Päästäkseni eroon miehen lapsesta

röyhkeäksi vai jättikö hän sen kokonaan kasvattamatta?

Miten olisi pieni harjoitus. Kuvitelkaa hetkeksi itsenne sen lapsipuolen asemaan, olemaan se pieni, eron kokenut, hämmentynyt ihminen. Mitä toivoisitte, mitä tarvitsisitte? Kun olette eläytyneet sen pienen maailmaan, kirjoittakaapa, miltä tuntui, mitä toivoitte ja tarvitsitte?? Jos ette kykene ollenkaan eläytymään, teillä itsellänne on niin suuria ongelmia, ettei kannata äidiksi ryhtyäkään, koska lapsi (myös se itsetehty) tarvitsee kasvaakseen äidin/äitipuolen/isän/isäpuolen joka kykenee eläytymään hänen tuntiesiinsa. Odotan mielenkiinnolla.

ja siksi pyrin ottamaan lasta syliin, puhumaan kiltisti, olemaan hirveästi käskemättä ja yritän peittää negatiiviset tuntemukset. Lapsi vain tekee sen hyvin vaikeaksi olemalla ihan tajuttoman tottelematon (ei selvästi yhtään kasvatettu, mikä ei ole lapsen vika), kun sitten käskee niin sylkee päin, kiljuu ja lyö. Ei osaa puhua normaalisti, puhuu kiljuen ja huutaen, käskyttää, kiusaa toisia lapsia jne. Tekee täällä meillä tahallisesti asioita, joiden tietää olevan kiellettyjä: koskee tietokoneisiin, telkkariin jne. Muutenkin sellaisia ikäviä piirteitä, esim. syö jotain salaa ja oikein kurkistelee, ettei kukaan näe. Sitten vielä väittää kirkkain silmin, ettei ole mitään tehnyt tai pistää siskon syyksi. Huoh. Olisi niin hirveän mukavaa, jos tuolla lapsella olisi edes jonkinlainen kasvatus. Jep, ihan yhtä lailla mieheni vika kuin lapsen äidinkin, enkä ymmärrä miten on voinut edes mennä noin pieleen. Ei mitään käytöstapoja, halutaan lojua telkkarin ääressä päivät pitkät, mikään muu ei kiinnosta. En jaksa tuollaista, en ole tottunut tällaiseen lapsiperhe-elämään.

tarvitsee ulkopuolista tukea jos ei teillä kasvatus onnistu?? Soittakaa (siis isä)kasvatusneuvolaan tms- eihän tuollainen lopu jos hän ei saa apua. Mitä luulet hänen teininä tekevän...? Lapsella on selvästi paha olla.

Kuten joku jo edellä kirjoitti, minäkin olen ollut lapsipuoli. Olin aivan karmea äitipuoltani kohtaan ja olin sitä täysin tahallani. Ikään kuin se olisi ollut syyllinen vanhempieni eroon, mitä se ei ollut. En siis ole ihan niin naiivi ja mustavalkoinen kuin moni täällä palstalla näyttää olevan.



Olen itse naimisissa miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta lapsia. Kohtelen niitä asiallisesti, mutta mitään keisarin elkeitä en katso sekuntiakaan. Tämä on meidän perheen koti ja täällä on tämän kodin säännöt, jotka perheen aikuiset ovat laatineet. Niitä noudatetaan. Se mitä mieltä lapset ovat tai mitä mieltä niiden äiti todellisuudessa tai lasten jutuissa on, ei merkitse mitään.



Eivät avioerolapset ole mitään ressukoita, vaan ihan tavallisia lapsia, joiden elämässä tulee varmasti tapahtumaan vielä paljon pahempia asioita kuin vanhempien ero ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen.

---Isän asenne on 'ettei se kumminkaan tottele'

---



Sitä saa mitä tilaa! Kasvattakaa se isukki ensin vastuuseen omasta lapsestaan ennenkuin käytte lisää lisääntymään!



