Lue keskustelun säännöt.
Tapan kohta joko itseni tai ton huutavan lapsen!!
21.12.2012 |
Mä oon niin poikki, POIKKI. Lapsi on 10 kk ja mä en enää jaksa. Käytännössä olen yh vaikka lapsella isä onkin. Viime yönä heräs 22.30 huutamaan, 0.30 huutamaan ja 04.00 huutamaan. 04 herätyksen huuto jatkui aina puol kuuteen asti, nukahti lopulta viideksi minuutiksi ja sitten ponkaisi ylös virkeänä aamuun. Isänsä oli ekaa kertaa pois yötä kaverillaan naapurikaupungissa ja ajattelin unikouluttaa joten en tarjonnut maitoa tms. Lapsi kiemurteli ja huusi, työnsi mun kättä pois, jos otin syliin että rauhottuis niin kiemurtelu jatkui ja riuhtoi itseään ja sätki ja huusi. Naapurit varmaan vihaa mua tällä hetkellä mutta en usko että kukaan vihaa niin paljon kuin minä itse.
Enkä mä edes oikeastaan ole väsynyt vaikka viime yönäkin tuli unta vain n. 3 h, mä en vaan jaksa tätä tyhmää oloa kun tuntuu että en osaa hoitaa tuota lasta, en tiedä miksi se huutaa. On perusterve, lääkärikin sen todennut, toki tekee hampaita mutta panadoliakin sai illalla ja silti yöt tollasta huutohelvettiä.
Lapsi nukkui hyvin noiden herätysten välillä mutta tuntuu että mä olen tästä tilanteestakin jo niin ahdistunut että en saa itse enää nukutuksi kun olen ylös noussut ja saanut toisen takaisin uneen, sydän vaa hakkaa ja on kokoajan olo että voisin niin mennä viiltämään ranteet auki kun on niin voimaton olo. Silloin kun lapsi sängystään rääkäisee niin sydän jättää pari kerta lyömättä ja henki salpautuu kun pelästyn että kauankohan se huuto tällää heräämiskerralla jatkuu.
Mieskään ei jaksa huutoa kuunnella, mielummin antaa sitä maitoa (ei kyllä sekään aina rauhoita) tai sitten ottaa lapsen sängystä keskellä yötä ja laittaa lattialle leikkimään. Mä itse en tätä sulata ja sitten meidänkin välillä on kireyttä vaikka pitäis yhteen hiileen puhaltaa.
Voiko joku kertoa mulle mitä mä teen siinä vaiheessa kun lapsi huutaa palkeet puhkuen sängystä kello kolme yöllä, naama punasena räkä poskella valuen, työntää mun kättä pois jos yritän silittää tai rauhoittaa, syli ei auta, maitokaan ei aina auta, tutti ei rauhoita, unirätti ei auta, annanko huutaa vaan? Lähinnä siis haen sitä VOIKO LAPSI SAADA JOTAIN TRAUMOJA VAIKKA ÄITI ON SIINÄ LÄHELLÄ MUTTA EI OSAA LASTA AUTTAA?
Helvetti. Meen nyt yrittää itse nukkumista kun lapsi nyt äsken nukahti kun annoin maitoa. Jos joku ihanan ihminen on tänne sillä välin vastannut niin KIITOS JO ETUKÄTEEN! Ja ei, mua ei kiinnosta kuulla kuinka sun lapses rauhoittui aina rinnalle tai tuutulauluun tai siihen että isä tassutteli tai että antoi olla vaan itsekseen. Toi lapsi ei oikeesti rauhoitu mihinkään!!!!!!
Mulla ei ole tukiverkkoa, mies ei kauheesti oo lapsen hoitoon osallistunut eli hyvin yksin olen ja sen asian hyväksynyt kuukausien saatossa. Puhe ei miehelle auta joten unohtakaa se että mies lasta hoitais. Ei hoida, piste. (toki pääsen kauppaan tai lenkille itsekseni ja mies hoitaa sen ajan)
Kommentit (89)
ja olen rauhoittanut antamalla rintaa melkein 2-vuotiaksi. Sitten ovat vieroittuneet itse.
Ei ole haitannut herätä hetkeksi, työntää rinta lapsen suuhun ja nukahtaa heti uudestaan. Huudattaminen ei sovi meille. En usko, että on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mulla meni niin hyvin vauvan kanssa?
Siksi koska vastasin vauvan tarpeisiin, syötin, pidin vieressä.
Vauva ei koskaan rääkynyt kuin pienen hetken eikä koskaan yöllä ollut itkukonsertteja.
