Onko mieheni käytös mielestäsi oikeutettua? kysyy raskaana oleva

jotta yrittäisit olla hyvä kumppani vaikka väkisin? voitko ehkä tehdä sen jo nyt?

9

Eikä niin, et mä joudun tässä vielä miestäkin hoivaamaan. Mut kuten tuossa jo sanoin, voishan sitä vähän yrittää.

Ap

7. raskausviikosta sinne synnytyssaliin asti (kuten allekirjoittanut) ja hormonit heittelehtii kuin pienellä yksityisellä vuoristoradalla, niin mun mielestä se helpommalla pääsevä osapuoli saa vaan luvan kestää kaiken paskan mikä sen niskaan sataa.

Yritä siinä sitten olla Kerrassaan Herttainen Vaimo ja Alati Hymyävä Äiti, kun sisuskalut poistuu keskimäärin seitsemän kertaa päivässä pöntön kautta lähimpään mereen (tai minne ne vedet sitten virtaavatkin) tai kun ei tiedä että itkeäkö vai vetääkö ne ranteet vaan ihan suorilla auki ja sit huomata puolen tunnin päästä, että ne olikin ne hormonit vaan ja kaikki onkin oikeastaan ihan hyvin.

Väitänpä, että jos oma mieheni olisi ollut raskaan raskauteni ajan tunnekylmä hyypiö, hän makaisi nyt raatona lähimetsässä. Kaikkien onneksi sain kuitenkin kunnollisen miehen ja hyvän isän lapselleni ja sopivasti sääliä ja empatiaa osakseni.

Jos olisin ap, potkaisisin miestä nilkkaan joka kerta kun olo on kurja, ihan vaan jakaakseni kokemuksen rakkaani kanssa. Ehkä siinä alkaisi mieskin oppia, miten kurjaa voi välillä aina olla.

kukaan ei olekaan vaatinut, että pitää olla mitenkään ylimaallisen ihana itsekään, mutta ei se ole niin vaikeaa jättää yksinkertaisesti sanomatta kaikkea mitä päässä liikkuu, tuskin sairaat ihmiset kaikille vastaantulijoille holtittomasti vittuilee? Mullakin on kroonisia hormoni-mielenterveys-ja ties mitä häiriöitä ja voin halutessani olla ystävällinen niille, keille haluan. Toki lähipiirille oma paska olo on helppo purkaa, mutta se mies ei kuitenkaan ole äiti tai isä vaan se sama heppu jonka soittoa aikoinaan odotti kuin kuuta nousevaa, oma erillinen ihmisensä jota ei pitäisi voida kohdella miten sattuu, jos ei itsekään sellaista kohtelua halua. En yritä hurskastella vaan ei se nyt miehen rakkautta (joka ei ole vanhempi-lapsi-suhteen tapaan pyyteetöntä) lisää jos 9 kk kohtelee sitä kuin laskiämpäriä.

Kuulostaa siltä,että miehesi on vaikea kohdata sinua, jos olet tyytymätön häneen, (vaikka sinulla olisikin toisinaan ihan syytä). Kuulostaa niin samalta mitä meillä on ollut, minunkin mieheni kuskas ja muuta sellaista. Itse olisin toivonut henkilökohtaisempaa huomiota,esim hiuksista silittäminen tai kauniita henk.koht sanoja tai tekoja. Keitin sinulle kahvia ynms. kukka silloin tällöin.



Mielestäni miehesi teot osoittavat paljonkin, että hän välittää ja yrittää. Voisiko olla,että miehesi ei kestä sinun negatiivisia tunteitasi, eikä näin ollen ehkä voi ymmärtää, että tarpeesi tulla erityisen huomioiduksi juuri nyt ei johdu hänen riittämättömyydestään, vaan hänen huonosta käytöksestä vastata tarpeeseesi tulla huomioiduksi.



Tuli tälläinen hassu juttu mieleen... voisitko kokeilla? Ensi kerralla, kun saat mieheltäsi kyydin kiität ja hymyilet ja laitat perään viestin: "tuntuu hyvältä kun mies huolehtii". Ehkäpä sen kiitollisuuden jälkeen voisit illalla jutella kaipuksestasi saada kokea olevasi erityinen ja rakastettu. Ystävälliseen ja kunniottavaan sävyyn :) ,epä vaativasti. Ehkäpä miehesi ei vaan osaa vielä ja kokee riittämättömyyden tunteen, kun itket tai olet tyytymätön. (vaikka sinulla välillä on syytäkin) Anna miehellesi arvostusta kaikesta mitä hän tekee, ihan niistä pienistä "itsestäänselvyyksistäkin". Ja kerro mitkä teot tuntuisivatt erityisen hyvältä. Vois tosta lähtee hyväkierre.



