Jotain vikaa on ihmisessä joka tekee 7 lasta.
Kommentit (102)
Kahdeksan lasta olen synnyttänyt, yksi on kuollut ja 7 on mukana tässä elämässä.
Tosi kiva kuulla, että olen jotenkin viallinen, kun olen valinnut toisenlaisen elämäntavan kuin muut.
Työpaikka löytyy (15v samassa). Ihana mies, joka on myös käyttänyt oikeuttaan vanhempainvapaisiin. Mitään tukia emme saa muuta kuin lapsilisät kuudesta, emme siis mielestäni elä edes kenenkään toisen rahoilla. Emme polta tupakkaa emmekä juo viinaa.
Lapsilla menee koulussa hyvin, kavereita riittää ja harrastuksiakin on. Yhdessäkin puuhataan kaikenlaista
Mutta viallisia siis olemme. No ehkä sinun mielestäsi ap, mutta jotenkin katkeralta kuulostat.
jos olet saanut 8 lasta niin et ole hirmu monta vuotta ainakaan töitä siellä tehnyt. Vähän sama kun et mul on maailman hienoin auto mut se on edelleen siel kaupassa koeajolla kävin kyllä...Täällä palstailee niin paljon nuoria äitejä joilla ei ole mitään käsitystä siitä, että äiditkin vanhenee ja täällä voi olla kirjoittelemassa myös yli 40v äitejä.
Minulla oli jo 3 lasta kun tuossa työpaikassa aloitin 26-vuotiaana. Yksi lapsi kuoli kohtuun, joten hänestä en ole vanhempainvapaalla ollut kuin sen pakkollisen 105pv.
Eli sinusta on täysin mahdoton ajatus, että suurperheellinen äiti olisi saanut 4 lasta (yhdet kaksoset) 15 vuoden työuran aikana (=kolme äitiyslomaa, josta isä on pitänyt osan)?
15 vuoden aikana. Tuskin miehesi ainakaan sun äityslomaa on pitänyt? Jos kerran olet MELKEIN koko ton 15 v ollut töissä lapsistasi huolimatta niin miksi olet tehnyt niin monta lasta vaikket halua nauttia niiden seurasta kotona vaan palaat töihin heti kun laki sallii?
Se on ihan sinun omasta päästäsi kiinni, miten ymmärrät lukemasi. Minulla on ollut elämää ennen työuraanikin, siis sitä viim. 15 vuotta.
Jos olisin ollut koko ajan kotona lasten kanssa, olisin tukiaisilla elävä loisija ja kun käyn töissä, olen lapsistani piittaamaton äiti.
Työni (ja työaikani) on sellaisia, että todellakin voin viettää lasten kanssa aikaa, ja oletko koskaan kuullut osittaisesta hoitovapaasta? Onko se sinun mielestä työntekoa ollenkaan jos käyn työssä klo 24-06.
Kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, olen antanut miehellenikin mahdollisuuden "nauttia" lapsista. Jos se nauttiminen on sinun mielestäsi mahdollista vain olemalla 100% poissa työelämästä.
Minulle työ (ja ne yötyötunnit) on omaa aikaa, ei tarvitse muulloin lähteä tuulettumaan. Kun olen kotona, niin silloin todellakin olen kotona "nauttimassa" lapsistani.
Mutta kun sinäkin vanhenet, saat ehkä vähän avarakatseisuutta ja elämänkokemusta mukaan, eikä kaikki ole mustavalkoista.
ja nyt tunnen vielä kiitollisuutta lisäksi, kotona on vaikeaa sairautta vanhemmilla ja paljon kuluja niiden johdosta. Nyt meitä on 6 jakamassa niitä kuluja, vanhempien itsensä lisäksi.
Jaettu ilo on moninkertainen ilo, jaettu suru puolittuu/jakautuu...
Meillä on 4 lasta, lisää voi tulla eikä mua kiinnosta muiden mielipiteet. Itse hoidan lapset ja kodin ja tienaan leipää siinä missä mieskin.
Olen kiitollinen heistä, että olen saanut heidät. Kotiäitiyden ohella käyn töissä iltaisin ja opiskelut aloitin.
Lähetin ylläpidolle viestisi. Olet asiaton! Todella röyhkeä.
Kannattaako lapsia kasvattaa niin ettei ne vaadi jatkuvaa huomiota? Ihan yhdelläkin lapsella saa itselleen kasvattua lapselle suhteen jossa lapsi roikkuu lahkeessa kiljumassa; eikä se ole tervettä.
Kun sinulla ei ole kokemusta tälläisestä niin älä tule sanomaan millaista tässä on! Etova olet.
44
että huomiota ei riitä kaikille, jos on 7 lasta. Se yläpään käyttö auttaisi tajuamaan tämän.
Älä minulle keuhkoa. Fakta on ja pysyy.
Hohhoijaa, opettele laskemaan!!! Jos saa 8 lasta 15 vuodessa niin isoin on teini ja moni on kintereillä.
