Miksi opet eivät valvo mitä lapset lainaavat kirjastosta??

oikeasti keksi, mistä kirjoista ap puhuu, mitä ei saisi lainata. Eihän ope voi tietää, mitä rajoituksia sinä olet keksinyt lapsellesi, kun yleensä lapset saavat lukea mitä haluavat. Elokuvissa on sitten ne ikärajat, ja niitä kyllä kirjastossa valvotaan.



Ei lapselle ole haitallista lukea aikuisten kirjoja, lapsen mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä lapsi pystyy ymmärtämään. Elokuvat ovat eri asia, kun uudet jutut tulevat valmiiksi 'kuvitettuina'. Itse olen aina saanut lukea kaikkea, ja niin saavat lapsenikin.

Lainasin kirjastosta ja kirjastoautosta jos jonkinlaisia kirjoja. Ala-asteikäisenä lueskelin Niilo Lauttamusta, Alistair Macleania ja vastaavanlaisia kirjoja, tietenkin myös nuorten- ja lastenkirjoja.



On mielenkiintoista fundeerata sitä, että nykyään ollaan tarkkana ssen suhteen, mitä lapset saavat katsoa telkkarista, DVD:iltä ja niin poispäin, mutta samaan hengenvetoon he saavat lukea kirjoja, joissa on seksiä, murhia, sotaa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kirjallisuutta ikään kuin kohdellaan eri tavalla kuin elokuvia ja tietokonepelejä, vaikka näissä kaikissa voi olla samoja aihepiirejä ja yhtä rankasti käsiteltyinä.

Yleensä en täällä provoa huuda, mutta tämän on pakko olla, koska ap ei anna konkreettisia esimerkkejä.



(Itse siirryin 9-vuotiaana aikuisten kirjallisuuteen, koska lastenosasto oli kaluttu läpi. Tuntematon sotilas tuli luettua 10-vuotiaana. Ei jäänyt traumoja.)

mutta omieni kohdalla olen kyllä keskustellut, että tietyn ikäiseksi lainataan vain lasten osaston kirjoja.



Jos joskus on ollut lainassa jotain, mikä ei mielestäni ole ollut vielä tarpeellista luettavaa, olen keskustellut asiasta heidän kanssaan. Minulle ei ole kyllä tullut mieleen vaahdota asiasta opelle. Minähän sitä lasta kasvatan ja oikeaan suuntaan yritän ohjata.

Minäkin sanoin tästä opettajalle kun esikoiseni oli ekalla. Sujuvasti lukeva poikani oli lainannut kirjastosta Remeksen kirjoittaman aikuisten kirjan, kun ko. henkilön nuortenkirjatkin ovat mielestäni liian 'hurjia' ekaluokkalaiselle. Tätä kirjaa poika oli sitten lukenut äidinkielen tunneilla. Opettaja sanoi, ettei hänellä ole aikaa arvoida kunkin lapsen valitsemaa kirjaa. Kiukutti kyllä, koska kirjastosta löytyy paljon materiaalia joka ei millään muotoa sovi alakouluikäisille lapsille - olisiko opettaja hyväksynyt vaikka Kama Sutran? Lisäksi kun sekä lainaaminen että lukeminen tapahtuu kouluaikana ja kirja ei koskaan tule kotiin, vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuuksia valvoa mitä lapsi lukee. Luottamus opettajaan meni kyllä ihan täysin.

ne sun kakarat lainasivat?

Onneksi katsoin kotona, mikä se oli. Oli joku sellainen, missä raiskattiin ja tapettiin ja revittiin suolia mahasta.

Vein kirjan takaisin kirjastoon ja kysyin, että miksi se on lastenhyllyssä, koska minusta tämä ei ole lastenkirja. Kirjastonhoitaja oli todella järkyttynyt, että sellainen kirja oli ammattitaidottomasti luokiteltu lasten sarjakuvaksi.

Että sellaisen kirjan meidän kakara lainasi. Minä kuvittelin, että kirjastossa on ammattitaitoista henkilökuntaa ja eivät kuvittele, että kaikki sarjakuvat ovat lapsille sopivia.