Riittämättömyyden tunne miehillä on painajainen, varsinkin näille meidän miesten kaltaisille vetäytyjille, joiden lapsuudenkodissa on ollut mäkättävä tai vaativa äiti. Riittämättömyyden tunne voi nousta miehen alitajunnasta ihan nähdessään sinut allapäin, vaikka syy ei olisi sinussa. Silloin mies "karkaa" poistuu paikalta tai on henkisesti muualla. Riittämättömyydentunne hälvenee hymyyn ja kiitollisuuteen.

Tietääkö miehesi käyttäytyvän niin?

Jos hän hämmentyy täysin kun sinä muutut ja sulkeutuu tylyltä vaikuttavan kuoren sisään.

Mut silti tosipaikan tullen teen aina muka jotain sellaista väärää, minkä vuoksi mies vetäytyy eikä tue mua. Jos vaikka tuun töistä himaan ja puran jotain ikävää työjuttua hälle, erehdyn jossain saumassa tiuskaisemaan hänellekin jotain, minkä seurauksena mies häipyy koneelle eikä tule sieltä pois, vaikka mä miten itkisin tm.

Oikeesti en ole mikään marmattaja eli tällaisia purkauksia on harvoin, ja sitä suuremmalla syyllä toivoisin saavani niissä tilanteissa tukea. Toki raskaus ei ole rinnastettavissa näihin tilanteisiin jo kestonsa vuoksi.

Ap

J.O

Minun Vaimoni, ei voi mitään sormus on ja lapset tehty, pieniä kylläkin ja niitä en jätä sinne/tänne olijoiksi. Ei se auta muu kuin olla ja sopeutua tilanteeseen, minä en ala ääntäni korottamaan ja kun tilanne oikein äityy pahaksi lähden ulos, jotain hommia tekemään lunta lapioiman tms. Me oltais enemmän kuin tarkoitettu yhteen mutta elämä vie ja se tuo, toiset sinne ja toiset tänne..

tai sen loputtomat 9kk jaksaa venyttää pinnaansa hormonihirmun kanssa ja hoidettavana muiden hommien lisäksi se esikoinen ja varmaan kotihommatkin kaikki jos ap on noin huonossa kunnossa supistelujen ja pahoinvointien kanssa niin tuskin pystyy siivoamaan jne.



Koitapa katsoa miehenkin kannalta tilannetta, johtukoon sun kiukkusuus mistä hyvänsä se on silti varmaan aika kauheeta kestettävää.

mutta ei se ole niin vaikeaa jättää yksinkertaisesti sanomatta kaikkea mitä päässä liikkuu, tuskin sairaat ihmiset kaikille vastaantulijoille holtittomasti vittuilee?

purkaa paha oloni tai sitten masennun ja ahdistun täysin. Tosin miehen kanssa olen puhunut tästä ja hän tietää kyllä, että kiukuttelen ja kitisen vain niille kaikkein rakkaimmille, joiden tiedän rakastavan minua vaikka olisinkin kauhea ämmä.

On se mieskin siinä lapsenteossa ollut mukana ja saa se siitä lapsesta iloa ja rakkautta elämäänsä. Ei voi olla liikaa vaadittu, että raskausaikana saa myös vähän tukea ja myötäelämistä, jos oma olo on kurja. Se raskaana olevahan siinä joutuu 9 kk olla jatkuvasti "töissä", joten myötäelämistä ja apuja olisi hyvä olla tarjolla siltä, jota pitäisi vielä raskauden jälkeenkin jaksaa rakastaa. Jos ei saa rakkautta ja empatiaa silloin kun on tosi rankkaa, niin eipä ole reilua ei.

..siis tarkoitin ,vaikka syy ei olisi hänessä, siis miehessä.



J.O

Meillä vähän samanlaista nyt. Mulla on ollut todella vaikea raskaus ja se näkyy omassa voinnissa ja käytöksessä, mies sitten "maksaa samalla mitalla takaisin"... Jotenkin täytyy vaan aatella, ett se mies ei vaan VOI asettua naisen asemaan, sellanen henkinen ja fyysinen myllerys tää raskaus naiselle on.



Koitetaan jaksaa. Ei tämä onneks iänkaiken kestä. Tsemppiä!



