Välit poikki veljen vaimoon?

Suutun aina uudestaan ja uudestaan siitä, miten veljeni vaimo käyttäytyy toistuvasti erittäin huonosti äitiäni kohtaan. Tätä on jatkunut vuosikaudet – hänen henkistä kasvuaan ja käytöstapojensa parantumista on odotettu rapiat 10 vuotta. Äitini auttaa veljeni perhettä milloin missäkin asiassa. On auttanut jo vuosia taloudellisesti, henkisesti ja amatööriterapeuttina, koska heillä ei ole aina mennyt kuin Strömsössä.



Kälyni ei tosiaankaan osoita kiitollisuutta, sanoin tai teoin, toisin kuin veljeni, ainakin toisinaan. Ei. Hän raivoaa milloin mistäkin, päin naamaa ja puhelimessa. Sairainta ovat törkyiset tekstiviestit, joita lähetetään mm. silloin kun hänellä on riitaa veljeni kanssa… Olin puhumatta kälylle n. vuoden tällaisten tempauksien takia. Käly on inhottava myös veljelleni, mutta hänellä on ollut vuosia aikaa jättää vaimonsa, joten eipä kuulu mulle. Äitini ei tuollaista kohtelua ole valinnut. Raivostuttavinta on, että kukaan ei tunnu vetävän hänelle rajoja, ja hän jatkaa tätä aina vaan. (Jos kys. henkilö tunnisti itsensä, niin tältä se näyttää toisesta näkövinkkelistä katsottuna!)



Liennytin suhteita, koska sekä minulle että veljelleni syntyi lapsi samoihin aikoihin. Nyt on taas ilmennyt sellaista käytöstä, että en ämmää kynnykseni yli halua enää ikinä - jälleen. Häät on tanssittu ja lasten nimijuhlat yms. vietetty. (Lapsia voi syntyä lisääkin, mutta sen näkee sitten). Hänen kanssaan ei tarvitsisi olla enää _missään_ tekemisissä? Serkut voivat tavata, jos veljeni tuo lastaan meille, mummolaan jne. Ei tässä ole hirveästi muutenkaan nähty viime vuosina, tuskin muuttuu lasten myötä ratkaisevasti.



Mitä mieltä olette? Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?