Millä keinoin tärppäsi?
Anteeksi kun änkeän tänne odottajien puolelle. Olisin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan pidempään yrittäneiden tarinoita, että "miten" se plussa sitten lopulta tuli? :) Olen kuullut että monilla olisi käynyt silleen, että kun lopetti päivien kyttäämisen ja sen "pakkoyrityksen", niin heti tärppi tullut. Meneekö se tosiaan niin? Täytyiskö tässä nyt vaan ruveta tjottailemaan? :)
Kommentit (15)
Heipähei!
Minulla on kolme lasta tullut "vahingossa" eli hutiloitu ehkäisyn kanssa ja naps. Yksikin kerta riittänyt.
Kaksi lasta sitten taas on tekemällä tehty. Toinen näistä suunnitelluista saatiin aluille kun ovis tikut otettiin käyttöön.
Ja toinenkin suunniteltu sai alkunsa ovis tikkujen avulla, mutta meni muutama kierto hukkaankin tikuista huolimatta.
Olen ihmetellytkin monesti, että miten on mahdollista kun vauvaa toivoo ja yrittää niin se on vaikeaa, vaikka ei meillä koskaan mahdottoman kauaa mennytkään.
Ja sitten kun lapsia ei tarttis tulla niin sitten niitä tulee.
No kaikki lapset on meille tervetulleita, vaikka eivät olisikaan suunniteltuja.
Mutta uskon, että liika stressi ja kehon kyttääminen todella hidastaa vauvan saantia. Mutta kun se vauva on mielessä niin eihän sitä sieltä pois saa.
Tsemppiä.
Sirppana, kera neljän kersan ja rv 17+1
kerrompa nyt omani vaikka pidempiä yrityksiä on varmaan kaikilla muilla.mulla ei tosiaan menny pillereiden lopettamisesta kuin se 1 kierto kun jo napsahti.oltiin viettämässä ukon synttäreitä roomassa ja rakkauren kaupunki teki tehtävänsä.meillä arvioitu hedelmöittymispäiväksi juurikin tuo miehen synttäripäivä. olin varautunut odotamaan raskautumista pitkään koska alkaa ikää olla ja en ole ihan hoikkakaan, tosin en mitenkään kamalan lihavakaan mutta ylipainoa on muutama kilo. viime kevät ja kesä oli stressaavia ja laihduinkin lähes 10kg. valmistumisen ja valmistumisjuhlien jälkeen sain sitten hengähtää ja levätä ja matkustaa ja nauttia.varasin miehelle synttärilahjaylläriksi lennot roomaan kun oli ollut puhetta että mies haluaa nähdä colosseumin ja muut rooman antiikin jutut.liput annoin vuosipäivänä ja samoihin aikoihin heitin pillerit nurkkaan ja matka meni ihan kivasti :D
3 ekaa tärpäsi suht helposti, seksiä joka toinen päivä meiningillä. Tämä neljäs vaati 5kk ja lopulta tärppäs kun söin raskausvitamiinejä, pellavansiemenöljykapseleita, join greippimehua ovikseen asti lasillinen per pvä ja tein clearbluen hymynaama ovistestejä...ennen ovista ässäiltiin joka toinen pv ja kun tuli se hymynaam ovistestiin sinä iltana ässäiltiin ja olin 10 min jalat ylhäällä ja mietin et tää on nyt se kerta kun voi tärpätä :) sit jäikin ässäilyt vähemmällä kun miehen työvuorot sattu vähän huonosti ja kun olin varma et ovis siinä paikkeilla kun testi näytti niin aattelin et mitä turhia enää yrittää...
Mulla ainakin vähensi hermoilua toi ovistesti kun näytti selkeästi millon paras aika yrittää eikä tarvinu koko kuukautta ajatella et pakko jaksaa taas ässäillä jos nyt onkin oikea hetki.
ninna rv 17+2
Moi vaan.
Meillä on kaksi lasta ja kolmas raskaus aluillaan. Ensimmäinen raskaus alkoi heti ekaan yritykseen. Toinen alkoi, kun oli puoltoista vuotta yritetty ja esikoisen imetyksen lopettamisesta oli 3kk. Ei mitään ihme kikkailuja, pyrittiin vaan ovulaatioaikoihin olemaan ihan normaali meiningeillä.
Kolmannen kanssa vakavampi yritys alkoi viime huhtikuulta, kun olin lopettanut toisen lapsen imetyksen. Syyskuussa menin yksityiselle tutkimuksiin, kun ikää jo 39 ja mun kierto on lyhentynyt 23-24 pv pitkäksi. Oma epäily, että liian lyhyt luteaalivaihe (ovulaatiosta vuodon alkuun).