T:Kohtalotoverisi raskausviikolla 36

Kuulostaa siltä,että miehesi on vaikea kohdata sinua, jos olet tyytymätön häneen, (vaikka sinulla olisikin toisinaan ihan syytä). Kuulostaa niin samalta mitä meillä on ollut, minunkin mieheni kuskas ja muuta sellaista. Itse olisin toivonut henkilökohtaisempaa huomiota,esim hiuksista silittäminen tai kauniita henk.koht sanoja tai tekoja. Keitin sinulle kahvia ynms. kukka silloin tällöin.

Mielestäni miehesi teot osoittavat paljonkin, että hän välittää ja yrittää. Voisiko olla,että miehesi ei kestä sinun negatiivisia tunteitasi, eikä näin ollen ehkä voi ymmärtää, että tarpeesi tulla erityisen huomioiduksi juuri nyt ei johdu hänen riittämättömyydestään, vaan hänen huonosta käytöksestä vastata tarpeeseesi tulla huomioiduksi.

Tuli tälläinen hassu juttu mieleen... voisitko kokeilla? Ensi kerralla, kun saat mieheltäsi kyydin kiität ja hymyilet ja laitat perään viestin: "tuntuu hyvältä kun mies huolehtii". Ehkäpä sen kiitollisuuden jälkeen voisit illalla jutella kaipuksestasi saada kokea olevasi erityinen ja rakastettu. Ystävälliseen ja kunniottavaan sävyyn :) ,epä vaativasti. Ehkäpä miehesi ei vaan osaa vielä ja kokee riittämättömyyden tunteen, kun itket tai olet tyytymätön. (vaikka sinulla välillä on syytäkin) Anna miehellesi arvostusta kaikesta mitä hän tekee, ihan niistä pienistä "itsestäänselvyyksistäkin". Ja kerro mitkä teot tuntuisivatt erityisen hyvältä. Vois tosta lähtee hyväkierre.

Riittämättömyyden tunne miehillä on painajainen, varsinkin näille meidän miesten kaltaisille vetäytyjille, joiden lapsuudenkodissa on ollut mäkättävä tai vaativa äiti. Riittämättömyyden tunne voi nousta miehen alitajunnasta ihan nähdessään sinut allapäin, vaikka syy ei olisi sinussa. Silloin mies "karkaa" poistuu paikalta tai on henkisesti muualla. Riittämättömyydentunne hälvenee hymyyn ja kiitollisuuteen.

Mun mies on tyyliä "hommat hoidetaan" eikä se tajua, mikä mättää, kun se kuitenkin kuskaa ja hoitaa käytännön asioita. Ehkä tämä voi olla vähän mies-nainen-juttukin, vaikka varmasti muunkinlaisia miehiä on.

Itse tiedostan itsessäni sellaisen huonon piirteen, etten kauheasti kehu toista, jotta sille ei tuu sellaista oloa, et homma on nyt hänen osaltaan hoidettu. Jos siis kiittelisin miestä vuolaasti ruuanlaitosta, ajattelen, et sille tulee fiilis, etteipä tässä tarvitsekaan sit tehdä muita hommia.

Ap

tai sen loputtomat 9kk jaksaa venyttää pinnaansa hormonihirmun kanssa ja hoidettavana muiden hommien lisäksi se esikoinen ja varmaan kotihommatkin kaikki jos ap on noin huonossa kunnossa supistelujen ja pahoinvointien kanssa niin tuskin pystyy siivoamaan jne.

Koitapa katsoa miehenkin kannalta tilannetta, johtukoon sun kiukkusuus mistä hyvänsä se on silti varmaan aika kauheeta kestettävää.

Mä vastaan lähes kaikista kotitöistä, ja päävastuu esikoisestakin on ehdottomasti mulla. Mies kyllä osallistuu, kun pyydän. Enkä oikeasti ole Kamala, vaikken aivan kauhean viehättäväkään.

Ap

Meillä vähän samanlaista nyt. Mulla on ollut todella vaikea raskaus ja se näkyy omassa voinnissa ja käytöksessä, mies sitten "maksaa samalla mitalla takaisin"... Jotenkin täytyy vaan aatella, ett se mies ei vaan VOI asettua naisen asemaan, sellanen henkinen ja fyysinen myllerys tää raskaus naiselle on.

Koitetaan jaksaa. Ei tämä onneks iänkaiken kestä. Tsemppiä!

T:Kohtalotoverisi raskausviikolla 36

Meillä tilanne kyllä parani synnytyksen jälkeen - enpä tuota muuten olis lähtenyt toista tekemäänkään. Itse olen jo rv 39. Pitää varmaan lähteä nukkumaan, jos vaikka synnytys käynnistyy ens yönä, niin en oo ihan rättiväsynyt. Kiitos keskustelijoille - oma olo parani jo kummasti :) Ap