Te olette ihan hirveitä, sairaita naisia (luin tuota yhtä ketjua)

Olen vaan alkanut inhoamaan sitä lasta jo niin syvästi, kun ei mikään suju mitenkään mikä liittyy siihen. Yäk. Hyi.

Ja meille se ei tule, menköön sijoitusperheeseen. Tai lastenkotiin mutta meille ei tule.

Meillä on meidän perhe, ja siihen se lapsi ei vaan enää kuulu.

Toivon, että miehesi tajuaa sen ja ottaa eron. Saat sitten olla niiden omien lastesi kanssa ihan yksin autuaasti ja miettiä, mikä meni vikaan.

Mutta koska miehesi on ottanut sinunkaltaisesi järkyttävän ihmisen puolisoksi alunperin, täytyy myös hänen olla täysin kypsymätön ja itsekeskeinen ihminen.

Toivon lapsienne takia, että heidät otetaan ajoissa huostaan. Olet järkyttävä ihmisenä, äitinä ja puolisona. Näettekö te muut äitipuolet tässä mitään kamalaa vai onko tämä teistä ihan ok? Onko Suomessa näin hirveitä ihmisiä ja vieläpä äitejä? Miltä teistä äiteinä tuntuisi, jos tietäisitte, että joku nainen kohtelee teidän lapsianne samalla tavalla, kun te olette kohdelleet miehen lasta? Eikö riitä empatiakyky?

...jos välittäis, ne ei edes eroaisi. Oikeastaan eivät välitä kenestäkään kuin hetken aika (tylsä lelu, heitän pois). Miten luulette, että heidän lapsistaan voisi kasvaa hyvätapaisia ja psyykkisesti terveitä? Ne geenit...naiset ja teette vielä lisää noille miehille.

kun tavattiin ja uusperheenä oltu kohta 13v. Meillä on kaikki lapset psyykkisesti ja fyysisesti terveitä, ei ole ongelmia myöskään miehen exän kanssa, on mukava ihminen.

Onneksi on hyviäkin äitipuolia, mutta valitettavan harvassa. Tiedän yhden äidin jolla oman muksun ja yhteisen lisäksi miehenkin lapset mukana kerhoissa, menoissa jne, vaikkei siis mies olisi mukana. Kohtelee kuin omiaan, mm. kertoilee miehen lasten tekemisistä ja iloitsee oppimisista aivan samoin kuin omiensa. Lisäksi myös mies on oikea isä vaimon ed. suhteen lapselle, lapsi kutsuu miestä isäkseen. Ihana perhe, sydämeen mahtuvat kaikki lapset yhteisesti.



Ne jotka ette voi sietää miehenne lasta, miksi ette itse mene siksi aikaa muualle asumaan kun miehenne lapsi tulee? Menkää vaikka mummulaan tai ystäville. Parempi että ette ole sabotoimassa miehen ja hänen lapsensa välejä sairaalla asenteellanne. Näin saatte itse olla rauhassa ja miehen ja lapsen viettää rauhassa aikaa yhdessä.

että siellä kodissa sattuu asumaan myös minun lapsi, joka elää ihan omaa elämäänsä tämän lapsen vierailusta huolimatta, miksi minä häneltä riistäisin kaverit, harrastukset, arkisin koulun yms viemällä parinsadan kilometrin päähän mummolaan jotta mies saa viettää aikaa meidän kodissa sen hirviön kanssa?

Mies menköön muualle ja piste.

että siellä kodissa sattuu asumaan myös minun lapsi, joka elää ihan omaa elämäänsä tämän lapsen vierailusta huolimatta, miksi minä häneltä riistäisin kaverit, harrastukset, arkisin koulun yms viemällä parinsadan kilometrin päähän mummolaan jotta mies saa viettää aikaa meidän kodissa sen hirviön kanssa? Mies menköön muualle ja piste.

on saanut kasvatettua tuollaisen hirviön? ja jos ei ole kasvattanut, niin miten voit olla ihmisen kanssa joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvatukseen?

itse olen ollut aikoinani se lapsi tuollaisessa tilanteessa, että uusi vaimo ei voinut sietää äitiäni (ja siinä nimenomaisessa tapauksessa voin vannoa, että äitini ei ollut syypää mihinkään), ko. lehmällä oli vaan niin suunnattoman surkea itsetunto, että se piti sitten purkaa minuun. Eli kiitos tämän naikosen minä menetin isäni siinä 10 vuotiaana, tapasin tuon jälkeen hänet muutaman kerran.



