Lue keskustelun säännöt.
vihkisormus kadonnut, ostaisitko uuden?
Kommentit (15)
hienomman. Paitsi että toivoisin, että mieheni ostaisi sen minulle, vaikka äitienpäivä- tai synttärilahjaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tipahti ja katosi sormus noin vuoden naimisissaolon jälkeen. Se oli semmoinen yksinkertainen rinkula vain. En ole hommannut uutta. En vaan pysty, miettisin vain koko ajan, että kenen selkänahasta se kulta on revitty ja miten paljon se on ympäristöä vahingoittanut. En muutenkaan osta ikinä koruja mainitsemastani syystä.
mietityttää vaan, kun ei rahassa pyöritä ja sormus ei kuitenkaan mitenkään pakollinen. Toisaalta se ajatushan siinä on tärkeä.
mies olis just sitä mieltä, et ostettais alkuperäistä hienompi, itse taas tyytyisin johonkin rinkulaan vaan..
mieheni kanssa yhdessä suunniteltiin ja tuttu kultaseppämestari toteutti meille meidän uniikit vihkisormukset.
Tekisiköhän hän uuden kadonneen tilalle, varmaan, jos olisi ammatissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole omaa vihkisormusta käyttänyt parin ekan vuoden jälkeen, kun on liian pieni. Kihlasormus on riittänyt. Enpä muutenkaan ole "koruihminen".
Ensimmäiseen ja ainoaan liittyy semmoinen tunnearvo, ettei sitä kykene rahassa mittaamaan tai korvaamaan; samanlaista ei enää pysty hankkimaan; uusi ei kiinnosta pätkääkään, ja jos tämä katoaisi, hakisin hulluna sitä ruopien vaikka maansiirtokoneella, kunnes se löytyisi.
Jos joku yrittäisi vaikka New Yorkissa ryöstää minut, saisi hakata käteni kirveellä irti ja ennemmin tappaa minut, kuin luopuisin tästä, vaikka siis tietenkään en ota sitä yhdellekään ulkomaanmatkalle mukaan, ettei kukaan ryöstä. Arvoa ei ole paljon mitään - mutta tunnearvoa minulle "miljoonissa".
Onneksi en ole hukannut sitä....25 vuoteen...;)))En kyllä kykenisi kuvittelemaan sellaista tilannetta, että kadottaisin jotain näin itselleni tärkeää ja arvokasta...arvokkaista asioista huolehditaan huolella......
Toivon, että ap löytäisi sormuksensa..;)Etsi vielä vaan..;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseen ja ainoaan liittyy semmoinen tunnearvo, ettei sitä kykene rahassa mittaamaan tai korvaamaan; samanlaista ei enää pysty hankkimaan; uusi ei kiinnosta pätkääkään, ja jos tämä katoaisi, hakisin hulluna sitä ruopien vaikka maansiirtokoneella, kunnes se löytyisi.
Jos joku yrittäisi vaikka New Yorkissa ryöstää minut, saisi hakata käteni kirveellä irti ja ennemmin tappaa minut, kuin luopuisin tästä, vaikka siis tietenkään en ota sitä yhdellekään ulkomaanmatkalle mukaan, ettei kukaan ryöstä. Arvoa ei ole paljon mitään - mutta tunnearvoa minulle "miljoonissa".
Onneksi en ole hukannut sitä....25 vuoteen...;)))En kyllä kykenisi kuvittelemaan sellaista tilannetta, että kadottaisin jotain näin itselleni tärkeää ja arvokasta...arvokkaista asioista huolehditaan huolella......Toivon, että ap löytäisi sormuksensa..;)Etsi vielä vaan..;))
Minua ei edes pahemmin harmita, että se sormus katosi :D minulla ei ole oikeastaan mihinkään esineeseen noin suurta tunnelatausta ikinä muodostunut.
koska uusi sormus olisi vain sormus eikä mikään vihkisormus...käyttäisin nekin rahat matkustamiseen :)kivaa koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos liitto ei enää tyydytä, en hommaisi uutta sormusta enää.
"...Minua ei edes pahemmin harmita, että se sormus katosi :D minulla ei ole oikeastaan mihinkään esineeseen noin suurta tunnelatausta ikinä muodostunut...."
Onkohan tunnelautausta muodostunut mihinkään....ikinää...? niinkuin esim vaikka aviomieheenkään.....?
Eihän sitä toki kaikille mitään tunnelatauksia synny, sen paremmin vihkisormuksiin, aviomiehiin kuin lapsiinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...Minua ei edes pahemmin harmita, että se sormus katosi :D minulla ei ole oikeastaan mihinkään esineeseen noin suurta tunnelatausta ikinä muodostunut...."
Onkohan tunnelautausta muodostunut mihinkään....ikinää...? niinkuin esim vaikka aviomieheenkään.....?
Eihän sitä toki kaikille mitään tunnelatauksia synny, sen paremmin vihkisormuksiin, aviomiehiin kuin lapsiinkaan.
Mies ja lapset eivät ole esineitä ;)
Tai ehkä sinä niputat samaan kastiin sormukset ja ihmiset?
kadottaisin omani, en ostaisi uutta koska en ikinä käytä sormuksia. No sen takia tuskin tulee myöskään katoamaan.
Mies taas hukkasi omansa jota käytti aina, ja aikoo hommata uuden. Samantyylisen, mutta nyt on ehkä varaa hiukan laadukkaampaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kadottanut jotain arvokasta, kenties talven aikana tai kukkamultia käännellessä, sormus, kaulaketju, rannekoru tai jokin muu metallinen esine.
Se on voinut hävitä jo vuosia takaperin. Ei kannata vielä luovuttaa!!!
Metallinetsimillä löydetään jopa 1000 vuoden takaisia kadotettuja esineitä 😆
Nyt voi ilmoittaa kadonneesta esineestä ja pyytää apua etsimiseen.
Etelä-Suomen etsijät Facebook
Aiheena vanha mutta eihän niillä kadonneilla
esineillä ole mihinkään kiire
hienomman. Paitsi että toivoisin, että mieheni ostaisi sen minulle, vaikka äitienpäivä- tai synttärilahjaksi.