**KESKENMENON JÄLKEEN-HELMIKUU**

IITU, olen pohjattoman surullinen vuoksesi:( Toivotaan nyt ettei ainakaan rypäleraskaus ollut:( Ei ole helppoa vauvan saaminen todellakaan vaikka niin moni ottaa sen itsestäänselvyytenä. Tänään juuri Vauvan tarina-sarjaa seuratessani alkoi korpeamaan kun se synnyttäjä sanoi että lasta rakastaa alusta saakka ja sitten vauva onkin jo sylissä. JOOPA JOO!!! No, ei kai se ole meiltä toisin todenneilta poissa vaikka jotkut noin vaan tekaisevat kymmenen lasta putkeen ilman ongelmia ja suruja, mutta käy tuollaiset tokaisut ärsyttämään todella pahasti.

Hiljaista on aina vaan pinossamme, toivottavasti tämän kuun aikana kaikki innostuvat kirjoittelemaan kuulumisia. MALICA on kadonnut tyystin myös, missäs kaikki piileksivät?



Helene+Batman 32+5

Iitu: Kävinkin kirjoittamassa sinulle pitkän tarinan tuonne kuumeilijoiden puolelle. Mutta halaus ja voimia jaksamiseen!



Helene: Voi sulla on jo noin paljo viikkoja! Tuntuu, että sulle tulee nopeemmin noita viikkoja kun mulle ;) Mulla vasta 13+3 ja vasta 5 ultraa takana ;) Ja reilun viikon päästä taas ekstra ultra, jossa saan tarkistettua, että ovathan vauvat vielä hengissä, kun eivät "tunnu" miltään. Siis jotenkin tuntuu olo liian hyvälle, kun kaikkialla lukee, että monikoissa on yleensä pahemmat oireet ja pahoinvoinnit... Eikä potkutkaan vielä tunnu... Sit pelkään, että np-ultran jälkeen aloittamani verenohennuspiikit jotenki ois voinu osua niihin, vaikka järki kuinka sanoo, ettei se oo mahdollista... loppuuko tää paniikki koskaan???



Adalat: Kiva kun kävit moikkaamassa tossa viime ketjussa. Yritän tulla perästä kaikin keinoin, mutta pelko on edelleen mukana, minkä ehkä huomaat tosta yllä olevasta viestistä ;)



Päätäkään ei onneksi oo särkeny kuin muutamina päivinä koko raskauden aikana, kun en oo uskaltanu syödä särkylääkkeitäkään kun 3 panadolia koko aikana, etten vaan aiheuta keskenmenoa... Joo... Influenssarokotteen uskalsin käydä ottamassa, vaikka piikkejä pelkäänkin. Mahassa alkaa olla mustelmia enemmän kuin dalmatialaisen turkissa täpliä niistä pistoksista... Aamulla jo miehen piikittäessä minua kysyin, että voinko tästä selvitä hengissä, kun ne piikit kirvelee aina... Mutta teen mitä vain jotta vauat selviäis hengissä...

NIPPE, ei se taida loppuakaan, se paniikki:(

Itse nyt pelkään kun poika tuntuu saavan sellaisia sätkimiskohtauksia mahassa (oikeesti tuntuu että vipletää ympäriinsä siellä), että kuristuu napanuoraansa vielä ennen syntymäänsä:( Eilen neuvola ja tädin mukaan raivotarjonnassa, mutta minä oon eri mieltä, tuntuu että kädet hakkaa tuonne vasemmalle keskelle kylkeä ja jalat virtsarakkoon päin. Kuulemma viimeisessä lääkärineuvolassa tarkistavat tämän, mutta kun siihenkin on vielä liki kuukausi aikaa. Olen edelleen ihan varma että kaiken tämän odotuksenkin jälkeen tämä vauva viedään minulta pois. Ja NIPPE, et sinä voi mitenkään vatsanahan läpi piikkiä laittaessas osua kohtuun, kyllä kohtu on niin syvällä lantiossa ettei siihen osu ellei ole jokin 15cm pitkä neula. Mut ymmärrän pelkosi tuostakin. Kaikesta tässä koko ajan on huolissaan.