Oon sanonut tämän täällä ennenkin, mutta sanonpa taas teille hyvät uusioäidit: huoria maailmasa riittää (eli te olette korvattavissa) mutta ihmisellä on vain yksi isä.

itse olen ollut aikoinani se lapsi tuollaisessa tilanteessa, että uusi vaimo ei voinut sietää äitiäni (ja siinä nimenomaisessa tapauksessa voin vannoa, että äitini ei ollut syypää mihinkään), ko. lehmällä oli vaan niin suunnattoman surkea itsetunto, että se piti sitten purkaa minuun. Eli kiitos tämän naikosen minä menetin isäni siinä 10 vuotiaana, tapasin tuon jälkeen hänet muutaman kerran. Oon sanonut tämän täällä ennenkin, mutta sanonpa taas teille hyvät uusioäidit: huoria maailmasa riittää (eli te olette korvattavissa) mutta ihmisellä on vain yksi isä.

kuvioissa silloin kun mies edellisestä liitostaan erosi? MIkä tässä kuviossa tekee minusta huoran? Lasta olen hoitanut kuin omaani ja työ kantaa hedelmää nyt nuoren ollessa 18v ja meillä on hyvät puhevälit ja nuori kertoo asioistaan minulle, vaikka en biologinen äiti olekaan.

miten uudet naiset täällä valittaa miehen lasten käytöstavoista? Sanotte että koti on teidänkin ja kumpa ex-suhteen lapsia ei tarvitsisi ikinä nähdä?



No jos se koti on kerran teidän, niin ettekö itse osaa laittaa niitä vekaroita kuriin? Itse sanoisin suoraan, että jos pikku mico ei tottele tämän kodin sääntöjä, ei pääse iskää tapaamaan tämän kotiin vaan tapaamiset on sitten kodin ulkopuolella.



Annatteko te niiden miesten olla ihan nössöjä ja lepsuja? Vai pelkäättekö että äijä lähtee, jos vaaditte järjestystä?



Miten sitten kasvatatte omat lapsenne, jos erolapset saa teillä hillua, ettekä saa niihin kuria? Hilluvatko omat lapsenne vieraisilla, kun ette ole näkemässä? Asutteko "miehellä" vai omassa kodissanne, jossa totellaan teidän sääntöjänne? Missä on vanhemmuutenne?



Meillä ei hypi yksikään lapsi miten huvittaa, koska säännöt on selvät: meillä ei kiljuta, ei syödä olkkarissa, totellaan molempia aikuisia ja lapset tietää sen. Hyvin menee, alussa oli nikottelua. Myöskään ex:naisen puheluita en kuuntele, koska tämä on minun kotini.



terv. äiti, ex-suhteen oma ja miehen oma sekä kolme yhteistä. Siis se, jonka täti kasvatti vieraat muksut ominaan tuolla toisessa ketjussa. Syyttömiä ne lapset on käytöstapojen puutteeseen, jos kukaan ei ole älynnyt vaatia!

kaiken sen aikuisten vallanhalun ja riitelyn keskellä!

Vaikka mies taikka eksä olisi osaltaan syyllinen tilanteeseen niin ei se siltikään oikeuta kohtelemaan lapsia huonosti! Ei mitkään selitykset mene tässä asiassa läpi! Miten jotkut ei voi tajuta tätä, en voi ymmärtää ja sitten vielä tekevät lapsia näiden vaikeitten kuvioiden sekaan... Halooooo, missä järki?

Minkätakia te kusipäät otatte miehen jolla on lapsia? Vituttaako kun lapsi on rakkaampi isälleen kun sinä tyttöystävänä.



Oksettavia lumppuja olette kaikki.

Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Äitipuolet ja isäpuolet kohtelevat joskus toisen kakaroita kuin koiria. Turha sitä päivitellä sen enempää. Kaikki eivät ole onneksi sellaisia luonteita, joioden rakkaus suuntautuu noin kapeasti.



Kehotan ennen uusperheen perustamista oiekasti pohtimaan tässä valossa uutta kumppania. Se voi muuten iten ihana vaan, mutta lasten kanssa itse paholainen.

