Sijaisvanhemmuudesta kokemuksia?

Itse olen ollut useamman vuoden perhehoitajaja ja kyllä lapsien kanssa pärjää, jos biologisten vanhempien kanssa pärjää. Lapsia ei kannata ajatellakaan ottavansa ns. "rikastumis" mielessä vaan siihen on uhrauduttava ja tarjottava lapsille mahdollisimman hyvä normaali perhe. Lasten kulut palkkiot kattaa, muttei niistä säästöön jää =) eikä niillä juhlita. Usein kohdallamme on ollut keskustelun aiheena biologisten vanhempien hyväksyminen sijoitukseen ja se vaikeuttaa kovasti tekemäämme työtä perhehoitajina lapsille. Lapsella ei ole henkistä lupaa kiintyä perheeseen, jos äiti ja isä eivät ole sinut sijoituksen kanssa. Ja tämän lapsi aistii, vaikkei siitä hänelle ääneen puhutakaan. Lasta on vaikea tällöin auttaa. Omat biologiset lapseni ovat kyllä jääneet sijoitettujen lasten oireiluiden vuoksi ikävä kyllä vähälle huomiolle ja vanhempana se harmittaa kovasti, koska eihän sekään ole tarkoitus että he joutuvat "kärsimään" uusista tulokkaista.

Mille taholle kannattaa mennä koulutukseen (pääkaupunkiseudulla), jotta olisi toivoa saada lapsi sijoitukseen? Ne ketkä on "jonottaneet" vuosia koulutuksen jälkeen, miksi ja mikä sijoittaja taho?

"Terveisiä sijaisperheestä!"

Sijaisvanhemmuudesta ei tosiaankaan rikastu, mutta kyllä se lapsen kulut kattaa.

Kyllä sijaisvanhemmat saavat käydä vaikka molemmat töissä, on tarkoitus, että on ihan normaalin perheen arkea ja normaalissa perheessä molemmat vanhemmat ovat töissä.

Meillä molemmat käytiin töissä. (meillä ei lasta enää ole) Lapsi oli ip-kerhossa koulun jälkeen meidän töistä tuloon saakka.

Sijaisvanhemmille on sellaisia palavereja, joissa voi kertoa miten menee ja missä saa apua tarvittaessa. Sijaisperheen lapsistahan ei saa koskaan kertoa esim. tutuille tai sukulaisille. Salassapitovelvollisuus koskee sijaisvanhempia.

Mitäs vielä haluaisit tietää?

sijaisvanhempia 9v, 12v ja 14v lapsille.

Nuorimmat tulivat 2v sitten-sisaruksia ja 14v tuli 6kk sitten. Murrosikäisen sijaisvanhemmuus on haastvaa mutta toisaalta antavaa.



Kaverien kalliit harrastukset tuottavat usein keskustelun aihetta.

Itselläni on yksi tuttu perhe jossa tiedän toisen vanhemmat jääneen pois töitä. Onkohan hän sitten "perhehoitaja" tms nimellä "töissä"?

Miten päädyitte sijaisvanhemmaksi? Kaduitteko koskaan?



Meillä asia on vasta hyvin pienessä mietinnässä. Molempia kiinnostaa, mutta omat lapset ovat sen verran pieniä vielä, etten ihan vielä heidän takiaan haluaisi. Lisäksi asunnon olisi oltava isompi, asumme tällä hetkellä pk-seudulla liian ahtaasti isommalle perheelle.

Palkkio ja korvaus eivät tietenkään vastaa palkkatyöstä saatavaa palkkaa. Itse olen sukulaissijaisvanhempi.

meillä oli silloin 2 omaa lasta (nyt on 4)

Meillä oli tukiperhelapsia ja sitten tuli koko ajan kyselyjä, voisimmeko ottaa sijaislapsia.

Otimme yhden sijaislapsen ja meillä tälle lapselle kävi niin onnellisesti, että hän pääsi lopulta omaan kotiinsa asumaan. Äiti oli alkoholisti ja vasta sitten, kun lapsi huostaanotettiin meille, äiti tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja jos hän ei heti raitistu, hän ei lastaan saa luokseen asumaan. Äiti otti oikeasti itseään niskasta kiinni ja sai lapsensa takaisin melko pian ja tänäkin päivänä tietääkseni lapsi asuu kotonaan.

Jos olette kovin epävarmoja, suosittelen ensin ottamaan tukiperhelapsia, jotka ovat vaan viikonloppuisin. 1-3/kk Sillä lailla voisitte katsoa, miltä tuntuu itsestänne ja lapsistanne, jos teillä olisi vieraita lapsia. Tämä on hommaa, johon pitää KOKO PERHEEN sitoutua. Meillä omat lapset tykkäs tosi paljon, et oli aina kavereita kotona.

Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään lasta tukihoidossa edes, mutta olen nytkin kyllä harkinnut, että otan niitä, koska omat lapset ovat taas kasvaneet sen verran, että jaksan myös vieraita hoitaa.

Entisiin tukiperhelapsiin pidän edelleen yhteyttä jatkuvasti.

en ole katunut kertaakaan. Päin vastoin olen iloinen, että olen voinut auttaa kahden perheen selviämään ongelmistaan ja molemmissa perheissä kaikki lapset ovat saaneet asua omien vanhempiensa kanssa. Jos tukiperhelapseni eivät olisi saaneet olla meillä 2-3kertaa kuukaudessa viikonloppua, en usko, että vanhemmat olisi jaksaneet eteenpäin omin avuin. Uskon, että nämä lapset olisi voitu lopulta vaikka huostaanottaa vanhemmiltaan vanhempien lopulta uupuessa. Joten jos joku miettii tukiperheeksi alkamista, suosittelen sitä tosi paljon, koska se voi oikeasti pelastaa jonkun perheen!

Sijaislapsiahan ei ole.

nro 3 kysyy

sijaislapsi ei käytetä. Koska lapsi ei ole kenenkään sijainen.

Se sujui ihan hyvin vaikka ikää tuolloin meillä oli vasta 22/24v ja nyt lähes 10v vanhempina ja omien lasten myötä monet asiat olisivat helpompiakin. Lisäksi molemmilla on alan koulutusta ja kokemusta, itsellä vastasyntyneistä, miehellä teineistä.



Ap

termiä sijaislapsi käytetään kyllä mielestäni ihan yleisesti.

Lapselle itselleen ei tietenkään sanota, että tulehan sijaislapsi syömään......



Ihan oikeasti: Lapsi on tärkeä ja on tärkeää, että jokainen lapsi saisi turvallisen lapsuuden ja turvallisia aikuisia ympärilleen.



Minä en jaksa enää edes lukea noista lasten tapoista ymv. Mulle tulee niistä todella paha olo. On siis tosi tärkeää, että perheet saisivat apua AJOISSA ja tukiperheet ja perhehoito (sijaishoito) on tärkeässä asemassa perheiden tukemisessa. Se ei yksistään auta, että puhutaan ja puhutaan. Pitää auttaa ihan konkreettisesti avun tarpeessa olevia perheitä. Kukaan ei voi auttaa kaikkia perheitä, vaikka tahtoisikin. Mutta on tärkeää, että auttaa vaikka YHTÄ perhettä. Vaikka auttaisi sukulaista tai tuttua.

Oli myöskin Pride-koulutuksessa käytetty termi.

Eikä sitä pitäisi käyttää ollenkaan. Se nyt on ensimmäisiä asioita, joka Pride valmennuksessa kerrotaan.

että, kun täälläkin yritetään jutella jostain tärkeästä asiasta, niin puututaan tosi pieniin seikkoihin: Kirjoitusvirheisiin tai johonkin sanaan tmv.

Sehän on niinkuin politiikka: Kun keskitytään johonkin pikkuseikkaan, jää ne isommat ja tärkeämmät asiat sitten unholaan.....

olemme siskoja edelleen. Luontave suhteemme johtuu osittain varmaan siitä, etttä hänellä ei ollut omia sukulaisia ja minä olin perheeni ainokainen. Me olimme vanhemmillemme molemmat todella toivottuja lapsia.



Nyt yhdessä tuttavaperheessä on sijaislapsia. Minä ajattelen, että he ovat ottaneet lapset täysin rahallisen voiton toivossa. Valitettavasti!





Itse en ottaisi sijaislapsia. Adoptiotakin olisin harkinnut tosi tarkkaan... Onneksi sain biologisia lapsia!



Asiat ovat kuitenkin melko monimutkaisia monessa suhteessa, kun ei olla biologosesti sukua....

lapseen suhtaudutaan. Käyttämällä termiä sijaislapsi, osoitetaan että lapsi on jonkin asian sijaisena. Kenties toisen lapsen sijaisena. Kyllä lapsi jossain vaiheessa tämän kuulee. Lapsi tulee perheeseen omana itsenään, ei kenenkään tilalle tai sijalle.

Ei tosiaankaan ole pikku seikka, miten lapseen suhtaudutaan. Mutta lapsihan siis ei MISSÄÄN vaiheessa kuule olevansa sijaislapsi, koska lapsen asioista ei koskaan, ei milloinkaan puhuta lapsen aikana, eikä omien kavereiden kanssa tai sukulaisten ym. kanssa. Ja kyseessähän on perhehoitolapsi, mutta tällä palstalla lienee sama kumpaa termiä käytetään, kaikki kuitenkin ymmärtävät millaisesta asiasta on kyse ja se on pääasia.