Lue keskustelun säännöt.
raskaana olija, perehdy imetykseen!
10.02.2012 |
Itseäni on jäänyt kovasti harmittamaan, etten perehtynyt imetykseen ja sen ongelmien ratkaisuun jo raskausaikana. Imetys jäikin sitten 3 kuukauteen, koska käytin rintakumia ja maidon tulo väheni, + kun pääsin siitä eroon vauva sai tiheän imun kauden ja erehdyin antamaan korviketta. Lopuksi vauva ei enää suostunut rinnalle, kun oli tottunut pulloon.
Kannattaa tosiaan tutustua imetykseen jo etukäteen! Itse oli toiveissa imettää pidempään, ja ajattelin että synnärillä neuvovat. Mutta ei se niin mennyt.
Mahdollisen seuraavan kohdalla en suostu rintakumia käyttämään! Ja en erehdy korviketta antamaan, jos vain lapsi kasvaa ilman.
Kommentit (45)
Kuitenkin sekään ei välttämättä riitä ja imetys ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasyntynyttä pitää imettää noin kahden tunnin välein yötä päivää, jos haluaa imetyksen onnistuvan ja vauvan kasvavan.
Etkö ole koskaan kuullut lapsentahtisuudesta? Rinnat tuottavat maitoa sen verran kuin lapsi tarvitsee. Jos lapsi nukkuu 6 h, niin rinnat osaavat tuottaa maitoa sen verran.
ei paljoa tekemistä minkään perehdytyksen kanssa. Mulla 2 lasta enkä ole pystynyt imettämään. Monet itkut itketty kun en pysty edes omia lapsiani ruokkimaan. Joillakin se EI VAAN ONNISTU
Kumma kyllä synnytysvalmennuksessa ei käsitelty imetystä lainkaan. Siitä jäi se kuva että ainoa ongelma on päättää VIITSIIKÖ imettää vai ei. Mitään tekniikkoja tai mahdollisia ongelmia ei käyty läpi. Imettäminen ei ole ihan yksinkertaista ja imetysopastus voi synnärillä olla aivan surkeaa.
Omassa tapauksessani imetyksen pilasi melkein se, että vauva oli aivan liian kaukana nännistä. Veri vaan tirsui nänneistä, kysyin hoitsuilta useaan kertaan että onko imuote oikein vai ei. On on oli vastaus, ja koeta kestää. Noh, kestin kunnes nännit oli yhtä kipeää rupea ja toisesta nännistä katosi melkein puolet, ja tämä tarina on tosi! Tilanne rupesi paranemaan sillä sekunnilla kun tajusin että vauvan pitää olla todella lähellä nänniä, aivan kiinni äidin omassa kehossa. Ja suorassa. Kukaan ei syynärillä tätä mulle kertonut, kaikki pällisteli vain sitä imuotetta. Tajusin asian vasta kun kaivoi epätoivon vallassa äitiyspakkauksen imetysoppaan esiin. Toki olin sen lukenut suurin piirtein läpi heti pakkauksen saatuani, mutta eihän sitä sitten enää muistanut h-hetkellä.
kun kotiuduimme synnäriltä, eikä imetys oikein sujunut. Hänen käynnistään oli kyllä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan vasta sitten, kun imetys on meneillään. Teoria on aivan toista kuin käytäntö ja jokainen lapsi yksilö.
on, että etukäteen oli tosi vaikea valmistautua oikeaan imetykseen. Kuulihan sitä kaikki lätinät lapsentahtisuudesta yms. muttei kukaan kertonut niistä lukuisista ongelmista, joita siinä voi tulla/ tulee. Eikä ite osannut kysyä, oikeastaan mitään.
Imetys on mun mielestä täyttä työtä, erityisesti ekat kuukaudet. Meillä erityisesti kakkonen sai hirveitä rintaraivareita, kum meikän tisseissä on tämmönen tekovika, että maidon heruminen alkaa niiiiiin hitaasti. Lapsi suostui imemään niin että hyppyytin sylissä ja kävelin, tätä kesti useita viikkoja.
Synnyttäneiden vastaanotto-osastolla imetysneuvonta oli sitä, että joku pisti vauvan tissille ja kattoi, että joo, oikea imuote. Olis kai sitä enemmänkin saanut, muttei niitä justiin näyttänyt kiinnostavan.
