Ylireagoinko mä muka? (vauva + isä = mahdotonta!!!)

...ensinnäkin toi oli niin typerä moka jonkun TUPAKAN takia! Luojan kiitos oli onnea matkassa, eikä käynyt pahemmin. Todellakin se kaukalo olisi varmaan jäänyt paikalle kurvaavalta autoilijalta huomaamatta ja vaikka olisi huomannutkin, niin olisiko ehtinyt jarruttaessaan saada auton pysähtymään näillä keleillä... No, onni oli matkassa, luojan kiitos!



Mutta toisekseen, millä oikeudella haukkuu sua mielenvikaiseksi, kun aiheesta raivoat? Se, että kiistää tehneensä väärin ja kun alkaa vielä haukkumaan sua, sehän pahentaa tilannetta vain entisestään.



Todella typerä ukko, ei voi muuta sanoa!

suutuit ihan oikeutetusti.



Mutta. Mieti jos tilanne olisi toisinpäin. Tekisit jonkun tosi pahan mokan, mutta mitään pahaa ei kävisi. Luultavasti tietäisit itse mokannesi. Mutta, asialle ei voisi enää tehdä mitään.



Mitäs se auttaisi että toinen nalkuttaisi? Ei mitään. Toivottavasti miehesi tajusi mokanneensa ja on ensi kerralla tarkkaavaisempi.



Sinä voit sanoa asiasta kerran. Okei, neljä. Mutta sitten, vaihdetaan aihetta.

tupakat oli tärkeämpiä kuin lapsi ja sen turvallisuus! :(

ja karannut töiden ääreen. Olet selvästi nalkuttanut asiasta läpi illan aivan tauotta. Ja mitä sinä nyt yhä edelleen vaan asiaa jauhat?



Äijä mogas, mutta anna olla jo! Tuskin te nyt minkäään super-marketin pihan parkkiksella olette olleet, vaan rauhallisella kotiparkkiksella. Asiaa mitenkään vähättelemättä, mutta rauhoitu nyt jo!

Mies on tehnyt väärin, mutta mitä se jankuttaminen auttaa? Vai haluaako ap eron yhden mokan takia? Voi se vahinko käydä joskus ap:lle, jää turvavyö lapselle laittamatta tms.

kysyin mieheltäni mitä mieltä on tästä jutusta ja hän sanoi että olisi kauhuissaan jos näkisi jonkun tekevän noin ja josolisi tuttu niin nalkuttaisi itsekin asiasta seuraavat 20 vuotta.

ilmeisesti joidenkin ihmisten tapa reagoida mokiinsa vähättelemällä niitä. Vaikka itse ymmärtäisi miten vakavasta asiasta on kysymys niin sen sijaan että myöntäisisi "joo, ymmärrän että mokasin, se oli tyhmästi tehty" vähättelee "ää, ei se mitään ollut, älä nyt vouhkaa turhasta". Siinä vaan antaa itsestään kuvan että on täysi idiootti ja välinpitämätön.

Meilläkin oli sen miljoona riitaa tuosta syystä, kun toinen ei koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärin. Sitten alkaa ajatella että toinen on täysi imbesilli johon ei voi luottaa yhtään vaan pitäisi kokoajan katsoa perään.

mutta koska mitään vakavaa ei onneksi päässyt tapahtumaan, voisit jutella miehesi kanssa kaikess sovussa ja sopia asian, "antaa anteeksi". Kaikki me teemme joskus huolimattomuudessamme pahojakin virheitä ja mies aivan varmasti tiesi tehneensä virheen, mutta varmasti oli niin nolona, että päätti lähteä moiselle puolustuskannalle. Jutelkaa rauhassa, pyydä sinäkin anteeksi, että kilahdit, luultavasti mieskin tulee sitten vastaan ja on ihan samaa mieltä siitä, että teki virheen.