Mammat tappelee keskenään ja isukki keskittyy harrastuksiinsa -vai?

otteen saaminen lapsesta on niin vaikeaa. Ei lapsi pelkillä rajoilla kasva, rakkauttakin pitää olla. Siis ettei sellaista hiljaista hetkeä ole ollenkaan, että lapseen saa kontaktin, että voi kysyä mitä hänelle kuuluu, miltä hänestä tuntuu, mikä hnät harmittaa? vaikea uskoa että kaikki lapset ovat ihan sekaisin päästään. Ehkäpä aikuisilla ei ole taitoa kohdata lapsia?

---Isän asenne on 'ettei se kumminkaan tottele'

---

Sitä saa mitä tilaa! Kasvattakaa se isukki ensin vastuuseen omasta lapsestaan ennenkuin käytte lisää lisääntymään!

Mammat tappelee keskenään ja isukki keskittyy harrastuksiinsa -vai?

Jos (ja yhä useammin: kun) äitipuoli on ainoa aikuinen, jota kiinnostaisi hankkia lapselle apua, häntä ei tässä tavoitteessa kukaan tue. Ei hän saa lapselle aikaa perheneuvolaan. Eikä sitä saa isäkään. Kaikki instanssit tukevat vain ja ainoastaan SITÄ PERHETTÄ, JOSSA LAPSI ON KIRJOILLA. Ja se on harvoin äitipuolen perhe. Sehän äitipuolten mielestä niin p-eestä onkin. Vastuuta kyllä laskettaisiin harteille mielellään, mutta mitään resursseja hoitaa lapsen asioita ei anneta.



Itselläni on kokemusta sekä etä- että lähiäitipuolen tehtävästä. Kun mieheni (tunne-elämältään häiriintynyt) lapsi muutti meille, minustakin tuli yhdessä yössä ihminen, kun meidän perhettä alettiin tukea.

ja yrittää väkisin leikkiä jotain perhettä, jota emme ole. Lapsella koti äidillään, olkoon siellä suurimman osan ajasta. Isyys ei tarkoita sitä, että ollakseen hyvä isä, lapsen kanssa on oltava tasan puolet ajasta.

miksi siitä pitää päästä eroon? vie liikaa miehen huomiota sinulta pois?

uusperheen äitinä tiedän nuo tunteet. Ei-uusperheellsietn on vaikea ymmärtää. onneksi omat lapsipuoleni ovat jo aikuisia.

sillä nämä exiennyxientulevatexät ovat vihoviimeisiä kun lisääntyvät sellaisten kanssa, jotka eivät pidä huolta edes niistä aikaisemmistakaan r-a-k-k-a-u-d-e-nrusinoista! YÄK! Eikö teillä ole mitään älliä päässä? Tollaset kuukkelit kierretään kaukaa!

silloin kun se oli pieni ja uhmaäissä, koska uhmäikä oli todella vaikea (varmasti seurausta perusturvallisuuden puutteesta) ja itselläni ei ollut mitään kokemuksia lapsista. Ei silti tullut mieleenkään kieltää lapsta tulemasta meille (asui meillä puolet ajasta, oikeastaan vähän enemmänkin), toivoin vain salaa, ettei lapsi olisi meillä niin usein enkä oikein osannut luoda häneen hyvää suhdetta. Miehen ja lapsen suhdetta yritin silti tukea parhaani mukaan, ja heillä onkin erityisen hyvä suhde ollut aina.

Kun sain sitten oman lapsen ja se kasvoi, huomasin että moni miehen lapsen uhmasta olikin ihan tavallista kasvuun kuuluvaa uhmaa - oma lapsi nimittäin oli ihan yhtä vaikea välillä. Tosin omaa lasta kesti paremmin, olihan se pakkokin, kun ei ollut vaihtotehtoja. Lisäksi omalta lapselta saa myös enemmän positiivista palautetta, jos nyt näin voi sanoa; joka tapauksessa omaa lastaan rakastaa ja lapsi rakastaa omaa äitiään, ja tällöin on helpompi selvitä myös negatiivisista tunteista. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, miten väärin olin aiemmin ajatellut miehen lapsesta ja hävetä negatiivisia tunteitani lasta kohtaa - kyseessähän oli todellakin pieni lapsi ja minä oli (muka) aikuinen!