Että todellakin, haastatelkaa kaikki lähiympäristön imettäneet äidit. Mutta ennen kaikkea luottakaa itseenne. Se on paras lähtökohta imetykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ennen raskautta (olin 29 v) sellainen käsitys, että kaikki menee luonnostaan hyvin. Niin menikin.
Mun nännit oli nii matalat, että käytin alkuun noin 1 kk ajan rintakumia esikoisen kanssa ja sitten pääsin siitä eroon. Oli näin mukavampi imetellä esim. julkisilla paikoilla. Puollon käyttöön sain myös opetettua esikoiseni, jotta pääsin omiin menoihini silloin tällöin.
Kakkonen ei suostunut ottamaan rintakumista, vaikka tois mielelläni olisin sitä käyttänyt, koska ote oli niin tiukka, että mulla nousi aina kyyneleet silmiin (j atuntui varpaissa asti). Tämä suloisuus ei myöskään koskaan suostunut ottamaan pulloa. Olin siis täysin kiinni hänessä ;)
Molemmat tytöt saivat pullosta lisämaitoa synnärillä pari kertaa, kun tisuttelujen jälkeen itku jatkui. Kotona nämä lapset ovat olleet todella tyytyväisiä, hyvin nukkuvia ja imetin molempia 1 v ikään asti (tämä ei ollut mikään tavoite).
Tässä neuvo, josta kannattaa ottaa vaarin:
Täyttäkää pakastimenne ruualla ja muistakaa syödä hyvin ensiviikkoina synnhtyksen jälkeen, myös lämmintä ruokaa! Juokaa paljon, mutta VÄLTTÄKÄÄ kofeiinipitoisia juomia (kahvi, coca-cola yms.). Mulla ainakin vauvat virkistyivät heti ko. juomista.
Olin pitkään saikulla esikoista odottaessani, ja sinä aikana seurasin mm. imetystukilistaa tiiviisti. Olisin synnärillä heti ensi-imetykselle saanut rintakumin matalien nännien vuoksi. Kätilö lähti niitä hakemaan vilkaistuaan rintojani, mutta onneksi tiesin miten lapsi autetaan rinnalle, ja vauva imi jo täyttä päätä kun kätilö tuli takaisin. Luoja tietää mitä imetyksestä olisi tullut jos vauva olisi heti tottunut rintakumiin, rinnat eivät olisi saaneet kunnolla stimulaatiota ja minä olisin kyllästynyt rintakumien kanssa pelaamiseen ensimmäisten kuukausien aikana...
Todella suosittelen tiedon hankkimista etukäteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse onnistuin imettämään noin 4 kk, joista osan vain osittain. Sain rintatulehduksen kun vauva oli n.1,5kk vanha. Siitä lähti vaikeudet! neuvolassa varoiteltiin kyllä rintatulehduksesta, mutta kukaan ei selvästi sanonut, mistä se tulee!! Olipa hyvä siinä sitten varoa..
Eli menin sitten lenkille liian vähissä vaatteissa (normaalit lenkkivaatteet), ja istuin ystäväni kanssa vielä ulkona sen jälkeen. Ei tullut mieleenkään että se olisi paha, olihan tosi lämmin kevätpäivä.
Tässä myös yksi vinkki: kannattaa käyttää esim. jotain fleecekankaan palasta rintojen suojana. Itse laitoin jopa kesällä raskausajan masutuubin liivien päälle, ja liivien ja tämän masutuubin väliin kankaanpalan. Fleecekangas oli hyvä.
Tämä siis vasta sen jälkeen, kun olin tajunnut miten herkästi rintatulehdus tulee.
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä, että joissakin jutuissa ei oikeasti kovin paljon neuvota. Sitä on sitten ihmeessä siinä tilanteessa, kun pitäisi osata.
Parasta on kai ottaa sopivan rennosti, luottaa itseensä, ja tosiaan syödä hyvin! Ja juoda paljon. Välttää stressiä ja turhia kotitöitä, tms. Itsellä myös nousi salakavalasti paino ainakin 5kg, kun en jaksanut tehdä ruokaa ja oli pakko syödä valmisruokia myös. Normaalisti niitä en paljon syö.
Ehkä nyt toisen kohdalla sitten sujuu paremmin. Täytyy toivoa, ettei se rintatulehdus uusi, tuppaa kuulemma herkemmin tulemaan jos on jo kerran ollut.
Yritin ensin pärjätä jollain lindexin ruikuilla mutta olotila parani tuhat prosenttia kun ostin uudet kunnolliset tukevat liivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rintatulehdus ja kakkosen kanssa kerran. Kävin tosiaan esikoisen aikana mammografiassa, kun ihmettelin niin niitä tulehduksia. Mulla on ain atullut maitoa hirveesti ja se pakkaantuu tosi helposti, josta tuo ikävä rintatulehdus.
