Te olette ihan hirveitä, sairaita naisia (luin tuota yhtä ketjua)

meidän perheelle nykyään.

Ja sitten kun sitä lasta ottaa useammin, niin sitten se hullu soittelee ja parkuu että se ei saa tulla teille enää viikolla kun se käy viikolla liikaa teillä ja mä en näe sitä viikolla koskaan. Eli aina on huonosti, mutta pääasia että saa soitella, jos ei oteta niin sitten soitellaan ja parutaan ja jos otetaan niin sittenkin soitetaan ja parutaan vielä vähän lisää. Ei ole väliä otetaanko vai ei kun aina menee kotirauha ja pitää parkua että aina on huonosti. Olen vaan alkanut inhoamaan sitä lasta jo niin syvästi, kun ei mikään suju mitenkään mikä liittyy siihen. Yäk. Hyi.

Ja meille se ei tule, menköön sijoitusperheeseen. Tai lastenkotiin mutta meille ei tule.

Meillä on meidän perhe, ja siihen se lapsi ei vaan enää kuulu.

Hyi vittu että alko oksettaa tälläsen huoran puheet. Toiv semn omat lapset sijoitetaan parempaan kotiin. Eihän ketään voi pakottaa asumaan tuollasien huoran kanssa??? Sääliks käy lapsia.

Äiti oli alkoholisti, isän uusi vaimo ei sietänyt teiniä. Muksu laitokseen ja mummon luo lomilla. Kätevää.

...jos välittäis, ne ei edes eroaisi. Oikeastaan eivät välitä kenestäkään kuin hetken aika (tylsä lelu, heitän pois). Miten luulette, että heidän lapsistaan voisi kasvaa hyvätapaisia ja psyykkisesti terveitä?

Ne geenit...naiset ja teette vielä lisää noille miehille.

Sinä joka sanot että ette ole mikään tukiperhe niin oikeassa olet: miehesi on lapsen isä, 24/7 isä. Ja kun sä valitsit asuvasi tämän miehen kanssa niin sä valitsit myös olevasi osa tämän lapsen perhettä. Laitatko myös oman biologisen lapsen hoitoyksikköön tai huostaan jos se rupeaa hankalaksi? Multa ei heru sekunttiakaan sääliä naisille jotka ovat valinneet miehen jolla lapsia ja nyt ne lapset ärsyttää. Isä ja lapsi ovat se perhe ensin, kakkosnainen on aina kakkosena tullut siihen perheeseen.

Miks tää on niin vaikea näitten uusionaisten tajuta. Ja miehet, ne menee minne muna vie ...

..jokaiselle kulkujätkälle???? HÄH!

Kyllähän ne ogelmat pitäisi osata ennakoida ja jättää siittämiset sikseen.

"armas" äitipuolemme onnistui poistamaan meidät isämme elämästä, ilmeisesti juuri jollain uhkavaatimuksella. Tästä on jo tosi pitkä aika. Nyt on liuta lapsenlapsia ilman vaaria. Että onnea vaan "armas" äitipuoli, olet varmasti onnellinen, että sait mitä halusit. Jos tätä luet, niin mieti tätä: miehesi, eli isämme, sydämen perukoilla varmaankin tulee olemaan aina tyhjä kohta, kaipuu, suru, menetettyjä lapsiaan/lapsenlapsiaan kohtaan. Sinä olet siitä vastuussa, kuten noiden lastenlasten surusta.

[/quote]

Ero on aviorikos Jumalan silmissä. Te voitte koko perhe parantua ja pelastua kun rukoilette yhdessä Jeesusta Vapahtajaksenne. Siunausta teille.

[/quote]

Haista toki vittua

Vihaa, sääliä ja halveksuntaa, mustaa ja valkoista on kyllä tarjolla

ja tuomioita, mutta kukaan ei kysy miksi?





Tässä on nyt kaksi tasoa tässä aloittajan kuvailemassa ongelmassa. Molemmat esitetään hyvin selvästi jo ongelmanasettelussa: "Vihaan mieheni huonokäytöksisiä lapsia."



Ensinnäkin, tilanne ei ole missään muodossa lasten vika.

Toiseksi, on täysin turhaa syyttää ihmistä joka tuntee näin, sillä tunne ei muutu ellei ymmärrä miksi toimii ja tuntee miten toimii ts. et voi muuttaa sitä mitä et tiedosta.



