Osaako 6-vuotiaasi jo luistella?

muuten oikeestaan kävelee luistimilla..

mutta tuntuu tykkäävän!

Menkää sellaiseen paikkaan, missä saa telineen kanssa harjoitella. Meillä 5 v ei vielä viime talvena edennyt oikein mihinkään, mutta heti ekalla kerralla pisti telineen kanssa menemään tosi vauhdilla. Nyt ollaan joku 5 krt käyty, ja menee jo ilmankin telinettä upeasti, siis kiitää suorastaan eteenpäin. Eikä ole mitenkään liikunnallinen lapsi kyseessä.

potkukelkan kanssa =)

harjoittaa lasta telineen kanssa, mutta mistäs sellaisen saa. Potkukelkan kanssa ei mahdu luistelemaan, kun ne jalakset on liian kapealla. Tuoli otettiin joskus mukaan, mutta se ei edes luistanut tarpeeksi hyvin eikä muutenkaan ollut hyvä.



Pitäisi tosiaan olla jokin teline, se varmasti auttaisi vielä tuota ekaluokkalaistakin, mutta en ole keksinyt mikä toimisi hyvänä telineenä.

Tosiasiassa lasten liikkuminen on lapsen innosta ja aikuisen viitseliäisyydestä riippuvainen.



Oma poikani on jo 2,5v. asti pelaillut tossulätkää, sählyä, jalkapalloa ja muita erilaisia pallopelejä. Luistimilla oli eka kerran 3v. Harjoittelun ja oman intonsa avulla kehittynyt hyvin. Se on kuin pyörällä opettelisi ajamaan...vaatii kaatumisia ja sitkeyttä.



Olen miettinyt sitä seikkaa emmekö kannusta ja varsinkin kun lapsesta tuntuu ettei hän opi, toteamme vain että ei sitten. Emmehän lukemisen ja laskemisen suhteen suhtaudu samalla tavalla.



Lasten ns. motoriinen kankeus on mielestäni liian yleinen selitys, kun varsinkin tänä päivänä lapset istuvat autossa pienetkin matkat.



Esim. seurakunnat täälläpäin varaavat yleisövuoroluisteluihin aikoja, sinne vaan!!!. Monessa paikassa on myös korkeat juomakorit joilla on hyvä aloittaa harjoittelu.



Itse olen aina kannustanut ja omalla esimerkillä pyrkinyt kannustamaan liikkumaan vailla Stanley Cup-voittoa odottaen!



Liikunnan hyöty: Ei selkävaivoja, kasvun tukeminen, keskittymiskyvyn kasvaminen (vähäinen liikunta tutkimusten mukaan aiheuttaa keskittymis/käytöshäiriöitä), uusia kavereita ym.



Olen rakentanut pojalleni jääkiekkomaalin ja siihen ns. kylmä-kalle molarin. Yhdessä pelailemme ja harrastamme liikuntaa.



Ei hampaat irvessä vaan liikunnan riemusta!

Kävi viime keväänä kiekkokoulun.

Käsi sydämelle, moniko perhe tosiaan harrastaa luistelua ja hiihtoa nykyaikana? Tuntuu että nämä taidot opetellaan vain koulua varten, ja lukion jälkeen taidoilla ei tee yhtään mitään.



Uimisen oppiminen pelastaa hengen, mutta luisteleminen ei ole mitenkään erityinen taito.



Muksut voisi liikuntatunneilla remuta pää hiessä hippaa, kirkonrottaa, pikipataa, tanssia villisti ja NAUTTIA liikkumisesta tämän jäkityksen sijaan.

liikunnallisille taidoillekin on ne herkkyyskaudet, joista eka tosi varhain, jo parin vuoden iässä. Silloin jos viitsii lastaan pistää suksille, luistimille ja ilman appareita pyörän selkään, niin ne tenavat USKALTAVAT siihen hommaan. Jos näiden taitojen oppimista venyttää eskari-ikään niin menee opettamiseksi.



