Hoitaja sanoi, että lapsi itkenyt koko päivän hoidossapäivän hoidossa

toki voi yrittää saada siirtoa pk:hon, mutta ei hän voi sanoa ettei ota lasta, hänhän saa siitä palkkaa, se on hänen työtään!??

ei voinut enää pitää meidän lasta, ei voinut tehdä normaali työtään. ei siinä kummempaa kun oli pakko lopettaa työt.

toki voi yrittää saada siirtoa pk:hon, mutta ei hän voi sanoa ettei ota lasta, hänhän saa siitä palkkaa, se on hänen työtään!??

Ei todellakaan ole pakko jaksaa. Kenenkään ei ole pakko jaksaa yhden jokapäiväistä tauotonta huutamista. Hoitajan tehtävä on huolehtia jokaisen lapsen hyvinvoinnista ja mikäli se ei onnistu yhden huutajan takia niin silloin tuo huutaja on vietävä muualle.

Muiden lasten vanhemmat voivat vaatia omiensa siirtoa pois jatkuvasta kiljuntaa täynnä olevasta hoitopaikasta.

hoidossa. lapsi itki melkeinpä koko ajan, 8 tunnin hoitopäivästä itki kuutisen tuntia (nukkui n.tunnin päikkärit ja ruoka-ajan oli hiljaa) Satujen lukeminen muille lapsille oli lähes mahdotonta, askartelu ja kaikki oheistoiminta jäi vähemmälle, oman työni mielekkyys hiipui, koin työni raskaana ja ahdistavana ja ihan varmasti sillä oli vaikutukset muihinkin lapsiin.



Sitten lapsi siirtyi päiväkotiin, siellä itki kovin. Mummo hoito lasta pari kuukautta ja lapsi meni uudelleen pk:hon, ja sillä kertaa kaikki meni suht.hyvin.



Ajattele ap, tuo poika joka piti korvista kiinni ja itki, yllä hänen on täytynyt olla tosi stresaantunut. Hoitaja ei hoida vain sitä yhtä lasta, hän on vastuussa muistakin ja myös itsestään

Kuulin, että Helsingissä yhdessä päiväkodissa oli vuosikausia sitten laitettu itkuinen lapsi yksinään huoneeseen itkemään, kun hoitajat olivat hermostuneet jatkuvaan itkuun. Surullista. Siellä se oli itkenyt koko päivän.

vuoden ikäisenä. En viitsinyt palata duuniin, koska arvelin että huudoksi se menee. Jäin kotiin ilman mitään tuloja (en asu Suomessa). Tuttujen samanikäiset hoitoon hyvin sopeutuneet lapset olivat vuoden iässä paljon sosiaalisempia ja vilkaampia.

Lapsi on nyt melkein kaksi vuotta ja nyt voisin harkita hoitoon laittamista. Toinen lapsi on kuitenkin tulossa pian, joten pysyn kotona. Rahallisesti tekee todella tiukkaa mutta muutaman vuoden kuluttua lähden takaisin hommiin ja tilanne helpottuu.

hoitaja kertoi. Siis ihan koko eilisen päivän iteknyt, vain 20min.nukkunut päiväunia. Lapsi ei ole kipeä. On muutenkin ollut hoidossa alusta asti itkuinen, mutta kotona sanoo mm.hoitajan nimen iloisesti jne.

Hoitaja sanoi jos jatkuu tällaisena, tulee lapsen siirtyä pk:hon. En tiedä mitä voisi tehdä. Mistä itku johtuu? On kotonakin itkuinen, mutta ei tuollainen. Lapsi on vuoden ja aloittanut hoidossa ennen joululomia

Kuulin, että Helsingissä yhdessä päiväkodissa oli vuosikausia sitten laitettu itkuinen lapsi yksinään huoneeseen itkemään, kun hoitajat olivat hermostuneet jatkuvaan itkuun. Surullista. Siellä se oli itkenyt koko päivän.

tyytyväinen, kysyy ap

niin ei kotiin niin vaan jäädä. Kyllä se minustakin tuntuu pahalle kun ajattelen että lapsi itkee koko päivän. Tänään haen hänet kolmelta, ettei tarvi niin pitkää iltapäivään olla

en ihmettele, että itkee. Ota järki käteen ja palaa kotiin noin pienen lapsen kanssa. Töissä ehdit käydä ja raha-asioita pystyy selvittää.



Herranjestas, ikäväähän hän itkee. Vauvan paikka on kotona. HUOH!

ja ehdottaa ratkaisuksi päiväkotia. Toinen mahdollisuushan olisi ollut vaan laittaa tuo itkevä lapsi yksin johonkin lukon taakse muiden päivää häiritsemästä, mikä olisi ollut julmaa ja epäammattimaista.



