Onko täällä ketään joka olisi löytänyt kumppanin NETISTÄ?

...selailin ilmoituksia deittipalvelussaan.



Takana oli jo muutamat treffit potentiaalisilta vaikuttaneiden tyyppien kanssa, mutta kemiat eivät olleet kuitenkaan tavatessa kohdanneet. Olin tältä pohjalta harjaantunut myös lukemaan ilmoituksia kriittisemmin ja arvioimaan, mitä rivien välit kertovat kirjoittajasta. Esim. jos kirjoittaja väitti olevansa huumorintajuinen, mutta teksti oli hyvin tosikkomaista, jätin väliin jne.



Sitten tuli vastaan ilmoitus, joka oli rakenteeltaan ja sisällöltään hyvin paljon perustarjonnasta poikkeava. Lisäksi se oli hyvin pitkälle sellainen, jonka kirjoittamista olin itse suunnitellut (koskaan kuitenkaan suunnitelmaani toteuttamatta). Vastasin ilmoitukseen, ja pian vaihdoimme useita viestejä päivässä.



Ensimmäiset treffimme olivat hyvin puisevat ja tylsät. Tunsin olevani lähinnä työhaastattelussa. Ajattelin, että ehkä tällä miehellä on varaa olla noin tylsä ensitreffeillä, ja lupauduin tapaamaan hänet vielä uudestaan.



Mies osoittautuikin kultakimpaleeksi, ja nyt olemme olleet kohta kymmenen vuotta yhdessä. Miehessäni on myös vikoja, ja ekojen treffien tylsyys kertoi sekin jotakin hänen todellisesta luonteestaan - mutta hyvät puolet voittavat viat. Tärkeintä on, että löysin juuri itselleni sopivan miehen, vaikka olin jo henkisesti valmistautunut elämään sinkkuna loppuelämäni.



Nettideittailu koitui pelastuksekseni - tosielämässä emme varmaankaan olisi koskaan tavanneet, sillä liikuimme niin erilaisissa piireissä eikä kumpikaan pidä ravintoloissa juoksemisesta tai vastaavasta.

Minusta netti on hyvä väline siihen. Ei tarvitse miettiä mitä toinen haluaa ja onkohan edes saatavilla, kun hänkin etsii :)

Juteltiin muutama päivä ennen ekoja kahvitreffejä netissä ja tekstarein, mies tuntuikin tutulta jo sitten kun nähtiin. Kasvotkin miellyttivät :)

Hän muutti luokseni pari kuukautta siitä.

on monta tuttua, jotka ovat löytäneet useamman miehensä netin kautta. Kaikki miehet ovat olleet joko naistenhakkaajia, pahasti psyyk. ongelmaisia tai muuten vaan niin omituisia, ettei niiden kanssa ole voinut seurustella.



Jos on avoin, rehellinen, komea, huomaavainen, romanttinen, varakas ja muutenkin kaikki kuulostaa olevan hyvin, niin miksi pitää hakea seuraa netistä? Eikö sellainen avoin ja mukava ihminen löydä seuraa kasvotusten, kun on kerran niin sosiaalinen ja avoin? Tällaiset sosiaaliset ovat paljastuneet kaikkia naiviksi, avoimet ovat paljastuneet asioiden ja salaisuuksien huutelijoiksi, komea (noh, kenen mielestä on ja kenen ei. Ei se tarkoita, että jos äiti sanoo omaa poikaansa hyvännäköiseksi, että kaikki naiset olisi sitä mieltä) vähemmän komeaksi ja lapsirakas on ollutkin sellainen, jonka mielestä muiden lapset ovat ok, mutta ei missään nimessä halua sotkea omaa elämäänsä lapsilla, ei puolison eikä omillaan. Että se siitä.

mieheni city-lehden kautta kymmenen vuotta sitten. Oli aika nopeasti selvää, että tää on tässä eikä tarvitse enää etsiä.

ja sivusilmällä pidin suomi24:n paikkakunta-chatia auki. Monestii siellä oli joku kyselemässä osoitetta ja kuppikokoa, mutta jotenkin huomaamattani juttelin mukavia yhden miehen kanssa, ilman näitä taktisia kysymyksiä. Kun oli huomattu sama aaltopituus, vasta sitten tuli mieleen kysellä, miltä näytät ja missä asut.



Oli sitten sovittava treffit mahd. pian, että saatiin selville, kantaisiko tämä livenäkin. Ei haluttu jäädä nettituttavuudeksi vaan nähdä pian, onko tässä jotain, vai unohtaako koko homma. Nähtiin, ja taidettiin melkein rakastua. Tiivistä seukkaamista, puolen vuoden päästä muutto yhteen, nyt huomenna(!) kuusi vuotta takana ja toinen lapsemme syntyy hetkenä minä hyvänsä.



