Lue keskustelun säännöt.
Masennus estää adoption!!!!
15.02.2012 |
Kuulin tuollaisen jutun jostain. Että jos on jossain menneisyydessä ollut depressiojakso, niin se on este adoptiolle. Voiko olla muka?
Ja kuka idiootti menisi sellaisesta edes sitten mainitsemaan adoptioselvityksissä? Mä ainakin olisin ihan hiljaa vaan.
Kommentit (48)
Mulla masennuslääkkeet ollut käytössä 9v. Olen iloinen ja lupsakka ihminen. Enkä taatusti ole masentunut. Lapsilleni olen hyvä äiti. Adoptio on vaihtoehto vai hyvätuloisille ja täysin terveille ihmisille eli aika surkea vaihtoehto on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleensä adoptoida. Älytön ajatus. No niin, onhan niitä Suomessa kaikkia tukiaisia.
Jos ei olisi, ei adoptoitaisi. Se on varma.
Adoptio maksaa mininkertaisesti adoptiotukea enemmän. Suuri osa perheistä rahoittaa adoption pankkilainalla.
Jep. Jos on teininä töppäillyt ja ollut esim. nuorisosossun kanssa tekemisissä, niin sekin estää adoption.
No miksi ei voi tehdä niin, että yrittää samaan aikaan biologista lasta ja jos tulee raskaaksi niin keskeyttää adotioprosessin? Hullua riskeerata monta vuotta epävarmaan adoptioon ja kielteisen päätöksen tullessa on vähäinenkin hedelmällisyys loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa adoptiovanhemman on oltava täydellinen vanhempi (jollaiset ovat todellisuudessa satuolentoja). On siis tyydyttävä siihen että näyttää paperilla hyvältä. Tynnyrissäkasvanut "voiherranjestas"-ihminen näyttää epäilemättä hyvältä paperilla.
Minä en ainakaan adoptiolasta saisi. Lääkäri teki emämunauksen ja diagnosoi minulla kaksisuuntaisen, todellisuudessa kyseessä oli tilapäinen traumaperäisen stressin oireilu, josta pääsin kyllä käsittelemällä tapahtuneen tietoisesti mielessäni sen sijaan että olisin jatkanut sillä linjalla että yritän keinolla millä hyvänsä olla muistamatta. No, siellä se diagnoosi seisoo nyt varmaan ikuisesti ja kun lääkäri on aina eri niin eihän ne aiempien lääkäreiden johtopäätöksiä käy kyseenalaistamaan.
Katulapsia on ihan jumalattomat määrät vähän siellä sun täällä, venäjälläkin niitä on niin paljon että siinä ei edes riittäisi suomen adoptiota toivovat pariskunnat. On varmaankin sitten ajateltu että niiden lasten on parempi olla siellä kadulla ja päätyä prostituoiduiksi ja heroiiniaddikteiksi kuin joutua ei ihan täydellisille adoptiovanhemmille (joita ei ole).
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 07:31"]
No miksi ei voi tehdä niin, että yrittää samaan aikaan biologista lasta ja jos tulee raskaaksi niin keskeyttää adotioprosessin? Hullua riskeerata monta vuotta epävarmaan adoptioon ja kielteisen päätöksen tullessa on vähäinenkin hedelmällisyys loppunut.
[/quote]
No siksi että adoptiolapsen kannalta parempi, että tulevat vanhemmat ovat sitoutuneet nimenomaan häneen ja odottavat häntä. Niin kurjaa kuin se lapsettomuudesta kärsiville onkin, adoptioprosessissa hankitaan ennen kaikkea vanhemmat lapselle, ei lasta vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 07:44"]
Suomessa adoptiovanhemman on oltava täydellinen vanhempi (jollaiset ovat todellisuudessa satuolentoja). On siis tyydyttävä siihen että näyttää paperilla hyvältä. Tynnyrissäkasvanut "voiherranjestas"-ihminen näyttää epäilemättä hyvältä paperilla.
Minä en ainakaan adoptiolasta saisi. Lääkäri teki emämunauksen ja diagnosoi minulla kaksisuuntaisen, todellisuudessa kyseessä oli tilapäinen traumaperäisen stressin oireilu, josta pääsin kyllä käsittelemällä tapahtuneen tietoisesti mielessäni sen sijaan että olisin jatkanut sillä linjalla että yritän keinolla millä hyvänsä olla muistamatta. No, siellä se diagnoosi seisoo nyt varmaan ikuisesti ja kun lääkäri on aina eri niin eihän ne aiempien lääkäreiden johtopäätöksiä käy kyseenalaistamaan.
Katulapsia on ihan jumalattomat määrät vähän siellä sun täällä, venäjälläkin niitä on niin paljon että siinä ei edes riittäisi suomen adoptiota toivovat pariskunnat. On varmaankin sitten ajateltu että niiden lasten on parempi olla siellä kadulla ja päätyä prostituoiduiksi ja heroiiniaddikteiksi kuin joutua ei ihan täydellisille adoptiovanhemmille (joita ei ole).
