Tapan kohta joko itseni tai ton huutavan lapsen!!

Mä oon niin poikki, POIKKI. Lapsi on 10 kk ja mä en enää jaksa. Käytännössä olen yh vaikka lapsella isä onkin. Viime yönä heräs 22.30 huutamaan, 0.30 huutamaan ja 04.00 huutamaan. 04 herätyksen huuto jatkui aina puol kuuteen asti, nukahti lopulta viideksi minuutiksi ja sitten ponkaisi ylös virkeänä aamuun. Isänsä oli ekaa kertaa pois yötä kaverillaan naapurikaupungissa ja ajattelin unikouluttaa joten en tarjonnut maitoa tms. Lapsi kiemurteli ja huusi, työnsi mun kättä pois, jos otin syliin että rauhottuis niin kiemurtelu jatkui ja riuhtoi itseään ja sätki ja huusi. Naapurit varmaan vihaa mua tällä hetkellä mutta en usko että kukaan vihaa niin paljon kuin minä itse.



Enkä mä edes oikeastaan ole väsynyt vaikka viime yönäkin tuli unta vain n. 3 h, mä en vaan jaksa tätä tyhmää oloa kun tuntuu että en osaa hoitaa tuota lasta, en tiedä miksi se huutaa. On perusterve, lääkärikin sen todennut, toki tekee hampaita mutta panadoliakin sai illalla ja silti yöt tollasta huutohelvettiä.



Lapsi nukkui hyvin noiden herätysten välillä mutta tuntuu että mä olen tästä tilanteestakin jo niin ahdistunut että en saa itse enää nukutuksi kun olen ylös noussut ja saanut toisen takaisin uneen, sydän vaa hakkaa ja on kokoajan olo että voisin niin mennä viiltämään ranteet auki kun on niin voimaton olo. Silloin kun lapsi sängystään rääkäisee niin sydän jättää pari kerta lyömättä ja henki salpautuu kun pelästyn että kauankohan se huuto tällää heräämiskerralla jatkuu.



Mieskään ei jaksa huutoa kuunnella, mielummin antaa sitä maitoa (ei kyllä sekään aina rauhoita) tai sitten ottaa lapsen sängystä keskellä yötä ja laittaa lattialle leikkimään. Mä itse en tätä sulata ja sitten meidänkin välillä on kireyttä vaikka pitäis yhteen hiileen puhaltaa.



Voiko joku kertoa mulle mitä mä teen siinä vaiheessa kun lapsi huutaa palkeet puhkuen sängystä kello kolme yöllä, naama punasena räkä poskella valuen, työntää mun kättä pois jos yritän silittää tai rauhoittaa, syli ei auta, maitokaan ei aina auta, tutti ei rauhoita, unirätti ei auta, annanko huutaa vaan? Lähinnä siis haen sitä VOIKO LAPSI SAADA JOTAIN TRAUMOJA VAIKKA ÄITI ON SIINÄ LÄHELLÄ MUTTA EI OSAA LASTA AUTTAA?



Helvetti. Meen nyt yrittää itse nukkumista kun lapsi nyt äsken nukahti kun annoin maitoa. Jos joku ihanan ihminen on tänne sillä välin vastannut niin KIITOS JO ETUKÄTEEN! Ja ei, mua ei kiinnosta kuulla kuinka sun lapses rauhoittui aina rinnalle tai tuutulauluun tai siihen että isä tassutteli tai että antoi olla vaan itsekseen. Toi lapsi ei oikeesti rauhoitu mihinkään!!!!!!



Mulla ei ole tukiverkkoa, mies ei kauheesti oo lapsen hoitoon osallistunut eli hyvin yksin olen ja sen asian hyväksynyt kuukausien saatossa. Puhe ei miehelle auta joten unohtakaa se että mies lasta hoitais. Ei hoida, piste. (toki pääsen kauppaan tai lenkille itsekseni ja mies hoitaa sen ajan)