Korjatakseni käsityksen kodista totean heti alkuun että koti materialistisesti määriteltynä ei ole arvo itsessään, vaan perustuu ajatukselle elämän rajaamisesta tiettyihin puitteisiin. Entä jos koti palaa? Ihminen voi muuttaa, toiset jatkuvasti. Koti on lähtökohtaisesti siellä missä sydän on, tai toisin päin, pytinki voi olla millainen vain, muttei koti ellei sydän ole siellä.

Koti edustaa tässä kohtaa siis vain kulissia tunteelle.



Ensimmäinen taso, se että vihaa huonokäytöksistä miehen lasta. Tässä kohtaa viha huonokäytöksistä lasta kohtaan kohdistuu väärään kohteeseen: viha johtuu siitä ettei kykene vaikuttamaan tilanteeseen eli huonoon käytökseen. Tähän ei ap:n tarvitsekaan vaikuttaa. Ärtymys tulisi kohdistaa mieheen, jonka vastuulla kasvatus on tässä kohtaa täysin ja jos lapset käyttäytyvät huonosti tai kuvio exän kanssa ei toimi, on siitä ensisijaisesti vastuussa mies, kuten myös näiden kahden naisen, exän ja nyxän suhteen toimivuudesta. Joko mies hoitaa asiat niin että naisten on mahdollista tulla toimeen keskenään ja jos näin ei tapahdu, hoitaa mies asiat molempien naisten kanssa erikseen. Kasvatuksen suhteen ap:n voisi siis vapauttaa itsensä tuntemasta turhaa ärtymystä, korkeintaan todeta miehelleen asiasta ja jättää asia miehensä vastuulle, myös tämän sisäistäminen on tärkeää.



Toinen taso koskee lapsen vihaamista, tässä kohtaa siis lapsen käyttäytymisellä ei ole merkitystä. Tahtoo sanoa sitä että ap:n epämiellyttävä tunne lasta kohtaan ei välttämättä poistu sillä että mies saisi lapsen käyttäytymään kunnolla tai asiallisesti tai mikä toivomus onkin. Lapsi ärsyttää läsnäolollaan siksi että on jatkuva muistutus miehen entisestä elämästä, entisestä liitosta. Lapsi muistuttaa ettei nykyinen perhe ole ollut ensimmäinen perhe eikä tule koskaan olemaankaan. Lapsi on muistutus epävarmuudesta, siitä ettemme kuitenkaan voi luvata mitään pysyvää, emme tietää asioita ennalta emmekä kontrolloida elämää. Ainoa keino jolla ap saa rauhan asian suhteen (ja rauhan monen muunkin asian suhteen) on sen ymmärtäminen että elämä on jatkuvaa keskeneräisyyttä eikä mistään voi olla koskaan varma. Voimme yrittää kasvattaa lapsiamme toivomallamme tavalla, voimme määritellä tiukastikin ketkä kuuluvat ydinpiiriimme, voimme päättää millaisissa kanssakäymisissä olemme erilaisten ihmisten kanssa, mutta emme voi päättää emmekä määritellä sitä mitä toiset ihmiset ajattelevat, tekevät tai elämässään valitsevat. Ainoa mihin voimme vaikuttaa on oma toimintamme, se miten ja missä määrin rakastamme toisia ihmisiä, ja se on ainoa tapa jonka jakamisen ja toteuttamisen kautta voimme olla aidossa kanssakäymisessä toisten kanssa: vain vapaaehtoisesti jaettu, määrittelemätön ja vaateeton rakkaus on lämpöä joka tulee takaisin - jos tulee. Siitäkään ei ole takeita.



Mutta jos haluat rauhan itsesi kanssa, ymmärrä ettet voi vaikuttaa elämääsi kontrolloimalla asioita saati ihmisiä. Mutta voit vaikuttaa omalla toiminnallasi. Ja jos kykenet rakastamaan itseäsi, kykenet rakastamaan toisia, riippumatta siitä millaista sukua he sinulle ovat.

kuinka joku mies voi edes koskea sellaiseen naiseen joka vihaa hänen lastaan? Osaako nainen peittää niin hyvin vastenmielisyytensä, että mies menee halpaan? Ei luulisi onnistuvan pitemmän päälle.



Itse heittäisin sellaisen miehen pellolle joka ei voisi sietää lapsiani. Aivan absurdi ajatuskin, että alkaisin suhteeseen sellaisen tyypin kanssa.