Harva taitaa tajuta nykypäivän työelämää.... siltä ainakin tuntuu..
Olen purnannut osalle ystävistäni väsymystä ja sitä kuinka flunssaa ei todellakaan saisi tulla. ( töissä hektinen projekti menossa) Saan osakseni vain kaikkitietävää " sen kun sanot ei" ja " pitää osata delekoida" + "kukaan ei ole korvaamaton" + "tuo on hullua, vaihda työpaikkaa" saarnaa. Juu, tiedetään; kaikki nuo pitää paikkansa mutta:
1) alalla ei ole Suomessa kuin yhtä hulluja paikkoja ja alanvaihto yli 40-v on mahdotonta. Työpaikkoihin valitaan vain kunkin alan kokemusta omaavia
2) kv-firmassa esimiesten ollessa ulkomailla on ihan sama miten Suomessa asioita on totuttu tekemään tai mitä TES sanoo tai edes mitä laki sanoo. Tällä hetkellä taistelen siitä, onko kohtuutonta että ihmisillä on 4 viikon kesäloma, pitäisi kuulemma pyytää jättämään lomat tänä vuonna lyhyemmiksi ( ilman korvausta). Purnaukseen ulkomaisten kohtuuttomista vaatimuksista vastataan " te olette niin kamalan hankalia ja kalliita ja teillä on liikaa lomia; jatkossa tänne ei voida mitenkään palkata ketään uutta kulujen takia" On todella iso uhka että työpaikat siirretään 1-5vuoden sisällä pois Suomesta kulujen takia enkä sitä nyt ainakaan halua yhtään nopeuttaa. Joten omat korvaamattomat ylityöt ja ylipitkät päivät ja ylimitoitetut tavoitteet ovat pikkujuttu kokonaisuudessa
3) Ei ole ketään jolle delegoida. Oma tiimi on täysin ylityöllistetty. Voin jättää tekemättä jotain mutta yleensä ne tulevat tehtäväksi jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ja vaikka ihmishenkiä ei töiden tekemättä jättäminen uhkaakaan; firman tulokseen se vaikuttaa nopeastikin. ---> entistä todennäköisempää että työpaikka siirretään muualle; jollekulle aasialaiselle joka tekee 24h työpäivää rutisematta
4) Asuntolainaa on vielä 4-5vuodeksi. Uutta työpaikkaa ei ihan äkkiä löydy mistään ja uudella alalla joutuisi aloittamaan palkkakehityksen siitä missä edellisen kerran oli 90-luvun alussa.
Joten kai vaan suljen suuni enkä edes puhu ystävilleni siitä että väsyttää; yhtään hyvää tarkoittavaa mutta saarnaavaa palautetta en vain jaksa. Joko selviän tästä tai sitten päädyn lataamoon/saa sydärin/syövän tms. ja kiire loppuu seinään; mutta millään työjärjestelyllä se ei muutu.
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (50)
Meillä on vain yksi elämä ja jokainen elää sen niinkuin haluaa. Jos haluaa väsyttää itsensä työllä, tai kuvitella olevansa korvaamaton aina sairastumiseen saakka, niin siitä vaan!
Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen, että kannattaisi sairastuttaa itsensä.
Tulee mieleen, että onko elämän muut osa-alueet silloin jotenkin arvottomia, kun työstä tulee kaikkein tärkeintä? Mites perheen hyvinvointi? Äiti aina stressaantunut ja väsynyt. Ei kuulosta kovinkaan mielekkäältä.
Minullakin on kokemusta tämmöisistä firmoista.
Yhdessä väännettiin kättä siitä saadaanko Suomessa pitää henkilöstön sosiaalitilat (=taukotilat, pukuhuoneet ja vessat). No, saatiin pitää kun henkilöstöosasto vetosi paikalliseen työlainsäädäntöön. Verhot kuitenkin veivät sosiaalitiloista pois. Hyvä etteivät sentää ovia vessoista.
Suurinta haittaa on kuitenkin aiheuttanut liiallisen byrokratian vaatiminen.
Toimintatavat ja rakentet piti vängällä muuttaa niin jäykiksi, että joustavuus katosi kokonaan.
Ja työn tuottavuus hidastui, kun joka asiaa piti perustella ja kirjallisia lupia pyytää ihan ihmeellisiin juttuihin.