Pystyin nukkkumaan, herätykset olivat kestoltaan lyhyitä.
Ja olin yh. En siis lähtenyt mitään pulloja keittelemään keskellä yötä.
Vauvantahtisuus ja sensitiivisyys.
no mitä iloa saat tuosta? pääset tappamaan keskustelun tälläKIN kertaa - kyllä kiitos olet tehnyt sen ennenkin. Missä viiraa?
Miksi mulla meni niin hyvin vauvan kanssa?
Siksi koska vastasin vauvan tarpeisiin, syötin, pidin vieressä.
Vauva ei koskaan rääkynyt kuin pienen hetken eikä koskaan yöllä ollut itkukonsertteja.
Pystyin nukkkumaan, herätykset olivat kestoltaan lyhyitä.
Ja olin yh.
Kaikki lapset ei ole samanlaisia.
Esimerkiksi meidän naapurissa on lapsi, joka on huutanut aina paljon. Hänellä on aika täyspäiset vanhemmat jotka takuulla antaa sitä läheisyyttä ja huomiota ja tekevät kaikkensa että hän ei huutaisi niin paljon. Olemme tästä jutelleet ja olen nähnytkin näitä konsertteja - ei hiljene.
Miksi mulla meni niin hyvin vauvan kanssa?
Siksi koska vastasin vauvan tarpeisiin, syötin, pidin vieressä.
Vauva ei koskaan rääkynyt kuin pienen hetken eikä koskaan yöllä ollut itkukonsertteja.
Pystyin nukkkumaan, herätykset olivat kestoltaan lyhyitä.
Ja olin yh. En siis lähtenyt mitään pulloja keittelemään keskellä yötä.
Vauvantahtisuus ja sensitiivisyys.
en ole ikinä kuullut että yöllä olisi tarvetta keittää pulloja. Ja miten se että sä olit yh liittyy tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän sun tunteen. Meillä oli ihan sama juttu. Juuri tuossa iässä vauva heräsi joka ikinen yö huutamaan kolmeksi tunniksi, plus normaalit pikkuheräilyt päälle. Noihin huuto kohtauksiin ei auttanut mikään, maitoakin yritettiin antaa, mutta vauva oli aivan hysteerinen ja heitti pullon pois. huusi niin kauan kun ääntä lähti, eli 3 tuntia. Tämän lisäksi nukkui päiväuniakin todella huonosti ja epäsäännöllisesti maksimissaan 20 min kerralla.
Jokusen kuukauden tuo yö raivoaminen kesti, ja sitten loppui ihan itsekseen.
Voimia ap. et ole ainoa!
Toivottavasti sait nyt nukuttua edes hetken!
Ensinnäkin, et ole yksin. Jos se yhtään lohduttaa.. Meitä väsyneitä äitejä on ympärilläsi paljon. Itse antaisin sen neuvon, että ota lapsi viereen nukkumaan, omaan kainaloon. Ihminen on laumaeläin ja laumaeläimet tykkäävät nukkua vierekkäin. Katsopa vaikka koiria/koiranpentuja. Kylki kyljessä ne mieluusti uinuvat.
Nyt on tärkeintä se, että saatte kaikki nukuttua. Ota lapsi kainaloon ja maitovarasto sängyn viereen. Voi olla ettei auta, mutta voi olla että auttaakin.
Minulla on itselläni kolme lasta, ja hitusen laiskana ja mukavuudenhaluisena persoonana päätin aikanaan, että meillä ei yöllä pompita ympäriinsä. Kaikki lapset nukkuivat vastasyntyneestä lähtien vieressä. Jos herättiin syömään tai muuten vaan niin sitten makailtiin puolihorteessa ja uudelleen nukahtaminen oli helppoa. En myöskään vaihtanut öisin vaippaa. Tällä tavoin yöt olivat niin rauhallisia kuin nyt pienten lasten kanssa voivat olla. Jossain vaiheessa meillä oli monta sänkyä vierekkäin ja kaikki kolme nukkuivat samassa pedissä äidin ja isin kanssa.
Parisuhdeaika ja sekstailu hoidettiin sitten olohuoneessa patjalla :-) Meillä järjestely toimi hyvin joten suosittelen muillekin.
Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siis heräiltiin tunnin välein siihen saakka että lapsi oli 8 kk. Sitten minun hermoni eivät enää kestäneet ja tehtiin lempeä unikoulu: ei enää ruokaa yöllä koska sitä ei enää tarvita öisin. Pitää näyttää lapselle että yö on nukkumista varten, ei leikkimistä tai syömistä tai juomista varten. Ja lempeä unikoulu tarkoitti siis sitä että aina kun lapsi huusi, oltiin lähellä ja silitettiin ja tassutettiin ja joskus otettiin viereen jos oli hätäinen tms, eli oli nähnyt pahaa unta tms. Mutta ei enää maitoa eikä mitään aktiviteettia yöllä, sanoin varmaan miljoona kertaa vauvalle että nyt on yö, nyt nukutaan.
Ja noin vuoden ikään mennessä meiltä loppui yöitkut täysin. Lapsi oikein itsekin vaivaantuu jos herää yöllä, haluaisi siis vain nukkua, ei muuta.
Eli oma neuvoni on että nyt ne maidot ja muut aktiviteetit pois yöstä. Aivan varmasti vauva huutaa kuin palosireeni ja työntää sinua pois kun lopetat maidon antamisen yöllä mutta ole siinä vieressä ja sano että yöllä nukutaan, ei syödä. Totta kai aluksi harmittaa mutta saa ihmistä harmittaa.
kuka on tehnyt useita vastaavia aloituksia,eri aiheista,samaan sävyyn?
Viimeksi oli joku syömiseen liittyvä pulma?
Jos olet,niin sulla on vanhemmuus aika hukassa, eikä sillä lapsella ole siihen osaa eikä arpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuskasi. Muista, että vauvasi ei saa traumoja. Sinun ei tarvitse kantaa siitä syyllisyyttä. Sinä olet hyvä äiti.
Meillä molemmilta lapsilta lopetettiin yösyönti, kun olivat noin puolivuotiaita. Molemmat heräsivät 3 ekaa yötä huutamaan. Peiteltiin takaisin sänkyyyn, ei annettu ruokaa. Annettiin itkeä sängyssä kunnes rauhoittuivat. Oltiin vieressä ja tassuteltiin, ei juttelua. Ekana ja toisena yönä huutivat ehkä puoli tuntia. Kolmantena enää 10 min. Tämän jälkeen, usko tai älä, molemmat ovat nukkuneet yönsä läpi heräilemättä. Tämä parin päivän vaihe oli raastava, mutta todella kannatti. Meillä mies hoiti tämän unikoulutuksen. Lapset nukkuivat, vanhemmat nukkuivat, äitinä jaksoin lasten kanssa 100 kertaa paremmin, kun sain nukkua öisin 8 h putkeen. Minulla on uskomus, että lapsen täytyy saada itse harjoitella nukahtamista ja rauhoittumista. Jos se ei saa siihen tilaisuutta (rauhoittuminen tapahtuu ulkopuolisen toiminnan kautta), sitä ei opita niin nopeasti. Lapsemme ovat nyt reippaita, rauhallisia ja iloisia koululaisia. Rakkautta, huomiota ja hellyyttä ja rajoja on ollut tarjolla. Traumoja ei näytä jääneen.
Vielä yksi vinkki: hanki kuulosuojaimet, kunnon peltorit. Jaksat rauhoitella lasta paljon paremmin, kun huuto ei ole niin raastavaa. Päästävät kuitenkin ääntä jonkin verran läpi. Tsemppiä!
mennyt siitä mistä aita on matalin. Lapset nukkuneet vieressä yli vuoden ikäisiksi ja saaneet maitoa myös. Siitä sitten ihan sujuvasti siirtyneet omaan sänkyyn ja yösyönnit loppuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että pikkulapsi haluaa nukkua vanhempiensa välissä on luxusta sille ja vahvistaa tunne-elämän tervettä kehittymistä. Itse voin sanoa olevani tosi tyytyväinen kun EN noudattanut näiden koulutettujen ammattilaisten kovia nukuttamis sun muita ohjeita. Vieressä nukkuivat ja kun olivat omissa sängyissään saattoi pienin aina yöllä hiippailla väliin nukkumaan.
Ja mun lapset jo aikuisia, joten tiedän mistä puhun. Pikkuista ei siis kasvateta eroon äidistä vaan pidetään niin kauan lähellä kun pikkuinen tuntee siihen tarvetta!!!!! Lapsi irrottaa itse otteensa kun on valmis -onko tuota nyt niin vaikeata tajuta?
Ap:lle sanoisin, että vaihda se lehmän hormoni/lääkemaito jo kiireesti vaikka luomuriisimaitoon, jota saa ostaa ihan ruokakaupasta. Arvelisin vatsanväänteiden loppuvan!
