Ylireagoinko mä muka? (vauva + isä = mahdotonta!!!)
Eli siis yritän vetää lyhyesti kun kerran kellokin jo ties mitä (MELKEIN KOLME!!!) mutta en vaan saa itse unta kun mietin ja mietin mitä tänään (tai siis eilen) tapahtui:
olimme lähdössä perheemme kesken kauppaan, menin edeltä autolle kolmen lapsemme kanssa, mieheni tuli perästä kantaen neljättä lastamme (kuopus 6kk) turvakaukalossa. Mies muisti että hänen sähkötupakkansa on on työautossa joten hän jätti vauvamme keskelle parkkista ja lähti toiselle parkkiselle jossa hänen työautonsa seisoi parkissa.
Itse laitoin vöihin muita lapsia kun huomasin auton ikkunasta turvakaukalon ja siellä pötköttelevän lapsemme keskellä parkkipaikkaa (lisättäköön että kaukalo oli kurvissa johon tullaan tiukan mutkan takaa)
Hain kaukalon ( ja siinä mukana olleen lapsemme tietenkin) ja annoin miehen kuulla kunniansa ajattelemattomuudestaan.
Mieheni mielestä ylireagoin ja liioittelin koko jutun, mutta omasta mielestäni keskellä parkkipaikkaa nököttävää turvakaukaloa jossa on lapsi ei voi välttämättä joku muu autoilija huomata joka kurvaa parkkikselle omaan ruutunsa + lisäksi tämä lumi ja jää pidentävät pysähtymisen matkaa.
Mieheni mielestä olen nyt siis asioita suurenteleva sekopää, mitä mieltä olette te?
YLIREAGOINKO?
Kommentit (38)
jos yhden kerran asiasta sanominen ei mene ja keluun, vaan siitä pitää jankata koko ilta.
olisko niin, että mies kyllä tajusi ekasta sanomisesta, olleensa ajattelematon, mutta hermostui sun jatkuvasta jankkauksestas. ylireagoitko? et ja juu.
ylireagoi siinä, että miehesi töppäsi pahasti. Mutta ajattelepa asiaa toisin päin. Sulle käy joku tosi, tosi paha kämmi. Mies naputtaa sulle siitä ihan koko illan. Mikään selitys ei kelpaa, koska selitystä ei tietty ole, paha kämmi vaan. Ja mies ei lopeta sitä natkutusta, koska on järkyttynyt. Mitä teet? Että sanoisin, että anna asian jo olla. Sä purat nyt vaan järkytystäsi siihen mieheen, joka on ehkä myös järkyttynyt kämmistään. Jos miehelläsi sen sijaan on yleisemminkin tapana tehtdä vastaavia temppuja juttu on toki toinen, mutta väitän, että siihenkään ei natkutus auta.
Jos ei ole provo, niin etpä todellakaan ylireagoi. Liikkuuko sen miehen päässä mitään? Siis maassako keskellä parkkista se laps oli? Järkytys.
ja siis ei keskellä semmoista suurta kenttä parkkista vaan parkkis on semmoinen "hevosenkengän muotoinen" alue ja siis siinä ihan mistä kaikki kurvaa paikoilleen niin siihen tuo mies sen kaukalon jätti.
Pitkin iltaa hoki " oo nyt hiljaa, ketä muka sattu" "mitään ei käynny" etc.fraaseja kun oon sille paasannut ja nyt sitten ennen kun se meni nukkumaan niin sillä ilmeisesti (?) meni hermot ja se haukku mut mielenvikaiseksi, hulluksi ja että aina kuulemma ylireagoin ja suurentelen asioita. Ja joo myönnän, että nyt takerruin tähän asiaan, MUTTA kun mä näin sen pahana, huonona ja huolestuttavana!
ja voisin hyvin kuvitella itsenikin olevan aivan järkyttynyt vastaavanlaisessa tapauksessa. (voin siis hyvin kuvitella että vastaavanlainen tapahtuis meillekin!!)
mutta toisaalta sun on ihan turhaa jankuttaa tuosta enää miehelle, mies varmasti (?!) tietää tehneensä väärin, eikä vastaavanlaista enää tapahdu. Eli ihan perherauhan säilyttämisen vuoksi anna asian jo olla :)
Herranjumala! Jos minä olisin sinä, olisin varmaan pimahtanut niin että olis nyrkit heiluneet!
Taisi jäädä herralla aivot oikein kunnolla narikkaan. Et todellakaan ylireagoinut!
