Jos psykoosista selvinnyt ei halua sukulaistensa apua, kuka auttaa kun kotiutuu?

toimeentultava, ei tässä nyt kukaan jouda kenenkään perään katsomaan, hyvä jos omien lapsien perään ehtii.

jos ihminen ei halua apua, niin ei häntä kukaan silloin voi auttaa.

Kysy sairaalan sosiaalityöntekijältä onko mitään apua/tukea kotiin saatavissa. Tuskin on, mutta tuo on se realistisin reitti hakea sitä apua.

psykoosi iskee, että sukulaisilla ei oo mitään asiaa mun hoitoneuvotteluihin tai mä kävelen niistä ulos.

Mua ei ainakaan auttanut kukaan, vaikka sukulaistenkin apu ois kelvannut.

sen kanssa voi tehdä sopimuksen, miten paljon apua tulee. Enimmillään kotona voi käydä kotish kolmesti päivässä. Tai voi sopia viikottaisesta käynnistä. Mutta sehän pitää itse maksaa, ei kuulu sairaalajakson hintaan.

Kyllä sut varmaan pakotetaan mielenterveystoimiston listalle erikoissairaanhoitajan juttusille. Käyt siellä kerran viikossa kuuntelemassa, kuinka hän surkuttelee oloasi ja paasaa sulle valheita sairaudestasi että saisi sut masentumaan ja toimintakyvyttömäksi. Koita jaksaa, sillä kun oot siellä istunut jonkin aikaa, saat Kelan hyväksynnän sille, että tarvitset oikean terapeutin.



t. been there, done that

Oli sairaalassa muutaman kuukauden ja oli kotiutettu, mutta sukulaisille ei oltu kerrottu kotiutuksesta. (Lähimmät sukulaiset olivat setä perheineen, kun äitinsä oli terminaalihoidossa itsekin.)



Oli kotiutunut ja kuollut sitten kotonaan nälkään. Kotiutumispapereissa oli merkintä : "Lähetetään toipuneena kotiin".



Kun sukulaiset saivat parin kuukauden päästä kuulla, että oli kotiutunut, menivät heti katsomaan ja sieltä löytyi huonossa kunnossa ollut ruumis.

Esim. ensi-ja turvakodista voi saada hyvän avun. suosittelen henk.kohtaisesti myös kristillisiä, sisäisen eheytymisen ja parantumisen kursseja, monet niistä eivät ole kovinkaan kalliita, ja niitä järkätään ympäri Suomea.

kotiutettiin ihan vaan olemaan omillaan. Ei mitään seurantaa tms.