Ja se minun kakara oli vain ottanut kiireessä siitä hyllyltä muutaman sarjakuvakirjan iltalukemisiksi katsomatta, mitä ne on.

aivan hyvin voinut lukea Ilkka Remeksen kirjoja, niitä kaikkia, kotona nuoruudessani, sillä luin jännitys- ja sotakirjallisuutta jo ala-asteikäisenä kotioloissa. tietysti myös Viisikoita, Tarzaneita ja muita tuli luetuksi ahkerasti. Ja Ronald Biggsin elämänkertakin aisi olla mukana. Siitä muistan vanhempieni hieman pohtineen, että onko se nyt aivan sopivaa kirjallisuutta, mutta sain kuitenkin lukea kirjan loppuun saakka.



Nykyään varmaan lastensuojeluviranomaiset puuttuisivat tällaiseen toimintaan, kun lapsi saa vapaasti lukea kaikenlaisia kirjoja. Mutta se oli sitä aikaa ja nyt on nyt.

Minäkin sanoin tästä opettajalle kun esikoiseni oli ekalla. Sujuvasti lukeva poikani oli lainannut kirjastosta Remeksen kirjoittaman aikuisten kirjan, kun ko. henkilön nuortenkirjatkin ovat mielestäni liian 'hurjia' ekaluokkalaiselle. Tätä kirjaa poika oli sitten lukenut äidinkielen tunneilla. Opettaja sanoi, ettei hänellä ole aikaa arvoida kunkin lapsen valitsemaa kirjaa. Kiukutti kyllä, koska kirjastosta löytyy paljon materiaalia joka ei millään muotoa sovi alakouluikäisille lapsille - olisiko opettaja hyväksynyt vaikka Kama Sutran? Lisäksi kun sekä lainaaminen että lukeminen tapahtuu kouluaikana ja kirja ei koskaan tule kotiin, vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuuksia valvoa mitä lapsi lukee. Luottamus opettajaan meni kyllä ihan täysin.

opettaja vie luokkansa kirjastoon, oppilaita saattaa olla 20-30 kpl. Kerro hyvä ihminen, miten yksi opettaja valvoo jokaisen yksittäisen oppilaan lainaamat kirjat?

Se luokka ei kulje jonona ja katso yhdessä oikeaan ja vasempaan, vaan luokka saa liikkua kirjastossa vapaasti ja hoitaa lainauksen vapaasti, tiettyyn aikaan tavataan ja lähdetään takaisin koululle. Ja kyllä, opettaja valvoo tilannetta ja kiertelee sillä alueella, missä oppilaiden on sovittu olevan, mutta opettaja ei pysty valvomaan jokaisen oppilaan yksittäisiä lainoja.

Opettaja ei myöskään luokassa käy läpi oppilaiden pulpettikirjoja.

Useimmiten opettajalla saattaa olla jotain sääntöjä, mitä saa lainata pulpettikirjoiksi (itse olen kieltänyt esim. sarjakuvat), mutta on kyllä kodin tehtävä ohjeistaa lasta siitä, mitä hän kirjastosta lainaa.

ja olen kyllä omien lapsieni kanssa jutellut ja sopinut, mitä he saavat kirjastosta lainata.

vai ainoastaan suomalaisia opettajia? Mahtuuko joukkoon yhtään poikkeusta? Ihan sillä kysyn, että tiedän jättää virkani; en nimittäin ole osannut käyttäytyä, kuten muut opettajat. Tieto tuli minulle yllätyksenä.

joka aina vahtasi, että mitä lainaan, ja raportoi. Silloinkin, kun vanhempani olivat paikan päällä mukana.



Miksi ihmeessä, oli sekä minun että vanhempieni ajatus.



Ja miten - kirjoissa ei ole suositusikärajoja (joissain on ikäsuosituksia), eli millä perusteella ne kirjat sitten jaotellaan? Ihminen ei yleensä lue tekstiä, joka ei sovellu hänen kehitystasolleen. Sarjakuvien ja elokuvien kanssa sitten eri, mutta puhdas kirjallisuus suojelee kyllä lukijoitaan automaattisesti.

on minusta ihan sopivaa alakouluikäiselle, kuten muutkin seikkailutarinat. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että Remes lähestyy enemmän Korkeajännitystä kuin mitään oiekasti hurjaa. Väivalta on aika ylimalkaista, seksiä ei ole ja tyyli on niin kaevyt, että ahdistustaso ei nouse kovin korkealle. Jännittävää Remes tietty on, varsinkin lapselle, mutta en näe siinä mitään pahaa, etenkin kun lukiessa jännittävyyttä on helpompi säädellä kuin esimerkiksi elokuvaa katsellessa.