Kun oireet (korkea kuume, kipu) tulee, heti vaan Buranaa naamaan ja antibioottia hakemaan, ei kannata pitkittää. Mulla ei ainakaan lämpimtä suihkuttelut ja kuumat kääryleet auttaneet mitään.
Mun rinnat paisuu aina imetyksen aikana varmaan 2 1/2 kertaisiksi ja maitoa valuu yötä päivää ensimmäiset 2 kk.
Itse onnistuin imettämään noin 4 kk, joista osan vain osittain. Sain rintatulehduksen kun vauva oli n.1,5kk vanha. Siitä lähti vaikeudet! neuvolassa varoiteltiin kyllä rintatulehduksesta, mutta kukaan ei selvästi sanonut, mistä se tulee!! Olipa hyvä siinä sitten varoa..
Eli menin sitten lenkille liian vähissä vaatteissa (normaalit lenkkivaatteet), ja istuin ystäväni kanssa vielä ulkona sen jälkeen. Ei tullut mieleenkään että se olisi paha, olihan tosi lämmin kevätpäivä.Tässä myös yksi vinkki: kannattaa käyttää esim. jotain fleecekankaan palasta rintojen suojana. Itse laitoin jopa kesällä raskausajan masutuubin liivien päälle, ja liivien ja tämän masutuubin väliin kankaanpalan. Fleecekangas oli hyvä.
Tämä siis vasta sen jälkeen, kun olin tajunnut miten herkästi rintatulehdus tulee.
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä, että joissakin jutuissa ei oikeasti kovin paljon neuvota. Sitä on sitten ihmeessä siinä tilanteessa, kun pitäisi osata.Parasta on kai ottaa sopivan rennosti, luottaa itseensä, ja tosiaan syödä hyvin! Ja juoda paljon. Välttää stressiä ja turhia kotitöitä, tms. Itsellä myös nousi salakavalasti paino ainakin 5kg, kun en jaksanut tehdä ruokaa ja oli pakko syödä valmisruokia myös. Normaalisti niitä en paljon syö.
Ehkä nyt toisen kohdalla sitten sujuu paremmin. Täytyy toivoa, ettei se rintatulehdus uusi, tuppaa kuulemma herkemmin tulemaan jos on jo kerran ollut.
Se nyt on viimenen asia josta kannattaa stressata. Jos onnistuu niin hyvä, arki helpottuu huomattavasti kun ruoka on aina mukana sopivan lämpöisenä. Jos ei onnistu niin hyvä, pullon saa lämmitettyä lähes kaikkialla jollakin konstilla. Imetys on luonnollinen asia, josta hihhulit on tehneet jonkinlaisen hyvän-äitiyden-mittarin. Paskat se mitään todista äitiyden laadusta, se on syöttämistä.
Esikoista imetin alle kolme kuukautta, olosuhteet eivät olleet suopeat imetykselle.
Voin sanoa rehellisesti, että ei ole missään vaiheessa ottanut pattiin/harmittanut/kaduttanut/vaivannut mieltä millään laatua.
Se nyt vaan oli yksi asia elämässä joka ei mennyt niinkuin oletti.
Kuopusta imetin päälle vuoden ja se oli ihan mukavaa, mutta edelleenkään en saanut tunnontuskia esikoisen takia.
Imetys ei todellakaan ole se äitiyden mittari. Siitä ei saa tulla suoritusta. Ja niin siinä käy jos kokee asian sellaiseksi, mitä pitää prepata ennen lapsen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siltikään se ei onnistunut. VAATIKAA synnärillä, että imetyskoulutuksen saanut hoitaja auttaa, mulla ne vain kattoi päältä, että joo imuote on kunnnossa, eipä ollut.
Neuvolassa ei osattu auttaa, ei imetystukiäiti eikä maksullinen imetysneuvoja.
Tulee kaikenlaisia mutkia matkaan, niistä joko selviää tai sitten ei.
Jaa. Oonko mä nyt sitten ainoa, joka vaan nosti vastasyntyneen syliin, tissi suuhun ja hän söi. Siinä mitään apuja tarvittu. Sai myös tuttelia alusta asti, sain minäkin joskus nukkua kun isä heräs syöttämään. Molemmat kelpas, imetyksen lopetin kokonaan kun poika 1kk, on ne korvikkeet vaan niin paljon kätevämpiä. Terve ja reipas pikkumies kasvoi :)
Jaa. Oonko mä nyt sitten ainoa, joka vaan nosti vastasyntyneen syliin, tissi suuhun ja hän söi.