Kun nyt ei sattunut mitään, voidaan asia unohtaa, just joo. Jos mies ei todellakaan tajau tehneensä mitään väärää, ei tuollaista voi unohtaa. Montako kertaa on aikaisemmin tehnyt tuon tai vastaavaa jäämättä kiinni. Ja montako kertaa aikoo sen toistaa, kun siinä ei mitään väärää ollut.

ap:n ei todellakaan tule pyytää anteeksi kilahtamistaan, koska ihan täysin systä kilahti.

Mies oli aamulla luikkinut töihin kaikessa hiljaisuudessa jo ennen työvuoron alkua, eli ilmeisesti asia vaivaa häntä itseäänkin.

Ketuttaa vaan kun itse pelästyin tuota tilannetta, näin jo sielunisilmin kuinka siihen voisi kurvata auto vauhdilla ja pieni olisi jäänyt alle, meinaa itku tulla kun maalailen täällä piruja seinille. Mietin että onneksi ei käynyt mitään, mutta mitä jos..ja tiedän ettei jossittelu tosiaan auta, mutta on vaan semmoinen fiilis että voinko olla naimissa noin ajattelemattoman ihmisen kanssa.



No eiköhän tää mun "jeesustelu" tästä laannu ajan kanssa, mutta ei kyllä ihan heti.

Kaikkihan me virheitä tehdään, mutta ei silti lasten hengellä saa leikkiä.



Saas nähdä kuuluuko miehestä koko työpäivän aikana, ehkä mä teen ekan siirron ja soitan hälle ja kysyn vaikka miten töissä sujuu..



ap.

ja miehesi oli tosi ajattelematon. Mutta kun ajattelen omaa miestäni, niin hän voisi reagoida vähän samaan tapaan kuin sinun miehesi. Toki myöntäisi tehneensä väärin mutta jos raivoaisin ja jankkaisin hänelle koko illan niin varmasti hermostuisi ja alkaisi syyttelemään minua.



En siis sano etteikö reaktiosi olisi ollut täysin oikeutettu mutta sinuna ottaisin asian vielä kerran ihan rauhallisesti puheeksi ja sanoisin, että ei ollut tarkoitus pillastua mutta pelästyit vain niin kovin ja selittäisin vielä kerran miksi tuo on tosi vaarallista. Ja sanoisin että asia on sillä loppuunkäsitelty, kunhan mies muistaa jatkossa olla varovaisempi. Ja pyytäisin vielä anteeksi, olettaen tietysti että mieskin pyytäisi. Tällainen lähestymistapa yleensä takaa sen että mies osaa olla jatkossa hieman yhteistyökykyisempi.

mutta ei siitä vihaa kannata ylläpitää, eli olet jo kilaroinut asiasta, eiköhän se riitä, turhaa jatkaa, eli anna anteeksi, se oli typerä virhe, mutta onneksi mitään ei sattunut.

Oma mieheni teki klassikon eli unohti vauvan kaukalossaan meidän pihatielle postilootan viereen. Pakkasi autoon kaks muuta lasta ja mökillä tarvittavaa tavarat mut unohti vauvan! Ehti jopa ajaa toistakymmentä kilometriä ennenkuin hoksas, että jotakin puuttuu. Onneks naapuri tuli pihalle jonkun aikaa sen jälkeen kun mies oli kaasuttanut matkoihinsa ja poimi vauvan talteen. Mies ei ymmärtänyt yhtään, miksi olin vihainen kun naapuri soitti mulle töihin.



Toiseksi vanhimman lapsen mies unohti kerran kaukaloon ostoskärryyn isossa kauppakeskuksessa.



Joskus sitä ihmettelee, miten v---a on voinut väsätä lapsia noin lahopäisen tyypin kanssa!

