5v. poikani osaa kirjoittaa, muttei lukea.

.... Mutta kirjoittaa paljon mieluummin kuin lukee. Ehkämsinun poikasi osaa lukea muttanei tee sitä mielellään ja siksi ei osoita mitään mielenkiintoa sitä kohtaan? Ehkämsiis osaakin mutta ei halua?

Kirjoittaminen tosi hankalaa, tulee koko ajan virheitä ja sanat yhteen. Mutta ehkämpointtini selvisi?



T.2

Minusta yllättävää ja outoa. Luulin enemminkin lapsen oppivan ensin lukemaan, sitten kirjoittamaan. Onko muiden lapsilla mennyt näin?

Minä itse opin kirjoittamaan ensin ja lukemaan vasta myöhemmin. Tiesin, mitä kirjaimia oli vaikka lauseessa "koira nukkuu" ja osasin piirtää kirjaimet paperille, mutta lukemista en tajunnut kuin vasta myöhemmin.

5v kun oppi kirjoittamaan ja nimenomaan noin päin että ei "osannut" lukea. Aika pian kyllä sitten hoksasi senkin.

Meidänkin tyttö oppi aikoinaan 5-vuotiaana eka kirjoittamaan ja vasta siitä pikkuhiljaa lukemaan.

Kirjoitti 4,5-vuotiaana joulupukinkirjettä itse, siinä oli siististi lahjoja lueteltuna (eikä ollut ottanut mallia, sen verran erikoisia sananvalintoja...). Kirjoitteli kaikenlaista tuon jälkeen. Toki virheitä oli, kaksoiskonsonantteja puuttui varsinkin, mutta kyllä siitä selvän sai.

Oppi lukemaan vuotta myöhemmin ja on nykyään kolmosella, lukee ja kirjoittaa kahta kieltä (on kaksikielinen).



Kuopus (poika) oppi ekaksi lukemaan, pieniä sanoja joskus vähän vajaa 4-vuotiaana, pitkiäkin luotettavasti samanikäisenä kuin sisarensa eli 5,5-vuotiaana. Silloin aloitteli myös kirjoittamaan. On nyt ekaluokkalainen.

kirjoitti ensin, ja sitten jonkun ajan päästä vasta osasi lukea.

Juuri oppi kirjoittamisen alkeet, eli ymmärtää laittaa kirjaimia peräkkäin ja osaa kirjoittaa helppoja sanoja. Välillä mietitään vielä yhdessä, mikähän kirjain tulee seuraavasi. Lukea hän ei vielä osaa kunnolla, vaikka jokunen helppo sana autettuna mennytkin oikein. Luulen, että on sekin ihan hilkulla, mutta annan tytön edetä ihan omaa tahtia, enkä painosa nyt harjoittelemaan. Tykkää kovasti piirtää ja kirjoittanut pitkään jo kiraimia, joten ehkä vain on suurempi mielenkiinto kirjoittamiseen? Taitavat itse asiassa nämä taidot sijaita hieman eri aivojen alueelakin, joten eivät ehkä liity ihan niin selvästi yhteen, kuin mitä aikuinen luulis?

Aika hauskaa, että lapsi kirjoittaa paremmin kuin lukee. Pk:ssa eivät meinanneet tajuta, mitä se tarkoittaa. Meillä lapsi siis osaa kirjoittaa pitkiäkin sanoja, joita pyydän kirjoittamaan. Mutta jos kirjoitan sanan itse, lapsi ei osaa sitä lukea. Lapsi oli 3-v. kun yllättäen tajusin, että hän osaa lukea helppoja sanoja. Mutta 4:n vuoden iässä hän kirjoitti selvästi paremmin kuin luki. Nyt 5-vuotiaana lukeminenkin sujuu aika hyvin. Koskaan en ole hänelle opettanut lukemista tai kirjoittamista.