Montako vuotta sinusta pitäisi roikkua kotona jos saa 8 lasta? -joista 1 kuolee?
Sinä olisit tietysti maksimoinut kotona olemisen, lapsia 3 vuoden välein eli 22 vuotta kotona.
Ihan riittävän monta vuotta 8 lapsen kanssa on kotona.
että huomiota ei riitä kaikille, jos on 7 lasta. Se yläpään käyttö auttaisi tajuamaan tämän.
Älä minulle keuhkoa. Fakta on ja pysyy.
Ja sinusta varhaisteini vaatii saman verran huomiota ja samanlaista kuin taapero?
Sinulle ei ole kykyä eläytyä toisten elämään. Älä tee siitä muille ongelmaa, se on sinun vaajaavuutta.
En voi kuvitella, että varhaisteini roikkuu puntissa kiljumassa, kyllä sinä kuvailit taaperoa.
Minä en koe edes taaperoani noin rasittavaksi kuin sinä koet omasi!
Ahdasmielisyys ja tarve tuomita toisten valintoja, jos ne poikkeavat omista. Se, että Sinä et tahdo paljon lapsia ei tee suurperhettä tahtovasta sairasta.
Minun on hyvin vaikea käsittää, millä rahkeilla kasvatatte lapsianne. Suvaitsevaisuus? Laajakatseisuus? Lähimmäisen kunnioittaminen? Onks se jotain syötävää?
Miten hoidatte useamman uhmaiän, huomionhaut, terveellisen ravinnon, monipuolisen liikunnan, sosiaalisen elämän, opetuksen, tapakasvatuksen, sisarusten väliset kiistat jne. Vai meneekö kaikki omalla painollaan, toinen toistansa opettaen, ajallaan ja vähemmän vaatien?
jossa isommat sisarukset eivät olisi joutuneet "pikkuäideiksi" ja "vastuunkantajiksi".
Isälläni on kuusi sisarusta, anopilla seitsemän, apella viisi.
Kyllä se on ollut sellaista lastenvahtimista ja liian varhain aikuistumista kaikilla niiillä vanhimmilla lapsilla. Niin kävi jopa meillä, vaikka meitä on vain neljä. Minä opin varmaan kaksivuotiaana, että turhilla huolilla ei pidä rasittaa - eikä äidillä ollut ikinä aikaa meille lapsille!
on säälittävintä kaikista tehdä yksi ainokainen, joka tulee kärsimään yksinäisyydestä ja kantamaan yksin vastuun vanhenevista vanhemmista, kantaa yksin vanhempien odotukset ja paineet, kasvaa epäsosiaaliseksi jne. Käsittämättömän itsekästä vanhemmilta, jos yksilapsisuus on tietoinen valinta. En ymmärrä vapaaehtoista lapsettomuuttakaan, mutta se on ymmärrettävämpää minulle kuin ainokaisen hankkiminen.
Lapset tarvii seuraa ja läheisiä ihmissuhteita ja sisarukset on parasta mitä vanhemmat voi lapsilleen antaa. Aikaakin riittää lapsille jos perhettä pidetään tärkeänä. Moni uravanhempi harrastaa ja matkustelee koko ajan jolloin se ainoakainen voi olla todella yksin. Monilapisuuden valinneet ovat yleensä perhekeskeisiä.
Jokainen taaplaa tyylillään mutta kolmilapsisena ymmärrän paljon paremmin suuria kuin tietoisesti pieniä perheitä. En sano tätä yleensä mutta nyt sanon kun asiasta kerta keskustellaan.
mutta viisas ei sitä tee. Vähän kuin kaivoon hyppääminen.
Veit sanat suustani. Liian moni nykyjään ei jaksa tai oikeastaan ei viitsisi hoitaa edes sitä yhtä itse tehtyä lastaan. Yhteiskunnan pitäisi hoitaa/maksaa/kasvattaa nämä luusereiden lapset. Jokaisen ei ole pakko lisääntyä.
Jätä se lasten teko niille jotka niitä haluaa. Ei sun onneksi ole pakko!
käydään näissä monilapsisissa perheissä, joissa on lapsena tapeltu vanhempien riittämättömästä huomiosta.
Omilla vanhemmillani on molemmilla n. 10 sisarusta. Itselläni 3. Oma lapseni on ainokainen, samoin veljeni. Jotenkin molemmilla on se ajatus että yksi riittää. Vanhempani eivät ole tekemisissä sisarustensa kanssa vaikka niitä onkin mäet täynnä. Itse olen näkemisväleissä vaan veljeni kanssa, siskoja en tapaa, vaikkei riitaa olekaan. Ovat vähän niinkuin ylimääräisiä jotenkin. Ei mitään yhteistä heidän kanssaan.
Meillä kasvatus oli just sitä "omalla painollaan" menoa, mikä tarkoitti ettei vanhemmat osallistuneet meidän elämään ollenkaan. 4 oli liikaa. Omista lapsuusajoistaan kertoivat ihan vastaavaa. Ei kukaan pysty vahtimaan sellaista lapsilaumaa!
