Lue keskustelun säännöt.
Harva taitaa tajuta nykypäivän työelämää.... siltä ainakin tuntuu..
10.02.2012 |
Olen purnannut osalle ystävistäni väsymystä ja sitä kuinka flunssaa ei todellakaan saisi tulla. ( töissä hektinen projekti menossa) Saan osakseni vain kaikkitietävää " sen kun sanot ei" ja " pitää osata delekoida" + "kukaan ei ole korvaamaton" + "tuo on hullua, vaihda työpaikkaa" saarnaa. Juu, tiedetään; kaikki nuo pitää paikkansa mutta:
1) alalla ei ole Suomessa kuin yhtä hulluja paikkoja ja alanvaihto yli 40-v on mahdotonta. Työpaikkoihin valitaan vain kunkin alan kokemusta omaavia
2) kv-firmassa esimiesten ollessa ulkomailla on ihan sama miten Suomessa asioita on totuttu tekemään tai mitä TES sanoo tai edes mitä laki sanoo. Tällä hetkellä taistelen siitä, onko kohtuutonta että ihmisillä on 4 viikon kesäloma, pitäisi kuulemma pyytää jättämään lomat tänä vuonna lyhyemmiksi ( ilman korvausta). Purnaukseen ulkomaisten kohtuuttomista vaatimuksista vastataan " te olette niin kamalan hankalia ja kalliita ja teillä on liikaa lomia; jatkossa tänne ei voida mitenkään palkata ketään uutta kulujen takia" On todella iso uhka että työpaikat siirretään 1-5vuoden sisällä pois Suomesta kulujen takia enkä sitä nyt ainakaan halua yhtään nopeuttaa. Joten omat korvaamattomat ylityöt ja ylipitkät päivät ja ylimitoitetut tavoitteet ovat pikkujuttu kokonaisuudessa
3) Ei ole ketään jolle delegoida. Oma tiimi on täysin ylityöllistetty. Voin jättää tekemättä jotain mutta yleensä ne tulevat tehtäväksi jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ja vaikka ihmishenkiä ei töiden tekemättä jättäminen uhkaakaan; firman tulokseen se vaikuttaa nopeastikin. ---> entistä todennäköisempää että työpaikka siirretään muualle; jollekulle aasialaiselle joka tekee 24h työpäivää rutisematta
4) Asuntolainaa on vielä 4-5vuodeksi. Uutta työpaikkaa ei ihan äkkiä löydy mistään ja uudella alalla joutuisi aloittamaan palkkakehityksen siitä missä edellisen kerran oli 90-luvun alussa.
Joten kai vaan suljen suuni enkä edes puhu ystävilleni siitä että väsyttää; yhtään hyvää tarkoittavaa mutta saarnaavaa palautetta en vain jaksa. Joko selviän tästä tai sitten päädyn lataamoon/saa sydärin/syövän tms. ja kiire loppuu seinään; mutta millään työjärjestelyllä se ei muutu.
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (50)
työelämän raadollisuuden, ja kaikille olen sanonut että en aio mennä siiheh oravanpyörään, ja olen valinnut tekeväni vain osa-aikatöitä. kaikille tämä ei tunnu menevän jakeluun, ihmettelevät miksen ota vakituista virkaa. joo ei kiinnosta 3-vuorotyö, tällä hetkellä voin päättää otanko työvuorot vastaan vai en. ja voin muidenkin nuorten puolesta sanoa,(mitä jo koulussa sanottiin, olen viime keväänä valmistunut) että nykynuoret EI myy itteensä työlle, palkka ei ole ainut asia mikä saa nuoret töihin, vaan myös haasteet ja mielekkyys ( tätäkin joku pitää laiskuutena, mun mielestä hyvä vain kun itse ajattelevat)
nykynuoret tekevät, jos eivät saa haasteellista ja mielekästä työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhe-elämä kuormittaa jo itsessään, miksi ehdoin tahdoin hakeutuisin liian kuormittavaan työhön.
Minua huolestuttaa ap:n tekstissä se, että hän ei keksi mitään keinoa päästä kunnialla pois.
He eivät aina juokse rahan ja arvostuksen perässä, vaan viettävät mukavaa elämää.
