Tays pihtaa lisämaitoa, aamulehden uutinen:

Lisämaito ei ole ensisijainen ratkaisu, vaan pitäisi imettää. Lisämaitoa pitää antaa vainn

todelliseen tarpeeseen, ei äidin mukavuuden halun vuoksi tai rutiinisti.

Mä olen synnyttänyt Taysissa 94 ja silloin lisämaitoa annettiin vauvoille ihan rutiinis. ti.Munkin vauva sai, vaikka mä olisin voinut ruokkia koko osaston vauvat, maitoa tuli niin paljon.

Ai siksi koska sinä sanot vai siksi koska suositukset sanovat?

Imetys on jokaisen naisen oma päätös!!

Lisämaidon pihtaaminen ei todellakaan ole ainoa imetystä tukeva keino, päin vastoin, jos vauva on itkuinen äidin ponnisteluista huolimatta, mutta mitään kunnollista imetysohjausta ja -tukea ei saa, äidille voi kehittyä kammo imetystä kohtaan, koska tuntuu, ettei se vaan toimi.

No eihän tuohon vastaus ole se lisämaidon tunkeminen, vaan imetysohjauksen ja -tuen lisääminen. Jos ihmiset tietävät mitä odottaa ennenkuin se tapahtuu, niin siitä ei ehkä sitten ahdistukaan, vai onko tämä liian vaikeaa sinulle ymmärtää?

Luin kyllä artikkelin, mutta en usko että tuo nyt mitenkään yleistä olisi että tilanne oikeasti pääsisi noin huonoksi, vaikka av-mammat täällä kilvan huonosta kohtelustaan kohkaisivatkin.

Ja ihan tiedoksi, en ole imetysnatsi ollut koskaan, enkä väitä, ettei olisi tilanteita, joissa lisämaitoa ei tarvittaisi, mutta ärsyttää kun ihmisiltä puuttuu oikeaa tietoa ja sen perusteella aletaan vouhkaamaan. Meille tuo nälkä juttu kerrottiin jo synnytystä edeltävässä imetysneuvonnassa sairaalassa, joten eipä tullut vauvan itkuisuus yllätyksenä.

siihen sävyyn, niin kuin se lisämaito automaattisesti tuhoaisi imetyksen, mitä se ei todellakaan tee! Sairaalaolosuhteet ovat sairaalaolosuhteet, kun huoneessa on kaksi tai jopa useampi äiti vauvoineen, se itku saattaa käydä todella raskaaksi, vaikka siitä olisi kuinka tietoa etukäteen.

Mulla ei ollut itkun kanssa ongelmia (koska vauva ei tosiaan herännyt nälkäänsä) eikä huonekavereiden (koska sain olla yksin huoneessa huonon kuntoni takia), mutta kyllä se sairaalaympäristö oli silti stressaava, eikä todellakaan mitenkään helpottanut imetystä, vaikka ohjausta sainkin.

Jos tietoa ja ohjausta on saatavilla, lisämaito ei myöskään tuhoa imetystä. Tuollaiset jyrkät asenteet sen sijaan eivät auta ketään.

#2

ja sain kyllä lisämaitoa pyydettäessä, kun maito ei itselle heti noussut. Tokihan sitä aina piti pyytää erikseen. Ja kokematon olin kyllä minäkin, ensimmäinen lapsi ja ikää minulla 18v.

En ole ennen av-palstaa edes ajatellut, että on käsite "lisämaito". Ajattelin, että jos äiti ei imetä, maitoa annetaan pullosta..



Itse huomasin maidontulon vasta pari päivää synnytyksen jälkeen, mutta ajattelin että se on ihan normaalia. Vauva imi välillä hyvin, välillä huonommin, ja nukkui. Apua imetykseen sain, kun sitä pyysin (joka imetyskerralla aluksi).



Ajattelin, että kai vauva saa mitä tarvitsee, että aluksihan riittää pari pisaraakin ternimaitoa..



hullua on tietenkin, jos hoitajat eivät erota milloin vauvan verensokeri on haitallisella tasolla ja milloin äiti tarvitsisi ohjausta tai apua imetykseen.