Meillä riittää rakkautta ja huomiota yhdelle. En halua jakaa useammalle. :) ap
Sinä tässä puhut jatkuvasta, täydestä huomiosta ja sitä ei kukaan lapsi tartte.
En koekaan lapsiani rasittaviksi. Sinä teet oletuksen että iso määrä lapsia vaatii jotain ihmeellistä, jos noin niin kiitos. Kaikki ei tähän ilmeisesti pystykään. ;)
Miten hoidatte useamman uhmaiän, huomionhaut, terveellisen ravinnon, monipuolisen liikunnan, sosiaalisen elämän, opetuksen, tapakasvatuksen, sisarusten väliset kiistat jne. Vai meneekö kaikki omalla painollaan, toinen toistansa opettaen, ajallaan ja vähemmän vaatien?
Miten olisi sellainen järjestely vaikka, että kaikki lapset syö sitä samaa terveellistä ruokaa, samaan aikaan, saman pöydän äärellä. Vai ihanko jokaiselle tulisi tehdä ruoat omien toivomusten mukaan? Kyllä sen kilon perunaa ja kanafilettä valmistaa ihan siinä missä pari perunaa ja yhden fileen. Ja jos eo valmista, niin ei kannata ihan hirveen isoa perhettä hankkia.
Lisäksi meillä ainakin lapset ymmärtää, että "Eemeli, ruokapöydässä ei saa riehua" tarkoittaa ihan jokaista sen pöydän ympärillä, ei vaan Eemeliä. Ihan sama muun
tapakasvatuksen kanssa:samat säännöt koko perheessä. Miten joku edes ajattelee jotain muuta!
Ja sosiaalisia tapoja lapset oppii myös toistensa kanssa vanhempien ohjauksessa. Vai ajattelitko, että tässäkin on jokaisella lapsella joku oma hlökohtainen kasvatussuunnitelma? Kun tulee kiistoja, ne selvitetään ihan samalla tavoin kuin jos lapsia olisi kaksi.
Tota vähemmän vaatimista en pysty selittämään, kun en tajunnut miten se tähän liittyy. Siis keneltä vaaditaan vähemmän, lapsilta vai aikuisilta?
Teillä riittää sanomasi mukaan rakkautta ja huomiota vain yhdelle. Pieni on teidän sydän. Vahvistaa vain käsitystä siitä että yksilapsisuuden valinneet on usein kylmiä,itsekeskeisiä ja kyvyttömiä rakastaa. Lapsesi ei tarvi jakamatonta huomiota, se pn karhunpalvelus opettaa lapsi siihen että maapallo pyörii hänen ympärillään. Tunnevammaisia ja itsekeskeisiä on maailmassa tarpeeksi.
Se että olet etäinen sisarustesi kanssa ei kerro yhtään muista perheistä. Etkö todella ymmärrä ettei teidän perheen malli ole ollut sama kuin muissa suurissa perheissä? Monessa suurperheessä elämä on täyttä, onnellista, välittävää ja harmonista. Se että itse et voi tuntea rakkautta ei tarkoita sitä, etteikö muiden sydämissä rakkautta riittäisi jaettavaksi. Jos sinulla olisi useampi lapsi saisit huomata, että rakkauden määrä kertautuu ei jakaannu. Suuressa perheessä rakkautta on paljon enemmän kuin pienessä.
Omilla vanhemmillani on molemmilla n. 10 sisarusta. Itselläni 3. Oma lapseni on ainokainen, samoin veljeni. Jotenkin molemmilla on se ajatus että yksi riittää. Vanhempani eivät ole tekemisissä sisarustensa kanssa vaikka niitä onkin mäet täynnä. Itse olen näkemisväleissä vaan veljeni kanssa, siskoja en tapaa, vaikkei riitaa olekaan. Ovat vähän niinkuin ylimääräisiä jotenkin. Ei mitään yhteistä heidän kanssaan.
Meillä kasvatus oli just sitä "omalla painollaan" menoa, mikä tarkoitti ettei vanhemmat osallistuneet meidän elämään ollenkaan. 4 oli liikaa. Omista lapsuusajoistaan kertoivat ihan vastaavaa. Ei kukaan pysty vahtimaan sellaista lapsilaumaa!
Meillä riittää rakkautta ja huomiota yhdelle. En halua jakaa useammalle. :) ap
jotka eivät uskontonsa takia niitä lapsia mailmaan tehtaile kuin liukuhihnalla ovat niitä joilla ei ole koulutusta, tekevät lapsia koska sen parhaiten osaavat ja muuhun heistä ei ole.
Miten muka semmoinen äiti koskaan töihin ehtisi?
Kelahan se on mikä kustantaa elämän silloin (+sitten osalla myös sossu siihen lisäksi)
joo, outoa on ja vikaa etenkin. Äidilläni on 7 sisarusta ja mulla 27 serkkua. Eikä olla edes uskovaisia. Kamalaa, eikös vaaan.... ;)