En tarkoita niitä vanhempien elätettäviä peräkamarinuoria vaan sellaisia, jotka hankkivat rahaa juuri sen verran, että tulevat toimeen. Työtä tehdään sen verran, mitä elääkseen tarvitsee.
He eivät aina juokse rahan ja arvostuksen perässä, vaan viettävät mukavaa elämää.
En tarkoita niitä vanhempien elätettäviä peräkamarinuoria vaan sellaisia, jotka hankkivat rahaa juuri sen verran, että tulevat toimeen. Työtä tehdään sen verran, mitä elääkseen tarvitsee.
jos työ ei nappaa. Ei ole pelkoa elintason romahtamisesta ja työtä voi valita, koska työttömyyskorvaus on taattu. Itse olen hämmentyneenä katsellut, miten esim. kesätöihin ei muutama nuori jaksanut ekalla viikolla nousta ja sai sitten potkut. Kiltit vanhemmat sitten maksoivat sen kesätyö palkan, kunhan nuori tuli kastelemaan nurmikkoa pari kertaa viikossa. Kysin vanhemmilta, mitä nämä nuoret tekisivät, jos heidän vanhemmillaan ei olisi rahaa, niin nämä vanhemmat totesivat, että ainahan on toimeentulotuki.
Nämä tuet ovat kuitenkin aika uusi juttu. Suuret ikäluokat ovat tottuneet painamaan töitä niska limassa, kun tukijärjestelmä on ulottunut lähinnä heidän lapsiinsa. Nyt on tulossa työelämään ensimmäinen sukupolvi, jonka vanhemmatkin ovat olleet tukisysteemin piirissä jo syntyessään. Näillä ei ole kokemusta turvattomuudesta ja siitä, että työpaikka on elinehto.
Ikävä vain, että jo viiden vuoden päästä Suomi on erilainen maa kuin nyt. Emme selviä eläkkeistä emmekä muistakana tuista. Työpaikat siirtyvät muualle, joten onnellinen saa olla, jos ylipäätään on edes jotain töitä. Se nuori, joka on tottunut etsimään vain haasteellista osa-aikatyötä voi kyllä hämmentyä, kun rahaa ei tipu vanhemmilta, jotka rahoittavat nyt itse omia eläkepäiviään eikä köyhältä valtiolta vaan pitäisikin ihan itse saada ja pitää se työpaikka, laittaa itseään likoon ja sietää jopa niinkin vastemielistä asiaa kuin työaikoja. Siinä on vellipepuilla opettelemista!
Aina on vaihtoehtoja. Joko sitä tekee sellaista työtä, mitä pystyy tehdä, tai sitten ei tee. Jos ei jaksa yhtään mitään, niin aina voi vaikka tappaa itsensä. Valintoja, niitä on koko elämä täynnä.
Ja nyt joku heti valittaa että "joo, ei kaikki voi..." KAIKKI voi tehdä valintoja oman elämänsä eteen. IHAN KAIKKI!
Niin että pulinat pois ja otatte vastuun omasta elämästänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet palkkatyössä, jossa joudut jonkin verran ajattelemaan asioita myös yrittäjän näkökulmasta. Tuosta on kuitenkin vielä pitkä matka minun tilanteeseeni. Olen yrittäjä erittäin hankalalla alalla, jossa toimintaa pitää alkuvaiheessa vuosien ajan rahoittaa "omasta pussista", ennen kuin siitä tulee kannattavaa.
Luettelemasi ongelmat ovat minulle arkipäivää, mutta lisäongelmina on mm se, että kukaan ei maksa minulle automaattisesti palkkaa, ja yritykseni palkanmaksukyky on tällä hetkellä olematon. Lomia en voi pitää ollenkaan, ja jos joskus jonkun päivän pitäisinkin, niin lomakorvauksista ja sen sellaisista voin vain haaveilla! Työterveyshuolto ei myöskään pelaa, vaan julkisella puolella käyn tarvittaessa. Viikonloppuni ovat useimmiten ihan samanlaisia työpäiviä kuin viikonpäivätkin. Vastaan yrityksessäni itse aivan kaikesta. Ei ole erikseen toimitusjohtajaa, suunnittelijaa, tuottajaa, markkinointiosaajaa, palkanlaskijaa, myyntisihteeriä, manageria, hr-osaajaa jne. vaan kaikki tämä on omalla vastuullani ja minun pitää jotenkin onnistua tätä kaaosta hallitsemaan, vaikka tosiasiassa yhden ihmisen on lähes mahdotonta selviytyä kaikesta tästä.
