Päästäkseni eroon miehen lapsesta

Miksi annatte tämän toisen lapsen höykyttää omaa lastasi? Jos miehesi lapsi kiusaa ja satuttaa sinun lastasi on teidän aikuisten vastuulla tehdä siitä loppu. Jos etälapsi ei osaa käyttäytyä, on hänet laitettava kuriin. Tällä lapsella ei ole mitään erityisoikeuksia riekkua, sekoilla ja riepotella muita vain siksi, että on etälapsi. Kuria tälle lapselle!

se on niin paljon helpompi räksyttää av:lla että lapsi on kauhea kuin ottaa se aikuisen vastuu.

Minun lapseni asuu myös siinä kodissa, ja hänkin tarvitsee kotirauhan. Eikä hänkään jaksa ketään roikkumassa ihollaan kiinni, piereskelemässä nenäänsä, repimässä, raastamassa, vinkumassa ja vikisemässä koko ajan perässään. 5 v ei normaalisti käyttäydy noin, mutta tämä tapaus käyttäytyy. Omakin lapseni vetäytyy jo kuoreensa tämän lapsen läsnäollessa, joten pysyköön hel...sä meiltä ja mies voi käydä vaikka pihassa tapaamassa tätä lasta.

Kuten joku jo edellä kirjoitti, minäkin olen ollut lapsipuoli. Olin aivan karmea äitipuoltani kohtaan ja olin sitä täysin tahallani. Ikään kuin se olisi ollut syyllinen vanhempieni eroon, mitä se ei ollut. En siis ole ihan niin naiivi ja mustavalkoinen kuin moni täällä palstalla näyttää olevan.

Olen itse naimisissa miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta lapsia. Kohtelen niitä asiallisesti, mutta mitään keisarin elkeitä en katso sekuntiakaan. Tämä on meidän perheen koti ja täällä on tämän kodin säännöt, jotka perheen aikuiset ovat laatineet. Niitä noudatetaan. Se mitä mieltä lapset ovat tai mitä mieltä niiden äiti todellisuudessa tai lasten jutuissa on, ei merkitse mitään.

Eivät avioerolapset ole mitään ressukoita, vaan ihan tavallisia lapsia, joiden elämässä tulee varmasti tapahtumaan vielä paljon pahempia asioita kuin vanhempien ero ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen.

aikuiset luulevat tietävänsä miltä lapsesta oikeasti tuntuu.Minä olen myös avioerolapsi enkä millään lailla ollut mikään ressukka,vaikka äitipuoli isällä olikin.Olin aivan normaali lapsi ehkä vähän villi,mutta omasta mielestäni tapaamiset meni aina kivasti.

ja mielestäni näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää, jollei ole itse äitipuoli. Joten niiden kommentit, jotka eivät sellaisia ole, jätän omaan arvoonsa "pakettiajatteluineen". Ap

Voin ymmärtää tosi hyvin, että toista ihmistä voi vihata. Lapsi on ihminen. -> Häntä voi vihata.

Ihmistä alkaa vihata, jos joutuu pakosti olla tekemisissä tai jos joutuu pakosti kuunnella ihmisiä joita ei haluaisi katsella tai kuunnella.

Kun ihminen tekee lapsia, hän on yleensä melko täystyöllistetty itse. Tällöin kokee helposti rasitteena ylimääräisen melun sotkun...

Mutta sen takia juuri pitäisi kaikkien tehdä sterilisaatio, jotka ottavat jo sitoutuneen miehen. Koska jokaisen joka tekee lapsia pitäisi sitoutua heihin. Eli mies jonka sinä valitsit ei ollut vapaa. Hän oli varattu. Hänellä oli jo elämänikuinen vastuu ja työmaa omissa lapsissaan.

Sinä ja mies ette olisi saaneet tehdä lapsia koska teillä oli jo lapsia.

AP itse tuossa tilanteessa? Ja ex- miehesi uusi ajattelisi teidän lapsista noin? Surullista, että näet miehesi isyyden tuolla tavalla, todella surullista. Luuletko voivasi ostaa oman onnesi sortamalla muita? Näin ei maailmankaikkeus toimi, löydät tämän todennäköisesti edestäsi vielä elämässäsi, tavalla tai toisella.

Itse olen uusioperheen äiti, sekä omien että miehen lasten silloin kun miehen lapset paikalla ovat. Ts. en tietenkään luule olevani miehen lasten äiti, mutta fiksuimmat tajusivat mitä tarkoitan.



Miten käsittämättömän itsekeskeinen pitää olla, että mitenkään oikeuttaa itselleen käytöksensä miehensä lasta kohtaan.

Miten olisi pieni harjoitus. Kuvitelkaa hetkeksi itsenne sen lapsipuolen asemaan, olemaan se pieni, eron kokenut, hämmentynyt ihminen. Mitä toivoisitte, mitä tarvitsisitte? Kun olette eläytyneet sen pienen maailmaan, kirjoittakaapa, miltä tuntui, mitä toivoitte ja tarvitsitte?? Jos ette kykene ollenkaan eläytymään, teillä itsellänne on niin suuria ongelmia, ettei kannata äidiksi ryhtyäkään, koska lapsi (myös se itsetehty) tarvitsee kasvaakseen äidin/äitipuolen/isän/isäpuolen joka kykenee eläytymään hänen tuntiesiinsa. Odotan mielenkiinnolla.

