ärsyttää lasten lokerointi sukupuolen mukaan!
en ole mikään lapsen sukupuolen pimittävä kasvattaja.
Mutta jotain rajaa haluaisin lasten kasvattamiseen stereotyyppisiksi tytöiksi ja pojiksi.
kaksi esimerkkiä tältä viikolta:
seurakunnan perhekerhossa (lapset 0-5v) leikittiin prinsessa ruususta. No, tytöt oli tietenkin prinsessoja. kun yksi pieni poika olisi halunnut myös olla, sanottiin että poikien kuuluu olla prinssejä jotka tulee prinsessat herättämään. Hän ei siis päässyt ruususeksi, ja oli aika hämillään ja selvästi pahoillaan siitä.
muskarissa 1v poika tuli halaamaan ja pussailemaan saman ikäistä tyttöä. muskariope kommetoi siihen, että "oletkos (pojan nimi) löytänyt jo tyttöystävän". Ja kyse on tosiaan 1v ikäisten ryhmästä!
tuntuu pahalle, että näitä stereotypioita pitää jo noin pienien kohdata, ja aikuisten taholta.
Kommentit (9)
uskon kuitenkin että kaikki nuo typeryydet tulevat tahattomasti, sukupuoliroolit ovat niin piintynteitä ihmisten käsityksiin, että huomaatta toistaa niitä.
Tuo sitten jatkuu siihen saakka kunnes parituu isompana, muista nuorena kun udeltiin että jokos olet löytänyt poikaystävän, kenellekään ei olisin voinut olla vaikka kiinnostunut tytöistä.
Mä tulen kyllä pahalle mielelle naisista, jotka eivät ymmärrä, että pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä ja heidät myös kuuluu näihin sukupuolirooleihin kasvtaa. Maailmalla on ihan kylliksi onnettomia aikuisia, jotka eivät tiedä mitä he oikeasti ovat kun vanhemmat eivät aikanaan tukeneet lapsen normaalia kasvua omaan sukupuoleen.
Sillähän se tilanne muuttuu, kun itse näyttää esimerkkiä. Minäkään en ole piilotellut lasten sukupuolta tms., mutta saan kyllä aika herkästi suuni auki. Olisin varmaan itse töräyttänyt, että "totta kai saat olla prinsessa, haluuko joku tytöistä nää prinssireleet". Tai heittänyt, että "ja huomenna on sitten poikaystävän vuoro". Ihan sillein ohimennen, riitaa haastamatta tai sormea heristelemättä, huumorin siivin. Eivät asiat muutu, ellei niitä itse ole mukana muuttamassa. :)
Olen antanut näiden "roolien" mennä onnellisesti sekaisin. Meillä 5v. poika halusi pukeutua prinsessaksi pk:n naamiaisiin. Minäpä annoin pukeutua =) Toinen oli niin onnellinen kun sai pukea vaaleanpunaisen hörmelöhameen päällensä. Kyllä kuulemma muut olivat tarhassa nauraneet mutta eipä se näyttänyt lasta häiritsevän. Siellä hän oli leikkinyt prinsessaa, joka taisteli lohikäärmeitä vastaan =D
Maailmalla on ihan kylliksi onnettomia aikuisia, jotka eivät tiedä mitä he oikeasti ovat kun vanhemmat eivät aikanaan tukeneet lapsen normaalia kasvua omaan sukupuoleen.
joiden ei ole annettu kasvaa omaksi kokemaansa sukupuoleen tai parisuhteeseen. Sellaiset aikuiset ovat vääjäämättä aika hajalla ja tekevät elämänsä aikana vahinkoa myös ympärillään oleville ihmisille. Harvemmin länsimaissa on vaikeuksia kasvaa heteroksi tai siihen roolimalliin, mitä jalkovälin värkkien perusteella odotetaan. Sitten jos se ei olekaan se oma tie, niin vaikeudet alkavat.
tuo on kyllä juuri lapsille ahdistavaa sukupuoliroolien vahvistamista.
minusta lapsen pitää voida olla iloinen sukupuolestaan, ja silti saada tehdä toiselle sukupuolelle mielettyjä asioita jos haluaa, ihan ilman ihmettelyjä. sillä lailla tulee tasapainoisia, suvaitsevaisia aikuisia
haaste meille vanhemmille ja muille kasvattajille kyllä, suomessa on ollut niin tiukka sukupuolijako joissain asioissa.
Sillähän se tilanne muuttuu, kun itse näyttää esimerkkiä. Minäkään en ole piilotellut lasten sukupuolta tms., mutta saan kyllä aika herkästi suuni auki. Olisin varmaan itse töräyttänyt, että "totta kai saat olla prinsessa, haluuko joku tytöistä nää prinssireleet". Tai heittänyt, että "ja huomenna on sitten poikaystävän vuoro". Ihan sillein ohimennen, riitaa haastamatta tai sormea heristelemättä, huumorin siivin. Eivät asiat muutu, ellei niitä itse ole mukana muuttamassa. :)
En tajua sukupuolineutraaliutta, mun poika on poika, mut miks sen pitäs mitään rajottaa? Leikkii nukeilla ja autoilla, prinsessaa ja zombeja. Miks ne neutraalit ajattelee että sukupuoli rajottaa? Luulevat olevansa avarakatseisia tms, mut päinvastoin.
Mä en jaksais ärsyyntyä tollasista.
Meidän tytön pk:ssa en oo tollasta huomannut. Meidän eskari-ikäinen leikkii sielä yleensä kolmen pojan kanssa. Eivät leiki prinsessaleikkejä.
tuo on kyllä juuri lapsille ahdistavaa sukupuoliroolien vahvistamista.
minusta lapsen pitää voida olla iloinen sukupuolestaan, ja silti saada tehdä toiselle sukupuolelle mielettyjä asioita jos haluaa, ihan ilman ihmettelyjä. sillä lailla tulee tasapainoisia, suvaitsevaisia aikuisia
haaste meille vanhemmille ja muille kasvattajille kyllä, suomessa on ollut niin tiukka sukupuolijako joissain asioissa.
Mitä vaihtoehtoja lapselle jää, jos pitää sen toisen sukupuolen jutuista enemmän kuin omista?
Pitääkö tytön ryhtyä pojaksi, ja pojan tytöksi?
Sukupuoli-identiteetistä riippumatta pitää olla tapapuolinen ja antaa niin tyttöjen leikkiä autoilla kuin poikien nukeilla. Vielä tänäkin päivänä voi leluhyllyn luona kuulla vanhemman sanovan lapselleen "ei tytöt / pojat niillä leiki" jos lapsi haluaa toisen sukupuolen lelua.
Oma lapseni, tyttö, tuntui olevan suorastaan helpottunut, kun selvisi, että naisetkin voivat tehdä hänen mieleisiään juttuja. Ei hänen tarvitsekaan olla poika , kun äitikin sahaa moottorisahalla ja äidilläkin on oma pyssy.
Sillähän se tilanne muuttuu, kun itse näyttää esimerkkiä. Minäkään en ole piilotellut lasten sukupuolta tms., mutta saan kyllä aika herkästi suuni auki. Olisin varmaan itse töräyttänyt, että "totta kai saat olla prinsessa, haluuko joku tytöistä nää prinssireleet". Tai heittänyt, että "ja huomenna on sitten poikaystävän vuoro". Ihan sillein ohimennen, riitaa haastamatta tai sormea heristelemättä, huumorin siivin. Eivät asiat muutu, ellei niitä itse ole mukana muuttamassa. :)