Onnellinen tarina siis. Voisiko se johtua siitä, ettei kumpikaan ollut "vonkausasenteella" tms, ja kaikki kävi kuin itsestään?

Jos on avoin, rehellinen, komea, huomaavainen, romanttinen, varakas ja muutenkin kaikki kuulostaa olevan hyvin, niin miksi pitää hakea seuraa netistä? Eikö sellainen avoin ja mukava ihminen löydä seuraa kasvotusten, kun on kerran niin sosiaalinen ja avoin?

Kaikki eivät halua ekstoverttejä sosiaalisia miehiä. Toisille edes se varakkuuskaan ei ole niin tärkeää.

yläasteella oltiin ja juteltiin pari päivää siellä, sitten puhelimessa ja sitten tavattiin. :)



Seuraavana päivänä sain ujon suukon ja siitä alkoi meidän yhteinen elämä. Lapsia on useampia ja naimisissa ollaan oltu 8 vuotta. Onneksi olin nopea, tuon kultakimpaleen olis joku napannu muuten. Ihana isä ja mies. Ja oli myös ihana poikaystävä :)

on monta tuttua, jotka ovat löytäneet useamman miehensä netin kautta. Kaikki miehet ovat olleet joko naistenhakkaajia, pahasti psyyk. ongelmaisia tai muuten vaan niin omituisia, ettei niiden kanssa ole voinut seurustella.

Jos on avoin, rehellinen, komea, huomaavainen, romanttinen, varakas ja muutenkin kaikki kuulostaa olevan hyvin, niin miksi pitää hakea seuraa netistä? Eikö sellainen avoin ja mukava ihminen löydä seuraa kasvotusten, kun on kerran niin sosiaalinen ja avoin? Tällaiset sosiaaliset ovat paljastuneet kaikkia naiviksi, avoimet ovat paljastuneet asioiden ja salaisuuksien huutelijoiksi, komea (noh, kenen mielestä on ja kenen ei. Ei se tarkoita, että jos äiti sanoo omaa poikaansa hyvännäköiseksi, että kaikki naiset olisi sitä mieltä) vähemmän komeaksi ja lapsirakas on ollutkin sellainen, jonka mielestä muiden lapset ovat ok, mutta ei missään nimessä halua sotkea omaa elämäänsä lapsilla, ei puolison eikä omillaan. Että se siitä.

Itse olen kyllä aina ollut miesten mieleen, mutta vakavaa suhdetta on ollut todella vaikea löytää, koska en vaan pysty olemaan sellaisen sosiaalisen hölöttäjän kanssa. Olen yksineläjä luonteeltani, ja tarvitsin luonteeseeni sopivan miehen. Mutta en kuitenkaan mitään peräkammarin poikaa, vaan sellaisen jolla riittää kapasiteettia keskustella mistä vain, ja avarakatseisuutta hyväksyä minun monetkin tavanomaisesta poikkeavat piirteeni.

Muut miehet ovat nähneet minussa unelmanaisen, jollainen en oikeasti ole, ja siksi suhteestakaan ei olisi pidemmän päälle tullut mitään. Tämä mies näki minut sellaisena kuin olen. Siksi olemme yhä yhdessä.

t. 2

kirjoiteltiin pari kertaa ja tavattiin eräänä elokuisena iltana. Se oli menoa se :)

Nimeltämainitsematon palsta, osallistuttiin samoihin keskusteluihin ja jutut oli samaa rataa, pyysi yksityisviestinä s-postia, juteltiin, pyysi numeroa, juteltiin, puolen vuoden päästä tavattiin ja siitä lähtien yhteiseloa. Kaksi vuotta sitten muutimme yhteen ja nyt ensimmäinen lapsi tulossa.:) Alun perin ei siis edes ollut tarkoitus etsiä seuraa, koko juttu oli ihan sattuma.:D

ovat tooosi hyvä pari. Kolmatta lasta koittavat jo :)



Mä löysin yhden kolmesta bestiksestäni radikaali. net sivuilta missä purki lapsensa kuolemaan aiheuttamaa tuskaa... tuli vaan olo et haluan jotain kommentoida. En muista edes miten sit johtui et vaihdettiin kännynumerot ja tultiin läheisiksi. Ollaan tasan kerran nähty kun asuu niin kaukana. Ollaan silti tosi läheisiä :)



Enkä mä ollu edes kokenu mitään vastaavaa. Tosin rankka elämä on mullakin ollu....

Ensimmäisen 4deitistä. Oltiin yhdessä 1½ vuotta, ehdittiin kihloihin ja avoliittoon mutta sitten hän jätti minut koska meillä ei mielestään ollut tarpeeksi yhteistä.



Toisen löysin cityn deitistä. Suhde kesti 2 kuukautta koska totesin nro 3 olevan parempi.



