Muita ulkosuomalaisia, jotka eivät halua muuttaa enää takaisin Suomeen?

Aina vaan valitetaan, jurotetaan ja kyräillään. Ei tarvi muuta kuin kuunnella Kansanradiota niin johan saa kuulla mitä ihmeellisempia valituksia pikkuasioista. Jossain köyhemmässä maassa ei ole edes aikaa eikä mielenkiintoakaan valittaa mitättömistä epäkohdista.

Tein aikoinaan töitä Karibian aluella. Erityisesti Dominikaaninen Tasavalta tuli tutuksi. Uskallan kyllä väittää että siellä ihmiset ovat positiivisempiä, iloisempia ja jopa onnellisempia kuin Suomessa eikä heillä ole mitään, ei yhtään mitään. Santo Domingo-Punta Cana -välisellä matkalla on paikallinen vankila. Siellä vangit ja vanginvartiat löhöilevät sulassa sovussa pitkin pihaa. Vangit eivät edes jaksa vaivautua karkaamaan, vaikkei minkäänlaisia aitoja ole. Hotelliresorteissa paikalliset ovat mm. siivous- ja ravintolahommissa. Töitä tehdään tasan sen verran kuin on pakko ja loppuaika biletetään ja tanssitaan merengeä kunnes rahat loppuu ja taas mennään vähäksi aikaa töihin.

Tämä on tietenkin niin kaukana luterilaisesta työmoraaliaalista kuin olla ja voi. Mutta mun pointti on se onnellisuus ja iloisuus. Jos suomalaiset olisivat vähän iloisempia ja positiivisempiä, Suomi olisi maailman paras paikka asua. No, ilmasto tietty on peestä mutta onhan ne neljä vuodenaikaa. Ei sitä Karibian tasaista kosteaa hellettäkään vuosikausia jaksa, ainakaan tällainen Lapin tyttö.

...koska maanosan kokoisessa maassa riittää ihan kaikkea ja kaikenlaista. Ääliörasisteja toki löytyy siinä missä mistä tahansa muualtakin. Silti olen sitä mieltä, että USAssa ainakin niissä osavaltioissa mistä itsellä on asumiskokemusta (tristate) homma toimii varsin hyvin. Meidän lasten koulussa (julkinen pikkukaupungin koulu, tosin seudulla missä on paljon ulkomaankomennusväkeä) on sujuvasti 33 eri kansallisuutta. Myös NYC on varsinainen kansallisuuksien sulatusuuni, jossa on pääosin reilu meininki. Vaikka esim. Brooklynissä välillä on yhä vielä yhteenottoja, elämä on rauhoittunut kovasti ajoista, jolloin kansallisuudet kahakoivat paljon keskenään. Tietty suurkaupungissa on aina paikkoja, jonne on parempi olla menemättä.

Väittäisin kuitenkin, että USA on onnistunut aika hyvin siirtolaistensa kanssa, kun ottaa huomioon, että yli 300 miljoonaa asukkaista on siirtolaisperäisiä. Tässä on varmaan paljolti auttanut se, että lähtökohtana on näihin aikoihin asti ollut, että tulijat opettelevat paikallisen kielen ja tavat. Nythän tähän on tulossa valtava muutos, kun latinoja on niin paljon, että espanja on nousemassa väkisin englannin rinnalle. On jo nykypäivää, että latino voi elää elämänsä osaamatta yhtään englantia, mikä on huono juttu.

Taalla sentaan ei kukaan nimittele rullahuuleksi tai karvakadeksi, moinen barbarismi on kauas taaksejaanytta elamaa. Sinulle voisi tehda hyvaa tutkimusmatka tanne niin nakisit miten asiat todella ovat eika tarvitsisi toista tuota jostain opittua mantraa. P.S. Jos tornaado iskisi Suomeen niin kylla siina moni mokki lentaisi.

Vai ei nimitellä rullahuuliksi. Ihanko tosiaaan uskot tuota. Haluatko että linkkaan rasistiselle Yhdsysvaltalaiselle keskustelufoorumille? Usa on takuulla maailman rasistisin maa. Todellinen kauhuesimerkki maahanmuuton turmiollisuudesta.

Aina vaan valitetaan, jurotetaan ja kyräillään. Ei tarvi muuta kuin kuunnella Kansanradiota niin johan saa kuulla mitä ihmeellisempia valituksia pikkuasioista. Jossain köyhemmässä maassa ei ole edes aikaa eikä mielenkiintoakaan valittaa mitättömistä epäkohdista.

