G: asutteko mieluummin pikkukaupungissa vai isommassa?
Me asumme pikkukaupungissa ja täällä ärsyttää eniten se,että meitä tuijotetaan kuin " vierasta sikaa" miehen kanssa liikkuessamme. Puhuakaan ei oikein voi,kun on jo joku oikein selvästi kuuntelemassa. Siis ihmiset hiljenevät,että oikein kuulisivat kaupassakin,kun puhumme vaikkapa siitä,mitä laitetaan ruuaksi. Lisäksi tulee niitä sanomisia,jopa kaupassa vihjailevasti,että kannattaa syödä suomalaista ruokaa tai grillillä,että syö tyttö suomalaisia perunoita,äläkä niitä ranskiksia.. Kun olimme kesällä Helsingissä,niin ihana vapaus koitti,kun ei ketään kiinnostanut! No,ajattelin vaihtaa välillä topiccia,kun tämä asia rassaa joka päivä..
Kommentit (8)
... ehdottomasti. Asuimme aiemmin Helsingissä ja jostain sitten sain päähäni, että muutetaanpa lasten kanssa pikku kaupukiin. Ajattelin sen olevan lasten kannalta parempi (mistälie sen keksin). Ei ollut hyvä idea! On jo ikävä takas kotiin (Helsinkiin). Täällä ei pahemmin tummaihoisia ole ja sen kyllä huomaa. Kaupassa lapset oikein pysähtyi tuijottamaan miestäni, pyysi vielä siiskosa/kaverinsakin siihen, ja tuijottivat suu auki. Päiväkodissa, kun mentiin tutustumaan, opettajat pörrötti pojan päätä ja sanoi etti kukaan ollut kertonut että tulee " tämmönen" poika. Ja joku lapsista sanoi (oli mummo kuulemma kertonut) ettei poikani ole suomalainen, poika raukka oli kovasti puolustanut suomalaisuuttaa. Sanoi kuulemma monta kertaa olevansa suomalainen ja puhuvansa suomea ja asuvansa täällä. Ja tyttö oli edelleen vängännyt vastaan, kun mummi oli kertonut toisin.
Ja muutenkin tuijotukset ja hölmöt kysymykset(esim. tuleeko pojalle mustelmia? ja eräs väitti tutin kumin tummuvan koska lapsi on tumma) välillä pikkasen ärsyttävät. Vaikka niitähän kuulee joka paikassa.
Olisi silti kivempi olla jossain missä on muitakin ulkomaalaisia. Se Helsingissä oli hyvä. Paljon ihmisiä eri maista ja kulttuureista. Pojan entisessä päiväkodissa oli lapsia 20:stä eri maasta. Minusta on hyvä, että lapset oppii hyväksymään ja olemaan erilaisten ihmisten kanssa. Helsinkiin en enään halua takaisin, mutta jonnekin isompaan kaupunkiin. Olen harkinnut Tamperetta. Onko kokemuksia? Millaista sielä on asua? Olen käynyt sielä monta kertaa ja se on mielestäni kaunis kaupunki. Ja sielä on hyvät koulut ja harrastus mahdollisuudet.
Minua myös ärsyttää loputon uteliaisuus ja tuijottaminen joten en välttämättä kovin pienessä kaupungissa haluaisi asua. Muutenkin kaipaan elämää ympärilleni ja suurten kaupunkien tarjoamia palveluita. Kokemusta on myös Eurooppalaisesta miljoonakaupungista, se alkoi kyllä olla meidän makuun turhan suuri, kaipaan puhdast ilmaa ja luontoa ympärilleni!Niinpä viihdymme toistaiseksi täällä Perähikiä-Suomessa pääkaupunkiseudulla :)
Asutaan Helsingissä, eikä tulis mieleenkään muuttaa pienempään kaupunkiin. Molemmilla on työt täällä, ja vaikka itse saisinkin töitä muualta niin enpä usko, että mieheni saisi. Pikkukaupungista (10 000 asukasta) on mulla kokemusta 20 ensimmäistä elinvuottani ja n. puolet siitä ajasta oli ahdistavaa. Viihdyn paljon paremmin isommassa paikassa. En millään hintaa veisi miestäni ja lastani sinne kytättäväksi.
Monia vanhoja ystäviä kauhistuttaa ajatus, että lapset kasvavat Helsingissä, kun ainoa oikea paikka kasvattaa lapset on maalla. No, kovin paljon ei tämä asuinpaikkamme maaseudusta eroa, kun metsä alkaa tuosta takapihalta... Mutta kuitenkin sitten toisaalta löytyy kaikki palvelut ja (tulevat) kaverit läheltä.
Sitten tuli asuttua vuosia myos Helsingissa, jossa aluksi viihdyin ihan hyvin, mutta myohemmin alkoivat siellakin pienet piirit ahdistaa. Nyt asun Lontoossa ja olen tyytyvainen. :) Suomessa en enaa suostuisi enka kylla pystyisi asumaankaan muualla kuin Helsingissa.
