Talouselämän kansi: Nokian potkujutun kuvassa lihavia työntekijöitä
Tätä ei ole tarkoitettu miksikään syyllistämiseksi. Pohdiskelen vain tuntemuksiani nyky-Suomesta.
Nokia antaa potkut viidelle ja puolelle tuhannelle työntekijälle, joista osa suomalaisia. Tätä uutisoidaan jonkinlaisena maailmanloppuna. Mutta tosiasiassa niin paljon huonomminkin asiamme voisivat olla! Muistammeko sitä tämän laman keskellä?
Yhä useampi suomalainen kärsii lihavuudesta, myös ja etenkin pienituloiset. Jos asiamme olisivat oikeasti todella huonosti, uutiskuvissamme ihmiset näyttäisivät samalta kuin keskitysleirikuvissa tai Afrikan nälkäänäkevistä kertovissa jutuissa. Meillä ei kukaan kuole nälkään eikä jää kodittomaksi, jos vain hallitsee taloutensa eikä esim. laita vähiä rahojaan viinaan.
Olen itse pienituloinen pätkä- ja silpputyöläinen ja osa-aikayrittäjä. Minulla ei ole turvanani ammattiliittoa, vaan jokaisen työtehtäväni ehdot ja palkkion neuvottelen itse. Töitä saadakseni palkkiopyyntöni tulee olla sellainen, että on yritykselle kannattavaa ostaa työtuntejani. Minulla ei ole varaa syödä itseäni lihavaksi, eikä kukaan maksa minulle lomarahoja tai palkallisia sairauslomia tmv.
Kun katson noita Talouselämä-lehden kanteen kuvattuja Nokialaisia, mietin minkälaisia summia he ovat mahdollisesti käyttäneet pelkästään ruokaostoksiin, ja eivätkö he tulisi toimeen pienemmälläkin palkalla? Silloin firmalla olisi varaa pitää suurempi osa heistä edelleen työssä. Eikö se olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu?
Meillä Suomessa olisi mielestäni vielä hurjan paljon varaa kiristää vyötä. Köyhissä maissa ihmiset joutuvat uhraamaan työlle terveytensä ja jopa henkensä, ja palkka on silti reilusti alle kaikkien länsimaisten minimien. Meillä ollaan hyvin, hyvin kaukana siitä! Itselläni ei ole mitään ammattiliittojen neuvottelemia etuja, ja elämäni on mielestäni onnellista ja hyvää. Ihmettelen, miksi monet muut suomalaiset jäävät mieluummin työttömiksi kuin suostuvat tinkimään työsuhde-eduistaan.
Kommentit (33)
oikeastiko täällä Suomessa pitäisi köyhien olla niin köyhiä, että laihtuisivat luurangoiksi, olisiko ap silloin tyytyväinen?
Tsiisus mikä idioottt.
...hyvin on mennyt perille julkisuudessa vellova joutavanpäiväinen ihmisten ulkomuodon ruotiminen.
oikeastiko täällä Suomessa pitäisi köyhien olla niin köyhiä, että laihtuisivat luurangoiksi, olisiko ap silloin tyytyväinen?
Tsiisus mikä idioottt.
...vaan meidän pitäisi osata olla tyytyväisiä siitä, että meillä ei kukaan ole noin köyhä. Moni irtisanottava käyttäytyy kuin hänen tilanteensa olisi yhtä paha kuin Afrikan nälkäänäkevillä, siis kuin yhtään mitään ei olisi tehtävissä. Siitä meillä ollaan kuitenkin hyvin kaukana.
Suhteellisuudentaju on hyve.
ap
Ap:han näyttää olevan närkästynyt nimenomaan tehdastyön kovista palkkakuluista Suomessa. Joten ehkäpä hän kannattaa sellaista mallia jossa maailmanlaajuisesti tehdas- ja muu suorittava työ vähitellen muutetaan käytännössä orjantyöksi, mutta koulutetummat porskuttaa ja rikastuu entisestään.
Ongelma ei ole ainoastaan palkkakulut, vaan myös muut edut, jotka maksavat työnantajille hunajaa.
En kannata orjatyötä, mutta pidän ongelmana nykyistä työtä tekevän kansan jakautumista kahteen luokkaan. Suomessa on ihmisiä, joita nämä ay-liikkeen neuvottelemat palkkataulukot, lomarahat, pekkaset, sairaslomakorvaukset, irtisanomissuojat ja muut sellaiset eivät koske, ja sitten koko ajan pienenevä määrä ihmisiä jotka näistä eduistaan pitävät kiinni kynsin hampain. Jotta he saisivat palkkansa ja etunsa pitää, ulkopuolelle jäävien pätkä- ja silpputyöläisten tilanne joudutaan pitämään mahdollisimman huonona.