Toivottavasti miehesi ymmärsi minkä mokan teki. Voi olla että hän on nyt niin ärtyisä sen takia että häntä nolottaa tosi paljon, kun tajusi mitä tuli tehtyä. Ja syytä onkin!
ulkopuolinen olis tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja aivan aiheesta. Käsittämätön ukko!
Aivan käsittämätön teko mieheltäsi ja onneksi huomasit vauvan ajoissa.
mutta koska mitään vakavaa ei onneksi päässyt tapahtumaan, voisit jutella miehesi kanssa kaikess sovussa ja sopia asian, "antaa anteeksi". Kaikki me teemme joskus huolimattomuudessamme pahojakin virheitä ja mies aivan varmasti tiesi tehneensä virheen, mutta varmasti oli niin nolona, että päätti lähteä moiselle puolustuskannalle. Jutelkaa rauhassa, pyydä sinäkin anteeksi, että kilahdit, luultavasti mieskin tulee sitten vastaan ja on ihan samaa mieltä siitä, että teki virheen.
Onko miehellesi muutenkin tupakka tärkeämpi kuin lapsi?
Jos tuo on vain yksittäinen sattumus kerran elämässä, niin yrittäisin unohtaa. Onko miehellesi muutenkin elämän pienet nautinnot, kuten tupakka niin tärkeitä että mukana oleva vauva tipahtaa täsmälleen niille jalansijoille?
Kysy ihan rauhallisesti ja ystävällisesti, että onko miehen mielestä todellakin vauvasta huolehtiva äiti hänen mielestään hullu ja mielenvikainen?
Normaalisti kai ajatellaan päin vastoin.
Miehs on idiooti ja vain hyvällä tuurilla vauvalle ei tapahtunut mitään.
Ja vielä idiootimpi on jos ei tajua asiaa sanomallakaan.
En tuollaiselle uskaltais enää lapsia jättää, jos ei todellakaan ole tajunnut tehneensä todella väärin.
mutta koska mitään vakavaa ei onneksi päässyt tapahtumaan, voisit jutella miehesi kanssa kaikess sovussa ja sopia asian, "antaa anteeksi". Kaikki me teemme joskus huolimattomuudessamme pahojakin virheitä ja mies aivan varmasti tiesi tehneensä virheen, mutta varmasti oli niin nolona, että päätti lähteä moiselle puolustuskannalle. Jutelkaa rauhassa, pyydä sinäkin anteeksi, että kilahdit, luultavasti mieskin tulee sitten vastaan ja on ihan samaa mieltä siitä, että teki virheen.
Kun nyt ei sattunut mitään, voidaan asia unohtaa, just joo. Jos mies ei todellakaan tajau tehneensä mitään väärää, ei tuollaista voi unohtaa. Montako kertaa on aikaisemmin tehnyt tuon tai vastaavaa jäämättä kiinni. Ja montako kertaa aikoo sen toistaa, kun siinä ei mitään väärää ollut.
ap:n ei todellakaan tule pyytää anteeksi kilahtamistaan, koska ihan täysin systä kilahti.
Jos nyt jotain olisi sattunut niin kallis hinta olisi tupakalle tullut. Jotenkin ihmetyttää et miksei mies kantanut sitä vauvaa mukana sinne autolle tupakkaa hakemaan. Eihän tuon ikäinen paina juuri mitää vielä niin kyllä luulisi jaksavan kantaa mukana, vaihtoehtoja tietysti ois ollu useampiakin. Mies valitsi huonoimman vaihtoehdon eikä tainnut etes tajuta kuin ison riskin otti. :(
Et ylireakoinut mutta varmaan yksi sanominen olisi riittänyt? Tarviko siitä asiasta oikeesti koko ilta puhua niin kauan että mies hermostui. Luulis että kun yhesti tiukasti sanoo miehelle et antaa olla viimenen kerta niin tajuais?
Sähkötupakka on kyllä melkonen terveysriski, melkeempi pahempi entä normaali tupakka.
Mää luin tätä melkein kauhusta jäykkänä! Mut voisko olla niin, että sun miehes tajus itsekin kuinka ison virheen teki ja säikähti, nyt sitte yritti hyökkäävällä tavalla puolustautua? Toi nyt tuli vaan mieleen, mutta itse kyllä varmaan kävelisin ukon perässä ja saarnaisin pitkän aikaa.
Mutta joillekin isille se (sähkö)tupakka nyt vaan on tärkeämpi kuin oma lapsi.
Ehkä miehesi säikähti itsekin ja sen takia pyytää sua lopettamaan nalkutukaen.