Vain siksi, että äidin luo lapsi voi aina tulla, mutta isän luo pääsy on vain harvoina valittuina aikoina milloin nyt uudelle puolisolle sattuu sopimaan.

ja ihan turhaan sä äitipuolia vihaat, siinä tilanteessa on myös muita osapuolia, jotka siihen vaikuttaa. Mm katkera ex, joka ei hyväksy miehen uutta naista, vaikuttaa aika paljon, ja jos se katkera ex voisi käyttäytyä normaalisti, olisi helpompaa käyttäytyä sitä lastakin kohtaan normaalisti.

Luin noin 10 viestiä ja enempää en pystynyt.



Sitten nämä suPermammat tahtoo omia lapsia sen miehen kanssa, ja jos aikanaan eroavat valittavat aivan varmasti, kun eksä ei enää otakaan lapsia luokseen. Niin kaksinaamaista.



Naapurissani on perhe joissa miehen ensimmäinen lapsi asuu pääsääntöisesti isänsä kanssa. Ihana nähdä, että sille äitipuolelle lapsi on ihan yhtä rakas kuin omansakin.

et joutui olemaan eksän kans tekemisissä lapsen kautta joka kaiken lisäksi näyttää tuolta eksältä enemmän kuin mun mieheltä. Lopullinen päätös oli mun mieheni eikä minun! Et en mä kyl pelkästään meitä naisia ap syyttäisi. Loppupeleissä päätös on sen jonka on lapsetkin!

ja ihan turhaan sä äitipuolia vihaat, siinä tilanteessa on myös muita osapuolia, jotka siihen vaikuttaa. Mm katkera ex, joka ei hyväksy miehen uutta naista, vaikuttaa aika paljon, ja jos se katkera ex voisi käyttäytyä normaalisti, olisi helpompaa käyttäytyä sitä lastakin kohtaan normaalisti.

vai pitäisikö lapsen ruveta aikuisten ihmisten sillanrakentajaksi? Olkoot tilanne mikä vain, niin lapsi on aina lapsi, ei vastuunkantaja. Aikuisen on se ymmärrettävä

ja olen koittanut kovasti oppia pitämään lapsista ja jopa onnistunut siinä. Inhoa ja jopa vihaa aiheuttaa heidän äitinsä eli miehen ex. Yksikään tapaaminen ei koskaan suju aikataulun mukaisesti, aina pitää keksiä jotain "tule hakemaan lapset täältä, en ehdi tuomaan" ja sitten ei olekaan kiire. "lamppu on palanut, voitko vaihtaa" jne jne. Nainen myös vihaa minua avoimesti, on niin katkera erostaan että tilittää tunteitaan jopa lapsilleen. Tämän tiedän siitä, että lapset ovat välillä puhuneet, mitä äiti on sanonut ja mitä äiti ajattelee. Nainen myös jaksaa edelleen mustamaalata minua miehelleni, arvostelee ulkonäköäni (ei ole edes koskaan nähnyt minua) ja muuta ihan uskomattoman typerää. Yrittää siis käsittääkseni saada miehen takaisin, eikä vain suostu uskomaan ettei tule onnistumaan.



Minä en lapsille puhu pahaa heidän äidistään, ja yritän käyttäytyä mahdollisimman hyvin. Tiedän, ettei lasten ole siellä paras mahdollinen olla, joten pyrin omalta osaltani edesauttamaan sitä, että heillä on edes yksi koti missä on turvallista. Kärsivällisyys vaan loppuu kesken, kun lapset ovat täysin kasvattamattomia, käyttäytyvät ihan miten sattuu, eivät tottele mitään jne. Koita siinä sitten olla hymyssäsuin, kun periaatteessa tuntematon lapsi sotkee kotiasi, tuhoaa tavaroitasi ja huutaa minkä kerkeää.

"Mm katkera ex, joka ei hyväksy miehen uutta naista, vaikuttaa aika paljon, ja jos se katkera ex voisi käyttäytyä normaalisti, olisi helpompaa käyttäytyä sitä lastakin kohtaan normaalisti".

ja ihan turhaan sä äitipuolia vihaat, siinä tilanteessa on myös muita osapuolia, jotka siihen vaikuttaa. Mm katkera ex, joka ei hyväksy miehen uutta naista, vaikuttaa aika paljon, ja jos se katkera ex voisi käyttäytyä normaalisti, olisi helpompaa käyttäytyä sitä lastakin kohtaan normaalisti.

sen lapsen äiti sanois/tekis sulle mitä vaan. Lapsi ja äiti kun on eri ihmisiä ja normaali ihminen sen tajuaa.