TaigaQ rv 4+5
Lekuri totesi, että kohtu siisti ja limakalvo hyvä sekä hyvin kehittyvät munarakkulat. Määräsi femareita alkukiertoon. Sillä oli limaa ja viriiliyttä lisäävä vaikutus. Toisessa femarkierrossa sain laittaa yhden Gonapeptyl-pistoksen ovulaation jälkeen. Tulin siitä tosi kipeäksi, enkä nyt jälkikäteen ymmärrä, miten kyseinen tuote auttaisi keltarauhashormonin eritykseen. Erehtyikö lekuri vai olinko koekaniini, sitä en saa koskaan tietää. Sitten hän määräsi terolutia (synteettinen keltarauhashormoni) ovulaatiosta 10 pv eteenpäin ja heti pärähti plussa.
Vähän sama meininki täälläkin. Jätettiin ehkäisy pois viimekesän heinä-elokuussa. Poikaystäväni asui sillon 300 km päässä ja nähtiin n. joka toinen viikonloppu. Yritin laskeskella ovulaation ajankohtaa (en sentään tikuttanut kuitenkaan), että nähtäisiin oikeina viikonloppuina. Minulla oli samanaikaisesti kierto ihan sekaisin 28-50 päivään johtuen pillerien lopettamisesta tammikuussa. No eihän siinä tärpännyt tietenkään. Menin sitten gynelle valittamaan epäsäännöllisistä kuukautisista. Gyne totesi minulle olevan munasarjoissa häikkää, kystista johtuen, jonka takia myös kierto oli sekaisin, enkä todennäköisesti ovuloinut lainkaan. Sain lääkkeeksi 3 kiertoa terolut:ja, jotka lääkärin mukaan lisäävät raskautumismahdollisuuksia, jos ennen lääkekuurin aloittamista kerkee tulla ovulaatio. Totesin, ettei tarvii kolmeen kuukauteen haaveilla raskautumisesta, sillä jos aikasemmin en ovuloinut lainkaan niin miten nyt voisin ovuloida, kun ensimmäinen pilleri piti ottaa muistaaksen kierron 15. päivä. Tärppäsi heti toisella terolut-kierrolla :)
Ollaan ihan alussa vielä, rv. 9. Viimeviikolla käydyssä varhaisultrassa näkyi kaksi sykettä
Täälläkään ei tosiaan ole ikinä tarvinnut yrittää kuin yksi kierto, mutta voinen sanoa omasta puolesta, että koskaan en ole niissä stressannut. Seksiä on harrastettu oman mielen mukaan, päiviä mietiskelty vähän, tikuttanut en ole... ainoastaan nyt viimeisimmässä tikutin uteliaisuuttani, mutta en saanut VAHVAA plussaa lainkaan, olin liian aikaisessa (tai ovulaatio siis myöhässä). Greippimehua join nyt myös viimeisimmässä yritelmässä n. ovikseen asti ja viiniä sen jälkeen, mutta EN yrityksen takia vaan terveysvaikutusten :))) Jatkan siis edelleen greippimehun nauttimista.
Seksiä harrastettiin hyvin tod.näk. reilu vrk ennen ovulaatiota, sen jälkeen ei lainkaan. Jalkoja pitelin joka sekstailun jälkeen ylhäällä hetkisen ja orgasmini ajoitettiin myös vasta miehen ehdokkaiden matkaanlaiton jälkeen. Summarum, rentous se tuntuu olevan ihan oikeasti se oikea hyvä keino raskautua :) Oikein paljon tsemppiä yrityksiin!
Kiova, 3 tytärtä ja rv 4+5
Ihania kertomuksia ja lisää saa laittaa! :)
Jos tätä omaa taustaani hieman valotan, niin yritystähän ei ole ollut kuin vasta 8kk. Silti on alkanut hiipimään ajatuksia mieleen, että kuinkahan kauan tässä vielä menee ja mitenköhän asiaa voisi edistää. Jos syksyyn mennessä ei ole plussaa tullut, niin kai voisi käväistä tohtorilla tarkastuttamassa tilanne. Kaikenmoista on kuitenkin ehditty kokeilla tän 8kk aikana..on greippimehut, raskausmonivitamiinit, punaviinit, "jalat kattoon" menetelmät ja ovistikutkin..tosin en saanut tikkuihin millään vahvaa tulosta!Yhden kierron kokeilin. Kuukautiset mulla olleet aika säännölliset, korkeintaan päivällä voi heittää. Ja oviksen tunnistan myös oireista aika hyvin...että oikeaan aikaan mielestäni on talletuksia tehty! Mutta toki siihen tärppiin paljon muutakin vaaditaan, kuin oikea ajoitus.