Siitä alkoi sitten pikkuhiljaa asioiden parantuminen, ja nyt kun miehen lapsi on jo aikúinen ja hänellä on omakin lapsi, olen tosi onnellinen, etten pilannut kaikkea silloin, kun miehen lapsi oli pieni, vaikka minulla olikin niin paljon negatiivisia tunteita. Ihanaa olla pienen vauvan mummopuoli, se tuntuu melkein samalta kuin olla oikea mummo.

Eli se mitä yritän sanoa: negatiiviset tunteet miehen lasta kohtaan ovat inhimillisiä, mutta aikuisen ihmisen pitäisi silti kyetä ymmärtämään, että kyseessä on lapsi ja lapset käyttäytävät kuin keskenkasvuiset siksi, että he ovat keskenkasvuisia.

Yleensä ongelmat ovatkin jossain ihan muualla kuin siinä lapsessa, lapsi vain käytöksellään tuo ongelman näkyviin. On helpompi ajatella, että jos lapsesta pääsee eroon, ongelmaa ei enää ole, mutta eihän se sillä tavalla mene. Mutta sen huomaa usein vasta jälkikäteen.

Ollaan tekemässä paluu keskiajalle jossa lapsella ei ole mitään inhimillistä arvoa, eikä aikuiset kasva henkisesti ja tunne-elämältään miksikään. Työssäni näen, kuinka nämä rakkaudettomuutta ja hylkäämistä kokevat lapset aikuisena itkevät lohduttomasti, käyttävät aikansa ja energiansa saadakseen nämä lapsuudenaikiaset musertavat kokemukset pois itsestään, etteivät siirtäisi samaa rakkaudettomuuden kokemusta omiin lapsiinsa. JOkainen äitipuoli joka torkuu lapsen hädän, surun rakkauden-ja turvantarpeen (mitä se huono käytös on) on hirviö joka tuhoaa sitä pientä ihmistä. Ja ne tuhot tuhoavat sen ihmisen elämää ja ehkä hänen lastensakin elämää. Ihminen ja varsinkin ihmisen lapsi on hauras ja herkkä ja menee kyllä rikki. Mua itkettää kaikkien näiden pienten puolesta, kuinka julma ja epäreilu onkaan elämä. Heillä kun ei ole mitään muuta kuin toivo siitä että joku hoitaa ja rakastaa heitä.

lapset miehen uuden puolison harteille? Täällä joku kyseli miksi ne lapset jää aina äidille.Sopii katsoa peiliin.

tuttavastani, joka joutui äitipuolensa kasvattamaksi. Oma äiti kuoli ja ukkeli meni tietty uusiin naimisiin ja hekin saivat lapsia. Mutta tämä hiljainen puoliorpo oli sitten liikaa siinä perheessä ja arvatkaapa viitsikö kuukkeli pitää lapsensa puolta? EI, johan siinä olisi oma mukavuus kärsinyt!



Tilanne on se, että lapsen mieli meni rikki ja elämä sitä mukaa myös. Nyt yli 60v ei uskalla mennä mennä edes lähikauppaan, koska joku saattaa ajatella mitä toikin täällä tekee!!!



Kiitos äiteepuoli ja isukin pisukki! Miettikääpä siis tarkkaan miten kohtelette exiennyxien lapsia!

tuttavastani, joka joutui äitipuolensa kasvattamaksi. Oma äiti kuoli ja ukkeli meni tietty uusiin naimisiin ja hekin saivat lapsia. Mutta tämä hiljainen puoliorpo oli sitten liikaa siinä perheessä ja arvatkaapa viitsikö kuukkeli pitää lapsensa puolta? EI, johan siinä olisi oma mukavuus kärsinyt!