Sektiolla. Olin todella kipeä ja maito lähti hitaasti nousemaan aikaisemmasta imetyksestä huolimatta. Vauva oli selvästi nälkäinen ja todella itkuinen koko ajan. Lutkutti rintaa saamatta sieltä yhtään mitään :( Lisämaitoa en saanut useasta pyynnöstä huolimatta. Vasta 3. päivänä, kun vauva väsähti, ei jaksanut imeä ja nukkui vaan, menin vauvan kanssa kansliaan ja VAADIN verensokerin mittaamista, joka alle 2 (1.8 muistaakseni)



Eipä kulunut kun sekunti kaks, kun maitopullo iskettiin käteen ja hälytettiin lääkäri. Minun piti säännöllisesti herättää vauva syömään ja verensokereita mitattiin tiheästi. Onneksi lähtivät hienoon nousuun.



Ammattini puolesta osasin siis vaatia verensokerin mittaamista, mutta kaikki äidit eivät välttämättä olisi ymmärtäneet. Sitä vain miettii, miten pahaksi tilanne olisi voinut mennä, jos matalia sokereita ei olisi huomattu ajoissa :(





-M-

sitten kun odottamani tiitiäinen syntyy, mulla kun ei ole mahdollista edes yrittää imettämistä. Täytynee ottaa pullot ja korvikkeet itse mukaan kassiin...

Eikä minulla ole tuolta osin pahaa sanottavaa. Vauva oli vähän pienikokoinen (ei mitenkään poikkeuksellisen, mutta keskimääräistä pienempi kuitenkin) ja verensokeria mitattiin alussa moneen kertaan. Olin todella puhki mm. synnytyksestä, joten muistaakseni tokana yönä hoitajat itse kysyivät ottavatko vauvan vähäksi aikaa kansliaan, jotta saan nukkua. Luulin, että tuovat vauvan minulle syötettäväksi, mutta 6 tunnin unien jälkeen herättyäni ihmettelin missä vauva on. Hän oli yhä kansliassa, olivat antaneet lisämaitoa. Olisivat toki voineet kysyä lupaani, mutta eipä tuo haitannut, siinä tilanteessa unet minulle olivat todella tarpeen eikä lisämaitokaan haitannut imetystä mitenkään, vaan imetin sen jälkeen lähes puolivuotiaaksi ilman tarvetta tipallekaan korviketta.

ja sen jälkeen lapsia saatu 3.



Kerran alkoivat tuomaan tehdasmaitoa rintamaidon sijasta koska lapsi lähinnä huusi, eikä huolinut tarjottua maitoa. Hoitajat joutuu aina kysymään luvan annetaanko maitoa ja kertovat onko se rintamaitoa vai korviketta. Hätätilanteet varmasti eri asia.



On lapsia punnittu imetystä ennen, sen jälkeen ja saatu näin lapseen menevä rintamaito ja lisää annettu sen mukaan.



Surullinen tarina. Ihmettelen miksi ihmiset ei nosta meteliä osastolla. Niillä hoitajilla on pomot ja sairaalallakin on johtajansa.

Kovin hankalaa hoitaa asiaa näin jälkikäteen?

verensokereita ei mitattu, poika tyytyi rinnalle (ts. nukahti aina syödessä). Itsestäni tuntui, ettei maitoa tule, vaipassa sakkaa, poika heräili koko ajan. "imetä vaan", "kyllä se riittää", "ei se mitään merkitse, ettei kahdella edellisellä kerralla riittänyt". Lopulta suostuivat antamaan ja poika joi kovalla tohinalla, sen jälkeen maitoa sai käydä anelemassa kansliasta.

Tuli kotiinlähtötarkastus (pojalla ikää 3vrk) ja syntymäpaino pudonnut melkein 20%. Ja siitä sitten toiseen ääripäähän: joka kolmastunti vauva on herätettävä, sitten imetetään kumpikin rinta ja sen päälle annetaan lisämaitoa vähintään 35ml. ja tuostahan ei tullut mitään. Tuohon syömiseen meni aikaa melkein tunti, joten vauvan joutui aina herättämään kesken unien syömään. Saatiin kuitenkin kahdessa päivässä paino riittävään nousuun ja kotona piti tuota samaa sirkusta jatkaa. No en jatkanut vaan mentiin lapsen tahtisesti ja saatiin imetys mukavasti käyntiin. Kahden kkn iässä tosin jouduttiin ottamaan lisämaitoa taas käyttöön, kun paino ei noussut (kuukadessa 150g, ravattiin viikon välein punnituksessa) ja vaipassa oli taas sakkaa ja pissaa tuli liian vähän..

Todella oudolta kuulostaa. Minulta hoitajat kysyivät ehkä turhankin usein, että haluanko lisää maitoa vauvalle. Lisäksi kaverini ei olisi millään halunnut antaa lisämaitoa, mutta hoitajat pakottivat tähän, kun vauvalta oli verensokeri mitattu ja heikohkolta näytti.

