa, vaikka kukaan ei koskaan valittanut meille. 

 

Arvaa mitä me tehtiin? Haettiin keskellä yötä patja olkkarin lattialle ja lastenohjelmaa tulemaan. Ei taatusti suositeltu käytäntö, mutta lapsi rauhoittui siihen, oma ahdistus laski ja nukahdettiin yhdessä patjalle. Oman mielentilan saaminen sillä tavalla hallintaan, että koitti hyväksyä sen että tämä on nyt taas tällainen yö, sille ei voi mitään ja se menee ohi.  Maitopullon myös annoin sänkyyn aika isoksi asti. Oli vaan helpompi antaa se ja kaikki pääsi nopeasti takas nukkumaan. Tämä tv oli siis käytössä sillon ku muu ei auttanut ja fiilis alkoi olla että lapsi on saatava hiljaiseksi. 

 

Tärkeää ei ole suositusten noudattaminen, vaan tehdä sitä mikä teillä sillä hetkellä toimii ilman että ootte hermoromahduksen partaalla. 

 

Ja henkisesti auttaa tosi paljon kun pääsee välillä hotelliin tai jonnekin nukkumaan tietäen että ei varmasti tarvitse herätä huutoon. Mullakin oli toi että pulssi nousi heti kun ensimmäiset kitinät kuului. 

 

Meillä lapsi nyt 6 ja on nukkunut täydet yöt jo monen vuoden ajan. Satunnaisesti herättää jos tulee pissahätä tai jano, siis tyyliin kerran pari kuussa ehkä. Ja sekin sillä hetkellä harmittaa, kun itsellä uudestaan nukahtaminen myös kestää. 

Vierailija
77/89 |
09.10.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuullostaa siltä että lapsen elämässä ei ole selkeää rytmiä miten on päiväunet. Onko elämä tasapainoista lasta ei pidä ottaa yöllä leikkimään. Päivärytmi selkeäksi herätään syödään aamupala sitten ulkoilut päiväunet ruokailu kaikki tapahtuu samoihin aikoihin. Rutiinit luo turvallisuutta. Onko perheen ilmapiiri riitaisa. Kaikki tämä vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Jos lapsen elämässä ei ole minkäänlaista rutiinia mennään tullaan välittämättä esim. Lapsen päiväunien toteutumisesta tiettyyn aikaan. Jos lapsen elama on yhtä sirkusta on rauhoittuminen yöunille mahdotonta. Siksi yoherailyt ja itkeminen. Lapsia paljon hoitaneena tiedän mistä puhun 

Vierailija
78/89 |
09.10.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko ap vankilassa lapsen taposta?  Vankilassa saa varmaan nukkua? Se olis nyt kymmenvuotias. 

Vierailija
79/89 |
09.10.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivärytmi selkeäksi noudattaa rutiineja 

Se luo lapselle turvallisuutta. Päiväunet pienelle tärkeät. Rauhallinen tasapainoinen ympäristö. Lapsen elämässä toistuvat rutiinit on tärkeitä. Vauvan elämä ei voi olla kuin sirkus. Lapsi aina syliin kun hän itkee. Yksin ei lasta saa huutamaan jättää. Eikä ottaa yöllä leikkimään. Siinä ne rytmit vasta sekaisin sitte meneekin. Kun lapseni heräili oisin annoin maitoa  hämärässä valoja ei tarvita se herättää vauvaa liikaa. Maito kun juotu takaisin nukkumaan. Usein silittelin hiljaa selästä ja nukahti uudelleen. Rauha  eleetön toiminta unet jatkuu. Ei kukaan voi nukahtaa jos on kirkkaat valot ja ääniä l. 

Vierailija
80/89 |
09.10.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap vankilassa lapsen taposta?  Vankilassa saa varmaan nukkua? Se olis nyt kymmenvuotias. 

Heitin seinään kuin herätyskellon ja sain viimein nukkua kunnolla. Viranomaisille vain selitin, että lakkasi hengittämässä. - ap -

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kolme