Tein aikoinaan töitä Karibian aluella. Erityisesti Dominikaaninen Tasavalta tuli tutuksi. Uskallan kyllä väittää että siellä ihmiset ovat positiivisempiä, iloisempia ja jopa onnellisempia kuin Suomessa eikä heillä ole mitään, ei yhtään mitään. Santo Domingo-Punta Cana -välisellä matkalla on paikallinen vankila. Siellä vangit ja vanginvartiat löhöilevät sulassa sovussa pitkin pihaa. Vangit eivät edes jaksa vaivautua karkaamaan, vaikkei minkäänlaisia aitoja ole. Hotelliresorteissa paikalliset ovat mm. siivous- ja ravintolahommissa. Töitä tehdään tasan sen verran kuin on pakko ja loppuaika biletetään ja tanssitaan merengeä kunnes rahat loppuu ja taas mennään vähäksi aikaa töihin.

Tämä on tietenkin niin kaukana luterilaisesta työmoraaliaalista kuin olla ja voi. Mutta mun pointti on se onnellisuus ja iloisuus. Jos suomalaiset olisivat vähän iloisempia ja positiivisempiä, Suomi olisi maailman paras paikka asua. No, ilmasto tietty on peestä mutta onhan ne neljä vuodenaikaa. Ei sitä Karibian tasaista kosteaa hellettäkään vuosikausia jaksa, ainakaan tällainen Lapin tyttö.

Onko eläimillä jotain, ei ole, ei yhtään mitään, ei edes kattoa päänsä päällä, mutta ovat silti äärettömän onnellisia. Silti ihmisenä en kadehdi eläinten yksinkertaista elämää, jossa ei ole mitään muuta sisältöä kuin syödä ja vetää lonkkaa auringossa. Kyllä elämässä pitää olla haasteita ja mielenkiintoa. Ihmisen elämään kuuluu myös vastuu. Vastuu lapsista. Ihminen on myös tunteva ja haluaa lapsilleen parasta. Eläimet eivät välitä lapsistaan vittuakaan vaan jättävät kuolemaan jos nämä taittavat jalkansa. Panemalla kun saa uusia lapsia.

Varmasti jotkut yksinkertaiset ja taantuneet ihmisyhteisötkin voivat elää varsin yksinkertaisesti olematta onnettomia. Sehän on ihan selvä. Se ei ole kuitenkaan se elämä mitä älykäs ihminen haluaa elämältään.

100 vuotta sitten moni lapsi kuoli sairauksiin jotka nyt osataan parantaa. Tällaista edistystä ei ole saavutettu rannalla loikoilemalla.

On jo nykypäivää, että latino voi elää elämänsä osaamatta yhtään englantia, mikä on huono juttu.

Eikö tuollainen ajattelu ole rasismia? Voihan amerikkalaiset opetella puhumaan espanjaa.

Entä Arizonan korkeat virkamiehet vai mitkä ne oli kun sanoivat että latinoänkereiden maahantuloa pitää rajoittaa ettei valkoinen kulttuuri kärsi?

Onko eläimillä jotain, ei ole, ei yhtään mitään, ei edes kattoa päänsä päällä, mutta ovat silti äärettömän onnellisia. Silti ihmisenä en kadehdi eläinten yksinkertaista elämää, jossa ei ole mitään muuta sisältöä kuin syödä ja vetää lonkkaa auringossa. Kyllä elämässä pitää olla haasteita ja mielenkiintoa. Ihmisen elämään kuuluu myös vastuu. Vastuu lapsista. Ihminen on myös tunteva ja haluaa lapsilleen parasta. Eläimet eivät välitä lapsistaan vittuakaan vaan jättävät kuolemaan jos nämä taittavat jalkansa. Panemalla kun saa uusia lapsia.

Varmasti jotkut yksinkertaiset ja taantuneet ihmisyhteisötkin voivat elää varsin yksinkertaisesti olematta onnettomia. Sehän on ihan selvä. Se ei ole kuitenkaan se elämä mitä älykäs ihminen haluaa elämältään.

100 vuotta sitten moni lapsi kuoli sairauksiin jotka nyt osataan parantaa. Tällaista edistystä ei ole saavutettu rannalla loikoilemalla.

Nyt ei muuta kuin naama tiukemmalle nutturalle kaikki suomalaiset, niin johan löytyy se syöpälääke! Ja talous lähtee taas kasvuun! Siinäpä kaikki mitä älykäs ihminen tarvitsee.