Omilleni en antanut kuin harvoin lehmän antibioottimaitoa vaikka isompana söivät sitten mielellään Oltermannia leivän päällä ja jätskiä tietty. Hampaat ovat kyllä viimisen päälle hyvät:))
Pitää olla sellainen asenne, että pikkulapsi on stara! Häntä hoidetaan, kehutaan, lellitään ja pidetään tietynlainen kuri alusta saakka. Siis, ei saa koskea tv:n, ei opeteta makealle, ei leikitä vessanpöntön vedellä jne....kyllä se siitä:)
ei sabotoi. 10kk on vauva, sitä hoidetaan, ei kasvateta. Jos vauva haluaa viereen se otetaan viereen. Jos se haluaa maitoa sitä annetaan. Jos sitä ei nukuta niin sen kanssa herätään yöllä. Näin meillä on tehty ja ei mitään uniongelmia ole tullut. Vanhemman tehtävä on vauvaiässä opettaa lapselle perusturvallisuutta ja se on sitä, että vanhempi on AINA valmis auttamaan. Ja ei, ei me joka inahduksesta olla noustu ylös tms, mut hei ihan oikeesti, jos 10kk VAUVA huutaa hätäänsä niin auta sitä!!! Mitä kamalaa siinä on jos vauva nukkuu vieressä ja näin saatte molemmat nukuttua? Ei tuon ikäisellä tule mitään "se ei koskaan enää nuku sängyssään sen jälkeen". Kannattaa yrittää tulkita kehitysvaiheita, kyllä se ITTE vaihekin sieltä tulee ja silloin kannattaa lapsi siirtää omaan sänkyyn. Silloin sekin tapahtuu positiivisella tavalla, ei minään pakkona. Itselläni kolme lasta joista kaksi on halunnut nukkua vauvana vieressä ja toiset kaksi nukahtaneet tissille vielä 1v. Ja EI MITÄÄN ongelmaa myöhemmin opettaa omaan sänkyyn. Nyt kaikki nukkuu omissa huoneissaan täysiä öitä, näin ollut jo pitkään. Lapset 8, 6 ja 3v.
Hengitä, tämä on vain vaihe.
Kolme lasta ja tsiljoona vitutuksen aihetta myöhemmin, voin lohduttaa että elämä tasoittuu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen 4 vuotiaaksi samassa huoneessa. Siinä vaiheessa kun lapsi herää joka ikinen yö kolmevuotiaaksi, on aivan sama missä jokainen nukkuu, kunhan nukkuu, niinkuin jo sanoin.
Ja syy siihen että meillä ei ole kuin yksi lapsi ei ole se että lapsi nukkuin samassa huoneessa, emme me miehen kanssa samaan aikaan nukkumaan menneet kuin lapsi.
Ja sitä seksiäkin oli pari kertaa viikossa ja kyllä, sitä voi harrastaa myös muualla kuin sängyssä ja vaikkapa silloin kun lapsi oli leikkimässä kaverin luona tms.
Suurin syy yksilapsisuuten on se että haluan elää meidän varojen mukaan ja näillä tuloilla on järkevää olla yksi lapsi. Näin lapselta ei tule puuttumaan mitään minkä katsomme tarpeelliseksi ja perheellämme on varaa matkustella ja lapsella harrastaa ja myöhemmin opiskella.
Yksi lapsi on meille taloudellisesti kannattavaa ja vaikka moni huuteleekin ettei se lapsi materiaa tarvitse ja ne on niin suloisia ja raha ei saa vaikuttaa lapsimäärään niin kyllä se olis muidenkin kannatava miettiä myös se taloudellinen puoli, mihin on varaa.
Ja vitsinä laitoin tuon että meillä on vain yksi koska oli huono nukkuja mutta kyllä siinäkin on puolet totta. Kun kolme vuotta valvoo niin ei sitä ihan heti tee mieli tehdä uudestaan.
niin kyllä, huuto kuuluu meille, ja mun tyttö on herännyt siihen joskus ja ihmetellyt kun ei se ole pikkuveli kun huutaa. Meiltä kuulunee välillä myös äänet teille :)
Tuo poitsu hoitoon joku päivä meille. Oon kotona päivät. Jos haluut lepoa. Tai kahville. :)
Minun ekalla lapsellani oli yöllä huutoraivareita jossakin vaiheessa. Silloin tuntui, että olivat kestäneet ikuisuuden eivätkä ikinä lopu, mutta jälkikäteen voi huomata, että se oli loppujen lopuksi ohimenevä vaihe. Et ole ap tehnyt mitään väärin, jos lapsesi yöllä huutaa. Melkein kaikilla tuntemillani lapsilla (ja omilla) on ollut tuo sairaan rasittava vaihe, puuh :/
Joo, esikoinen varsinkin huusi punaisena sängyssä, istui ja huitoi minua pois, huusi vaan kovempaa kun näki minut ja sitten taas kovempaa kun menin pois. Joskus auttoikin se, että tosiaan ensin kaiken muun tehtyäni (maito, rauhoittelu, ym) menin vähäksi aikaa pois näkyvistä pois huoneesta, annoin huudon yltyä, ja sitten menin takaisin, jolloin hän yhtäkkiä saattoikin rauhoittua pelkästä hellästi peittelystä.
