Miten suhde työkaverin kanssa oikein aloitetaan?

alkoholi, eli jossain duuniporukan yhteisessä illanvietossa huppelispäissään lähennytään.



Voithan pyytää kaveria vaikka lenkille tai leffaan tms?



Mun 2 duunikaveria aloitti suhteen siten, että nainen pyysi mieheltä apua johonkin pikku remppahommaan ja sit siitä kiitokseksi kokkasi tälle. Nykyään asuvat yhdessä. :)

Normaalia flirttailevampi viikko on päättymässä, huomenna ei varmaankaan nähdä. On viestitelty projektijuttuja ja nähty pariin kertaan. Olen yrittänyt olla hehkeä ja nokkela (heh), mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole tapahtunut. No, ensi viikolla jatketaan :)



Nyt kävi myös ilmi, että jossain vaiheessa keväällä olisi tiedossa yhteinen viikonloppuristeily työasian tiimoilta, joten jos oikein alkaa ahdistaa, pitää miettiä suoraa toimintaa, eli kännejä ja panemista sitten :D Ap.

Nostan omaa ketjuani, sillä tämä asia ei ole edelleenkään edennyt mihinkään. Eilen oltiin tämän miehen (ja muidenkin työkavereiden) kanssa yhdessä tilaisuudessa ja homma jatkuu aivan samanlaisena: istutaan vierekkäin, jos tullaan eri aikaan paikalle tai käydään välillä jossain, palataan aina "yhteen", eli siihen porukkaan, missä toinen henkilö on, jutustellaan keskenään siinä porukassa jne. Kummallakaan ei ollut viikonlopuksi mitään ihmeellisiä suunnitelmia, mutta ei puhettakaan, että kumpikaan olisi ehdottanut jotain yhteistä tekemistä.



Miten voi nainen olla näin epävarma itsestään ettei saa suoraan ehdotettua vaikka kahvilla käyntiä! Ehkä se torjutuksi tulemisen pelko on niin suuri, että ennemmin kärvistelee kotona ja miettii tätä miestä. Ja miksei se mies voi tehdä aloitetta????



Ap

Minulla on kohtuullinen lista työpanoja, mutta kännissä ne kaikki on alkunsa saaneet..

Yritäpä hankkia jotakin ammattiapua - psykoterapiaa tms.

eli ellet saat suutasi auki, kun tapaat tyypin seuraavan kerran niin sitten on parasta hakeutua ammattiauttajan pakeille tai unohtaa koko juttu.



Eihän yksi kahvikutsu voi noin vaikea juttu olla...

Mulla oli aika samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Jotenkin tuntui, että oltiin molemmat kiinnostuneita, mutta mitään ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Oltiin tunnettu toisemme jo viitisen vuotta ennen kuin alettiin kiinnostua toisistamme ja jotenkin tämä tuttuina/kavereina olo vaikeutti tilannetta ihan hirveästi. Olin (ja olen edelleen) ujo ja epävarma miesasioissa ja mieskin vaikutti aika kokemattomalta, vaikka siis oltiin jo yli kolmekymppisiä silloin. En ollut mikään kaunotar vaan ylipainoinen tavis ja olitosi vaikea käsittää, että joku voisi olla kiinnostunut minusta. Lisäksi mulla jyskytti koko ajan takaraivossa että mitäs jos mies onkin homo ja olen tulkinnut koko jutun todella väärin :)



Nyt seurustelen ihan toisen miehen kanssa ja meillä on mukavaa, mutta silti aina välillä mietityttää miten tuon työkaverin kanssa olisi käynyt jos jompi kumpi olisi tehnyt aloitteen.



Ymmärrän siis hyvin sinua ap! Toivottavasti kuitenkin rohkaistut tekemään asialle jotain. Torjuntaan ei kukaan kuole, se saattaa hävettää ja nolottaa, mutta ei sen kummempaa :)

torjunta korkeintaan nolottaa, ei sen vakavampaa. ja jos tosiaan on niin, ettette edes näe töissä joka päivä, ei torjunta nyt niin vakava paikka ole. ryhdistäydy nainen!

Kerro vaikka että olet kiinnostunut hänestä.

Eikös nyt työkaverin kanssa ole maailman helpointa aloittaa suhde, kun kerran näkee säännöllisesti? Vähän helpompaa kuin posteljoonin tai jumppaohjaajan. Kannatan suoraa toimintaa, jollaiseen en itse ikinä ryhtynyt kun oli kiinnostava mies työkaverina.

Näkevät säännöllisesti mutta itse ainakin AP:n kengissä miettisin vain kuinka inhottava olisi saada selvät pakit. Mies kertoisikin ettei ole ikinä ajatellut sillä tavalla, nolottaisi nähdä seuraavana päivänä. Jos oikein huonosti kävisi, osoittautuisi täydeksi ääliöksi joka naureskellen kertoisi muille työpaikan miehille naapuriosaston Pirkosta joka rakastua räpsähti.

Näkevät säännöllisesti mutta itse ainakin AP:n kengissä miettisin vain kuinka inhottava olisi saada selvät pakit. Mies kertoisikin ettei ole ikinä ajatellut sillä tavalla, nolottaisi nähdä seuraavana päivänä. Jos oikein huonosti kävisi, osoittautuisi täydeksi ääliöksi joka naureskellen kertoisi muille työpaikan miehille naapuriosaston Pirkosta joka rakastua räpsähti.

paras tapa onkin kysyä neutraalisti jonnekin kahville, vaikka edes työpaikan kahvilaan. Jos mies hakeutuu seuraan niin on se luultavasti edes vähän kiinnostunut.