Nro 3 vastasi mun ilmoitukseen sinkut.netissä 8 vuotta sitten. Näihin vuosiin mahtuu avoliitto, kihlaus, avioliitto, 2 eroa, 1 lapsi ja 1 abortti. Kolmas ja lopullinen ero tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin.



En ole koskaan tutustunut yhteenkään mieheen IRL joten ilman deittejä olisin ihan varmasti olut aina sinkku, siitä pitää aspergerin syndroomani huolen.

On sillä erotuksella noihin aikaisempiin viesteihin, että kyseessä ei ollut mikään nettideitti-saitti tai foorumi.

Itseasiassa pelattiin samaa MMO:ta (massive multiplayer online) noin 6 vuotta sitten. Itseasiassa silloinen poikaystäväni tutustutti minut peliin.



Pelissä tapaat ihmisiä ympäri eurooppaa ja tutustuinkin sitten juuri tähän ruotsalaismieheen. Meillä kummallisesti synkkasi alusta asti ja meistä tuli todella hyvät ja toisilleen vannoutuneet ystävät.



Eräänä päivänä tunnustin hänelle ihastukseni ja hän myöni omansa. Oli helppoa tavata "ensi kertaa" ihminen joka oli jo sinulle täysin tuttu. Olo oli rento ja tunsin tulleeni "kotiin".

Mies muutti suomeen luokseni ja jokunen vuosi sitten mentiin naimisiin. Tätä kun kirjoittelen, tunnen miten esikoisemme potkii kylkiluitani, laskettu aika on parin viikon kuluttua.



Olen todella onnekas mielestäni kun löysin sielunkumppanini niinkin epätodennäköisestä paikasta. Ja hauska huomata että nykyään meidänkaltaisemme pariskunnat eivät olekaan enää harvinaisuus. :)

Mä tapasin nykyisen aviomieheni e-kontakti-sivustolla. Oltiin molemmat laitettu sinne profiili lähinnä vitsillä. Kyllähän sielä tuli kaiken maailman ääliöitä ehdottelemaan kaiken näköistä, vaikka ilmoitin, ettei yhden yön jutut kiinnosta.

Sitten eräänä päivänä katsoessani viestini, sielä oli viesti joka kiinnitti huomion.

Aluksi juteltiin kyseisen sivuston kautta, sitten vaihdettiin mese-osoitteet ja juteltiin sielä. Lopulta vaihtu puhelinnumerot ja ruvettiin viestittelemään. Jossain kohtaa soiteltiinkin ekan kerran. Ja sen jälkeen puhuttiin joka vapaa hetki puhelimes.

Vähän vajaa kuukausi ensimmäisestä yhteydenotosta mies tuli käymään mun luona(meillä oli välimatkaa vajaa 400km) ja se oli siinä. Viiden kuukauden seurustelun ja mun lähemmäs muuton jälkeen, mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen. Siitä parin kuukauden päästä ostettiin omakotitalo ja mentiin naimisiin. Nyt odotellaan esikoista syntyväksi.

Ja yhdessä ollaan oltu vuosi ja 5kk.

oli joku deittipalsta v. 2005. Laitoin ihan läpällä sinne ilmoituksen, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tuollaisista palstoista. Siihen sai laittaa kestoajan, jonka jälkeen se poistetaan. Laitoin kaksi viikkoa. Heti ilmoituksen laiton jälkeen perheessäni tapahtui todella vakava sairastapaus, ja tuon takia unohdin täysin koko jutun.



Tuon kaksiviikkoisen viimeisenä päivänä nykyinen mieheni oli kaverinsa painostuksesta lukenut juuri tuon palstan naisprofiilit, ekaa kertaa elämässään hänkin asialla. sieltä oli minun ilmoitukseni pistänyt silmään tavallisuudellaan. Mies vastasi, reilusti omalla nimellään. Kun mitään ei minusta kuulunut, mies yritti löytää profiiliani palvelusta, mutta se oli kadonnut kahden viikon umpeuduttua. Mies päätti, että en ollut kiinnostunut, ja unohti koko jutun.



Muutaman viikon kuluttua avasin sähköpostini ja hämmästyin viestimäärää! Siellä oli useita vastauksia ja juuri tämä nykyisen mieheni vastaus tuntui kivalta. Pikkuhiljaa tutustuttiin, ja nyt olemme olleet naimisissa yli kolme vuotta. Vikoja en miehestä ole vielä löytänyt, eikä hänkään kuulemma minusta. Olemme tosin jo viisissäkymmenissä, että ehkä se auttaa valitsemaan paremmin.