Hän oli 4-vuotias, kun alkoi kiinnostua kirjaimista, ja alkoi kopioida kirjaimia ja sanoja milloin mistäkin, tietämättä mitä ne tarkoittivat. Se oli välillä koomistakin, kun tyttö oli kopioinut pitkät pätkät satukirjasta, ja tuli sitten sen sepustuksen kanssa pyytämään, että "äiti, mitä tässä lukee, voiksä kertoa?" Yritin monesti vihjailla, että hän voisi opetella lukemaan, että tietäisi itsekin mitä siinä sitten lukee, mutta tyttö vain kohautteli olkiaan ja totesi, että "se on niin vaikeeta".



Seuraavaksi tyttöä alkoi kiinnostamaan, mikä minkäkin kirjaimen nimi on, ja me sitten opeteltiin niitä yhdessä. Opetin samalla sen, miten mikäkin kirjain äännetään (luin joskus vuosia sitten jostain, että esim. steiner-kouluissa opetellaan kirjainten äänteet virallisten nimien sijaan, ja se oli minusta hyvä ajatus, jota sitten sovelsin tässä). En tiedä, johtuiko se tästä äänteiden opettelusta vai ei, mutta yhtäkkiä tyttöä alkoi kiinnostamaan varsinkin se, miten eri nimet kirjoitetaan, ja sen jälkeen erilaiset fraasit (hän tykkää tehdä kortteja, joihin tulee näitä "hyvää syntymäpäivää", "iloista joulua", "parane pian" jne.). Alkuun hän kyseli minulta, miten mikäkin kirjoitetaan, mutta joku päivä, kun olin väsynyt enkä jaksanut, enkä olisi ehtinytkään, häntä auttamaan, kehotin että "kuuntele ite mikä kirjain siinä on, kyllähän sä ne jo osaat!" Tyttö teki työtä käskettyä. Kyllähän siinä välillä virheitä tuli, ja tulee edelleen, mutta siitä homma eteni pikkuhiljaa siihen, että hän hoksasi itse osaavansa lukea, ja alkoi lukemaan.



Nyt tyttö on 6-vuotias, ja ite ajattelin että suurin osa meistä on oppinut lukemaan ihan itsenäisesti koulusta ja opetuksesta huolimatta. Luulisin, että niin käy myös teillä ihan ilman stressaamista - ehkä kannattaa keskittyä positiiviseen: ainakin lapsesi on kiinnostunut kirjaimista, kerran tykkää kirjoittaa :)

Lukea ei osaa. Ei edes aina niitä itse kirjoittamiaan sanoja, jos on kirjoittanut kerralla enemmänkin ja satun kysymään, mitä siinä lukee. Jännä juttu.

Mielestäni se meillä liittyy lapsen keskittymiskykyyn, tai siis sen puutteeseen - kirjoittaessa sen on helpompi edetä rauhassa kirjain kirjaimelta kun on sitä kynän kanssa pelaamista, mutta lukiessa se ei jotenkin malta odottaa että tajuaisi sanan, vaan alkaa arvailla keskittymisen sijaan (tyyliin että jos sana on PUISTO niin se huutaa "puu!" heti nähtyään kaksi ekaa kirjainta), ja heti kun sitä korjataan ("P-U, ihan oikein, mutta mikä se seuraava kirjain onkaan?") niin se jotenkin menettää kiinnostuksen koko projektiin ja alkaa heitellä täysin sattumanvaraisia kirjaimia ("pullo, pallero, pannu, uppo, puppi, pöö...").

myös osaa hahmottaa sanoja paremmin kirjoittamalla kuin lukemalla. Hän muistaa suht helposti ulkoa joidenkin sanojen kirjaimet ja osaa kirjoittaa ne paperille (melkoisilla harakanvarpailla kylläkin mutta tunnistettavasti). Vaikka tunnistaa kaikki aakkoset, ei osaa hahmottaa vielä muita sanoja kuin perheenjäsenten nimet lukemalla. Nekin luulen, että arvaa.



Eli meilläkin orastava kirjoitustaito on edennyt pidemmälle kuin lukutaito.

uusi asia päiväkodin henkilökunnalle!

4,5v ei osaa lukea esim: "kissa"



mutta jos pyytää kirjoittamaan "kissa" niin kirjoittaa "kisa".



Eli kuulee äänteet ja osaa laittaa paperille, mutta ei osaa niitä lukea.



Lukee ihan pieniä sanoja vaan kuten AI, OI, EI.