**Pelkäämpä vain että AP:n tavalla käyttäytyvät ovat enemmän tai vähemmän narsisteja. Minulla on vastassani mieheni ex, joka ihan silmää räpäyttämättä haukkuu lapsensa isän, minut, meidän kodin ja tarjoaman ajan lspelle ym. lapsensa kuullen ja ylistää itsensä taivaaseen,vain hän on kyllin hyvä tässä maailmassa lapselleen ja pitää sitä ihan normaalina. Valitettavasti narsistia ei pysty parantamaan. Narsisti ei näe edes oman lapsensa parasta. Vain oman parhaansa. Tässä tapauksessa AP on kypsymätön kohtaamaan miehensä lapsen sellaisena kuin tämä on ja luulee, että ongelma poistuu, kun lapsi ei ole näköpiirissä. Saattaapa ukko lähteä tuossa hötäkässä, ja sietäisikin, minä en ainakaan katselisi tuollaista naista.

Kuten joku jo edellä kirjoitti, minäkin olen ollut lapsipuoli. Olin aivan karmea äitipuoltani kohtaan ja olin sitä täysin tahallani. Ikään kuin se olisi ollut syyllinen vanhempieni eroon, mitä se ei ollut. En siis ole ihan niin naiivi ja mustavalkoinen kuin moni täällä palstalla näyttää olevan.

Olen itse naimisissa miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta lapsia. Kohtelen niitä asiallisesti, mutta mitään keisarin elkeitä en katso sekuntiakaan. Tämä on meidän perheen koti ja täällä on tämän kodin säännöt, jotka perheen aikuiset ovat laatineet. Niitä noudatetaan. Se mitä mieltä lapset ovat tai mitä mieltä niiden äiti todellisuudessa tai lasten jutuissa on, ei merkitse mitään.

Eivät avioerolapset ole mitään ressukoita, vaan ihan tavallisia lapsia, joiden elämässä tulee varmasti tapahtumaan vielä paljon pahempia asioita kuin vanhempien ero ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen.

Näinhän sen kuuluukin olla! Näillä lapsilla on kaksi kotia joissa on omat sääntönsä. Kun joutuvat tottelemaan siinä missä muutkin, niin ovat osa perhettä. Rajoja ja rakkautta tarvitaan jokaisessa kodissa.

Syyttäkää ihan oikeasti niitä miehiänne ellei tämä onnistu älkääkä pyrkako pahaa oloanne lapsiin. Tämä on ihan kamala ketju, varmasti AV historian surullisin.

nimittäin sitä samaa se elämä sitten tulee aikanaan olemaan sen oman lapsenkin kanssa. Kun jo tietää, ettei lapsia jaksa niin ei niitä kannata maailmaan saattaa.

Yleensä olen jaksanut ja jopa odottanut näitä vierailuja, mutta nyt olen alkuraskauden takia helvetin väsynyt ja huonovointinen. En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.

nimittäin sitä samaa se elämä sitten tulee aikanaan olemaan sen oman lapsenkin kanssa. Kun jo tietää, ettei lapsia jaksa niin ei niitä kannata maailmaan saattaa.

Yleensä olen jaksanut ja jopa odottanut näitä vierailuja, mutta nyt olen alkuraskauden takia helvetin väsynyt ja huonovointinen. En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.

Mutta sen takia juuri pitäisi kaikkien tehdä sterilisaatio, jotka ottavat jo sitoutuneen miehen. Koska jokaisen joka tekee lapsia pitäisi sitoutua heihin. Eli mies jonka sinä valitsit ei ollut vapaa. Hän oli varattu. Hänellä oli jo elämänikuinen vastuu ja työmaa omissa lapsissaan.

Sinä ja mies ette olisi saaneet tehdä lapsia koska teillä oli jo lapsia.

lasten teko,eihän se kuuluu lapsettomalle aapeelle onko miehellä vastuuta muista lapsista."mies jonka sinä valitsit ei ollut vapaa" hetkonen.....Mies ja ap ovat täysin vapaita tekemään mitä vaan,muuttamaan vaikka kiinaan.

nimittäin sitä samaa se elämä sitten tulee aikanaan olemaan sen oman lapsenkin kanssa. Kun jo tietää, ettei lapsia jaksa niin ei niitä kannata maailmaan saattaa.

Yleensä olen jaksanut ja jopa odottanut näitä vierailuja, mutta nyt olen alkuraskauden takia helvetin väsynyt ja huonovointinen. En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.

vinkuminen vähän eri asia.

Eihän ex voi määrätä teidän asioistanne, ja silloin kun lapsi on teillä, te teette asioita, jotka eivät exälle kuulu.



Pitäisikö ennemmin tarttua härkää sarvista ja käskeä miestäsi olemaan mies eikä hiiri? Ei ole lapsen vika, jos isänsä ei osaa puolustautua exää vastaan.