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi. Itselläni on sellainen tilanne, että parikymppisenä Suomeen ulkomailta palanneena opiskelijana olin todella yksinäinen ja miesystäväni petti minua, vaikka elämä muuten töiden, opiskelun ja sukulaisuussuhteiden osalta menikin ihan mukavasti. Yksinäisyyden ja epäreilun ihmissuhteeni vuoksi hakeuduin psykologille, joka ohjasi psykiatrille jne. Sain masennuslääkitystä, mutta en ollut oikeasti masentunut, vaan yksinäisyys sekä epäreilut ihmissuhteet saivat epätoivoiseksi ja halusin päästä juttelemaan jonkun kanssa asioista.
Itselläni ei ollut ketään sellaista läheistä ihmistä tai ystävää, jonka kanssa olisin voinut em. aiheista keskustella, joten kävin vaikeita asioita läpi ammattiauttajan kanssa. En ole edes varma, sainko jotain diagnoosia (ilmeisesti sain), mutta tuo nuoruuden kokemukseni siis ilmeisesti estäisi minulta adoption nyt reilut kymmenisen vuotta myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 07:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 07:31"]
No miksi ei voi tehdä niin, että yrittää samaan aikaan biologista lasta ja jos tulee raskaaksi niin keskeyttää adotioprosessin? Hullua riskeerata monta vuotta epävarmaan adoptioon ja kielteisen päätöksen tullessa on vähäinenkin hedelmällisyys loppunut.
[/quote]
No siksi että adoptiolapsen kannalta parempi, että tulevat vanhemmat ovat sitoutuneet nimenomaan häneen ja odottavat häntä. Niin kurjaa kuin se lapsettomuudesta kärsiville onkin, adoptioprosessissa hankitaan ennen kaikkea vanhemmat lapselle, ei lasta vanhemmille.
[/quote]
Anteeksi, vastasinkin väärään asiaan. Luulisi, että tuota tapahtuu jonkin verran, valitettavasti. Ensinnäkin se on väärin muita adoptioprosessissa olevia kohtaan ja toiseksi siinä vaiheessa kun on jo kunnolla adoptioprosessissa eikä vasta miettimässä, se on helpommin sanottu kuin tehty. Siinä joutuu hajottamaan itseään henkisesti kahtaalle ja kai sitä nyt itsekin tajuaa, että ei ole ihan täysillä mukana adoptiossa, tai siis juuri siinä perimmäisesssä jutussa, että haussa on vanhemmat lapselle, ei lapsi vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa maailman lapsista EI ole adoptoitavissa. Esim. ne katulapset, vaan täytyy olla järjestäytyneen sosiaalityön piirissä, eli joko sijaiskodissa tai lastenkodissa odottamassa adoptiota.
Ihan rehellisesti: kuinka moni teistäkin tahtoisi varastelevan ja moneen kertaan raiskatun 5-vuotiaan katulapsen omakseen ja osaisi, pystyisi ja jaksaisi kuntouttaa hänestä kelvon kansalaisen meidän yhteiskuntaamme?
Olkoon miten raadollista vain.
Ei masennus ole täydellinen este adoptiolle.
Mutta todellakin edellyttää että masennus on hoidettu ja riski uusuitumiseen pieni. Jos yhtään epäilyttää että masennus aiheuttaisi jatkossa ongelmia ei saa adoptiolasta.
kohdemaittainkin vaihtelee sitten masennukseen suhtautuminen. jotkut eivät hyväksy taustalla ollenkaan, jossain esim kiinassa masennuksen pitää olla hoidettu ja lääkkeetöntä aikaa vuosia.
asia katsotaan aina tapauskohtaisesti ja sitä varten pitää olla laajat psykologiset selvitykset.
ja kyllä on olemassa myös adoperheitä joissa onkin sitten lapsen tulon jälkeen tullut mielenterveysongelmia. itsekin tunnen. adoptioprosessissa pyritään kyllä seulomaan ne hakijat pois, joilla lapsen luona ei olisi hyvä olla. aina se ei onistu. =(
Mutta on myös adoperheitä joissa taustalla on ollut elämän kriiseihin liittyvää masennusta, työuupumusta yms.- mutta näissä onkin sitten aina lääkärin arvio uusiutumisesta jne.
tämä on varma tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä, miten se on väärin muita kohtaan? Yksi jää jonosta pois. Ja itse ainakin kykenisin ottamaan adoptiolapsen vastaan ja odottamaan juuri häntä vaikka samaan aikaan olisinkin ilman ehkäisyä. Tietenkin siinä olisi SE riski, että tulisin raskaaksi juuri silloin kun lapsi on valittu minulle, mutta eikös siinä mene se äää... Ainakin 5 vuotta, niin ehkä ne ekat 4 vois odottaa jos tärppäis luomusti.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2012 klo 22:24"]
kokee elämässään ainakin yhden masennusjakson. 20% muutenkin sairastaa jotain mielenterveydenhäiriötä. kuka jää jäljelle?
