Olen entinen uskovainen.

En ole uskovaisesta kodista, mutta teininä hurahdin seurakuntaan. Lapsuuteni oli aika rankka, joten uskoivaisuus oli vain jatkoa sille. Kukaan seurakunnasta ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän kokemuksiani, jauhettiin vain kuinka jeesus eheyttää.

lopulta sain syömishäiriön ja puoskarointi vain jatkui. Syy kuulemma siihen miksi en parantanut oli, etten luottanut jeesukseen tarpeeksi.

onneksi sain lopulta asiantuntevaa apua ja pääsin terapiaan. Vasta silloin aloin toipua.

nyt tuosta on jo vuosia. Välillä vieläkin puistattaa miten väärin mua kohdeltiin seurakunnassa. Onneksi pääsin pois.

välillä tapaan vanhoja seurakuntalaisia ja moni on edelleen ihan pihalla kaikesta.

Nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Tuntuu, että maailmani on avautunut. Nyt tahdon auttaa muita uskontojen uhreja.

10 juu mutta haluaisitko elää kaltaistesi maailmassa kuten siellä?

Mä en lähtisi ensinkään hakemaan vertailukohtaa jostain Albaniasta tai Venäjältä. Kuten sanoin niin me eletään Suomessa, vähän eri asia.

ja yhä olen.

Ihmisiin on matkan varrella tullut petyttyä hurjan paljon. Itseenikin petyn harvase päivä. Jumalaan ei tarvitse pettyä. Ei tässä muuten jaksaisi.

"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa,

kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla".

Oma elämäni alkoi järjestyä vasta sitten kun lakkasin rukoilemasta. Ateistinä olen kokenut suurimmat ihmeet (aka onnenkantamoiset), kuin uskovana koskaan.

ap

jos me kaikki oltaisi ateisteja niin eikö silloin koko yhteiskunta muuttuisi? Ja malleja on ollut ympärillämme -eikö?



Oletko edes ajatellut asiaa?

apua ammattilaisilta vaikka eivät verta otakkaan! Niin paljon on tutkittu ja saatu selville esim aivojen kemiat/masennus niin eikö se ole lääkärien asia eikä uskon?