Lue keskustelun säännöt.
Paraneeko epävakaa kun, saa tietoa sairaudestaan ja leikkii ryhmäännyttämisleikkejä ryhmäterapiassa?
17.02.2012 |
Tää on nyt kuulemma uusi ja huippuhyvä hoitotapa ja sillä epävakaus paranee.
Kommentit (61)
Oma on valintasi ja kunnioitan sitä. Ja huokaisen että kerrankin sosiaalitoimi on osannut hoitaa hommansa- sun lapsillasi on toinen koti missä vanhemmuutta? Että ok- ja toivon et lapset saavat kaiken mahdollisen avun elämäänsä, koska yksin ei tuollisesta voi selvitä. Niinkuin et säkään tuon järeysasteen häiriössä tule koskaan itse ilman apua seliämään- se on 100% itsepetosta. Mut jokainen aikuinen hakkaa päätänsä seinään miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne traumat on jotta voisin sit ymmärtää itteeni ja hyväksyä sen mitä on tapahtunut. Mä nyt vaan haluan palata menneeseen ja rypeä niissä menneissä riittävästi.
Ja tämä asia ei minun lapsilleni tai kellekään muulle edes kuulu. Tässä on kyse minusta eikä tähän kannata lapsiani sotkea, heillä on täysin minusta erillinen elämänsä ja minä saan elää täysin lapsistani erillisen elämän ja tehdä itseni kanssa mitä haluan, asia ei kuulu mun lapsilleni.
Enkä tässä vaiheessa edes yritä olla äiti, mä haluun nyt käsitellä nämä jutut ilman että mun pitäis olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Tää on mun oma juttu, ei kuulu mun lapsilleni.
ne traumat on jotta voisin sit ymmärtää itteeni ja hyväksyä sen mitä on tapahtunut. Mä nyt vaan haluan palata menneeseen ja rypeä niissä menneissä riittävästi.
vuosien prosessia. Kun mä lopulta tajusin miten edetä, mun mies sanoi kolmen kuukauden päästä että arjessa huomaa selvän eron. Mutta siedettävään olotilaan pääseminen kesti kuitenkin sen pari vuotta kaikkiaan. Ja edelleenkin vaan jatkan, varmaan loppuelämän. Vuosia sitten kellotin kerran yhtäkkisiä, selittämättömiä tuskakohtauksia ja ne tuli noin parinkymmenen minuutin välein. Nykyään kerran pari päivässä ehkä. Joka tapauksessa niin ettei ne juuri haittaa elämää.
Ja olen tosi tyytyväinen siitä etteivät lapseni asu kanssani, koska jos olisin lähivanhempi ei mulla olis aikaa eikä tilaisuutta keskittyä vain itseeni. Kaikki aikani menisi lapsiperhearjen pyöritykseen.
Elän yksin ja voin keskittyä itseeni täysillä, koska olen etävanhempi ja voin olla poissa lasteni luota kun tarvitsen aikaa itseni etsimiseen.
Lähivanhempana mä vaan junnaisin paikallani omien olojeni kanssa, kun kaikki aika menisi lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisälläsi vellovasta kauhusta jo?
koska mulla ei ole huolta siitä että pitäisi lapsenvahti hankkia jos tulee tarve lähtä suljetulle vaikka pariksi kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa.
Onneksi en ole lähivanhempi niin voin keskittyä vaan omiin olotiloihini ja mennä hoitoon sit jos itse haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mitään ei tule ulos tai muistoja ei ole. Miten sen kauhuntunteen saisi tulemaan pintaan? Haluisin kokeilla sitä joku päivä.
Haluisin kokeilla sitä joku päivä.
Se on ihan kauheaa, kestämätöntä. Mun täytyi ensitöikseni turvautua turvapaikkamielikuviin että pystyin elämään sen tietoisuuden kanssa. Jos multa olisi joku kysynyt aikanaan että pelkäätkö tai vihaatko olisi sanonut että en pelkää ja en vihaa. Että nimenomaan olen niin korkeatasoinen yksilö, etten koskaan vihaisi ketään. Olin väärässä. Sulla kyllä toi viha tuntuu olevan tukevasti tietoisuudessa :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kerrot heti miten siihen olotilaan pääsee! Mä kokeilen sitä ens viikolla, nyt en ehdi. Ja tää ei ollu pyyntö, tää oli käsky.
Että annappa tulla ohjetta.
Nyt kerrot heti miten siihen olotilaan pääsee! Mä kokeilen sitä ens viikolla, nyt en ehdi. Ja tää ei ollu pyyntö, tää oli käsky.
Että annappa tulla ohjetta.
Et ole tarpeeksi umpikujassa vielä että uskaltaisin ruveta neuvomaan. Ja ylipäänsä en uskalla ruveta neuvomaan. Sinä et ole minä ja se mikä toimii mulla ei välttämättä toimi sulla. Etsi mindfullness-tekniikoista kiinnostuneita terapeutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullon koko loppuelämä aikaa kokeilla erilaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär käy epävakaa persoonallisuushäiriön hoidossa ja on puolessa vuodessa edistynyt. Terapia hänellä ainakin on huippuhyvää ja tytär itsekin tekee todella kovasti työtä. Hän on nyt jo saavuttanut puolessa vuodessa enemmän kuin aikanaan neljässä vuodessa muuta terapiaa! Tuohon speliaaliterapiaan kannattaa hakeutua!
työnhakijaksi ja työttöksi sossun asiakkaaksi. Mieluummin elän työkyvyttömänä epävakaana mitä työttömänä sossun pummina.
Ei tulevaisuus häikäise vaikka epävakaus paranisikin.
Epävakaus on pienempi paha mitä työkkäri-sossu-oravanpyörä.
En lähde terapiaan päätyäkseni työkkäriin työttömäksi.
http://epavakaaelli.blogspot.com/
Tuolla on juttuja teille ketkä olette kiinnostunut epävakaudesta, sen hoidosta ja arjesta sen kanssa. Toki muutkin saa lukea.
Noi on sit nimenomaan niitä nalle kortti ja monistenippu juttuja:)Ja mulla ainakin toimii.
Taidat sitten ollakin laiska pummi etkä sairasta epävaata persoonallisuushäiriötä. Sitä sairastava haluaa itse parantua koska sairaus on helvetillinen.
kun valitan väärästä diagnoosista. En kai mä nyt itse itselleni kuntoutusrahaa ole hakenut ja diagnoosia tehnyt.
Se on vittu lääkäri, joka väärän diagnoosin on tehnyt. Minkä minä sille voin jos lääkäri ei osaa asiaansa?? Vai voinko?
Miksi tällä palstalla monet ihmiset laittavat aina pilkun kun-sanan jälkeen, kun se pitäisi laittaa sitä ennen? Vajakkeja?
Katsos kun suurimmalla osalla ihmisiä on se ongelma että ne yrittää ratkaista traumojaan eikä pääse eteenpäin koska se on vaikeaa ja tuskallista ja vaatii taitoa, jota ihmisillä ei ole juurikin siksi, ettei ne ole kotonaan oppineet käsittelemään omia tunteitaa. Silloin traumojen käsittely-yritykset johtavat raastavaan tuskaan, ja raastava ei vie eteenpäin, vaan siitä voi seurata raastavan noidankehä ja itsari.