mies huutaa

Mutta noin varsinaisesti, et voi ukkoasi muuttaa. Muuta oma toiminta sellaiseksi että jaksat. Esim. sen puhelun katkaiset heti ko huuto alkaa. Kotona huudat takas, meet toiseen huoneeseen tai pistät sormet korviin. Pidä vaikka eareita taskussa ja survo korviin aina ko alkaa huutamaan. Typerää, mutta josko se ukkokin siitä huomais jotain... nalkutuksella ei muutu.

nalkuta, inhoan nalkuttamista, meillä mies harrastaa sitä



itse en ala huutaa, minusta on lapsellekin tarpeeksi kestämistä siinä että toinen huutaa



jos katkaisen puhelun niin suuttuu silmittömästi, saattaa myös esim. vaatia huomiotani kun katson vaikka televisiota, mutta jos minä menen jotain asiaa toimittamaan kun itse katsoo vaikka urheilua, niin taas huutaa kuin hinaaja



mä olen ajatellut että jatkossa ilmoittaisin vain että en aio keskustella sun kanssa jos et lakkaa huutamasta



noi earit vois kyllä ottaa käyttöön :D



ap

sama täällä. Kai siihenkin on jo vuosien (16) aikana tottunut, mutta kyllä ajattelen ettei se normaaliakaan voi olla.



Mies on kyllä sairastanut aikanaan masennuksen, mutta ei sekään voi syy olla.

Mies on kyllä sairastanut aikanaan masennuksen, mutta ei sekään voi syy olla.

sama tausta, ja joskus tuntuu että jotenkin mies vieläkin sen varjolla jotenkin "saa" olla hermoheikko

itselläni on kauhean vaikea tilanne, kolme läheistä ihmistä omassa suvussani sairastaa henkeä uhkaavaa sairautta, ja joskus tuntuu että tekisi mieli sanoa miehelle että kiskopa se pää sieltä navastasi ulos ja katsele ympärillesi

ap

ihminen yleensä huutaa, jos kokee ettei tule kuulluksi.

Samasta syystä ihminen nalkuttaa.



Kokeile peilaavaa kuuntelua.

"V*tuttaa oikein kunnolla, kun pomo ei vaan ***kele tajua!!!"

"Varmasti ottaa päähän, jos se ei tajua, varmasti v*ituttaa."



Mitäpä sitä enää huutamaan, kun se kelle puhuu, peilaa sanomani asiat takaisin.

Mies on kyllä sairastanut aikanaan masennuksen, mutta ei sekään voi syy olla.

sama tausta, ja joskus tuntuu että jotenkin mies vieläkin sen varjolla jotenkin "saa" olla hermoheikko itselläni on kauhean vaikea tilanne, kolme läheistä ihmistä omassa suvussani sairastaa henkeä uhkaavaa sairautta, ja joskus tuntuu että tekisi mieli sanoa miehelle että kiskopa se pää sieltä navastasi ulos ja katsele ympärillesi ap

ajattelen minäkin. Mielestäni mies on melko lailla itsekäs.

Kun häntä vituttaa, pitää kaikkien olla ihan hiljaa eikä ainakaan ärsyttää lisää. Itse en enää jaksa näitä vitutuksia kovin vakavasti ottaa, niitä on niin usein.

Mies sanoo, että hänellä on kaikki aina huonosti, pienimmätkin vastoinkäymiset ovat kuulemma "lisää paskaa kintaille".

Hän ei vaan näe mitään hyvää elämässään, muuten kuin joskus harvoin ja silloinkin odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi.

Peruspessimisti, ikävä kyllä, itse olen täysin erilainen. Mies ei suhteen alkuaikoina kuitenkaan ollut noin synkkä, vaan tämä asenne on voimistunut vuosien myötä.

en vaan jaksais aikuiselta mieheltä tollasta käytöstä

sitä mieltä, että jos olen selkeästi toistuvasti sanonut, että mä kuuntelen sua kyllä jos et huuda, niin mun ei tarvisi lähteä tuollaiseen apinamaiseen toisteluun että joo varmasti sua nyt vituttaa



minusta tämä on opeteltu tapa, josta olisi korkea aika päästä eroon



ap

sitä mieltä, että jos olen selkeästi toistuvasti sanonut, että mä kuuntelen sua kyllä jos et huuda, niin mun ei tarvisi lähteä tuollaiseen apinamaiseen toisteluun että joo varmasti sua nyt vituttaa minusta tämä on opeteltu tapa, josta olisi korkea aika päästä eroon ap

Joo, sori. Ajattelin, että saattaisit haluta kokeilla jotain muuta kuin kiristämistä (=kuuntelen jos et huuda), mutta olin väärässä.

Taidat olla niitä naisia, joilla on oma eropäätös on takataskussa valmiina, ja odotat vain, että mies teke riittävän ison virheen, että voit hyvällä omatunnolla lähteä liitostasi.

Ja kun sitten lähdet, omatuntosi ei edes kolkuta, koska "olethan todella yrittänyt kaikkesi, viimeiseen pisaraan asti". Niin kiristämällä puolisoa, joka kokee ettet kuuntele ja pane painoa hänen huolilleen.

sitä mieltä, että jos olen selkeästi toistuvasti sanonut, että mä kuuntelen sua kyllä jos et huuda, niin mun ei tarvisi lähteä tuollaiseen apinamaiseen toisteluun että joo varmasti sua nyt vituttaa minusta tämä on opeteltu tapa, josta olisi korkea aika päästä eroon ap

Joo, sori. Ajattelin, että saattaisit haluta kokeilla jotain muuta kuin kiristämistä (=kuuntelen jos et huuda), mutta olin väärässä.