Amerikkalaisten ja saksalaisten omistajien kanssa on tullut tämmöisiä kokemuksia.
kun palasin ä-lomalta töihin sihteerien työt oli siirretty virkamiehille ( kuten minulle)
- jos ei jaksa, niin virassa olevat varhaiseläkkeelle- nyt ei pääset edes burn outin takia- kiitos ministeri hyssällle
- eli on vaan painettavat tai rationalisoitava- kuten minä teen
eli teen tärkeimmät työt tosi hyvin, pyrin olemaan kaikkien omien esimiesten kanssa tosi hyvissä väleissä ja turhista kokouksista ja vapaaehtoisista projekteista nipistän
t. työelämssä 30 vuotta ollut av-mamma / asuntolainaa 15 vuotta eli eläkeikään asti jäljellä
The Dalai Lama was asked what surprised him most, he said "Man.
Because he sacrifices his health in order to make money.
Then he sacrifices money to recuperate his health.
And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present; the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, and then dies having never really lived."
samanlaista kyykytystä. pitää vaan löytää tukiverkosto- ja luottotyökaverita, joiden kanssa voi jakaa jaksamistaan
- ja vapaa-ajalla työ-gsm:t ja e-mailit kiinni, etteei stressaannu
ps ap olet vielä nuori- jaksamista!
kuin sähköjänis perheen eteen töitä
vanhaan työhöni niin kiintynyt, että kieli ruskeana stressaten olisin hommia tehnyt. Annoin oman panokseni ja tein hommani omaan tahtiin ja sanoin, että jos ei riitä niin antakaa kenkää. Välillä kertyi hommia siten ettei ehtinyt tehdä ja tosiaan delegoin muille.
Eikä tosiaan pelottanut työpaikan puolesta edes YT-neuvotteluissa, sillä on sitä ennenkin oltu työttömänä ja hyvin pärjätty.
Työttömänä oleminen on kurjaa, ystäväsi haluavat että arvostat sitä että on työpaikka. minun on pakko nyt 43 vuotiaana vaihtaa alaa, kyllä se vaan aina käy kyseeseen sekin vaihtoehto jos on noin tyytymätön kuin sinä.
ja kahvitauko kollegojen kanssa
t. 30 v työelämässä viihtynyt
Itse osaan ja sanon ei enkä tee ilmaista työtä. Joustan joskus tarvittaessa, mutta sen on oltava vastavuoroista. Eli jos työnantajalta ei löydy joustoa minun suhteeni, niin minäkään en jousta.
akateeminen työ on aivotyötä- ihan eri asia
ja uskot varmaankin siihen että voi raatamalla lykätä töpaikan menetystä. Sinulta voi todellakin mennä terveys. Pitää tehdä valintoja. Lisävaatimukset eivät koskaan lakkaa putoilemasta, voita ainoastaan itse päättää miten moneen syötettyyn hommaan tarraat.
Minulla on kevyt toimistotyö, kivat työkaverit j kotona olen virkeä ja jaksan puuhata kaikkea kivaa kun työ ei vie kaikkea. Asuntolainaa on ja piisaa, sitä maksetaan sen verran kuin raskitaan.
miksi uskot firman tuloksen olevan noin hengentärkeää, taidat olla lojaalimpi firmalle kuin se on sinulle.
Itse piiskasin itseni samanlaiseen liittoon missä olet nyt, uuvuin, masennuin ja olin 2 vuotta saikulla. Sitten vaihdoin työpaikkaa ja kaikki on nyt hienosti. Pitää uskaltaa hypätäkyydistä ajoissa.
Se on ihan oma valinta.
Minä tein näin, enkä ole katunut
Se on ihan oma valinta.
Minä tein näin, enkä ole katunut
oletko lainaton sinkku vai asutko maalla perityssä asunnossa?lumihanki ei houkuttele...
Tietenkin se vaatii kunnianhimon hillitsemistä, mutta mieluummin pidän elämäni tasapainossa kuin annan työlle kaiken. Palkka kuitenkin juoksee ja työ on mielekästäkin.
oletko lainaton sinkku vai asutko maalla perityssä asunnossa?lumihanki ei houkuttele...
asuntolainaa ei ole pakko maksaa pois kieli vyön alla.
Valintoja, valintoja, elämää voi muokata itselleen sopivammaksi. On muitakin vaihtoehtoja kuin itsensä hengiltä raataminen tai työttömyyys.
ei kaikki vain ymmärrä. Helppo sanoa että älä tee niitä hommia, mutta seurauksena on tosiaan potkut persuuksille.