Nyt se sit iski. Vauvakuume!

Viime syksystä oon pyörinyt vauvasivustoilla ja hypistellyt vauvanvaatteita marketilla ja muistella mille se tuntuis saada olla vielä kerran elämässään raskaana. Olen myös alkanut yrittää taivutella miestä lämpenemään ajatukselle.

Huoh! Tuskinpa tähän ainakaan parempaa lääkettä löydy, kuin tuo sanomasi. Saada joluksi vielä kerran se oma tuhiseva nyytti kainaloon.

ohi niin alkaako sit vielä kaduttamaan.



Kyllä ihmisen elämä on hankalaa ja epäreilua alusta loppuun saakka!



ap

Jotenkin tuntuu, että vois alkais kaduttamaan.

Siksi mä oisinkin heti valmis innolla yrittämään, jos mies ei vaan vielä empis ja sanois et katotaan vielä vuosi-kaksi. No on han se miehille helppoa sanoa noin, mut toista on meidän naisten kanssa. Eikähän se ole edes sanottua, että tultaisko raskaaksi, mutta oishan ainakin yritetty, eikä tarviis sitte vanhempana enää jossitella. Muutaman vuoden päästä kun se pelkkä yrittäminenkin on jo suuri riski naiselle ja etenkin sille mahdolliselle vauvalle.

Nyt sen kaiken vielä jaksais ja kestäis.

Pari päivää päiväkodin pienten ryhmässä uhmisten kanssa, taltutti moiset houreeni:)

että se vauva-aika kestää vain vuoden eli pitää haluta LAPSI eikä vauvaa...jokaisesta vauvasta kasvaa tinttaava uhmaikäinen ja veltto vihainen teini ;)

Minä se täällä vaan 47v ja vauvakuume "vaivaa":=))

ohi niin alkaako sit vielä kaduttamaan.

Kyllä ihmisen elämä on hankalaa ja epäreilua alusta loppuun saakka!

ap

Mikä tässä on hankalaa ja epäreilua? Se että elät länsimaissa ja sulla on mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä elämässäsi? Jos sun mielestä se on epäreilua, niin mitä sanot sille osalle maailman väestöä joka elää kurjuudessa? Niitä on määrällisesti vähän enemmän...

aika kermaperse-elämää ap jos toi on sun suurin ongelma!

Ei se kuume mihinkään häviä ja sitten aika menee ohi. Vauvat on ihania eikä lapsiaan koskaan kadu jälkikäteen.

Mulla itsellä viisi lasta ja sterilisaatio 32-vuotiaana, joten se ratkaisu tehtiin silloin ja sen takana olen vankasti edelleen.



Äitini, joka työskentelee vanhusten kodeissa, on kertonut, että moni vanha nainen, joka tuntee itsensä yksinäiseksi ja jolla on 1-2 lasta, jotka asuvat kaukana maailmalla, on todennut, että miksi niitä lapsia ei tullut tehtyä enemmän. Että olisihan niitä mahtunut heidän perheeseen.



Niinpä. Tehtyjä lapsia ei kadu, tekemättömiä useat katuvat.

Minulla on ollut jatkuva vauvakuume ja lapsikuume.



Kuusi lasta sain 17 vuoden aikana, kuopus syntyi kun olin 39v.



Ihanaa aikaa on ollut, miksi ei nelikymppisenä?

Mies taas tuumii ärsyttävästi, "ehkä sitte hiukan myöhemmin, jos...".

Mulla alkaa tuo aika vaan loppua tässä asiaa hieroessa. Niin ja hormonikierukan otatin pois jo kesällä, kun se tuli vanhaksi ja silloin mies oli jo sitä mieltä, että aletaan käyttää kumeja ja mietitään vielä hetki. No nyt meillä sitte edelleen mietitään.

# 2

Ei se kuume mihinkään häviä ja sitten aika menee ohi. Vauvat on ihania eikä lapsiaan koskaan kadu jälkikäteen.

Kyllä se vaan tuntuu siltä, että juna meni jo eikä tälle pysäkille enää pysähdy.



Mehän ollaan eläkeiässä kun lapsi lähtee kotoa opiskelemaan.