Olen elämäni varrella nähnyt vain harvoja toimivia uusperheitä ja ne toimivatkin olen nähnyt kauempaa, eli sisällä saattoi kuohua...



On hassua ajatella, miten itsekeskeisiä aikuiset ihmiset ovat. Oma lapsi, oma elämä, omat jutut tärkeitä, ja muista viis. Tällaista se kai sitten on, kun minä-sukupolvi pääsee kunnolla vauhtiin.



Tulipa nyt ainakin todistettua, että ne äitipuolet ovat aniharvoin täyspäisiä ja silloinkin ovat ottaneet vajakin miehekseen.

Eihän ex voi määrätä teidän asioistanne, ja silloin kun lapsi on teillä, te teette asioita, jotka eivät exälle kuulu. Pitäisikö ennemmin tarttua härkää sarvista ja käskeä miestäsi olemaan mies eikä hiiri? Ei ole lapsen vika, jos isänsä ei osaa puolustautua exää vastaan.

Siinä ei kuule paljon miehen tekemiset ja sanomiset auta kun toinen on hullu. Viranomaisetkaan eivät puutu vaikka toinen suoltaa aiheettomiksi todettuja ls-ilmoituksia toinen toisensa jälkeen. Maileista, tekstareista jne asiattomuuksista puhumattakaan.

Eikö sen miehen ennemmin se sterilisaatio pitäisi ottaa? Hänellähän se elämän kestävä vastuu on, kun on ne rakkauden rusinat jo väännetty?



Mutta sen takia juuri pitäisi kaikkien tehdä sterilisaatio, jotka ottavat jo sitoutuneen miehen. Koska jokaisen joka tekee lapsia pitäisi sitoutua heihin. Eli mies jonka sinä valitsit ei ollut vapaa. Hän oli varattu. Hänellä oli jo elämänikuinen vastuu ja työmaa omissa lapsissaan.



Sinä ja mies ette olisi saaneet tehdä lapsia koska teillä oli jo lapsia.

[/quote]

Olen elämäni varrella nähnyt vain harvoja toimivia uusperheitä ja ne toimivatkin olen nähnyt kauempaa, eli sisällä saattoi kuohua...

On hassua ajatella, miten itsekeskeisiä aikuiset ihmiset ovat. Oma lapsi, oma elämä, omat jutut tärkeitä, ja muista viis. Tällaista se kai sitten on, kun minä-sukupolvi pääsee kunnolla vauhtiin.

Tulipa nyt ainakin todistettua, että ne äitipuolet ovat aniharvoin täyspäisiä ja silloinkin ovat ottaneet vajakin miehekseen.

niistä katkerista,mustasukkaisista exämmistä pikkasen,jookos? Ihmisen täytyy saada jatkaa elämää epäonnistuneen suhteen jälkeen,ilman että oma paha mieli kostetaan lasten kautta.Hyi helvetti niitä katkeria lehmiä,jotka itsekkäästi käyttävät lasta sotakapulana ja hakevat myötätuntoa baareista haarojaan levitellen.

... siis 50 v "uusioäiti" löi 17-vuotiasta poikaani päin näköä kun tältä kaatui vahingossa limut. Olis poika mun puolestani saanu lyödä takaisin, isompikokoinen kun on. Jos vielä kerran koskee lapseeni niin menen lataamaan sitä henk koht kuonoon.

Hänellä oli kahdesta edellisestä liitosta 3 lasta.

Vanhin oman lapseni ikäinen 12-vuotias ja nuorin 2-vuotias.



Mies halusi minut rinnalleen. Minulla soivat päässäni kellot. Eivät hääkellot, vaan varoituskellot. Lähdin vielä kun pystyin.



En missään nimessä millään hinnalla halunnut miehen lastenhoitajaksi. Täytyy hyväksyä koko paketti. Minä en hyväksynyt. Mielestäni järkevä ratkaisu.

mutta on meitäkin, eli uusperheitä joissa ei ole ongelmia lapsien kanssa, lapsien välillä tai miehen exän ja hänen uuden perheensä kanssa. Yhdessä on istuttu koulun juhlissa, lapsen syntymäpäivillä, minä järkkäsin lapsen rippijuhlat ja hoidin keittiöhommat, jotta juhlakalu sai vanhempineen keskittyä vieraiden kanssa porisemiseen. Ja sain kiitokseksi upean kimpun kukkia miehen exältä. Varmaan riippuu paljolti siitä, miten ero on hoidettu; mies ja exänsä olivat eronneet useita vuosia ennen kuin miehen edes tapasin ja mitään ei ollut hampaankolossa.

Mutta toivon, että saat sydänkohtauksen ja kuolet ja miehesi palaa lapsensa luokse vakituiseen asumaan. Oikeastaan voisit sairastua ja joutua liikunta kyvyttömänä pyöratuoliin ja miehesi ellei palaa exänsä luo niin alkaisi olla parhaan ystäväsi kanssa joka adoptoisi miehesi lapsen.