Niin, ja mitään hormonaalista ehkäisyä ei ole ollu pitkään aikaan käytössä, ennen yrityksen aloitusta. Eli se ei ainakaan ole syynä tähän tuhtaamiseen...toki moni nyt varmasti ajattelee, että vasta 8kk yritystä. Toiset ne kun odottelee plussaa vuositolkulla. Mutta juuri pitkään yrittäneiden juttuja haluaisinkin kuulla, ja jokaiselle se "pitkä aika" on mikä on. Toisille se on puoli vuotta, toisille 10 vuotta. Ei sitä varmaan voi määritellä mitenkään. Ihmiset kokee asiat eri tavoin. Jokatapauksessa, kertokaahan lisää onnellisia plussatarinoita! :)
Mutta tämä toinen, josta nyt rv 4+5 on sit tarina toinen, toki tässäkin enempi painoi oma malttamattomuus kuin mikään muu ehkäpä, tämän olisi pitänyt tapahtua heti, mutta lähes 5kk se odotutti itseään...
Imetyksen lopettamisen jälkeen (esikoinen nyt n. 1v7kk) kesti kuukausi ennenkö edes menkat alkoivat... Ja alkuun ne oli vähän epäsäännölliset 29-35päivää sitten tosi äkkiä tasaantuivat 26-28päivää...
Ja minä, ku tiesin ovulaation lähestyvän niin testasin sitä hyvissä ajoin jo sekä yritin kuunnella omaa kehoani... Mutta ei sitten millään meinannut tapahtua, vaikka päivän olisi pitänyt olla ja olikin oikea!
Kunnes nyt sit tammikuussa alotettiin muutamaa päivää etuajassa, joka päivä ja testasin ovulaatiota koko ajan ja sinä päivänä kun se sitten oli niin sinä päivänä useamman kerran! ja niin se vain tuli, yllätyksekseni! :) Ja alkuun vielä oli ongelma myös sekin, että en meinannut pystyä useampaan yrityskertaan per päivä, kun synnytyksessä tehdyn episitonia haavan takia, tuli paikat todella kipeäksi ja vesipohjaisia liukuvoiteita ei kannata käyttää, koska voivat tappaaa siittiöitä, mutta tähänkin sitten saatiin apua ja aqualan oil auttoi ja sitä voi käyttää turvallisesti ainut että se "kuluu"/"kuivuu" pois joten sitä saattaa tarvita tarvittaessa lisäämään...
Ootko mihin aikaan vuorokaudesta noita ovulaatio tikkuja käyttänyt? Toki ihmiset on erilaisia, mutt a mulla ainakin näytti joka kerta oikein ja kun aamusta tekee niin pitoisuudet on vahvimmat...
Ja kerta tiedät 1-2 päivän heitolla että milloin on tärppi päivät niin kannattaa joka päivä vaikka 2 kertaakin päivässä keritä tekemään.. päivällä ja sitten vaikka vähän myöhäsempään yöllä... Mä luulen että se oli meillä se piste i:n päälle...
Ja itse otin pojan 1,5v neuvolassa toisen lapsen yrityksen vielä asiaksi niin siellä meille ainakin sanottiin, etttä kun vuosi on yritetty niin siinä vaiheessa pääsee tutkimuksiin, että missä mättää...
Niin ja itse en ole mitään greippimehuja juonut, enkä edes pitkään aikaan greippejä syönyt, varmaan jossakin vaiheessa siinäkin alkaa tekemään mieli... mut d-vitamiinia syödään joka päivä pojan kanssa, syöty kohta jo jopa kuukauden ajan... :D
Mut onnea teille yritykseen ja pidetään peukkuja, että pikkuinen ilmottaisi pian tulostaan ja kaikki menisi sen jälkeen hyvin! Ja kuten sanoit niin toisten mielestä tuo ei olisi edes vielä pitkä aika, kun monet yrittäneet vuosia, mutta kun halu on kova niin muutama kuukausikin, kun ei plussaa tule niin on suuri pettymys!