Luulen, että sun on otettava aikalisä ja jäätävä kotiin vielä vuodeksi. Johan sinä aikana lapsi ehkä kypsyy olemaan päiväkodissa.

kun hoidossa itkee. Hoitajassa ei ole mitään vikaa, ainakin muut lapset tuntuvat viihtyvän hyvin. Mutta voin sanoa suoraan, ettei minua niin se hoitajan jaksaminen kiinnosta eikä ne toiset lapset. Se on kuitenkin hoitajan työtä ja lapset on erilaisia.

lapsi kannattaa laittaa ykkössijalle. Varhaislapsuus on lapsen kehityksen kannalta hyvin tärkeä vaihe.

kiinni äidissään viisivuotiaaksi asti. Ei onnistunut edes kerhoon vienti 4-vuotiaana, vaikka sitä kovasti yritettiin. Siellä vaan itki ja huusi eikä osannut olla ollenkaan ryhmässä. Hänen äitinsä valitsi sitten niin, että oli oltava kotiäitinä kouluikään asti.



Tämä lapsi on nyt hieman rohkaistunut. On kolmannella luokalla. Kouluaineissa on huippuhyvä. Hänessä on vielä sellaista itsekseen oloa hyvin paljon. Eli ei oikein halua olla koko aikaa kontaktissa muihin. Hän on hiukan erilainen. Hänen sisaruksensa on normaali.

Mutta voin sanoa suoraan, ettei minua niin se hoitajan jaksaminen kiinnosta eikä ne toiset lapset. Se on kuitenkin hoitajan työtä ja lapset on erilaisia.

Jeps, kannattaa äitinä lähteä siitä, että miten voisi oman lapsensa oloa helpottaa, millaiset konstit kotona toimivat, mikä vain pahentaa tilannetta ja kertoa niistä hoitajalle. Sillä tavalla autat parhaiten koko ryhmää.

Hoitaja työntekijänä ja ammattilaisena, aikuisena ihmisenä, pystyy kyllä sitten miettimään kokonaisuutta ja tilannetta muiden lasten kannalta - mikä on mahdollista, mikä taas ei.

Toisten lasten äidit alkavat ottaa lapsiaan pois tuosta hoitopaikasta, kun siellä on huutava lapsi. Toisethan stressaantuvat eivätkä siedä tuota kauaa. Valittavat vanhemmilleen. Ei se hoitajakaan tuota jaksa. Joku loppu tuohon tulee. Ei kenenkään tarvitse sietää jatkuvaa huutoa.

ensisijaisesti huolissasi lapsesi itkuisuudesta ap? Jos olisin tilanteessasi, se olisi ykköshuolenaiheeni. Ei hoitajan kommentit asiasta.



Lapsesi on ilmeisen onneton hoidossa. Tilannetta varmasti auttaisi että jäät kotiin vielä joksikin aikaa lapsesi kanssa. Tai mies jää. Tai sitten hankitte hoitajan kotiin, sekin voisi olla toimiva ratkaisu.



Minä jouduin jäämään uudesta "unelmatyöstäni" pois loppuvuodesta kuopuksen sairastelun vuoksi. Hän meni päivähoitoon vuoden ikäisenä ja jäi kotiin kahden vuoden ikäisenä jatkuvan infektiokierteen vuoksi. Nyt harmittaa että sitkutettiin noinkin pitkään, olisinpa tajunnut lopettaa työt jo hieman aikaisemmin. Nyt jälkeenpäin tajuan, kuinka kovilla taapero voi olla päivähoidossa. Loppuviikosta hän ja isompi lapsi olivat molemmat todella väsyneitä iltaisin vaikkei päivähoitopäivän mitta ollut "kuin" 8 tuntia. Ollaan tosin siinä mielessä etuoikeutetussa tilanteessa, että kotiin jääminen oli taloudellisesti mahdollista. Meillä ei ole autoa ja asuntolainakin on mitoitettu tällaiset riskit huomioiden.

Minulla oli täällä kotona hoidossa 11kk ikäisestä lähtien lapsi omien ohella. Hän kyllä alkuun itki. Tai ensimmäisen viikon oli ok, sitten alkoi itkemään. Oli semmoinen haikea kintussariippuja, selvästi kaipasi vanhempiaan. Tilanne korjaantui kyllä ajan kanssa jonkin verran.



Kyllä hän aina alkuviikosta itki aamupäivät haikeasti, ja monesti sitten iltapäivällä kävi eteisessä huutelemassa vanhempiaan. Pidin kyllä paljon sylissä, mutta tosiaan on ne muutkin lapset ja kaikki ruoat ja muut laitettavana.



Minusta teidän kannattaa nyt antaa tilanteelle ensin vähän aikaa. Ja jos ei korjaannu, niin jäät kotiin.

korvan juuressa. Siis nimenomaan koko ajan. Mihinkään et pääse. Tulisiko stressi.

jos kyseessä oli kuitenkin vain yksi päivä... niin, ehkä tilanne voi vielä parantua?



Tosin olen kuullut että monella lapsella hoidossa aluksi sujuu kohtalaisesti, mutta kun arki vie voimat niin huudoksi menee.