Tilanne on se, että lapsen mieli meni rikki ja elämä sitä mukaa myös. Nyt yli 60v ei uskalla mennä mennä edes lähikauppaan, koska joku saattaa ajatella mitä toikin täällä tekee!!!

Kiitos äiteepuoli ja isukin pisukki! Miettikääpä siis tarkkaan miten kohtelette exiennyxien lapsia!

suurempi vastuu omistaan,äitipuolet statisteina.

miehen ja oman lapseni, jolle olen malttanut opettaa käytöstavat, toisin kuin miehen lapselle on opetettu. Meillä on tosi hyvä perhe, toimiva tiimi kun me ollaan minä, mies ja mun lapsi. Kaikki voi hyvin näin, miehen lapsi pysyköön äidillään :)

muuttumaan..ainakin, kun tajuaa minkälainen haaska oma äiti on..

tuttavastani, joka joutui äitipuolensa kasvattamaksi. Oma äiti kuoli ja ukkeli meni tietty uusiin naimisiin ja hekin saivat lapsia. Mutta tämä hiljainen puoliorpo oli sitten liikaa siinä perheessä ja arvatkaapa viitsikö kuukkeli pitää lapsensa puolta? EI, johan siinä olisi oma mukavuus kärsinyt! Tilanne on se, että lapsen mieli meni rikki ja elämä sitä mukaa myös. Nyt yli 60v ei uskalla mennä mennä edes lähikauppaan, koska joku saattaa ajatella mitä toikin täällä tekee!!! Kiitos äiteepuoli ja isukin pisukki! Miettikääpä siis tarkkaan miten kohtelette exiennyxien lapsia!

suurempi vastuu omistaan,äitipuolet statisteina.

pahuus vahingoittaa lasta biologisesta alkuperästä huolimatta. Samanlaisia surullisia tapauksia on tämä maa täynnä:( ja lisää tulee näköjään vauhdilla, rikkinäisiä ihmisiä:(((( Ja sitten kehdataan väittää että hehheomavika mitäs et pärjää ja valitse oikein. Milläs valitset kun on mieli rikki- sitäkään ei voinut itse valita kun oli lapsi. OIkeesti tää on aivan törkeetä miten ihmiset toimii, tässä ja nytkin.

suhteen alkuvaiheessa ja pyysin valitsemaan lapsen ja mun väliltä. Valitsi mut. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja mies on unohtanut aiemman isyytensä sen myötä.

Miten ihmeessä sä pystyt elämään itsesi kanssa? Mä en ymmärrä tällaisia ihmisiä. Jos me erottais nykyisen kanssa, ja uus käskis valita hänestä tai lapsesta niin se uus mies sais painua niin kauas kuin pippuri kasvaa siinä tilanteessa.

Toivon totisesti, että jos teillä tulee ero ja miehesi löytää uuden naisen niin nainen ei ole yhtä idiootti kuin sinä ja pakota valitsemaan lapsesi tai hänen välillään. Taas jäisi yksi lapsi ilman isää.

En tosin ymmärrä miestäsikään, miten voi olla noin idiootti, että luopuu lapsestaan uuden naisen takia?

Ja ap:lle. Koita nyt vain kestää tilanne. Lapsi kasvaa kuitenkin koko ajan ja elämä helpottuu varmasti. Lapsen ei mielestäni tule kärsiä aikuisten virheistä.

kokemukseni.



Olen äitipuoli joka toinen viikonloppu ja voin sanoa, että kyllä meidän kodin ilmapiiri muuttuu ihan hemmetisti kun miehen lapsi tulee meille.



Tunnelma on viileä, kireähkö, jäykkä jne ja ihan lapsen takia. Normaali avoimin, rento ja hilpeä ilmapiiri on tiessään. Viikonloput ovat suorastaan ahdistavia, jokaista sanaa ja tekoa pitää varoa ettei miehen eksä saa aihetta jäkätykseen.



Iso kivi tippuu harteilta joka kerta kun lapsi lähtee ja viikon päästä ahdistus alkaa taas kasvaa kun tietää, että lapsi tulee. Hiljaa itsekseni toivon, että lapsi ei haluaisi tulla.