Työntekijöiden palkkaamisessa on juuri nuo ongelmat, mitä luettelit: suomalainen työntekijä tulee aivan mielettömän kalliiksi. Siksi minun on ainakin toistaiseksi pakko teettää asioita muualla mahdollisuuksien mukaan. Muuten tuotteistani tulee niin kalliita, että niitä ei kukaan osta.
En kuitenkaan valita, koska ymmärrän että ihmisellä, varsinkin Suomessa, on aina vaihtoehtoja. Sinullakin olisi; esim. asuntosi myyminen ja muutto edullisempaan/vuokralle, mikä toisi sinulle taloudellista liikkumavaraa ehkä pitkäksikin aikaa. Minäkin voisin jättää yritystoiminnan ja alkaa vaikkapa Siwan kassaksi. Siinä työssä ei tarvitsisi kuvailemistasi asioista stressata, mutta se olisi sitten yksitoikkoisuudessaan toisella tavalla rasittavaa. Valitsen ennemmin sen, mitä nyt teen, ja jatkan niin kauan kuin pystyn. Tie päättyy joko onnistumiseen tai epäonnistumiseen, ja joudun päivittäin sietämään epävarmuutta siitä, miten tässä käy ja mistä saan toiminnan pyörittämiseen lisää rahaa kun nykyiset varat loppuvat.
Voin samastua tilanteeseesi siinä mielessä, että on paljon ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä kuinka rankkaa nykyajan työelämä voi olla. Tämä johtunee siitä, että kaikilla se ei ole näin rankkaa, vaan osalla asiat ovat oikeasti edelleen suunnilleen samalla tolalla kuin 1980-luvun työelämässä. Työelämää koskevat hyvinvointierot ovat 2000-luvun Suomessa levähtäneet todella suuriksi. Minun mielestäni se johtuu siitä, että joillakuilla on vahvat ammattiliitot, jotka painostavat työnantajilta omille jäsenilleen hyvät olot, vaikka varaa niihin ei oikeastaan olisikaan. Tämä pumpulissa eläminen sitten rahoitetaan kurjistamalla entisestään niiden oloja, jotka eivät ole näiden muutaman vahvan liiton jäseniä. Tämä on toki kärjistys, mutta uskon sen jossain määrin pitävän paikkansa.
Neuvoisin sinua olemaan valittamatta niiden kuullen, jotka eivät tilannettasi ymmärrä (tuskin tulevat koskaan ymmärtämäänkään ennen kuin sama osuu omalle kohdalle), ja etsimään ympärillesi ihmisiä jotka ymmärtävät. Kyllä heitäkin on! Voimia töihisi!
ap luulee, että vaihtoehtoja ei ole, eikä ota vastaan tietoa, että toisinkin voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos työ ei nappaa. Ei ole pelkoa elintason romahtamisesta ja työtä voi valita, koska työttömyyskorvaus on taattu. Itse olen hämmentyneenä katsellut, miten esim. kesätöihin ei muutama nuori jaksanut ekalla viikolla nousta ja sai sitten potkut. Kiltit vanhemmat sitten maksoivat sen kesätyö palkan, kunhan nuori tuli kastelemaan nurmikkoa pari kertaa viikossa. Kysin vanhemmilta, mitä nämä nuoret tekisivät, jos heidän vanhemmillaan ei olisi rahaa, niin nämä vanhemmat totesivat, että ainahan on toimeentulotuki.
Jos jokainen kansalainen saisi joka kuukausi saman (pienen) summan automaattisesti, mutta ei yhtään enempää, ja palkka tulisi täysimääräisesti itselle perustulon päälle (miinus verot), ihmisillä olisi paljon enemmän motivaatiota tehdä töitä.