Älä vielä lannistu. Ei pahin kauhuskenaario toteudu välttämättä teidän kohdalla.



Jos lapsi ei sopeudu PPH:lle (tiedän monia lapsia joille näin on käynyt ja silti päiväkodissa on mennyt ihan hyvin) niin kokeilette päiväkotia. Yhden päivän itkun perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Ainakin ensimmäinen kuukausi hoidon aloittamisesta on harjoittelua puolin ja toisin, hoitaja tutustuu lapseen ja lapsi hoitajaan. Itkua tulee.



Päiväkoti voi olla oikeasti aremmalle lapselle parempi, siellä hän on osa isompaa joukkoa, eikä hänen tarvitse hakea turvaa yhdestä (ehkä lapsen mielestä pelottavasta) aikuisesta, vaan aikuisia on monta, samoin lapsia on niin paljon että varmasti löytyy "kaveri" vaikkei noin pieni tietysti vielä paljon kaveria kaipaa.



Jos päiväkotikaan ei toimi hankit lapselle hoitajan kotiin (verovähennykset). Jos tämäkään ei toimi niin sitten vasta sinulla on haastavampi tilanne.

Mutta voin sanoa suoraan, ettei minua niin se hoitajan jaksaminen kiinnosta eikä ne toiset lapset. Se on kuitenkin hoitajan työtä ja lapset on erilaisia.

Jeps, kannattaa äitinä lähteä siitä, että miten voisi oman lapsensa oloa helpottaa, millaiset konstit kotona toimivat, mikä vain pahentaa tilannetta ja kertoa niistä hoitajalle. Sillä tavalla autat parhaiten koko ryhmää. Hoitaja työntekijänä ja ammattilaisena, aikuisena ihmisenä, pystyy kyllä sitten miettimään kokonaisuutta ja tilannetta muiden lasten kannalta - mikä on mahdollista, mikä taas ei.

Sinua ei kiinnosta hoitajan jaksaminen lainkaan. Ohoh. Kyseessä on se ihminen, joka hoitaa sinun lastasi.

Sinua ei kiinnosta ne muut lapset hoidossa, mutta eipä tunnu kiinnostavan omasikaaan.

Jokainen normaali äiti huolestuu, jos noin pieni lapsi itkee joka päivä, koko hoitopäivän ajan. Se kertoo siitä, että lapsi on tavattoman ahdistunut ja ainoa keino mitä hän osaa, miten hän sen tuo esille, on itku.

Stressiä ja ahdistusta lapselle aiheuttaa nimenomaan hoitaja ja hoitopaikka = ero äidistä.

Sen on oltava suurta, lapsen turvattomuuden tunne on siis valtavan suuri, kun hän ei luota hoitajaan eikä vieläkään hae turvaa hoitajasta äiti-ikäväänsä.

Jos et voi jäädä töistä pois, jos et halua jäädä kotiin omaa lastasi hoitamaan, vaihda hoitopaikka. Jo hoitajankin vaihtaminen voi olla ratkaisu.

Omalla lapsellani oli hoitaja, jonka luo jäi aina itkemään. Sanoivat, että on hoidossa kyllä iloinen ym. ja että on normaalia että lapsi itkee eron hetkellä. Kyseinen hoitaja oli kuitenkin varahoitaja, ja lapsi pääsi varsinaiselle hoitajalleen kun tämä tuli lomaltaan, aloitti siis hoitoelämän varahoitajalla.

Onneksi näin päin. Se varsinainen oma pph oli aivan ihana. Ei yhtään itkua sen jälkeen, ei yhtenäkään aamuna.

Suosittelen hoitopaikan tai hoitajan vaihtamsita. Jos et hoitajan takia - hän varmasti väsyy jossain vaiheessa tuohon tilanteeseen, ja se ei ole sinun lapsesikaan etu !! - jos et muiden lasten takia - hekin stressaantuvat ja jonain kertana joku lapsista voi vaikka lyödä, että se olisi edes hetken hiljaa! - niin edes oman lapsesi takia. Hänen ei ole hyvä olla nyt. SINÄ olet se joka tekee asialle jotein. Ei hoitaja.

Kyllä lapsesi tuntee itsensä melko turvattomaksi vielä. Tavallisesti sopeutumiseen menee ne pari kuukautta mutta tämmönen jatkuva itku ja hoitajan asennoituminen että "jos itku ei lakkaa on lapsen siirryttävä pk:iin" tuntuu kyllä vähän hälyttävältä.Kyllä hoitajan pitäisi tietää että pk:ssa näin pienellä tosi vaikeata sopeutua.Ilmeistä on että hoitajalla keinot vähissä ja että varmasti hoitajan oma ahdistus ja avuttomuus kun ei pikkuista pysty lohduttamaan, saa tytön tuntemaan itsensä vielä turvattomammaksi.



Olitko tytön kanssa miten pitkään tutustumassa hoitajaan, ennen varsinaista aloitusta?