Mullakin kaksi lasta on osanneet heti synnytyssalissa imeä. Mutta sitten taas ystävättäreni tytär ei koskaan oppinut kunnolla, ei vaan osannut. Ja imetys kaatui juurikin noihin rintakumeihin, koska maitoa tuli hitaasti (rinta ei saanut tarpeeksi stimulaatiota kumien takia), vauva turhautui ja alkoi raivota rinnalla. Tähän sitten vielä välttämätön lisämaidon tarve kasvun takia ja avot, se oli siinä. Vauva ihastui tuttipulloon ja imetys oli ohi. Ystävälleni tämä oli kova paikka, koska olisi halunnut imettää.
Jaa. Oonko mä nyt sitten ainoa, joka vaan nosti vastasyntyneen syliin, tissi suuhun ja hän söi. Siinä mitään apuja tarvittu. Sai myös tuttelia alusta asti, sain minäkin joskus nukkua kun isä heräs syöttämään. Molemmat kelpas, imetyksen lopetin kokonaan kun poika 1kk, on ne korvikkeet vaan niin paljon kätevämpiä. Terve ja reipas pikkumies kasvoi :)
meillä osasi myös imeä salista lähtien.
ongelmat tulikin vastaan sitten 2kk kohdalla, kun sai välillä maitoa pullosta ja alkoi tykätä siitä liikaa...
Jaa. Oonko mä nyt sitten ainoa, joka vaan nosti vastasyntyneen syliin, tissi suuhun ja hän söi. Siinä mitään apuja tarvittu. Sai myös tuttelia alusta asti, sain minäkin joskus nukkua kun isä heräs syöttämään. Molemmat kelpas, imetyksen lopetin kokonaan kun poika 1kk, on ne korvikkeet vaan niin paljon kätevämpiä. Terve ja reipas pikkumies kasvoi :)
ryömi jo salissa rinnalle ja alkoi heti imeä kunnollisella otteella ja osasi homman siitä lähtien, ei mitään ongelmia. Toka lapsi sen sijaan syntyi etuajassa parikiloisena eikä osannut tai jaksanutkaan imeä. Hänen kanssaan kaikista imetysoppaista oli paljon apua. Lopulta en sitten imuoteongelmien vuoksi onnistunut häntä ikinä täysimettämään ja osittainkin vain 3kk. Mutta ilman oppaita ei olisi onnistunut noinkaan pitkään.
meillä imetys meinasi tupata siihen, kun käytin rintakumia ja maidon tulo väheni. Annettiin jonkun aikaa korviketta, sitten kokenee imettäjän neuvosta opettelin imettämään ilman rintakumia. Ja kas, maitoa riitti taas! Imetin sitten täysimetyksellä 6kk ja edelleen imetän, lapsella ikää 1v 2kk.
Minä kannustan kyllä ihan perusasiat lukemaan ennalta, ettei tule turhaa annettua korviketta vain koska vauva haluaa olla koko ajan rinnalla (meillä ainakin tämä oli yksi syy)
rintatulehduksilta oon onneksi välttynyt! mutta olen kyllä yrittänyt saada rinnat aina tyhjiksi siinä vaiheessa kun ne alkaa pakkautumaan. Ihan pumpannut maidot viemäriin, ja sitten vielä imettänyt lapsen, en sitten tiedä onko se oikea tapa mutta minulla toiminut.
neuvolassa puhuttu juurikaan imetyksestä. Äitiyspakkauksen esitteestä jotain opettelin. Ekaa lasta jouduin syöttämään aina iät ajat, ja vasta toisen myötä tajusin, että olipa ollut hidasta puuhaa. Toisen kanssa tuli rintatuledukset. Mutta kaiken kaikkiaan imetykset sujuivat tosi hyvin. Olen sitä mieltä, että perustiedot kannattaa hakea ja ottaa valmiiksi ylös vaikka jonkun imetystukihenkilön (vai mitä nyt ovatkaan nimeltään) puhelinnumero. Muuten olen onnellinen, että sain esikoiseni aikana, jolloin imetys ei vauvalehtien mukaan ollut vielä niin valtavan vaikeaa kuin nykyisin! Tieto lisää tuskaa.