Meillä uusioperheeseen toivottiin lasta, no käytiin lapsettomuushoidot sillä lääkärit sanoivat, että luonnostaan emme voisi lapsia saada.. No niin sitten hoidot vihdoin viimein onnistuivat ja saimme pienen pojan, nyt ikää 1v 4kk. Jatkoimme elämää asennoituen, että eipä tässä enää lapsia tule ja annoimme kaikki tarvikkeet, vaatteet ym. eteenpäin. Nooo, puoli vuotta imetyksen lopetettuani huomasimme, että raskaana ollaan.. Ei muutakuin lasketun ajan arviointiin ja siellä pieni sydän sykki. Nyt viikkoja jo 13+3.. Ihmeitä siis voi tapahtua. Enkä koskaan enää sano ei koskaan! :)
Niin ainakin minulle sanoi gynekologini, jolla kävin rauhottaakseni mieltäni, kun en ollut 8 kk:n yhtä jaksoisen yrittämisen jälkeen tullut raskaaksi, vaikka yhdestä kertayrittämällä alkunsa saaneesta mutta alkuraskauden keskenmenoon päättyneestä raskaudesta oli jo kokemusta vuoden takaa. Kun sitten en meinannut tulla uudestaan raskaaksi, minun henkistä tilaani kyllä helpotti kovasti gynekologikäynti. Tärkeintä varmasti oli, että ammattilainen sai minut rauhoittumaan ja jossain määrin lopettamaan turha stressaamisen. Hänen neuvostaan jätettiin yrittäminen välistä yhden kierron ajaksi, mutta sitten kun taas yritettiin vähän paremmin asiaan latautuneina ja yksien juhlien jälkeen rentoutuneina, ehkä ei niin hirveän vakavasti yrittäen ja kalenteria tuijottaen kuitenkaan sillä kertaa, niin heti tärppäsi. Nyt sitten tyttövauvaa odotellaan ja kohta on jo 22 raskausviikkoa täynnä. Kiitos aivan ihanalle gynelleni, joka ei suostunut pyynnöstäni huolimatta antamaan vielä mitään hormonipillereitä.
Lisää, lisää näitä! :p
Nyt olisi taas ovisviikko käsillä ja kovasti yritän olla stressaamatta! Vaikka kalenteria en ole kytännyt niin kyllä sen väistämättä tiedostaa, milloin on mikäkin vaihe kiertoa menossa. Jospa tällä kertaa ei ottaisi murhetta siitä, tuleeko talletuksia tehtyä täsmällisesti. Eli tunteella vaan ;) Mikäli väsyttää eikä petipuuhat kiinnosta, niin antaa sitten vaan olla.
Pitäkäähän silti peukkuja, että tuottaisi tulosta tämä huoleton meno! ;D
Mä jo aion olla kirjottamatta, kun oon tän jo useamman kerran kirjottanut. Mutta siis lyhyesti; vauvaa ei alkanut kuulua, kierto normaalistikin pitkä ja sitten meni kuukausia kun menkat jäi tulematta. Mulla on huippugyne jolla käyn. Laittoi sitten lähetteen lapsettomuuden takia, kun siellä yksityisellä labroissa näkyi ettei ovulaatiota tapahdu ja munasarjatkin näyttivät vähän helminauhamaisilta. Lähetteen lähdöstä meni noin3kk kun päästiin sitten tutkimuksiin(juhannusvko) ja hetken kuluttua siitä minulla todettiin PCOS. Mä olin jo AIVAN varma etten saa ikinä omaa vauvaa:) Ekalla Clomifen kierrolla ei yhtään follikkelia (se oli elokuun kierto) ja sitten seuraavalle kierrolle tuplattiin annos. Sieltä sitten tämä yksi kypsyi ja sen jälkeen ovistikut peliin. Ja oli jo lottovoitto kun ovuloin! Ja varmaan loput arvaakin, tästä kierrosta raskauduin ja vauvan pitäsi syntyä heinäkuussa. Mä stressasin kanssa tuon ovisvkonlopun, kun mun vanhemmat oli kylässä...ja nukkuin viereisessä makkarissa:D
Tikutin silloin oviksen sekä minä ja mieheni syötiin foolihappoa. Ja ei stressattu :) join vielä välillä vähän greippimehua.
Tokasta kerrasta tärppäsi! :)
Miini- rv 10+2
Mä en voi sanoa kauhean kauaa yrittäneeni mutta kumminkin niitä päiviä kytättiin ja ovulaatiota testattiin tuloksetta. Mua ärsytti aina kun lueskeli juttuja siitä että pitää vaan ottaa rennosti ja unohtaa se kova yrittäminen. Mietin että miten se on mahdollista ottaa jotenkin rennosti kun sitä niin kovasti haluaa!
No, kuitenkin heti kun kävimme mieheni kanssa keskustelun että ei syydetä rahaa enää noihin testeihin tai stressata oikeista päivistä, tärppäsi. Tuntui niin uskomattomalta että nimenomaan oltiin oikeen ääneen sanottu että se tulee sieltä sitten luonnollisesti kun haluaa tulla. Ja sittenpä olikin sen aika.
Eli joudun nyt vakaasti yhtymään tuohon ryhmään että kun sen liian stressaamisen lopettaa ja tähtää edes osan ajatuksista muualle, se on paras keino.
Tottakai tiedän että on ihmisiä joilla hedelmöittyminen on vaikeampaa tai jopa mahdotonta luonnollisin keinoin. Mutta ystäväni raskautui 8 vuoden yrittämisen jälkeen juuri kun olivat menossa tutkimuksiin eli ajatukset olivat jo muualla.