Vanhempien antamalle avulle ei tietenkään voi mitään, mutta nämäkin onnettomat joutuisivat viimeistään vanhempien kuoltua miettimään, mistä saavat rahaa. Ja ehkä vanhemmatkin miettisivät tarkemmin, mitä opettavat lapsilleen, jos olisi tiedossa että 450,- kuussa on ainut raha mitä lapsi tulee yhteiskunnalta saamaan.
Matala perustulo ei myöskään maksaisi nykyistä systeemiämme enempää.
Mä kyllä luulen, että et saa vastakaikua kaikilta ystäviltäsi ap sen vuoksi, että monen uraa,myöskin taloudellisesti hyvin palkitsevaa, tekevän kokemus työmaailmasta on erilainen.
Ei kaikissa työpaikoismsa ole tuollaista. Myönnän, amerikkalaisten tyttärissä on usein työsuuntaista, mutta onhan sitä paljon muunlaisia firmoja ja toimialoja.
Luulen, että olet hiukan uupunut etkä sen vuoksi näe vaihtoehtoja urallesi ja työpaikallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toista työtä hakiessaankin tuntee itsekin, ettei ole mikään aarre työnhakijaksi.
Ystävät etsivät minulle uusia työpaikkoja, mutta en uskaltanut lähteä niihin hakemaan. Minulla oli ja on yhä sillä tavalla huono itsetunto, että uskon olevani huono työntekijä. Vaikka yritän parhaani, joudun todella ponnistelemaan, jotta työpanokseni olisi edes keskitasoa. Tuntui turvallisemmalta pysyä kuitenkin samalla työnantajalla.
Töitä tuli siihen aikaan joka tuutista. Ryhmän sihteerin virka lakkautettiin ja työt jaettiin meille, jotka teimme varsinaista hommaa. Muitakin töitä tuli lisää.
Siihen aikaan mieheni teki toisentyyppistä työtä ja sanoi minulle usein, että sinä et osaa delegoida. Hän neuvoi jakamaan työni muille. Koetin sanoa, ettei se onnistu, koska meillä kaikilla on töitä enemmän kuin ehtisimme tehdä: ei ole ketään, kelle ne voisi delegoida.
Jouduin lopulta sairaslomalle uupumuksen vuoksi ja olin pois muutaman kuukauden. Sen jälkeen tuntui ihanalta vaihtelulta päästä takaisin töihin. Työpaikallakin oli tapahtunut edistystä, oli alettu kiinnittää huomiota ihmisten jaksamiseen ja ilmapiiriin sekä työviihtyvyyteen.
Tuosta on nyt jo vuosia aikaa. Nyt samassa mestassa on toisenlainen ongelma. Isot organisaatiomuutokset ovat sekoittaneet systeemit. Koko ajan tulee lisää uusia ohjeita ja uusia ohjelmia, joita pitää opetella. Vaikka olen ollut samassa paikassa 20 vuotta, tuntuu, etten osaa mitään, koska koko ajan pitäisi oppia uusia asioita ja se opettelu pitäisi tehdä oma-aloitteisesti. Työtkin pitäisi ottaa tehtäväksi oma-aloitteisesti. Johtajat hoitavat lähinnä loma-anomuksia ja kirjaavat sairaspoissaoloja, siltä minusta ainakin vaikuttaa. Olen ihan pihalla ja tunnen itseni vanhaksi.
Miehelläni on nyt tällä kertaa menossa töissä se vaihe, että hänelle pukkaa töitä liikaakin. Vanhat jutut muistaen sanoin hänelle kiusallani, että sä et vain osaa delegoida töitäsi muille. Tiesin kyllä, että hänellä on sama tilanne kuin mulla silloin: ei vain ole ketään, kelle ne delegoisi.
Tsemppiä ap:lle, varo, ettet vedä itseäsi ihan loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo edellä kirjoittanut yrittäjä. Mietin, mitä itse tekisin asemassasi, jos olisin tosiaan ihan lopen kyllästynyt ja uupunut, eikä olisi toivoa tilanteen kääntymisestä parempaan. Jos tosiaan oman alasi työt ovat kaikki samanlaisia, alkaisin pohjustaa vakavissani alan vaihtoa. Toteutusvaiheet:
1. Ota selvää, mille alalle sovellut huomioiden persoonallisuutesi ja nykyisen koulutuksesi ja kokemuksesi. Voi olla, että jollakin alalla nykyinen tutkintosi ja kokemuksesi tarjoavat sinulle jopa etulyöntiaseman. Selviä mahdollisuutesi kouluttautua tälle alalle.