Taitaa mieskin olla kiinnostunut. Ja tekee kaikkensa ettei muut huomaa. Siitä vaan, ota härkää sarvista. =)

Mistä sen kiinnostuksen tietää? Siksi tämä onkin niin vaikeaa. Toisaalta vaikuttaa että kiinnostus on molemminpuolista, sillä hän hakeutuu mun seuraan ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta toisaalta taas ollaan etenkin muiden seurassa tosiaan tuollaisia korostetun korrekteja toisiamme kohtaan.

Mä olen todella huono ihmissuhdeasioissa enkä osaa flirttailla eikä mulla ole minkäänlaista aavistuskykyä toisen mielenliikkeistä. Koska myös mies on vähän sellainen "reppana peräkammarinpoika", tarvittaisiin joku selkeä "merkki" :)

Ei tarvitse olla kummoinen "työasia", josta voi sitten alkaa esim työsähköpostia vaihtamaan, asiallisia, mutta kepeitä viestejä. Näin ei ainakaan ole liian suoraa toimintaa ja on mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä, jos ei vaikka kiinnnostusta sitte muuten olisikaan. Tämmöisestä työpaikan koulutusjutusta alkoi oma suhteeni, ihan työasiaa joo, mutta kurssilla istutttiin vierekkäin ja siinä luontevasti juteltiin muitakin kuin työasioita. Huomattiin, että on samoja kiinnostukssen kohteita ja yhteinen harrastus, "vois joskus käydä yhdessä..."jne. Siitä se sitten lähti.

Katsellaan siis. Suhteellisen huvittavaa on, että kun ihmiset joita emme tunne ennestään näkevät meidät yhdessä, luulevat he lähes aina että me ollaan pari :) Kiitos kaikille kommenteista ja rohkaisusta, ehkä otan ensi viikon tavoitteeksi olla vähän normaalia flirttailevampi.

Paras tapa on tietysti yhdessä dokaaminen. Siten olen päätynyt suhteeseen useamman työkaverin kanssa ja yhden yön juttujakin on ollut muutama.



Vain yhden kerran työkaveri on pyytänyt suoraan deiteille ja sekin tapahtui kuin työskentelin ulkomailla.



Sitten on vielä kolmas tapa. Keksi erilaisia tapoja olla yhdessä, ensin tietysti kaverina. Työjuttuja ja virkistystapahtumia. Alkuun muutama työkaveri rekvisiitaksi mukaan ;)

... hän voi lämmetä, kun tajuaa tunteesi.



Itselläni oli työkaveri, josta olin aina pitänyt, mutten ajatellut yhtään sen enempää. Vasta kun hän firman juhlissa tuli sanomaan, että on kiinnostunut minusta (ja torjuin hänet), huomasin hänet kunnolla ja tajusin, että tosiaan olin aina tykännyt hänestä ja että hän on oikeasti hyvä tyyppi. Ei mennyt montakaan viikkoa kun olin jo aivan ihastunut. En kuitenkaan ole vapaa, joten käytin sen ihastumsenergian muuhun kuin suhteen virittelyyn. Tämä kuitenkin esimerkkinä, että vaikka saisi pakitkin, se ei välttämättä merkitse lopullista hylkäystä.



Eikä oikeasti ole niin hirveän noloa saada pakit työkaverilta. Uskoisin että poikkeuksetta jokainen on imarreltu, kun työkaveri kiinnostuu. Kyllä siitä nopeasti yli pääsee. Tunteet tulevat ja menevät.

Kerro vaikka että olet kiinnostunut hänestä.



Eikös nyt työkaverin kanssa ole maailman helpointa aloittaa suhde, kun kerran näkee säännöllisesti? Vähän helpompaa kuin posteljoonin tai jumppaohjaajan. Kannatan suoraa toimintaa, jollaiseen en itse ikinä ryhtynyt kun oli kiinnostava mies työkaverina.

siis varma, että työkaverilla on samanlaisia ajatuksia sinusta? Jos olet, niin sitten ei ole mitään väliä mitä sanot tai teet osoittaaksesi kiinnostuksesi. Jos olet epävarma, niin voit vaikka kysyä, että haluaako kaveri lähteä joskus jonnekin tekemään jotain, jos ei lähde niin sitä ei kiinnosta ja jos lähtee niin kiinnostaa, jos esität kysymyksen puolihuolimattomasti etkä kuola suusta valuen niin ei tule kiusallisia tilanteitakaan, vaikkei sitä kiinnostaisi. Ja jos nytkin olette korostetun korrekteja, niin jos työkaveri nolostuu ihastuksestasi, niin sitten vain ette enää puhu mitään, ei ole varmaan iso menetys.

Mistä sen kiinnostuksen tietää? Siksi tämä onkin niin vaikeaa. Toisaalta vaikuttaa että kiinnostus on molemminpuolista, sillä hän hakeutuu mun seuraan ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta toisaalta taas ollaan etenkin muiden seurassa tosiaan tuollaisia korostetun korrekteja toisiamme kohtaan.



Mä olen todella huono ihmissuhdeasioissa enkä osaa flirttailla eikä mulla ole minkäänlaista aavistuskykyä toisen mielenliikkeistä. Koska myös mies on vähän sellainen "reppana peräkammarinpoika", tarvittaisiin joku selkeä "merkki" :)

Jos kerrot olevasi kiinnostunut hänestä, mitä se haittaa vaikka hän ei olisikaan? Ehkä hän kiinnostuu sen myötä. Ei pitäisi hävetä myöntää, että pitää jostain ihmisestä. Sehän on pelkästään myönteinen asia.



9

tai sitte mietit loppuelämäs taas että mitä jos. tän sä valitset kun oot nysvääjä kuitenkin, joten se siitä.