Totuus on että expatilla on usein vaan hyvä olo lentokoneessa. Mielessä on sellainen ideaaliyhteiskunta jossa kaikkien paikkojen hyvät puolet olivat todellisuuseikä niitä huonoja olisi. Toiseksi moni expat elää firman piikkiin eli se todellisuus maasta ei koskaan kirpaise( ne puuttuvat sosiaaliedut, kallis sairaanhoito, kallis koulutus jne). Kun suomalainen lähtee maailmalle ilmainen, hyvä pohjakoulutus taskussa ja tieto että jos todella sattuu niin aina voi palata ja sairastaa kotona niin ei se ympäröivä todellisuus ole koskaan sun todellisuutta. Vahvassa luokkayhteiskunnassa ei ponnista ryystyistä rikkauksiin ilman todellista ja poikkeavaa lahjakkuutta joita meistä suurimmalla osalla ei ole. On vaan ollut hyvät ilmaiset koulut, terveydenhoito ja perusturva.

Monessa maassa on paaaaaljon parempia asioita kun Suomessa mutta niissä jokaisessa on paljon huonompiakin puolia. Se mikä on itselle juuri nyt sopivaa on paras asuinpaikka. Mutta ihanassa Lontoossa asuminen muuttui todella katkeraksi kalkiksi kun talous romahti, työpaikat meni ja lapsi olisi pitänyt ottaa pois 15000/v maksavasta koulusta valtion surkeaan lähikouluun. Talo ei enää ollut pankin mielestä käypä takaus asuntokaupan romahdettua ja olisi tarvittu 100t lisää käteistä. Työttömyysturva oli 135£/vk ja 3kk. Siinä tilanteessa ei ne hymyilevät darlings ja upeat musikaalit korvanneet peruskoulua ja yrmyjä kassoja. Paikan hyvyys vaihtelee olosuhteiden mukaan sanoisin.

Minä olen viihtynyt hyvin sekä Suomessa että ulkomailla, ja allekirjoitan englantilaisen kulttuuritarjonnan ylivertaisuuden, samoin kuin talojen yleisen eristämättömyyden. Englannissa oli ihana asua ennen lapsia, mutta rahaa tosiaan tarvittaisiin enemmän kuin Suomessa kunnon koulutuksen hankkimiseen. Toki hyvä yksityiskoulu Englannissa on eri tavalla hintansa väärti kuin suomalainen rivikoulu, mutta niillä hinnoilla sitä sopii odottaakin.

En tiedä onko se niin kamalaa, jos sanotaan, että suomalaiset voisivat olla hiukan ulospäinsuuntautuneempia, koska se parantaisi sekä ulospäinsuuntautuneemman ihmisen omaa elämänlaatua, että muiden. Ei tämän asian sanominen ole vittuilua tai Suomen haukkumista, ainakaan omalla kohdallani. Pitää olla aika huono itsetunto jos sen ottaa sellaisena. Yhtä hyvin voin sanoa, että Englannissa olisi mukavampi asua jos asuntojen eristykseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Ei tämäkään ole vittuilua, vaan vilpitön huomio.

Minä asun Turussa ja täällä ainakin ihmiset ovat mukavia ja avoimia, ei mitään perähikiän öriseviä juntteja. Kenties nämä ahdasmielisyyttä ja masentuneisuutta pakoon lähteneet ovat peräisin jostain Keuruulta tai Puumalasta, missä kyräily on kaupunkeja yleisempää?

Meillä on näköjään sitten vaan erilainen käsitys mukavuudesta ja avoimuudesta.

t: Turussakin asunut ulkosuomalainen

Minusta se on avoimuutta ja mukavuutta, että puhutaan toisille, katsotaan silmiin, hymyillään. Ei tarvitse pokkuroida ja esittää näennäisiä korulauseita. Kukin tietysti tulkitsee tavallaan.

Jos on kohtelias, on samalla "teennäinen ja epäaito" ja mielessä tietenkin jotkut epäilyttävät taka-ajatukset.

Jos taas ei ole kohtelias, on "aito ja vilpitön".

Jos hymyilee ja on kohtelias, on pinnallinen, käyttäytyy kuin opetettu apina.

Ja näin suomalaiset ajattelevat hyvistä käytöstavoista!

En tarkoittanutkaan että suomalaisten pitäisi kopioida 100% dominikaanisten elämäntapa vaan sitä että vois vähän enemmän panostaa ystävällisyyteen, käytöstapoihon ja iloisempaan elämänasenteeseen. Eikä tosiaan jäkättää ja ärsyyntyä siitä jos joku on esim. imettänyt invavessassa. Kyllä se yhteiskunta pysyy pystyssä vaikka vähän rajoittais sitä nipottamista. Tarkoitan siis merkityksettömiä pikkuasioita. Taas ei nähdä kuin kaksi ääripäätä. Sama juttu tällä palstalla kun puhutaan naisten ulkonäöstä. Ei koskaan ole muita vaihtoehtoja kuin maripaitainen satakiloinen sotanorsu tai tuksu-tyyli.