Helene+poju 33+1

Vaikka minulla olikin tosi "kevyt" historia keskenmenojen suhteen niin ei se tietynlainen paniikki kyllä kokonaan lopu koko raskauden aikana. Aina ennen ultraa oli sydän kurkussa ja sitten kun liikkeet alkoivat tuntua olin aina "vähän" hädissäni jos en ollut päivän aikana tuntenut reilusti liikkeitä. Yksikin ilta olin sitä mieltä, että vauva ei ollut päivällä hirveästi liikkunut tai ainakaan en ollut niitä liikkeitä rekisteröinyt kun töissä oli ihan kamala hulina silloin. No minähän sitten kippasin ISON lasin limua ja tönin vauvan hereille ja olin mielettömän helpottunut kun jumppa alkoi. Tosin sitten puolen yön tuolla puolen alkoi jo pikkuisin ärsyttää kun toinen vaan potki ja minun piti aamuvuoroon nousta. ;) Toinen minkä huomasin oli se, että ajoittain se keskenmeno nousi aika voimakkaasti mieleen, vaikka raskaus eteni ja maha kasvoi. Toisaalta sitten kun sain tuon pienen nyytin syliin niin tuli voimakkaana tunne, että näinhän sen pitikin mennä; tämä pieni poika oli meille tarkoitettu.



Tsemppiä teille!



adalat

Tuo kuumeilupuoli tuntuu aika lailla kuihtuneen pois. En tosin itsekään ole ollut mikään aktiivinen kirjoittaja siellä, vaikka lueskelemassa kävinkin. Nyt mulla tuli taas yllättäen plussa, ja tietenkin tiedän, ettei se vielä mitään kerro. Kesken voi mennä milloin vaan. Mä oon roikkunut tuolla kuumeilupuolella tasan 2 vuotta. Eka km oli 2/10 ja tuulimuna 9/11. Kolmatta lasta meille on odotettu kolmisen vuotta.

Nyt rv 4+4.

Simonalle suuret onnittelut plussasta! Aika on madellu täällä, kun kanssa koko ajan kuullostelee oireita/niiden puuttumista ja jokaista nippasua, että onkohan nyt kaikki ok vai ei. Mullakin meni melkein kaksi vuotta ehkäisyn jättämisestä, toki eihän tämän raskaudenkaan loppuun jatkuminen ole 100 %:n varmaa kohdallani vieläkään... Mutta toivottavasti tämä teidän kyytiläinen pysyy matkassa loppuun saakka. Tääkin pino taitaa olla melko hiljainen, vai laitetaanko tähän yhdessä "eloa"?



Adalat: Et sinä mitään tunge meidän pinoon, yhteinen historia meillä on ja ehkä se auttaa meitä km kokeneita uskomaan, että voi myös onnistua ;) Käy vaan jos joudat aina meitä tsemppaamassa, vähä niiku meidän valmentajana että mekin päästään "maaliin" saakka...

Tuotahan minäkin oon ihmetellyt miten hiljaiseksi pino mennyt, syksyllä vielä oli ahkerasti useita mukana ja nyt tyssännyt kokonaan tää pinomme:(

Omalla kohdallani alkaa päivät käymään vähiin pikkuhiljaa, olokin on sen mukainen. Massu keikkuu kuin siellä olisi hirmumyrsky kun vauva yrittää venytellä. Paljon on hikkaakin ollut viimeisen 2 viikon aikana, oon aina NIIIN mieleissäni hikottelusta koska sehän tarkoittaa että vauva harjoittelee hengitysliikkeitä ja minun päässäni se tarkoittaa sitä että on suurempi todennäköisyys jäädä eloon synnyttyään. Odotan valtavasti jo pojan tapaamista ja yritän nuo synkät pohtimiset pitää loitolla, milloin mitenkin onnistuen. Tasan vuosi sitten tein raskaustestin edellisestä keskenmenneestä, kummasti nuo iskostuu mieleen vaikka useampia km:ja ollutkin.



Helene&Batman 33+5



PS: SIMONA, suuronnittelut, laitapa tietojasi niin lisään listaan:)

Tein eilen testin odoteltuani menkkoja viikonlopusta lähtien. Testiin tuli saman tien kaksi vahvaa viivaa näkyviin :) Uskomatonta, paistaa se päivä joskus risukasaankin. Toivo oli jo menetetty, mieskin tuntui olevan ihan mielissään, pääsee miettimään autonvaihtoa :)

Nyt sitten pelon sekaisin tuntein yritän olla innostumatta liikaa... Keskenmeno pelottaa, ei voi mitään.



Tämä olisi kolmas lapsemme, la 14.10.12

kkm 07/10



Anir rv 4+5

Anir: olitkin kerennyt jo tänne, kiva. Kävin sulle kirjottamassa tuolla kuumeilijoissa ja vinkkaamassa, että täällä ois tää palsta odottajille ;) Muistat varmaan Simonankin sieltä kuumeilijoista, meette niin samoilla päivillä melkein, huikeeta!! Ja onnea hurjasti vielä! Nyt vaan pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki sujuu hyvin!!!



Helene: Voi kun minäkin pääsisin jo tuntemaan liikkeitä ja hikottelua, tuntuis olo enemmän "raskaana" olevalle. Nyt ei "tunnu" miltään ja sekös se vasta pelottaa... Maanantaina onneksi ekstra ultra... ehkä sit jo uskaltais kertoo... Mulla menee etappi koko ajan kauemma, että millon uskaltaa julkasta asiaa laajemmin. Aluksi oli että np-ultran jälkeen, no sit tämän ultran...