2. Mene pankkiin, kerro päätöksestäsi vaihtaa alaa ja esitä suunnitelma, miten ja missä aikataulussa sen toteutat. Sovi, että jos pääset kouluun, kasvattavat pankissa jäljellä olevan lainasi laina-aikaa niin paljon, että selviydyt lyhennyksistä aikuisopiskelijanakin. Myös pari lyhennysvapaata vuotta voisivat tulla kysymykseen.
3. Ala hakea valitsemaasi alan koulutukseen, ja selvitä mitä tukia saat aikuisopiskelijana - muista myös asumistuki, jota voit pienituloisena saada yhtiövastikkeeseen ja lainan korkoihin.
4. Kun pääset kouluun, odota että opintojen aloituspäivään on irtisanomisaikasi verran aikaa ja ota loparit työstäsi. Ota samalla käyttöön pankin kanssa tekemäsi diili. Laita lomarahat ja muut ylimääräiset säästöön pahan päivän varalle ja suunnittele miten saat tulevaisuudessa rahasi riittämään saamillasi tuilla.
5. Opiskele tehokkaasti ja hae osa-aikaisia alan töitä heti opintojen alusta alkaen. Hyväksy alussa kaikki saamasi mahdollisuudet hankkia kokemusta ja kartuttaa osaamistasi, myös ne huonommin palkatut. Ota kaikki mahdollinen irti pienistäkin pätkistä, joita voit varmaankin stressittömästi tehdä tiettyyn rajaan asti aikuisopintotukea menettämättä. Opiskelu tulee olemaan lasten leikkiä nykyiseen työhösi verrattuna, jos valitset itsellesi sopivan alan. Jos tunneilla tulee liian tylsää, voit ehkä ottaa mukaan läppärin ja etsiä töitä / kirjoitella hakemuksia samalla kun seuraat opetusta.
6. Valmistuessasi sinulla on kahden tutkinnon lisäksi jo kokemustakin uudelta alaltasi. Lisäksi sinulla pitkäaikaista kokemusta oikeasti rankasta työstä. Olet todennäköisesti saanut jonkin verran huilattua, ja pystyt työhaastatteluissa olemaan taas motivoituneen oloinen. Todennäköisesti olet aidostikin motivoitunut, koska tiedät hakeutuneesi alalle, jossa työskentely ei ole yhtä rankkaa kuin aiemmassa työssäsi. Osaat myös arvostaa saamaasi työpaikkaa. Työnantajat arvostavat aloitteellisuuttasi ja ongelmiin tarttuvaa asennettasi (olethan opiskellut uuden ammatin aikuisiällä lisätäksesi elämänlaatuasi). Minä ainakin mielihyvin palkkaisin tällaisen ihmisen yritykseeni, jos työntekijän voisin ottaa!
7. Tee ura- ja palkka kehityksestäsi realistinen ja tavoitteellinen suunnitelma sitten, kun alat hahmottaa mikä voisi olla uudessa työssäsi mahdollista. Toteuta suunnitelmaa käytännössä olemalla aktiivinen työnantajan suuntaan, kysymällä missä asioissa voisit kehittyä, ja pyytämällä itsenäisesti palkankorotusta tietyin väliajoin (esim. kerran vuodessa). Aseta tavoitteeksesi palkkataso, jolla selviydyt uudesta, pidennetystä lainanmaksusuunnitelmastasi ongelmitta ja käyttöösi jää sellainen määrä rahaa, minkä koet riittäväksi. Tämä määrä voi hyvin olla nykyistä pienempikin, jos käyt välillä opiskelemassa ja totut elämään vähemmällä rahalla.
Lopuksi: muista, että onnellisuus ei ole rahasta kiinni!