Taidat olla niitä naisia, joilla on oma eropäätös on takataskussa valmiina, ja odotat vain, että mies teke riittävän ison virheen, että voit hyvällä omatunnolla lähteä liitostasi.

Ja kun sitten lähdet, omatuntosi ei edes kolkuta, koska "olethan todella yrittänyt kaikkesi, viimeiseen pisaraan asti". Niin kiristämällä puolisoa, joka kokee ettet kuuntele ja pane painoa hänen huolilleen.

anteeksi etten huomannut tätä tässä ketjussa sanoa: minä olen yrittänyt tätä

olen yrittänyt vastata empatialla, olen yrittänyt niin pirusti, ja on yrittänyt minua ennen hänen äitinsä ja siskonsa

se on vain ruokkinut tätä huutamisen kierrettä, ja em. äiti ja sisko eivät enää jaksa kuunnella, lyövät luurin korvaan kun huuto alkaa

jos mulla olisi avioeropaperit takataskussa, niin mitä veikkaat, olisinko yrittänyt 15 vuotta ja edelleen miettisin keinoja hoitaa tätä asiaa?

oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että jos toisella on tapa jota toinen ei enää siedä, niin siinä sietämättömyydessä on vika?

mun mies HUUTAA joka asiasta niin että meillä usein sitten itkee vaimo ja lapsi kun mies on niin ilkeä ja pahasanainen, ja vika on siis minussa? ja mies oikeassa kun katsoo että hänellä on oikeus nyt vain olla se huonohermoinen huutaja?

ap

sitä mieltä, että jos olen selkeästi toistuvasti sanonut, että mä kuuntelen sua kyllä jos et huuda, niin mun ei tarvisi lähteä tuollaiseen apinamaiseen toisteluun että joo varmasti sua nyt vituttaa minusta tämä on opeteltu tapa, josta olisi korkea aika päästä eroon ap

Joo, sori. Ajattelin, että saattaisit haluta kokeilla jotain muuta kuin kiristämistä (=kuuntelen jos et huuda), mutta olin väärässä. Taidat olla niitä naisia, joilla on oma eropäätös on takataskussa valmiina, ja odotat vain, että mies teke riittävän ison virheen, että voit hyvällä omatunnolla lähteä liitostasi. Ja kun sitten lähdet, omatuntosi ei edes kolkuta, koska "olethan todella yrittänyt kaikkesi, viimeiseen pisaraan asti". Niin kiristämällä puolisoa, joka kokee ettet kuuntele ja pane painoa hänen huolilleen.

anteeksi etten huomannut tätä tässä ketjussa sanoa: minä olen yrittänyt tätä olen yrittänyt vastata empatialla, olen yrittänyt niin pirusti, ja on yrittänyt minua ennen hänen äitinsä ja siskonsa se on vain ruokkinut tätä huutamisen kierrettä, ja em. äiti ja sisko eivät enää jaksa kuunnella, lyövät luurin korvaan kun huuto alkaa jos mulla olisi avioeropaperit takataskussa, niin mitä veikkaat, olisinko yrittänyt 15 vuotta ja edelleen miettisin keinoja hoitaa tätä asiaa? oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että jos toisella on tapa jota toinen ei enää siedä, niin siinä sietämättömyydessä on vika? mun mies HUUTAA joka asiasta niin että meillä usein sitten itkee vaimo ja lapsi kun mies on niin ilkeä ja pahasanainen, ja vika on siis minussa? ja mies oikeassa kun katsoo että hänellä on oikeus nyt vain olla se huonohermoinen huutaja? ap

varmaan omaa kokemusta asiasta. Mun on pakko sanoa, että erosin viime vuonna, ja yksi syy oli tämä huutaminen ja karjuminen, toinen nuukuus ja uskottomuus. Mutta ennen uskottomuuden paljastumista mietin jo vakavissani eroa tän huutamisen vuoksi. 14 vuotta sitä siedin, välillä mies rauhoittui, sitten taas oli huonoja kausia. Tapa periytynyt hänen omalta isältään, joka mm. karjui, huusi ja löi nyrkillä omaa lastaan.

Ja kokeilin kaikki konstit, yritin saada miestä myös terapeutille juttelemaan, ymmärsin, kuuntelin, mutta kun mikään normaali puhe ei tehonnut. Mulle, lapsille raivoaminen oli hirveän väsyttävää. Minusta se on henkistä väkivaltaa, vaikka se ei olisi nimittelyä. Muutkin ulkopuoliset todistivat sitä huutamista, ja heistä se oli todella pelottavaa ja järkyttävää.

Lapset ei uskaltaneet kertoa asioitaan isälle, kun se kuitenkin huutaa.

Nyt meillä on rauha, ja jos ex huutaa puhelimessa, suljen luurin heti. Suostun keskustelemaan ainoastaan tekstiviestein ja sähköpostein, ja pysyn itse hyvin asiallisena.

Ex syö nykyään mielialalääkitystä.

oli vähän samanlainen. Hermostui välillä ihan pikkuasioista ja huusi ja raivosi sitten koko loppupäivän ja oli kaikille vihainen.



Mutta kun hän erosi äidistäni niin huuto loppui kuin seinään! Veikkaan että huonosta avioliitosta tuli stressiä jota sitten purki huutamalla kaikille ja kaikelle. Tilanne on nyt paljon parempi. Tulee jopa hyvin toimeen äidin kanssa, kun asuvat erillään.



Tästä ei varmaan ole juurikaan apua :) mutta jos miehelläsi on paljon stressiä jostain asiasta niin se voisi ehkä purkautua jatkuvana huutamisena. Huom, en yritä nyt sanoa että pitää erota, stressiä voi tulla muualtakin.