Sinäkö kannatat tällaista mallia, jossa työtätekevän kansanosan eliitti "porskuttaa" ja mässäilee, samalla kun yhä kasvava osa työväestä elää kaikkien työehtosopimusten ulkopuolella tehden työtä pienissä pätkissä, ilman jatkuvuutta, lomia tai mahdollisuutta suunnitella elämäänsä paria viikkoa pidemmälle?
Itse en tilanteestani valita, mutta minusta tässä tilanteessa olevilla on jo oikeaa aihettakin toivoa parannusta elämäänsä. Näillä ylimitoitettuja (omasta mielestäni osittain turhia) etuja nauttivilla puolestaan ei ole. Pitäisihän jokaisen ymmärtää, että työnantajan varat ovat rajalliset. Ei sieltä voi joka vuosi ahnehtia itselle enemmän ja enemmän, ilman että tämä johtaa irtisanomisiin ja vakinaisten työsuhteiden ulkopuolelle jääneiden ihmisten tilanteen kurjistumiseen.
ap
Tai sitten se on ollut niin stressaava työpaikka, että ovat syöneet suruunsa jatkuvasti. Tiedä heitä. Mutta jotenkaan en pysty enää tuntemaan kovin suurta myötätuntoa kun olen ollut itse niin kauan työttömänä.
Aina kun isompi stressi iskee, nousee myös paino.
Jälkeenpäin se tietysti harmittaa ja silloin on helppo päättä että seuraavan stressitilanteen selvitän toisin. Ei se kuitenkaan ole vielä onnistunut.
Pahasti stressaava tilanne on aina ollut niin kuormittava ettei energiaa muulle enää töiden ja perheen hoitamisen jälkeen ole jäänyt :(
Tämmöisellä terveysongelmista kärsivällä pätkätyöläisella niitä stressinaiheuttajia on paljon. Onneksi välillä tulee kuitenkin hyviäkin aikoja. Niiden aikana saa aina painonkin kuntoon.
Köyhät ovat läskejä, koska syövät paljon sokeria ja halpoja hiilihydraatteja, jotka eivät pidä nälkää.
Suomalaista köyhyyttä ei voi verrata maailman lämpimien maiden absoluuttiseen köyhyyteen, koska täällä on talvella 20 astetta pakkasta, joten absoluuttisesti köyhät häviäisivät heti 1. talven aikana!
Aivoja saa käyttää, jos sellaiset on...
Miksei sulla sitä itsellä ole, kun vertaat suomalaista työntekijää afrikkalaiseen nälänhätäiseen, joka on kurjistumisen ääripää? Väliin mahtuu suurin osa maailman kansasta ja myös heitä, joilla menee vielä paljon paremmin! Täällä pitää maksaa lämmityksestä, sähköstä, talvivaatteista, vakuutuksista ym ym ihan pakollisesta! Otappa nyt järki käteen (jos sulla sellaista on)
ylipainoiset av-mammat vetäisivät herneitä sieraimiin :) Aloituksessahan on paljon järkeä, mutta koska Suomessa on päästy elintason jatkuvan nousun makuun, ei tällaisista asioista sovi puhua. Pitää olla kasvua, pitää olla kehitystä, pitää olla sitä ja tätä.
Kukaan jatkuvasta kasvusta puhuva ei todellisuudessa tarkoita sitä, että hyvinvoinnin tulisi jakautua tasaisemmin ja että köyhimmän kansanosan tulisi pärjätä paremmin ja SAMAAN AIKAAN rikkaimpien elintaso voisi pysyä samana tai vähän jopa laskea. Kielletään se tosiasia, että kultapossukerholle 100 euron lisätulo kuukaudessa on kuin itikanpaska Itämeressä, mutta kaikkein köyhimmälle perheelle se saattaa olla lottovoittoon verrattava asia. Toisin sanoen ei puhuta siitä, että yltäkylläisyys on itseään ruokkiva ilmiö, ja rikkaat haluavat aina vain enemmän ja enemmän.