Vielä pitäisi keksiä mitä haluaisi tehdä/mihin kouluttautua. Yritysideoita olen pyörittänyt moneen suuntaan; mutta usko loppuu siihen että Suomessa ihmisillä varaa tulevaisuudessa ostaa mitään palveluita kun kellään ei ole enää töitä :(
Siinä mielessä potkut/nykyisen homman loppumien Suomessa ei ahdista loputtomasti; olen jo niin monta vuotta tiennyt että se päivä on edessä. Tänään tuntuu että rahastan nykyisessä paikassa niin pitkään kun palkka juoksee -lienee kyse maksimissaan vuodesta-/ yritämme saada asuntolainan maksettua pois ennen seuraavaa pahaa lamaa. Asuntoa emme halua vaihtaa halvempaan/pienempään; tämä talo on ollut yhteinen unelma ja toive.
Ap tänään aurinkoisemmalla tuulella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole kokenut tuon. Ihan normaalia työelämää nykyään
ei voi kun sanoa, että olen saanut lottovoiton työelämässä! Eikai ole mikään ihme jos lapsetkin voi huonosti, eihän tuollaisen työpaikkapaskan jälkeen voi jäädä tarpeeksi paukkuja lapsille ja kodille..Taitaa valitettavasti olla aika yleinen ilmiö. Onko todella niin, ettet pysty näkemään itseäsi missään muussa työssä? Kun hyviäkin työpaikkoja on vielä olemassa. Eikai hyvä palkkakaan voi olla tuon väärti?
ei ole oikeutta valittaa, jos ei itse ole valmis tekemään asioille mitään.
Itse osaan ja sanon ei enkä tee ilmaista työtä. Joustan joskus tarvittaessa, mutta sen on oltava vastavuoroista. Eli jos työnantajalta ei löydy joustoa minun suhteeni, niin minäkään en jousta.
Jos työpaikka menee alta, se on sen ajan murhe. Suomessa pärjää työttömyyskorvauksella. Aina voi opiskella uuden ammatin jne..
Itse opiskelen ansiosidonnaisella uuteen ammattiin ja vanhin porukastamme on 57 vuotias..
Ja sit kun tähän ylityöllistettyyn elämään lisää vielä pari lasta ja pitkät työmatkat, niin voi vittu mä olen kuollut.
Kavereilla tosin on kuulemma selkeästi rankempaa... En jaksa todellakaan enää avautua. Multa on kaikki ylimääräiset paukut loppunut, koska en jaksa enkä ehdi tavata ystäviäni enää. Saan siitä kuulla vain ihmettelyä ja taivastelut, ja olen kuulemma hieman tylsäkin. Joo.
Oikeesti, onhan se elämä jokaisella oman tuntuista eikä paskoja kokemuksia ja työn rankkuutta pitäisi vertailla, mutta voi vittu mulla kiehuu, kun muutama toveri on niin uupunut työstään, kun on ollut pari kahdeksan tunnin työpäivää viikossa. Tai yks, joka niinkun on tekevinään työtä koko ajan, mutta sen työ vaikuttaa enemmän harrastustoiminnalta eikä miltään pakolta. Palkkaa se ei juurikaan näistä hommistaan saa. Mut just tällä kaverilla on kaikista rankinta, kuulemma. (Eikä kenelläkään näistä ole lapsia hoidettavanaan, tiedän kyllä että olen itse myös valinnut lapset itselleni).
http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101714584465_tr.shtml
Sulla on vain tämä hetki, ei sitä velatonta aikaa 5v päästä ole kukaan taannut. Asua voi halvemmin, keskity olennaiseen, elämiseen!
Elämä on laiffii ; )
Ap:lle ymmärrän, itsellänikin on "raskas" työ.
Vastuu on iso, mun toimesta / toimimattomuudesta firma jos saa paljon rahaa tai häviää sitä.
Kaikki työpaikat eivät vain oel sellaisia, että no mitä väliä paikkoja, on eri asia olla jossain kaupankassalla kuin pyörittää ison firman rattaita. Ja usein on niin että se tieto ja taito, mikä mullakin on, on 15vuoden ammattitaidon ja kokemuksen tulos, sitä ei koulunpenkillä opi.
Munkin yksi kaveri on työssä paikassa, jossa on ihan sama tuleeko se töihin vai ei, joku muu tekee sen hommat, mulla taas kukaan muu ei osaa niitä tehdä... hitusen eroa.
Tsemppiä ap!!
älä hae työtä jota et nytkään jaksa, etsi jotain muuta.