Ymmärrän hyvin ajatuksen lapsen lukemisten valvonnasta, mutta minusta on hyvin vähän sellaista, mitä lapsen ei sopisi lukea (jos siis puhutaan kirjoista, joita lapsen voi odottaa jaksavan lukea). Lähinnä kirjat, joissa on paljon seksiä tai raakaa väkivaltaa tai liian rankka aihe.



Seksin ja väkviallan suhteen en haluasisi, että lapseni lukisi esimerkiksi Millennium-trilogiaa (paljon pikkutarkkaa brutaalin seksuaalisen väkivallan kuvausta), Tulen ja jään laulu -fantasiakirjoja (pikkutarkasti esitettyä kiduttamista, valtava määrä yksityiskohtaista seksiä, paljon myös lapsiin kohdistuvaa seksuaalistakin väkivaltaa), gore-kauhu (selittää varmaan itse itsensä).



Vakavien aiheiden osalta esimerkiksi moderni sotaa käsittelevä kirjallisuus on 90-prosenttisesti liian rankkaa - esimerkiksi lapsisotilaiden, joukkuraiskausten, tarkka-ampujien, kidutuksen ja muun mielivaltaisen väkivallan käsittely on minusta K-15 - tai jos nyt joku nimeke pitää mainita, vaikka Maria Peuran pedofiliaa käsittelevä On rakkautes ääretön on lapselle huonoa luettavaa (kuten pedofilia- ja insestiteemat aikuisten kirjoissa noin yleensäkin). Myös esimerkiksi perheväkivaltaa käsitellään monissa aikuisten kirjoissa tavalla, joka ei ole kovin lapsiystävällistä. Tähän listaan lisäisin vielä inhorealistisen syrjäytyneiden, päihde- ja mielenterveysongelmaisten pikkurikollisten nuorten kuvauksen, jota harrastettiin etenkin 2000-luvun alun pohjoismaisessa kirjallisuudessa antaumuksella. Tuttu tyyppiesimerkki: Welshin Trainspotting.



Oma lukunsa on aikuisille suunnattu sosiaalipornokirjallisuus, jossa shokkiarvo on korkein arvo ja kurjuudella oikein mässäillään tirkistelynhalun tydyttämiseksi. Esimerkkinä voisi toimia vaikka "JT Leroyn" koko tuotanto. Samaan luokkaan lasken tässä yhteydessä vaihtoehtokirjailijoiden tai käsitetaiteilijoiden hengentuotteet, joissa halutaan joko shokeerata tai käsitellä (yleensä seksuaalisia) pakkomielteitä tai kritisoida yliseksualisoituvaa kulttuuria tai kaikkia näitä samaan aikaan, esimerkkinä Stewart Homen 69 tapaa käyttää kuollutta prinsessaa.



En ole sitä vastaan, että lapsi lukee vaikeimpia teemoja käsittelevää kirjallisuutta - suurin piirtein kaikista mainitsemistani jutuista lukuunottamatta tuota sosiaalipornokategoriaa on kirjoitettu hyvää lastenkirjallisuutta - mutta hankalien ja ahdistavien aiheiden kohdalla on erityisen tärkeää, että niistä on kirjoitettu tavalla, jota lapsi pystyy käsittelemään.



Minusta tuo riski lapselle liian aikuisista kirjoista tosin liittyy lähinnä genreteoksiin, koska ns. vakavaa kirjallisuutta lapsi ei yleensä jaksa lukea, jos teema on ikätason yläpuolella.



En ole myöskään suoraan seksiä tai väkivaltaa vastaan, vaan ns. laatukirjallisuuden ei-ahdistukeskeiset esitykset tai tarpeeksi naiivi kioskikirjallisuus on minusta ihan ok. Jos nyt joku foorumi ´pitäisi valita, jolal lapsi otta tuntumaa noihin asoihin, se olis tämä. Vierastan ja vastustan lapsen luettavana lähinnä eksploitatiivista kamaa, seksin ja väkivallan krouvia yhditämistä sekä inhorealistisen ahdistuksen parittmaista näihin teemoihin.

on lainanut jonkun juoppohullun päiväkirjan niin ymmärrän kyllä että ei sovi lapselle.

miksei voisi tehdä niin että lapsi lainaa vanhempien kanssa ja aina on joku kirja silti pulpetissa? Jos on aikaa viedä sinne kirjastoon niin ehkä on aikaa tarkistaa onko kirja lapselle sopiva.