Ihan samalla tavalla kuin kotitalouden tulot ja menot muodostuvat erilaisista niin suurista kuin pienistäkin summista,on suuren yhtiön (tai valtion) talous samaan tapaan rakentuva; kun satsataan yhteen asiaan, on se toisesta pois - jos ei vaan paineta rahaa lisää, mutta se on kaiketi kiellettyä? Eli yhden isot edut ja palkkiot ovat käytettävissä olevasta summasta pois - miksi se tosiasia jatkuvasti unohtuu, kun puhutaan talousasioista ja puollustellaan isoja etuja ja palkkioita?
Taloustieteilijät perustelevat epätasaista tulojakaumaa sillä, että taloustieteen mallit kertovat, että yhden pienen kansanosan yltäkylläisyys ruokkii kaikkein köyhimpienkin ihmisten hyvinvointia koska nämä yltiörikkaat jakavat tavalla tai toisella rahaa ympärilleen. Koskaan ei kyseenalaisteta tätä mallia, vaikka tosiasia saattaisi hyvinkin olla, että kaikkein eniten yhteiskunta hyötyy jos kaikilla on kutakuinkin yhtä paljon varallisuutta.
Kun katson noita Talouselämä-lehden kanteen kuvattuja Nokialaisia, mietin minkälaisia summia he ovat mahdollisesti käyttäneet pelkästään ruokaostoksiin, ja eivätkö he tulisi toimeen pienemmälläkin palkalla? Silloin firmalla olisi varaa pitää suurempi osa heistä edelleen työssä. Eikö se olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu? Meillä Suomessa olisi mielestäni vielä hurjan paljon varaa kiristää vyötä.
ei taida olla MITÄÄN käsitystä Nokian tuotannossa työskentelevien palkoista!
T:ex-nokian työläinen
Ap on umpikateellinen. Sen sijaan, että syyttäisi isopalkkaisia johtajia tai ahneita floridan mummoja, niin tekee syyllisen pienipalkkaisesta tehdasduunarista, jolla menee nyt hiukan paremmin kuin hänellä pätkätyökierteessä. Jee, jee. Kateus vie kalatkin vedestä.
Ja ap hyvä, suomalainen duunari ansaitsee palkkansa. Teollisuus lähtee ja se sopisi ihan kaikkien hoitajien ja lääkäreidenkin ymmärtää. Seuraavaksi aletaan miettimään, paljon heidän palkasta otetaan pois, koska täällä ei ole varaa maksella palkkoja kenellekään tähän tahtiin, jos teollisuutta ei ole. Toisaalta ei kai voi olettaa, että meillä pitäisi duunarin tehdä 500 Eurolla töitä, jotta tulisi näytetyksi, että jossain päin maailmaa on vielä ihminen, joka tekee viidesosalla tuosta... Ongelma on iso ja syynä globalisaatio. Iso pääoma ajaa tätä ja tottakai he haluavat systeemin, jossa voivat riistää työvoimaa. Ratkaisu on paluu tiukempiin tulleihin. Tehköön tavarat Intiassa, mutta tänne eivät niitä edullisesti sitten tuo. Tavalliselle ihmiselle Suomessa globalisaatio tekee enemmän hallaa kuin hyvää. Kusessa ollaan.
sitä miksi kaikki vaativat koko ajan palkankorotuksia. Omat palkkioni (yksityisyrittäjä) eivät ole juuri kasvaneet kymmeneen vuoteen, ja silti elintaso kohoaa koko ajan. Velat on maksettu, ja inflaatiosta huolimatta säästöön jää rahaa. Kai nämä nokialaisetkin ovat onnistuneet isoista jatkuvasti nousseista palkoistaan jotain säästämään, ja varmaan tulee työttömyyskorvaukset ja joku irtisanomiskorvaus. En usko, että tyhjän päälle putoavat.
Oletko sinä miettinyt, miten käy jos ja kun kaikkien maiden kaikki työntekijät lopulta alkavat vaatia samanlaisia etuja kuin nyt meillä Suomessa? Mistä löytyvät silloin ostajat näille maltaita maksaville tuotteille?
Otetaan esimerkiksi vaikkapa vaateteollisuus, jos kerran älypuhelimissa maksaa lähinnä muu kuin kokoonpanotyö (uskon näin olevan, ja edellä asiasta kirjoittanut näyttää muutenkin tietävän siitä minua enemmän). Jos kaikki maailman tehdasompelijat saisivat länsimaisen palkan ja muut edut, tavallisilla ihmisillä ei olisi varaa ostaa heidän valmistamiaan vaatteita. Ei talous sillä tavalla pyöri, että vain rikkain prosentti pystyy ostamaan markkinoilla olevia tuotteita. Valitettavasti.
ap