Joku tuolla ihmetteli, mikseivät täyspäiset ihmiset tapaa sitä oikeaa muualla kuin netissä. Meidän kohdallamme se johtui siitä, että vaikka molemmat olimme eronneet jo aikaa sitten, olimme halunneet opetella yksin elämistä ja pieleen menneiden asioiden ratkomista pitkien suhteiden jälkeen. Molemmilla on myös haastava työ, joka vei ja vie aikaa. Mekään emme olisi ikinä kohdanneet ilman tuota nettideittiä, sen verran kaukan meidän elämämme olivat toisistaan, vaikk fyysistä välimatkaa oli vain parikymmentä km.

eräältä nuorten keskustelufoorumilta, olimme tuolloin vielä nuoria siis. Ikävää tai ei, niin hän etsiskeli siellä "salarakasta". Juttelimme hetken, tapasimme samana päivänä ja vähän myöhemmin aloitimme salasuhteen. Jonkin ajan kuluttua tästä mies jätti silloisen naisensa. Nyt odotan meille esikoista.

Facebooki Are You Interested -appsin kautta. Nyt naimisissa ja lapsi :)

laitoin profiilin suomi24 :een 7 vuotta sitten. Olin vasta eronnut avoliitosta enkä tuntenut paikkakunnalta juuri ketään. Töissäkään en ketään kiinnostavaa tavannut, enkä harrastuksissa.

Ilmoitukseen en edes kuvaa laittanut, mutta onneksi sain silti monia yhteydenottoja...pk-seudulla oli ainakin silloin ihan kivasti tarjontaa miehistä. Joidenkin kanssa vaihdoin kuvia ja kirjoiteltiin söhköpostia. Jos joku vaikuttti tapaamisen arvoiselta, niin pyysin numeroa. Puhelimessa sai taas vähän enemmän irti toisesta. Mulla oli salainen numero jottei osoitteeni selviäisi, ihan turvallisuuden vuoksi. En myöskään kertonut työpaikkaani heti, koska en halunnut sinne ketään häiritsemään.

Monia tapailin, kolme parasta mintakin kertaa, pari oli samalla aikaakinnkuvioissa, mutta ajattelin että se on ok, kun ei ollut seksiä kuvioissa, ja kerroin tilanteesta jos mies siitä kysyi. Kun tapasin mieheni, niin kerroin toiselle,netten voi enää tavata,mkun löysin hakemani. Olin onnekas, en usko että se aina on näin helppoa....

Seurustelimme puoli vuotta kun mies kosi mua, sitten siitä puolen vuoden päästä naimisiin ja nyt meillä on jo kaksi pientä lasta. Minulla tavoitteena oli miehen löytäminen, eikä lapset olleet heti mielessä....ja muutenkin suosittelen ottamaan deittailun alussa kevyesti, lähinnä mukavana ajanvietteenä. Jos sieltä löytyy jotain erityistä, niin se on vaan plussaa! Kyllä siellä oli pari sammakkoakin joukossa, siis sisäisesti. yksi narsistinoloinen ja toinen hieman henkisesti epävakaanoloinen...kuitenkin ihan kivasti heistä pääsi eroon, ei siinä mitään.

se oli (tai en tiiä toimikoo vieläkin?) sellainen sivusto, jossa saattoi pelata mm. laivan upotusta, risti-nollaa, shakkia toisia vastaan. Kerran satuttiin yhtäaikaa linjoille ja sitten uudestaan ja taas uudestaan. Hiljalleen sovittiin jo treffejä sinne. Lopulta eräänä iltana "huijasin" mieheni laittamaan mulle tekstiviestin ja sitten tekstailtiin ja soiteltiin, lopulta päivittin. Meni melkein puolivuotta ennen kuin ekaa kertaa tavattiin (aika eripuolilta Suomea oltiin). Tavattiin ja sille tielle jäin. :) 10vuotta tuli ensitapaamisesta uutena vuotena, yhteen muutettiin 8v sitten. Naimisissa 6vuotta ja lapsia kolme. :)

Jälkeenpäin selvisi, että kumpikin oltiin ihastuttu hyvin nopeasti, mutta kumpikaan ei halunnut "pilata hyvää ystävyyttä" kertomalla tunteistaan. Onneksi mies sen lopulta teki. :)



Meistä kumpikaan ei ollut etsimässä suhdetta, itse olin muuttanut opiskelujen perässä uudelle paikkakunnalle ja olin iltaisin yksinäinen, joten tuolla tuli siksi vietettyä paljon aikaa.

treffipalstalta löytyi aivan ihana mies :)



Hetken kirjoiteltiin s-postia ja meses vaihdeltiin kuulumisia, kunnes tavattiin lähi ABC:llä kahvin merkeissä ja siitä se sitten lähti :)



Ensitapaamisesta tuli viime vuoden lopulla 3 vuotta, nykyään ollaan naimisissa ja 1 lapsi on siunaantunut :)