Miksi annatte tämän toisen lapsen höykyttää omaa lastasi? Jos miehesi lapsi kiusaa ja satuttaa sinun lastasi on teidän aikuisten vastuulla tehdä siitä loppu. Jos etälapsi ei osaa käyttäytyä, on hänet laitettava kuriin. Tällä lapsella ei ole mitään erityisoikeuksia riekkua, sekoilla ja riepotella muita vain siksi, että on etälapsi. Kuria tälle lapselle!









Minun lapseni asuu myös siinä kodissa, ja hänkin tarvitsee kotirauhan. Eikä hänkään jaksa ketään roikkumassa ihollaan kiinni, piereskelemässä nenäänsä, repimässä, raastamassa, vinkumassa ja vikisemässä koko ajan perässään. 5 v ei normaalisti käyttäydy noin, mutta tämä tapaus käyttäytyy. Omakin lapseni vetäytyy jo kuoreensa tämän lapsen läsnäollessa, joten pysyköön hel...sä meiltä ja mies voi käydä vaikka pihassa tapaamassa tätä lasta.

[/quote]

Miksi annatte tämän toisen lapsen höykyttää omaa lastasi? Jos miehesi lapsi kiusaa ja satuttaa sinun lastasi on teidän aikuisten vastuulla tehdä siitä loppu. Jos etälapsi ei osaa käyttäytyä, on hänet laitettava kuriin. Tällä lapsella ei ole mitään erityisoikeuksia riekkua, sekoilla ja riepotella muita vain siksi, että on etälapsi. Kuria tälle lapselle!









Minun lapseni asuu myös siinä kodissa, ja hänkin tarvitsee kotirauhan. Eikä hänkään jaksa ketään roikkumassa ihollaan kiinni, piereskelemässä nenäänsä, repimässä, raastamassa, vinkumassa ja vikisemässä koko ajan perässään. 5 v ei normaalisti käyttäydy noin, mutta tämä tapaus käyttäytyy. Omakin lapseni vetäytyy jo kuoreensa tämän lapsen läsnäollessa, joten pysyköön hel...sä meiltä ja mies voi käydä vaikka pihassa tapaamassa tätä lasta.

[/quote]

tuttavastani, joka joutui äitipuolensa kasvattamaksi. Oma äiti kuoli ja ukkeli meni tietty uusiin naimisiin ja hekin saivat lapsia. Mutta tämä hiljainen puoliorpo oli sitten liikaa siinä perheessä ja arvatkaapa viitsikö kuukkeli pitää lapsensa puolta? EI, johan siinä olisi oma mukavuus kärsinyt! Tilanne on se, että lapsen mieli meni rikki ja elämä sitä mukaa myös. Nyt yli 60v ei uskalla mennä mennä edes lähikauppaan, koska joku saattaa ajatella mitä toikin täällä tekee!!! Kiitos äiteepuoli ja isukin pisukki! Miettikääpä siis tarkkaan miten kohtelette exiennyxien lapsia!

suurempi vastuu omistaan,äitipuolet statisteina.

pahuus vahingoittaa lasta biologisesta alkuperästä huolimatta. Samanlaisia surullisia tapauksia on tämä maa täynnä:( ja lisää tulee näköjään vauhdilla, rikkinäisiä ihmisiä:(((( Ja sitten kehdataan väittää että hehheomavika mitäs et pärjää ja valitse oikein. Milläs valitset kun on mieli rikki- sitäkään ei voinut itse valita kun oli lapsi. OIkeesti tää on aivan törkeetä miten ihmiset toimii, tässä ja nytkin.

on kertonut tekevänsä pahaa miehen lapsille? Kaikki uusikot ovat täällä kertoneet kuinka piilottelevat neg.tunteitaan,ja yrittävät toimia normaalisti.Minä kuulun myös näihin,jotka yrittävät tykätä lapsesta vaikkei tästä tunnu tulevan mitään:(( Hyvänä asiana voin pitää,ettei lapsi käy usein.