Minä itse asiassa olin niin väsynyt tilanteeseen, etten jaksanut pitää kiinni mistään "säännöistä". Eli annoin maitopullon tai nokkamukin vaan heti (jos se rauhoitti edes joskus) tai otin viereen (joskus se ei auttanut, mutta auttoikin se kun kannoin lapsen sitten takaisin omaan sänkyynsä?!).
Ihan sama, mitä vain, kunhan saimme nukkua. Ja siitä ei itse asiassa tullut mitään ongelmaa. Päin vastoin, tilanne alkoi helpottaa (minun tuska ja ahdistus helpotti, kun kaikki yöt eivät menneet samaan härdelliin).
Ja sympatiaa tunnen ap:ta kohtaan siltäkin osin, että minunkaan mies ei ole koskaan osallistunut lastenhoitoon, niin kuin nykyään jotenkin joka paikassa oletetaan. Päin vastoin, silloin yöllisten huutoraivarien aikaan mieskin oli äkäinen, kun häiritsi jopa hänen untaan se huuto.. Ihan yksin olin kanssa siinä tilanteessa, ja sain ottaa paineita siitäkin, että mies herää :( Varmaan senkin vuoksi minun oli pakko ratkaista tilanne ikäänkuin "luovuttamalla" eli unohtaa kaikki ei-saa-antaa-maitoa ym säännöt.
Minun ohjeeni siis:
Anna itsesi ihan luvan kanssa heittää romukoppaan kaikki "kasvatukselliset" opit (ei saa antaa maitoa, ei saa antaa särkylääkettä illalla, ei saa ottaa viereen, ei saa mennä itse pois). Jos vaan mikään auttaa siihen huuton sillä hetkellä, niin tee niin :)
Tilanteesi on väsyttävä ja voi tuntua toivottomalta, mutta koita päästä eroon ajatuksista, että ulospääsyä ei ole ellei jompikumpi teistä, sinä tai lapsi, suunnilleen kuole. Jos alkaa liikaa tuntua siltä, mene heti vaikka neuvolaan juttelemaan asiasta, jooko.
ei ole yksikään lapsi huutanu, ovat nukkuneet vieressä, joko ihan parisängyssä tai sivuvaunussa.
Edelleen olen sitä mieltä, että suurin syy huutoihin johtuu siitä, että vauva nukkuu yksin ja raivoaa sitä herättyään ja raivoaa sitä edelleen, sillä tietää jäävänsä taas kohta yksin.
Tottakai yksin jätettävä vauva voi raivota myös siitä, että mennään silittelee, koska tietää silti jäävänsä kohta yksin.
Eli nukkukaa alusta asti lähekkäin, ottakaa pinnasängystä yks laita pois, niin yöheräilyt on kaikille helppoja.
Lähellä nukkuminen ei meillä poistanu yöheräilyjä tai syöttöjä, mutta kas kummaa, ei koskaan kukaan huutanu kuin syötävä.
ajan kanssa. Ja kaikki sympatiat sun puolella. Tiedän itse, mitä se on, kun lapsi huutaa, ja mies ei osallistu tai sitä ei edes ole. Ja mullakin oli juuri tuollaista sydämen hakkaamista, se puhkesi myöhemmin paniikkikohtauksiksi. Niihin tietenkin vaikutti myös haasteellinen elämäntilanne muilta osin.
Pidä huolta itsestäsi. Käy vaikka neuvolapsykologilla. Jutteleminen auttaa aina.
nukkunut aina vieressä. Heräilee silti joskus öisin huutamaan raivokohtausta.
jos se mies antaa maitoa yöllä. Minä olen aina nälkäisen lapsen ruokkkinut, oli yö tai päivä. Aivan kamala ajatus että joutuu huutamaan nälkäänsä ja nukahtamaan nälkäitkuun. Olen myös ottanut huutavan vauvan viereeni nukkumaan sänkyyn ja kantanut pinnasänkyyn sitten kun on kunnolla nukahtanut.