Nippe + tuplat 14+3

taitaa mennä tämäkin kesken :( Tuhrua tulee, ja eiköhän pian hanat aukea...

Voi kun en olisi tehnyt sitä testiä...

Voi ANIR!! Juuri lisäsin sinut listaan:( Jospa se kuitenkin iloksi muuttuisi, otan nyt pyynnöstäsi kuitenkin pois sinut listasta, ilmoittelet sitten uudelleen jos kaikki onkin onnellisesti. Tsemppiä!!



Helene+Batman 33+6

Olen yksin kotona, tämän piti olla nautinnollinen ilta, mutta kaikkea muuta. Kellekään en halua raskaudesta tai keskenmenosta tässä vaiheessa puhua, joten pakko kirjoittaa tänne.



Olin tänään aquazumbassa. Altaassa palelin koko ajan mikä ei ole ollenkaan tavallista. Muutenkin oli outo olo eikä zumba tuntunut hyvältä. Zumban jälkeen tuli sitä tuhrua...

Enää ei tule, mutta palelee edelleen, kuten on monena iltana paleltanut. Rinnat aristaa edelleen. Välillä lievää jomotusta alavatsalla.

Pakko oli käydä iltakävelyllä apteekissa ja tehdä uusi testi. Siihen tuli saman tien kaksi vahvaa viivaa. Siltikin pelottaa ihan kamalasti. En millään haluaisi menettää tätä vauvaa. Onneksi te täällä ymmärrätte näitä ajatuksia :)

kirjoitin sulle tsemppejä jo tuonne kuumeilijoihin, mutta pakko tulla vielä tänne.



Ymmärrän pelkosi todella hyvin. Se tietämättömyys on kamalaa, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, menikö kesken vai eikö mennyt.



Toivottavasti se vuotelu oli vaan jotakin normaalia alkuraskauden tuhrua ja nyt kaikki jatkuisi hyvin.



-iitu (kkm rv18 11/2011, kkm rv8 01/2012)

Tänään ei ole tuhrutellut eikä itse asiassa enää eilen illallakaan. Vain sillä yhdellä vessareissulla tuli tuhrua, ja se oli jumpan jälkeen.

Järki sanoo, että näillä viikoilla saa liikkua niin kuin ennenkin, jos ei pahalta tunnu, mutta sit kuitenkin ajattelee, että jos jättäisi kaikki ylimääräiset reuhkaamiset pois, voisi keskenmenon välttää (vaikka tiedän ettei keskenmenoa voi itse aiheuttaa normaalisti elämällä).

Mutta koko ajan pelottaa, ei paljon muuta mahdu pääkoppaan. Olen varmaan hermoheikko jossain vaiheessa, jos tämä raskaus jatkuu.

Ja täällä varmaan käyn jatkamassa yksinpuhelua, kun ei näitä asioita voi oikein kenenkään kanssa vatkata. Mieskään ei ymmärrä, vaikka yllättävän positiivisesti otti tämän raskausuutisen.

ihan kylmiä väreitä menee tilanteesi vuoksi. Kumpa vuoto olisi vain ollut vaaratonta ja ohimenevää. Mä meen lähes samoilla päivillä ja pelottaa muakin, jos taas menis pieleen. Mulla on kyllä ihan kunnon raskausoireita, mitä ei näin vahvana ollut keskenmenneissä eli mua väsyttää ihan kamalasti, kuvottaa ja oksentanutkin olen, rinnat arat, närästää... Yritän vakuuttaa itseäni, että mitä karseempi olo, sen parempi.

Missä vaiheessa Nippe olet ehtinyt jo noin pitkälle? Eiköhän sun tuplaraskaus näy jo pian kaikille. Mä oon ainakin tarvinnut mammahousuja jo noilla viikoilla.

Ihanaa, kun moni on täällä jo tosi pitkällä raskaudessa. Helene, tässä tietojani: 40v. kolmatta odotetaan, km 2/10, tuulimuna 9/11, nyt 5+1, la 12.10.

Mutta en ole onnistuneissa raskauksissakaan kärsinyt pahoinvoinnista tms.

Rinnat on kasvaneet ja arat, väsyttää ja paleltaa. Siinäpä minun oireet. Valkovuotoakaan ei juuri ole. Mieluummin vaikka oksentaisin, olisi jotenkin turvallisempi olo.

Mut kyllä tää on raskasta, mitenkähän tässä mielenterveys kestää...

