Mielenterveysongelmaiset aina itsekeskeisiä?

Olen ollut traumataustan takia lapsesta asti masentunut ja ahdistunut. On syömishäiriötä, kehonkuvan vääristymistä, pakkoajatuksia jne. "kivaa" lisänä tässä (kyllä, diagnoosit löytyy). Empatia ja itsekeskeisyys eivät sulje toisiaan mitenkään pois.

Kuuntelen sujuvasti muiden murheita, pidän huolta lähimmäisistäni ym. kuin kuka tahansa muukin. Mutta- olen myös oppinut, että elinehto näiden sairauksien kanssa on sanoa EI. Ei, en tule muuttoavuksi. Ei, en vahdi lapsiasi kahta tuntia pidempään. Ei, en jaksa lähteä kiertämään Suomea lomailun merkeissä. Tarvitsen joka päivä useita tunteja omaa aikaa, jolloin nollaan päätäni ja olen vaan rauhassa hiljaisuudessa, YKSIN. Saa minulle soittaa, en vaan välttämättä vastaa. Voin lukea viestit, mutta reagoin niihin vasta tunteja myöhemmin.

Kun elää monen sairauden kanssa, niiden kanssa on opeteltava tulemaan toimeen. Minulla se vaatii omaa aikaa ja tilaa, sekä mahdollisimman stressivapaata arkea. Jos se on itsekeskeistä jonkun mielestä, sitten on.