Tälle viestille tulee epäilijöitä, mutta kokeilkaapa!

mutta meillä meni luistelun ja hiihdon opettaminen myöhäiseksi ihan sen vuoksi, että lapsen ollessa pieni täällä oli joku ihan vesitalvi, että luistelemaan ja hiihtämään ei kerta kaikkiaan päässyt. Miten siinä sitten annat mahdollisuuden oppia, kun ei ole olosuheita.



Siitä huolimatta lapsi oppi hiihtämisen ihan normaalihelposti, mutta luistelemista ja pyöräilyä ei. Vaikka pyörä oli pihassa, niin ei katsonutkaan sitä päin puhumattakaan, että olisi vapaaehtoisesti kokeillut.

Ei todellakaan kannata uskoa sitä, että jos oli jotenkin hyödyntänyt herkkyyskaudet, niin mitään ongelmaa ei olisi ollut. Ihan samalla tavalla olen näitä muksuja vienyt, mutta esikoinen ei uskaltanut laskea edes tavallisesta liukumäestä ennen kuin nelivuotiaana, yksivuotiaan pikkusisaruksen perässä.



Lapset ovat ihan syntyjään erilaisia ja oppivat taitoja eri tahtiin. Taitoja voi ja pitää harjoittaa, varsinkin jos ollaan jossain ikätasoa jäljessä, mutta ei kannata kuvitella, että liikunnallisuus tai motorinen taitavuus olisi lapseen jotenkin ohjelmoitavissa.

Meillä lapset oppineet tosi pieninä jo luistelemaan. Tosin on niitä kuskattukin kaikenlaisiin aktiviteetteihin (me vanhemmat kun myös itse tykkäämme urheilusta). Nuorin lapsi on nyt juuri tuon 6 vuotta ja luistelemaan oppi 3-vuotiaana. Nyt pelaa kolmatta talvea kiekkokoulussa eli luistelee "kuin vanha tekijä". Päiväkodissakin työskennelleenä voin kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että todella paljon se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni (toki niitä motorisesti hitaasti kehittyviäkin on - mutta aika pieni määrä niitä on). Nykyään, kun tulee tuolla koulumaailmassa pyörittyä työn puolesta, voi kyllä sanoa, että harmittaa ihan vietävästi joidenkin lasten puolesta, kun ei edes alkeellisia hiihto/luistelu/uimataitoja ole. Kyllä se syö aika tavalla lapsen itsetuntoa, kun toiset puuhaa jo kaikkea kivaa uima-altaassa/luistelukentällä ja itse vain yrittää opetella niitä perusjuttuja. Ja niinhän se on, että mitä kömpelömpi ja motoriselta kehitykseltä hitaampi lapsi on, sitä enemmän pitäisi harjoittelumahdollisuuksia tarjota. Menkää vanhemmat itseenne tässä(kin) asiassa. Lapsillenne te sitä hallaa teette oman laiskuutenne takia. Ja nyt toivon, ettei yksikään vammaisen/kehitysviiveisen tmv lapsen vanhempi tule tähän ärhentelemään... sehän nyt on sanomattakin selvää, että nuo tapaukset on sitten aivan eri juttu!

Ja nyt toivon, ettei yksikään vammaisen/kehitysviiveisen tmv lapsen vanhempi tule tähän ärhentelemään... sehän nyt on sanomattakin selvää, että nuo tapaukset on sitten aivan eri juttu!

Tämä kehitysviiveisen lapsen äiti on kirjoittanut tähän ketjuun jo kahdesti ja ärhentelee lisää... Päiväkodissa työntekijät tuntuvat liioittelevan vanhempien vaikutusta siihen, miten lapset kehittyvät.

Minulle on ollut aina selvää, että lapseni kehityksessä on jotain häikkää, mutta vasta kun tämä saatiin kirjoihin ja kansiin, työntekijät vaivautuivat tukemaan lapsen kehitystä. Siihen saakka olivat tosi tyytyväisiä, että yksi pojista istui rauhallisesti hiekkalaatikolla kaivuriensa kanssa, eivätkä edes yrittäneet opettaa häntä kiipeilemään, laskemaan mäkeä tai tekemään muita juttuja, mitä sen ikäiset lapset nyt yleensä tekevät.