Mieheni teki aikoinaan vastaavanlaisen tempauksen, jota en ala nyt kertomaan mutta joka vaivasi minua pitkään, ja josta silloin kirjoitin miehelle kirjeen. Erona oli, että ei oltu vielä naimisissa eikä omia lapsia ollut. Pohdiskelin silloin (myös öisin ja ahdistuneenakin), minkälainen isä mies mahdollisesti olisi lapsilleen - tai yleensäkin voisinko luottaa hänen harkintakykyynsä. Nyt vuosia myöhemmin ei voisi rakastavampi isä lapsilleen olla, ja on monissa asioissa paljon suojelevampi kuin minä! En tiedä mahtaako edes muistaa aikaisempaa tapahtumaa, enkä ala muistuttelemaankaan kun ei ole siihen mitään syytä. On asioita joista on eri näkemykset ja toisaalta ei kaikkea aina tule ajatelleeksi, mutta niistä voi keskustella tarvittaessa. Esim. joku ei näe mitään vaaraa siinä että lapsi on autossa kaupassakäynnin ajan, tai että lapsi leikkii yksin toisessa huoneessa, tai ulkoilee yksin, tai kiipeää tuolille, tai askartelee saksilla itsekseen, tai että astianpesukoneessa on puukot terä ylöspäin. Toiselle kaikki edellämainitut ovat valtavia vaaranpaikkoja. Tietenkin lapsen jättäminen keskelle parkkipaikkaa on vaarallista joka tapauksessa, mutta yrittäkää ymmärtää mitä tarkoitan :)

olette innostuksissanne menneet haukkaamaan liian suuren palan ja tehneet liikaa lapsia. Alkakaa nyt viimeistään käyttämään ehkäisyä, seuraava vauva saa tulla aikaisintaan kun nykyinen on koulussa jo. Olen huomannut että mitä useampi lapsi perheessä on, sitä huonommin kaikista huolehditaan. Tapahtunut oli siis molempien teidän syytä, kun kohtelette lapsianne metritavarana ettekä yksilöinä.

(vaikkakin lainatun viestin otsikko oli aika huvittava: "Olen ehdottomasti oikeassa") :D

ja miehesi oli tosi ajattelematon. Mutta kun ajattelen omaa miestäni, niin hän voisi reagoida vähän samaan tapaan kuin sinun miehesi. Toki myöntäisi tehneensä väärin mutta jos raivoaisin ja jankkaisin hänelle koko illan niin varmasti hermostuisi ja alkaisi syyttelemään minua.

En siis sano etteikö reaktiosi olisi ollut täysin oikeutettu mutta sinuna ottaisin asian vielä kerran ihan rauhallisesti puheeksi ja sanoisin, että ei ollut tarkoitus pillastua mutta pelästyit vain niin kovin ja selittäisin vielä kerran miksi tuo on tosi vaarallista. Ja sanoisin että asia on sillä loppuunkäsitelty, kunhan mies muistaa jatkossa olla varovaisempi. Ja pyytäisin vielä anteeksi, olettaen tietysti että mieskin pyytäisi. Tällainen lähestymistapa yleensä takaa sen että mies osaa olla jatkossa hieman yhteistyökykyisempi.

siinä mielessä, että jauhat ja jankutat samaa asiaa koko illan. Siinä lähtee jo asiasta sanomisen tehoki. Kun pysäyttäisit miehesi rauhassa, kunnolla ja sanoisit aian yhden kerran painokkaasti, niin pitäisi riittää! Tunnekuohun vallassa hilluminen on ymmärrettävää, mutta rasittavaa ja turhaa.

olen itsekin sitä mieltä, ettei vauvoja isille hoitoo kuin vähäksi aikaa vaan. Isät ovat helpommin ajattelemattomia.

Jospa sitten tajuaisi? Kyllä se ihan todellinen vaaratilanne oli! Ei turvakaukaloa jätetä keskelle parkkista! Ihan aiheesta suutuit.

No mutta tokihan minä olenkin ehdottomasti aina oikeassa. :D -se jota lainasit

(vaikkakin lainatun viestin otsikko oli aika huvittava: "Olen ehdottomasti oikeassa") :D

mua väänsi oikein kunnolla sydänalasta kun luin juttusi. Jos et olisi ollut paikalla ja auto olisi tullut siihen..., teidän lapsi olisi nyt enkelien luona.



Sun on syytäkin olla raivona! Vastuutonta käytöstä!

miehesi olisi saanut syytteen heitteillejätöstä ja kuolemantuottamuksesta.