Mieheni on myos kotoisin pienelta paikkakunnalta, mutta on asunut Tiranassakin. Jos Albaniaan joskus muutamme, niin ehdottomasti paakaupunkiin.
En muuten ymmarra noita ihmisia, jotka silmat suurina ja suu auki tuijottavat henkiloa, joka jollain lailla eroaa valtavaestosta. Hienovarainen uteliaisuus on asia erikseen.
Olen asunut elämäni 25 vuodesta 10/11 pienellä erittäin rasistisella paikkakunnalla (8000 asukasta). Eikä sitä mulle enää koskaan kiitos! Kaikki tiesivät toisten asiat paremmin kuin asianomanien itse. Italialaisten ystävieni kyläily paikkakunnalla aiheutti " kavereiltani" reaktion " keitä ne v*tun somalit oli? Jos me ei olis tiedetty, että ne on sun kavereita oltais kyllä hakattu ne." Jostain kumman syystä kyseisellä paikkakunnalla ei enää asukaan ketään järkevää ihmistä kenet haluaisin vielä nähdä..
Tällä hetkellä asumme mieheni kanssa Helsingissä. Mies ainakin puheidensa perusteella olisi valmis asumaan pienemmälläkin paikkakunnalla. Itse olisin valmis muuttamaan korkeintaan Tampereelle tai Turkuun.. Tampere on alkanut kuullostaa aika hyvältä senkin takia, että tuleva lapsemme saisi edes toisen mummolan lähelle. Käytännössä Helsingissä on kuitenkin asuttava vielä vähintään kolmisen vuotta..
En lähtisi lapsiani pikkukaupungin juntti-ilmapiirillä kiusaamaan!
Helsinkiin en kuitenkaan muuttaisi vaikka mukavahan siellä on välillä poikkeilla. Meikä vannoo Tampereen nimeen ;) Ja jos Tampereelta pitäisi joskus pois muuttaa, niin suunta on sitten kokonaan Suomen rajojen ulkopuolelle.
Parikin taisi mietiskellä Tampereen asuttavuutta... Tampereella on rontti 200 000 asukasta, joista maahanmuuttajia n. 3%. Kaupungista löytyy jossakin määrin vielä hyviä pikkukaupunkiominaisuuksiakin, mutta osataan täällä (yrittää) tehdä asioita isostikin.
Tampereen seudulla en moku-perheellisenä asuisi muualla kuin itse Tampereella... junttius lisääntyy jo kaupungin äärirajoja lähestyttäessäkin ;) Ja on joitakin kaupunginosia, joihin en välttämättä muuttaisi (ilman moku-perhettänikään).
Palveluista löytyy joka lähtöön, kolme etnokauppaakin (esim. halal-tuotteet). Löytyy kirkkoa, moskeijaa ja vaikkapa vapaa-ajattelijaa ym. rientoja, monenlaisia opinahjoja ja peruskoulua ja päivähoitoakin muillakin kuin suomen kielellä. Kaikenlaista harrastusta ja aktiviteettia ja onhan täällä Särkänniemikin. On lentokenttä, rautatiet vie joka suuntaan ja linja-autot loppuihin ;)
Mamu-palveluita on moneen lähtöön, löytyy myös Unipoint ja Naistari, Tampuria + Kotopolkua unohtamatta, aktiivisia afrikkalaisia http://www.african-diaspora.com/ ja piakkoin myös moku-vaimoille oma vertaistukiryhmä. Myös Tampereen kaupunki on sitoutunut rasismin vastaiseen toimintamalliin.
Ja ulkkareitten työnsaantikin näyttää nykyisin paremmalta kuin joitakin vuosia sitten.
Tässä linkkiä, jos kiinnostaa lisää Tamperetta tutkia: http://www.tampere.fi/
P.S. Muistelen jonkun joskus jossain kehuneen Hämeenlinnaa... omakohtaista kokemusta ei ole.
Itsekin Tampereella asuvana minua kiinnostais kuulla lisää tosta Mrs_O mainitsemasta moku-vaimojen vertaistukiryhmästä. Missä ja koska?
Eli siinäpä se vastaus: asun mielummin pikkukaupungissa jo senkin vuoksi, että täältä en ole koskaan pois kaivannut, eikä isommasta siten ole kokemustakaan. En tiedä mikä kategoriassasi on pikkukaupunki - onko se 20 000 asukasta, 50 000 asukasta vai 150 000 asukasta...?
Minun kotikaupungissani on reilut 50 000 asukasta ja se on sopivan pienisuurikaupunki: palvelut ovat kattavat, mutta elämä on mukavan rauhallista ja asuminen halvahkoa. Monikulttuurista perhettä ei ole ainakaan minun kohdallani tuijotettu tai muutenkin kohdeltu eri tavoin. Ehkä ihmiset joskus kuuntelevat mitä puhumme, mutta en minä hienovaraisesta uteliaisuudesta pahastu. Itsekin syyllistyn moiseen vähän väliä, ihan perussuomalaistenkin juttuja kaupassa kuunnellen. ;o)