Aina vaan valitetaan, jurotetaan ja kyräillään. Ei tarvi muuta kuin kuunnella Kansanradiota niin johan saa kuulla mitä ihmeellisempia valituksia pikkuasioista. Jossain köyhemmässä maassa ei ole edes aikaa eikä mielenkiintoakaan valittaa mitättömistä epäkohdista.

Kaksipiippuinen juttu. Ns. pikkuasioista valittaminen on toisaalta hyvä, koska sillä tavalla ei tuudittauduta hyvänolontunteeseen että täällähän on kaikki asiat hienosti. Kun vähän valitetaan, niin asiat paranee ja laadusta pidetään huolta.

[

Nyt ei muuta kuin naama tiukemmalle nutturalle kaikki suomalaiset, niin johan löytyy se syöpälääke! Ja talous lähtee taas kasvuun! Siinäpä kaikki mitä älykäs ihminen tarvitsee.

Syöpälääke on löytynyt jo aikoja sitten. Varmaan sullekin kelpaa kun tauti iskee.

jutuissa ei koskaan kerrota, mistä maasta on kyse?

En kestaisi sita suvaitsemattomuutta ja sita etta kaikkien pitaa sopia samaan muottiin ja kaikki erilaisuus tuomitaan automaattisesti.

Missäs tällainen Suomi sijatsee? Ei ainakaan täällä Helsingin keskustassa, jossa nykyään saa kyllä olla just sellainen kuin on ja "kaikkien kukkien annetaan kukkia."

En kestaisi sita suvaitsemattomuutta ja sita etta kaikkien pitaa sopia samaan muottiin ja kaikki erilaisuus tuomitaan automaattisesti.

Missäs tällainen Suomi sijatsee? Ei ainakaan täällä Helsingin keskustassa, jossa nykyään saa kyllä olla just sellainen kuin on ja "kaikkien kukkien annetaan kukkia."

Joku kysyi multa monta sivua sitten, miksi yleistän Suomea kun ulkomaita ei saa yleistää. Olin siis se, joka kirjoitti siitä suomalaisten pakonomaiseta tarpeesta omakotitaloarkeen tuulipukuineen ja farkkuautoineen. Minun kokemukseni Suomesta ovat tällaiset, sen saan kertoa eikä se ole yleistämistä. Toisakseen, maailma ei ole niin mustavalkoinen, että on "suomi" ja "ulkomaat".

[

Nyt ei muuta kuin naama tiukemmalle nutturalle kaikki suomalaiset, niin johan löytyy se syöpälääke! Ja talous lähtee taas kasvuun! Siinäpä kaikki mitä älykäs ihminen tarvitsee.

Syöpälääke on löytynyt jo aikoja sitten. Varmaan sullekin kelpaa kun tauti iskee.

Suomessa ei tosiaankaan taida asiat olla kovin hyvin, koska juuri viime kesänä tätini kuoli syöpään, vaikka lääkekin on keksitty! Ja näitä syöpäruumiita tulee Suomessa koko ajan kovaa tahtia.

Minä asun Turussa ja täällä ainakin ihmiset ovat mukavia ja avoimia, ei mitään perähikiän öriseviä juntteja. Kenties nämä ahdasmielisyyttä ja masentuneisuutta pakoon lähteneet ovat peräisin jostain Keuruulta tai Puumalasta, missä kyräily on kaupunkeja yleisempää?

Meillä on näköjään sitten vaan erilainen käsitys mukavuudesta ja avoimuudesta.

t: Turussakin asunut ulkosuomalainen

Minusta se on avoimuutta ja mukavuutta, että puhutaan toisille, katsotaan silmiin, hymyillään. Ei tarvitse pokkuroida ja esittää näennäisiä korulauseita. Kukin tietysti tulkitsee tavallaan.

Jos on kohtelias, on samalla "teennäinen ja epäaito" ja mielessä tietenkin jotkut epäilyttävät taka-ajatukset.

Jos taas ei ole kohtelias, on "aito ja vilpitön".

Jos hymyilee ja on kohtelias, on pinnallinen, käyttäytyy kuin opetettu apina.

Ja näin suomalaiset ajattelevat hyvistä käytöstavoista!