Eli omassa tuttavapiirissä on ihan päinvastaisia kokemukset.

Kyllä nyt luulisi jokaisen täysjärkisen äidin tajuavan että jos verensokerit heikot ja maitoa ei tule, niin silloin annetaan lisää.

Sanopa kaverille terveiset että on yksinkertaisesti tyhmä. Vai että oikein pakottivat.

lisämaitoa vauvalle edes vaatimalla. Mikä on kummallisinta, niin hoitajat vain olettivat että minulta tulee maitoa. Kertaakaan ei punnittu ensimmäiseen kahteen vuorokauteen vauvan painoa ennen ja jälkeen imetyksen. Koska oli kyse jo valmiiksi pienikokoisesta vauvasta, ei paino olisi saanut tippua liikaa. Lisämaidon annon nihkeyden vuoksi meinattiin joutua jäämään sairaalaan vielä yhdeksi ylimääräiseksi vuorokaudeksi kun paino oli liian alhainen. Siinä vaiheessa meinasin muistuttaa että enkö minä sanonut ettei maitoa tule.



En osannut lainkaan varautua etukäteen hoitajien asenteeseen ja millainen painostus imettämiseen on. Itsekin pidin imettämistä itsestäänselvänä asiana, siis että teen kaikkeni että se onnistuu. Mutta hoitajien asenne oli nuiva ja skeptinen yrittämistäni kohtaan. Kukaan ei missään vaiheessa tarkistanut vauvan imemisasentoa, ei neuvonut imettämisessä, ei tarjonnut rintapumppua eikä tosiaan mitään punnituksia tehty ruokailun yhteydessä.



Tukea ei siis hoitajilta saanut vaikka sitä olisi tarvinnut. Jos vauva tarvitsee lisämaitoa niin siinä tilanteessa hoitajien pitäisi olla sen verran valppaana että tarkistavat että peruasiat imetyksessä ovat kunnossa.



Ensisynnyttäjä ei välttämättä osaa kyseenalaistaa eikä tajua kysyä oikeita asioita. Äidin havaintojen vähättely ei auta tässä tilanteessa ollenkaan.

Itse viisi lasta sektiolla synnyttäneenä(yksi Heidekenillä ja neljä TYKS;ssä) ja aina saanut lisämaitoa niin paljon kun pyytänyt. Kun itse pääsi liikkeelle niin sai itse hakea.Aikamoista jos vauvat menneet huonoon kuntoon!

jos se tulisi joltain toiselta äidiltä. Mutta lehmänmaidon antaminen pienelle vauvalle on riski. Tätä on muistaakseni tutkittukin, että voi altistaa mm. atopialle ja allergioille.

Totta kai imetystä pitää tukea, muttei nyt sentään vauvoja tarvitse nälässä pitää.

Se on itse asiassa aivan normaalia ja hyväksi vauvalle olla vähän nälkäinen ensimmäisinä päivinä. Kolostrumi riittää ravinnoksi ja mitä enemmän vauva nälkäisenä imee, sen parempi maidontuotanto kun se maito vihdoin nousee. Ei ihme, että Suomessa on niin surkeat imetysluvut ja ihmiset valittavat ettei maitoa riitä, kun heti syntymästä asti ollaan tunkemassa lisämaitoa ettei vauva vahingossakaan rasittaisi äitiä tiheällä imemisellään.

Mutta tätähän ei saa ääneen sanoa. Minusta tässäkin asiassa ovat monet äidit vieraantuneet luonnosta. Kyllä vauvat yleensä ottaen saavat riittävän ravinnon muutamasta tipasta ensimaitoa, ei se lisämaito ole mikään autuaaksi tekevä asia. Toki poikkeus vahvistaa säännön tässäkin asiassa.

Mulla ei vaan maito riittänyt. Lapsiparka huusi kovasti nälkäänsä ja oli muutenkin "omituinen". Selkeästi nähtiin, ettei riitä, mutta viimeiseen asti oltiin antamatta lisämaitoa.