Ei meillä sensuroida kenenkään lainauksia.

t. kirjatotäti

ja joillekin lapsille suosittelin ja esittelin kaikenlaisia heille sopivia kirjoja, mutta siitäkin huolimatta he itsepintaisesti lainasivat jotain ihan muuta.

Kama sutraa 8-vuotiaalle?



Olen lukenut kyseisen opuksen, ja olen melko vahvasti sitä mieltä, ettei vekara jaksa lukea hirvien ja jänisten yhteensopivuudesta taikka intialaisten eri alueilta tulevien naisten erityispiirteistä. Jos nyt kuvitettuja "kama sutria" tarkoitat, niin kaveripiirissä nehän vain korvat punaisena kihertäisivät Noloille Kuville ja ihmettelisivät keskenään.



Uteliaisuus on hyve, eikä 8-vuotias ei mene rikki, jos saa tietää seksistä. Vekarat eivät osaa suhtautua seksikirjoihin mitenkään oppaina, kunhan vaan lukevat kielletyksi mieltämiään kirjoja jännityksen riemusta. Mitä luulet niiden ymmärtävän lukemastaan tai näkemästään?

Tuskin se kiinnostaa, jos ymmärrys ei riitä.



Kuvatkin piirroksia.



On niitä joitain seksioppikirjoja kyllä, joissa näytetään nakuja kuin parhaissa porno-oppaissa. Esim. näiden kohdalla kirjastovirkailijana kehottaisin lasta lainaamaan vain vanhemman läsnäollessa - olisin valmis ottamaan vastaan sen lankoja pitkin tulevan kiukun, jos joku vanhempi skitsoaisi.



Minusta kuvatonta kirjallisuutta ei tulisi sensuroida mitenkään - uskon, että lapsi itse jättää lukematta, jos ei voi käsitellä. Tärkeämpää, kuin kieltää Lady Shatterley, olisi mielestäni keskustella avoimesti lapsen kanssa sen teemoista, ja huomauttaa, että kirjoittaja on mies - että ei ehkä kannata ottaa ihan tosissaan. Kuten ei mitään kirjaa kenties.

näille nuoremmille lapsille sanon, että pulpettikirjat lainataan lastenosalta. Jos haluaa lukea nuorten/aikuisten kirjoja, niiden lainaaminen tapahtuu omalla ajalla vanhempien vastuulla.



Mielestäni kuuluu myös open tehtäviin ohjeistaa lapset ikäkaudelle sopivan lukemisen pariin. Tuon ym. ohjeen sanominen ei vie paljon aikaa, eikä sekään kun pintapuolisesti katsoo lasten lainaamat kirjat. Kun näin on toimittu, käytäntö automatisoituu.

miksei voisi tehdä niin että lapsi lainaa vanhempien kanssa ja aina on joku kirja silti pulpetissa? Jos on aikaa viedä sinne kirjastoon niin ehkä on aikaa tarkistaa onko kirja lapselle sopiva.

monet perheet kun eivät käy kirjastossa laisinkaan. Kirjastossa käyminen sisältyy itseasiassa opetussuunnitelmaan ja hyvä niin, näin kaikki oppilaat saavat mahdollisuuden käydä kirjastossa ja lainata kirjoja.

Tuo kommenttisi "jos on aikaa käydä kirjastossa niin on aikaa..." on aika naiivi. Kyllä, ihan varmasti jokaiselta luokalta löytyy aikaa mennä kirjastoon, mutta on mahdotonta valvoa kaikkien lainaamista, siellä kirjastossa kun saa liikkua ja lainata vapaasti.

On kodin tehtävä antaa lapselle lisätarkennuksia siihen mitä lapsi saa lainata ja mitä ei. Ihan kaikkea ei voi sälyttää koulun ja opettajan vastuulle.