Anir: Tuhruhan voi olla normaaliakin, mutta kuten omasta kokemuksesta voin myös todeta, että tuo alkuaika (ja varmaan sinne asti kun liikkeet tuntuu) on hermoja raastavaa. Ärsyttää kytätä jokaista nippasua ja tuhrua ja vuotoa ja olotilaa raskausoireista, kun kaikki ne voivat merkata aina suuntaan tai toiseen. En tiedä itsekään miten mielenterveys on kestänyt tänne asti ja ehkä se vielä ahdistaa eniten, että kun itse ei juuri voi vaikuttaa siihen kestääkö raskaus loppuun saakka vai meneekö kesken. Mutta pidän peukkuja sulle hirmuisesti, kyllä teille olisi jo aika suoda se kolmonen! Ja ilman muuta käyt täällä purkamassa tuntemuksia, koska eihän miehet voi edes ymmärtää... Ja mulla on ollu tässä raskaudessa sit vuotoja vaikka keskenmenneissä ei oikeestaan ollu lainkaan... Eli yhden yön vuosin kirkasta verta enemmän kuin mitä kuusien menkkojen aikana yhteensä... Mutta silti... Näin alussa kun ei ultrasta oo mitään apuja, niin kysytkö neuvolasta hcg mittausta verestä ja lähetettä esim. siten että voit pari kertaa vikossa käydä sen mittauttamassa tai viikon päästä uudestaan. Netissä on englannin kielinen sivusto, jossa laskuri laskee nouseeko hcg normaalisti. Toki kertoo vain sen hetkisen tilanteen, mutta itselle auttoi enimpään paniikkiin. Ja itse ainakin jätin nuo raskaammat liikunnat pois, eipähän olisi mahdollisen km yhteydessä tarvinnut siitä syyttää itseään, että johtuiko se nyt siitä... Zumbasta oon kuullu jotain, että kaikkia liikkeitä ei suositella, tosin ei se vielä sinun viikoilla haittaa...







Simona: En tiedä missä vaiheessa oon päässy "näin pitkälle" ja edelleen ahdistaa kamalasti, kun ei "tunnu miltään", siis on liian normaali olo. Raskausoireita ei juuri ole ollut tässä raskaudessa, keskenmenneissä oli paljon enemmän oireita! Että eipä niistä oireista niiden vaihtelevuudesta tai puutteesta voi mitään näköjään päätellä... Huomenna menen lääkärineuvolaan ultrattavaksi ihan vaan varmistaakseni oman mielenterveyden vuoksi, että onhan kaikki kunnossa. Mammahousut yhdet on käytössä, toppahousuja näillä pakkasilla kyllä tarvinnut enimmäkseen ja ne alkaa ahdistaa aika lailla... Mutta tämä "lihominen" voi mennä vielä syömisen piikkiin, kun on ollu nälkä koko ajan.



Nippe + tuplat 14+5

Siis tää on ihan kamalaa. Koko ajan kyttään oireita (tai oikeastaan niiden puuttumista), tissit ei muka ole tänään yhtä kipeät kuin eilen, ei ole runsasta valkovuotoa jne...

Päätin illalla, että en vielä uskalla soittaa neuvolaan. Jos vaikka viikon odottelisi...

Onneksi ei ole tuhruja ollut, ja päätin uskaltautua huomenna zumbaamaankin. Katotaan miltä se tuntuu. Yritän vakuutella itselleni, että keskenmenoa ei voi itse aiheuttaa...



anir 5+1

Kyllä tää huonolta näyttää. Ahdistaa jo ihan kympillä. Alkais sit se vuoto jos kerta meinaa.

Hyvin menneissä raskauksissani ei ole ollut mitään vuotoja, joten vaikea kuvitella että vuoto tietäisi mitään hyvää... Ilmeisesti meille ei ole tarkoitettu kolmatta lasta :(

Taidankin uskaltaa ilmoittaa parille kaverille, että hyvää ystävänpäivää toivottavat xxx ja xxx + tuplat...



Eilen ultrassa molemmat olivat hengissä (14+6). Onneksi...



Anir: Mitään pahempaa ei oo kuin juuri tuo epävarmuus ja tieto, ettei mikään estä keskenmenoa, se tulee jos on tullakseen... Toivottavasti teille kuitenkin tämä vauva suodaan syliin saakka! Mullakin oli tuhrua ja sitä vuotoa ja näinkin pitkälle oon päässy (ihmettelen kyllä kovasti). Mutta tiedän, ettei tääkään kommentti saa välttämättä rauhoittumaan...Kun aina kaikki voi merkata suuntaan tai toiseen! Entä jos soitat neuvolaan ja pyydät hcg verikokeen ja sitten uuden seurannan viikon päähän tai vähä aiemmin. Netissä on sit niitä laskureita, joilla voi seurata nouseeko hcg normaalisti... näin minä tein, kun ei noin alussa ultristakaan mitään hyötyä ollu...