[/quote]
Terveet ihmiset. Masentunut on luuseri. Lapsi on oikeutettu hyvään perheeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ollut kaksi keskivaikeaa masennusjaksoa ja olen kahden lapsen äiti. Koen kuitenkin olevani hyvä, empaattinen ja kannustava äiti ja ammatiltani olen opettaja. Ei siis ole mitenkään poissuljettua, että masennusta sairastanut ihminen olisi hyvä äiti. Koen kuitenkin, että meillä nyt olevat lapset (kaksi lasta) "riittävät" minulle ja enempään minulla ei olisi voimavaroja. Mutta masennuksesta voi myös toipua ja elää täysipainoista elämää. Suomalaisista n. 10 % syö masennuslääkkeitä, joten aika monella on jonkinlainen merkintä masennuksesta papereissaan.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 08:18"]
En kyllä ymmärrä, miten se on väärin muita kohtaan? Yksi jää jonosta pois. Ja itse ainakin kykenisin ottamaan adoptiolapsen vastaan ja odottamaan juuri häntä vaikka samaan aikaan olisinkin ilman ehkäisyä. Tietenkin siinä olisi SE riski, että tulisin raskaaksi juuri silloin kun lapsi on valittu minulle, mutta eikös siinä mene se äää... Ainakin 5 vuotta, niin ehkä ne ekat 4 vois odottaa jos tärppäis luomusti.
[/quote]
Kyllä terveiden ihmisten naimisesta tulee raskaaksi huomattavasti ennemmin. Monesti jo kuukauden sisällä.
Ainakin kun itse mietin läheisiäni, ystäviäni ja sukulaisiani sekä tutun tuttujani, niin huomaan niiden omasta mielestään täysipäisimpien olevan oikeasti niitä kaikkein ahdistuneimpia, vainoharhaisimpia, väkivaltaisimpia ja luonnehäiriöisimpiä henkilöitä. Niiden joukossa, jotka eivät ole koskaan olleet missään yhteydessä terveydenhuoltoon (ainakaan tietääkseni) mielenterveyden häiriöiden vuoksi, on ne kaikken väkivaltaisimmat ja narsistisimmat henkilöt. Sen sijaan ne "apua hakeneet" ovat niitä empaattisimpia, lempeimpiä ja tasapainoisimpia ihmisiä. Tuli vain moinen seikka mieleeni asiaan liittyen.
Ei kannata ikinä käydä julkisella puolella esim. masennuksen takia, koska tosiaan, sinne ne jää tiedot järjestelmiin ja putkahtaa esiin esim. adoptioasian yhteydessä. Mutta jos käy yksityisellä lääkärillä hakemassa hoitonsa, ei tiedot ilman potilaan erityistä lupaa saa kulkeutua julkisiin rekistereihin, joista taas tiedot kerätään terveysselvityksiä varten.
Hullu kyllä tuollainen sääntö jos yksittäinen kauan sitten ollutkin masennusjakso estää adoption. Esim.minulla oli masennusjakso yli 10 vuotta sitten, se meni itsestään ohi ilman mitään lääkehoitoa, muutaman kerran kävin YTHS:n psykologin kanssa juttelemassa. Enpä usko että tämä masennus on mitenkään erityisen altis uusiutumaan kun ei ole vieläkään uusiutunut ja lisäksi sillä oli selkeät elämäntilanteeseen liittyvät syyt: vieraalle paikkakunnalle muutto, yksinäisyys, miesystävä jätti, abortti... En minä ole erityisen heikkot tai epäkelpo ihminen lopun ikääni siksi että nuorena jossain vaiheessa oli hetken vaikeaa.
Tässä keskustelussa raivoavat ne, jotka eivät edes ole yrittäneet adoptiota. Kannattaisi selvittää tosiasiat ensin. Itse tiedän mt-ongelmaisen adoptioäidin. En jaksa uskoa, että seula olisi kovin tiukka.
Myös muut aiemmin sairastetut sairaudet voivat estää adoption, esim sairastettu syöpä, josta on parantunut.
Ei valvota ehkäisyn käyttöä, mutta jos tulee raskaaksi, adoptioprosessi päättyy siihen.
Adoptiolapsi tulee aina perheen nuorimmaksi lapseksi ja ikäeroa edelliseen lapseen pitää olla vähintään sen biologisen 9 kk. Eli adoptioprosessia ei ole mahdollista jatkaa raskauden aikana. Ja muutenkin adoptiolapsi ei tule biologisen lapsen korvikkeeksi vaan adoptiolapseksi. Tämä asia on täytynyt käsitellä mielessä - ja siksi käyttää ehkäisyä.