Yritimme me vanhemmat toki lapsen kehitystä tukea, mutta illat ja viikonloput ovat lyhyitä, sitä tukea olisi tarvittu myös päiväkodista. Kun asiasta päiväkodin työntekijöiden kanssa juttelin, sain vastaukseksi vain kasvatusneuvoja ja rauhoittelevia "lapset kehittyvät eri tahtiin" -kommentteja. Mitään konkreettista työntekijät eivät tehneet.

Nyt lapsi on tuetussa eskarissa, oli vuoden integroidussa erityisryhmässä ja käy toimitaterapiassa. Aika kalliiksi tämä yhteiskunnalle käy: yhtä jos toista olisi kyllä pystytty ihan kustannuksitta tekemään, jos vain olisi haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset oppineet tosi pieninä jo luistelemaan. Tosin on niitä kuskattukin kaikenlaisiin aktiviteetteihin (me vanhemmat kun myös itse tykkäämme urheilusta). Nuorin lapsi on nyt juuri tuon 6 vuotta ja luistelemaan oppi 3-vuotiaana. Nyt pelaa kolmatta talvea kiekkokoulussa eli luistelee "kuin vanha tekijä". Päiväkodissakin työskennelleenä voin kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että todella paljon se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni (toki niitä motorisesti hitaasti kehittyviäkin on - mutta aika pieni määrä niitä on). Nykyään, kun tulee tuolla koulumaailmassa pyörittyä työn puolesta, voi kyllä sanoa, että harmittaa ihan vietävästi joidenkin lasten puolesta, kun ei edes alkeellisia hiihto/luistelu/uimataitoja ole. Kyllä se syö aika tavalla lapsen itsetuntoa, kun toiset puuhaa jo kaikkea kivaa uima-altaassa/luistelukentällä ja itse vain yrittää opetella niitä perusjuttuja. Ja niinhän se on, että mitä kömpelömpi ja motoriselta kehitykseltä hitaampi lapsi on, sitä enemmän pitäisi harjoittelumahdollisuuksia tarjota. Menkää vanhemmat itseenne tässä(kin) asiassa. Lapsillenne te sitä hallaa teette oman laiskuutenne takia. Ja nyt toivon, ettei yksikään vammaisen/kehitysviiveisen tmv lapsen vanhempi tule tähän ärhentelemään... sehän nyt on sanomattakin selvää, että nuo tapaukset on sitten aivan eri juttu!

Kuin minun ajatuksiani! Itsekin olen töissä lasten parissa ja vannon mainitsemiesi nimeen.

Itselläni 2,5 v menee jo eteenpäin luistimilla, 6-vuotias menee niin kovaa, että hirvittää :D Nyt kun on talvi, niin käydään 1-2 krt viikossa jäällä ja jo se riittää.

Luistellaan myös itse vieressä, ja keksitään leikkejä jäällä - se houkuttelee kokeilemaan.

5-vuotias hiihti viime vuonna useamman tunnin, 2-vuotias "tamppasi" suksilla kotipihalla, ei niistä hirveämmin tykännyt, mutta 6-vuotias tykkää sekä hiihtää että luistella.

Muistakaa; ei se lapsi itsestään opi taitoja tuosta vaan! Kyllä kaikkea pitää ainakin hieman harjoitella (tosin meidän 2,5 vee kun sai luistimet jalkaansa, niin lähti suoraan vaan jäälle kävelemään, mutta todettiin jo synnärillä edellä oleva motoriikka, mutta perusmotoriikallinen joutuu kyllä harjoittelemaan pystyssä pysymistä - etenkin, jos pääsee jäälle vasta 6-7-vuotiaana kunnolla ekaa kertaa..).