Aina vaan valitetaan, jurotetaan ja kyräillään. Ei tarvi muuta kuin kuunnella Kansanradiota niin johan saa kuulla mitä ihmeellisempia valituksia pikkuasioista. Jossain köyhemmässä maassa ei ole edes aikaa eikä mielenkiintoakaan valittaa mitättömistä epäkohdista.

Kaksipiippuinen juttu. Ns. pikkuasioista valittaminen on toisaalta hyvä, koska sillä tavalla ei tuudittauduta hyvänolontunteeseen että täällähän on kaikki asiat hienosti. Kun vähän valitetaan, niin asiat paranee ja laadusta pidetään huolta.

Sekoitat toisiinsa asiallisen palautteen antamisen ja sen, että yritetään tehdä epäkohdille jotain siihen, että maristaan kaikenlaisista pikkuasioista päivästä toiseen ilman, että yritetään koskaan parantaa niitä.

Yllättävän moni itse asiassa sanoo samaa, pahempi kulttuurishokki on aina tullut Suomeen palatessa kuin sieltä lähdettäessä. Jotain perustavanlaatuista vikaa suomalaisessa sosiaalisessa elämässä siis selvästi on.

Kun ulkomaille lähdetään, otetaan kaikesta selvää ja varaudutaan kaikkeen mahdolliseen, koska kyseessä on vieras kulttuuri. Suomeen palatessa kuvitellaan, että palataan vaan kotiin ja that's it. Ei muisteta, että Suomesta on samalla tavalla tullut vieras kulttuuri ja se on poissaolon aikana muuttunut yhtä paljon kuin itse poissaolijakin. Varmasti Suomeen paluu helpottuisi, kun ottaisi tämän seikan huomioon.

Ai se on huono juttu

On jo nykypäivää, että latino voi elää elämänsä osaamatta yhtään englantia, mikä on huono juttu.

Eikö tuollainen ajattelu ole rasismia? Voihan amerikkalaiset opetella puhumaan espanjaa. Entä Arizonan korkeat virkamiehet vai mitkä ne oli kun sanoivat että latinoänkereiden maahantuloa pitää rajoittaa ettei valkoinen kulttuuri kärsi?

...Suomeen muuttanut albaani tai somali päättää, että ei opettele suomea ja muut sopeutuu siihen.

En kestaisi sita suvaitsemattomuutta ja sita etta kaikkien pitaa sopia samaan muottiin ja kaikki erilaisuus tuomitaan automaattisesti.

Missäs tällainen Suomi sijatsee? Ei ainakaan täällä Helsingin keskustassa, jossa nykyään saa kyllä olla just sellainen kuin on ja "kaikkien kukkien annetaan kukkia."

Joku kysyi multa monta sivua sitten, miksi yleistän Suomea kun ulkomaita ei saa yleistää. Olin siis se, joka kirjoitti siitä suomalaisten pakonomaiseta tarpeesta omakotitaloarkeen tuulipukuineen ja farkkuautoineen. Minun kokemukseni Suomesta ovat tällaiset, sen saan kertoa eikä se ole yleistämistä. Toisakseen, maailma ei ole niin mustavalkoinen, että on "suomi" ja "ulkomaat".

että en tunnista noita kritiikkejä Suomesta, joissa "Suomi" on paikka, jossakyräillään, pitää olla omakotitalo+auto ja muutenkin Suomi on sitten junttila, jossa kaikki urpot tappelevat ja puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Minun elämänympyröissäni taas ei näy tuota puolta Suomesta, mutta näkyy tietysti tuo ryppyotsainen ja jurottava asenne välillä. Minusta Suomen sisälläkin voi valita, missä ympyröissä liikkuu, ei ole pakko hengailla ahdasmielisten perähikiäläisten seurassa.:) Toisaalta ymmärrän, että ulkomaille lähtijöillä on ollut tarkoitus jättää nuo perähikiän mentaliteetilla varustetut taakseen.:)

Ai se on huono juttu

On jo nykypäivää, että latino voi elää elämänsä osaamatta yhtään englantia, mikä on huono juttu.

Eikö tuollainen ajattelu ole rasismia? Voihan amerikkalaiset opetella puhumaan espanjaa. Entä Arizonan korkeat virkamiehet vai mitkä ne oli kun sanoivat että latinoänkereiden maahantuloa pitää rajoittaa ettei valkoinen kulttuuri kärsi?

...Suomeen muuttanut albaani tai somali päättää, että ei opettele suomea ja muut sopeutuu siihen.

Mutta mä en uhonnutkaan että Suomessa homma toimii mamujen kanssa. Ei se toimi. Ei toimi missään. Rehellisyyttä sinnekin.