Lopulta otettiin se sokeri. Sitten alkoi lisämaitoa tulla, mutta yhtenä yönä joku kaheli kätilö tuli haukkumaan mut. Se sanoi, että mikä on OIKEA syy, miksi multa ei tule lapselle tarpeeksi maitoa. Sitä hoki varmaan tunnin ja tinkasi. Oli todella omituista. Mitään OIKEAA syytä ei ollut. Se ei vaan uskonut. Vieläkin ihmettelen, mitä se oikein haki tuolla syyllistämisellään. Itse kertoi imettäneensä lastaan nännit verellä.

voi antaa sille korviketta? Olkoon lehmästä tai ei!

mulla 3 lasta ja juuri tuon näännytyksen takia opin sitten ottamaan sinne omat korvikkeet mukaan. Samoin yksi hoitaja toi lapselle tutin ja toinen kävi sen mut haukkuen hakemassa pois :D en edes ollut pyytänyt sellaista mutta en laittanut pahaksenikaan :D vikalla kerralla kun siellä synnytin niin sain onneksi olla ihan omassa rauhassani kukaan ei voinita kysellyt mutta en sitä kyllä kaivannutkaan. Äkkiä vaan kotiin!

lisämaitoa vauvalle edes vaatimalla. Mikä on kummallisinta, niin hoitajat vain olettivat että minulta tulee maitoa. Kertaakaan ei punnittu ensimmäiseen kahteen vuorokauteen vauvan painoa ennen ja jälkeen imetyksen. Koska oli kyse jo valmiiksi pienikokoisesta vauvasta, ei paino olisi saanut tippua liikaa. Lisämaidon annon nihkeyden vuoksi meinattiin joutua jäämään sairaalaan vielä yhdeksi ylimääräiseksi vuorokaudeksi kun paino oli liian alhainen. Siinä vaiheessa meinasin muistuttaa että enkö minä sanonut ettei maitoa tule.

En osannut lainkaan varautua etukäteen hoitajien asenteeseen ja millainen painostus imettämiseen on. Itsekin pidin imettämistä itsestäänselvänä asiana, siis että teen kaikkeni että se onnistuu. Mutta hoitajien asenne oli nuiva ja skeptinen yrittämistäni kohtaan. Kukaan ei missään vaiheessa tarkistanut vauvan imemisasentoa, ei neuvonut imettämisessä, ei tarjonnut rintapumppua eikä tosiaan mitään punnituksia tehty ruokailun yhteydessä.

Tukea ei siis hoitajilta saanut vaikka sitä olisi tarvinnut. Jos vauva tarvitsee lisämaitoa niin siinä tilanteessa hoitajien pitäisi olla sen verran valppaana että tarkistavat että peruasiat imetyksessä ovat kunnossa.

Ensisynnyttäjä ei välttämättä osaa kyseenalaistaa eikä tajua kysyä oikeita asioita. Äidin havaintojen vähättely ei auta tässä tilanteessa ollenkaan.

ei vaan se lisämaidon antaminen, vaan imetyksen ohjaus ja valvonta. Tosin äidille pitäisi myös antaa omaa rauhaa.

Eli olisiko ratkaisuna se, että äidille tarjotaan apua imetykseen aktiivisemmin. Punnitaan tarvittaessa tai annetaan vaaka käyttöön. Opastetaan imetyksessä ja jos tästäkään huolimatta homma ei lähde käyntiin, niin annetaan lisämaitoa.

Alussahan vauva tarvitsee maitoa hyvin vähän. Joten voi olla, että se lisämaidon tarve ei ole niin todellinen kun äidit luulevat.

Vauvalla voi olla muutakin vaivaa alkumetreillä. Refluksia, allergiaa, vatsavaivoja ja sitten kun vauva itkee paljon, tulkinta on, että vauva ei saa riittävästi ruokaa. Ja itkuun pitäisikin reagoida imettämällä ja tarjoamalla läheisyyttä ja esimerkiksi ihokontaktia. Ensimmäiset vuorokaudet vauva voi viettää aivan hyvin rinnalla. Tämä varmasti ahdistaa äitiä, joka haluaisi levätä ja on tottunut omaan tilaan. Minusta tuntuu, että aika moni äiti ei vaan hyväksy sitä, että vauvaa pitäisi hoitaa aivan koko ajan ja se imettäminen on jatkuvaa puuhastelua varsinkin, jos maitoa ei alussa tule riittävästi. Ei sitä rupea tulemaankaan, jos tähän ongelmaan ratkaisuksi antaa pullosta maitoa. Kyllä siihen imetykseen pitäisi vaan kannustaa ja jos maitoa ei kertakaikkiaan tule, niin imetystä sitten vaan enemmän ja lisäksi maitoa pullosta.

Ehkä äitien pitäisi tuoda rohkeammin se esiin myös se, jos äitiys on hukassa tai ei halua lähteä täysillä mukaan ja haluaa esimerkiksi korvata imetyksen kokonaan pullolla. Esikoisten äitejä pitäisi kyllä tukea enemmän alkumetreillä. Kysellä tiuhemmin vointia ja imetyksen onnistumista.

Mulla ei vaan maito riittänyt. Lapsiparka huusi kovasti nälkäänsä ja oli muutenkin "omituinen". Selkeästi nähtiin, ettei riitä, mutta viimeiseen asti oltiin antamatta lisämaitoa.

Lopulta otettiin se sokeri. Sitten alkoi lisämaitoa tulla, mutta yhtenä yönä joku kaheli kätilö tuli haukkumaan mut. Se sanoi, että mikä on OIKEA syy, miksi multa ei tule lapselle tarpeeksi maitoa. Sitä hoki varmaan tunnin ja tinkasi. Oli todella omituista. Mitään OIKEAA syytä ei ollut. Se ei vaan uskonut. Vieläkin ihmettelen, mitä se oikein haki tuolla syyllistämisellään. Itse kertoi imettäneensä lastaan nännit verellä.

Kun minäkin olen nännit verellä imettänyt, on sinunkin se tehtävä.

Mullekin jäi juuri tuo tunne, että minun omaa imetysmotivaatiota jatkuvasti kyseenalaistettiin vaikkei suoraan sanottu tai kysytty.

Lisämaitohan on luovutettua äidinmaitoa, ei korviketta. Korviketta saatetaan sekoittaa luovutettuun äidinmaitoon kotiinlähdön lähestyessä että vauvan vatsa tottuu korvikkeeseen. Jos on siis todennäköistä, että lisämaidon antaminen tulee jatkumaan kotona. Eli siinä mielessä vauvalle ei koidu mitään vahinkoa lisämaidosta koska se on rintamaitoa.

Ap

minä varasin kertakäyttötuttipullon/pussit ja muut kuten tuttelia kassiini siltä varalta ettei maitoa nousisi ihan alkuun ja jos eivät anna.



Minulla on vielä se ongelma, että vaikka maitoa tulisikin niin on tylpät rinnan päät ja painava rinta ei pysy vauvan suussa kun ei ole mistä saisi imuotteen.



Yrittivät saada minua imettämään mutta ei kokemukseni tietäen onnistunut vaikka oli ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudeskin vauva, rinnasta ei voinut suoraan imettää, eikä hoitajat ihan älyneet.



Maitoa alkoi aina tulemaan vasta kun pääsin kotiin, lypsin maidon ja annoin pullosta.



Lypsämisen helpotukseksi otin sairaalasta sähköisen rintapumpun ja kun luovutin vähimmäismäärän viikottain keskosille, ei tarvinnut maksaa pumpun vuokraa. Lisäksi sain hyvän maksun luovuttamastani maidosta.



Maitoa siis riitti omalle vauvalle aina ja myös sairaalaan luovutettavaksi. Sairaalaoloaikana ei maitoa alkanut herumaan koska imetys ei onnistunut nännien takia.



Kävin kyllä lypsyhuoneessa lypsämässä että vauvani saisi maitoani edes hiukan...ja sitähän sitten alkoi tullakin kotona. Yleensä vuorokaudessa lypsin n.1,7 litraa ja sain ostettua saumurinkin saamastani maitorahalla.



Aamulehden äiti sai kärsiä vauvansa kanssa turhaan. Koska äiti oli huolissaan maidontulosta, vauva ei ollut tyytyväinen ja itki, lisäsi se koko ajan stressiä äidille ja tilanne varmasti vain paheni. Huoli vauvastaan sai hormonit aivan sekaisin.



Sen kun hoitajat vielä oppisivat ettei kaikki äidit ole samanlaisia. Joillakin alkaa hyvinkin imetys alkuun ja toisilla se kestää, toisilla jopa ei ala ollenkaan. Kun äiti joutuu hermoilemaan saako vauva tarpeeeksi maitoa ja hoitajat stressaavat vieressä ei ihme jos maitoa ei tule.



Kun vauva saa tarvittaessa lisämaitoa, äiti näkee tyytyväisen vauvansa ja voi keskittyä tulevaan, kotiinmenoa jne. alkaa yleensä maitoakin tulla.





Vaikka alkuun osaksi ensin rinnasta ja loput lisämaitona pullosta, on inhimillinen tapa tukea imetystä. Nyt on rangaistu äitiä ja vauvaa kun maitoa ei tullutkaan hoitajien mieliksi. Kokemuksen myötä kuudesti vauva saanut.